Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2025

Tiede

UFO-kohtaamisten vaikutus sotilaisiin

Kommentoi

Entinen CIA:n palveluksessa oleva lääkäri on tunnustanut uraauurtavassa paljastuksessaan, että tunnistamattomien lentävien esineiden (UFO) kohtaamisilla on ollut hälyttäviä seurauksia amerikkalaiselle sotilashenkilöstölle. Tämä paljastus, joka perustuu tiedonvapauslain (Freedom of Information Act) mukaiseen pyyntöön ja useisiin kattaviin tutkimuksiin, piirtää huolestuttavan kuvan näiden salaperäisten ilmiöiden aiheuttamista salatuista uhreista ja vammoista armeijan riveissä.

Tohtori Christopher Green, neurokuvantamisen asiantuntija, jolla on laaja kokemus CIA:sta, on johtanut tutkimusta sotilashenkilöstön ja tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP) välisestä vuorovaikutuksesta. Hänen tutkimuksessaan ”Clinical Medical Acute And Subacute Field Effects on Human Dermal And Neurological Tissues” kuvaillaan erilaisia vammoja, joita on saatu Hynekin asteikolla luokiteltujen kohtaamisten aikana.

Deaths Caused by UFOs

Asteikko, jossa kohtaamiset luokitellaan pelkistä yöllisistä valoista läheisiin ja suoriin vuorovaikutustapaamisiin, tarjoaa puitteet yhteydenpidon eri asteiden ja niiden mahdollisten vaikutusten ymmärtämiselle havainnoitsijoihin. Tohtori Greenin tutkimus keskittyy erityisesti jälkimmäisiin luokkiin, joissa raportoidaan fyysisiä vaikutuksia ja vammoja. Näitä ovat muun muassa säteilypalovammat, halvaantuminen ja jopa aivovauriot, jotka vetävät huolestuttavia yhtäläisyyksiä Havanna-syndrooman oireisiin, jotka liittyvät Yhdysvaltojen suurlähetystön henkilökunnan altistumiseen mikroaalto- ja suurienergia-aseille.

Tämän oireyhtymän, jonka uskotaan johtuvan sähkömagneettista säteilyä aseena käyttävistä ulkomaisista toimijoista, on samankaltainen kuin UAP-säteilylle altistuneen sotilashenkilöstön raportoimat vammat. Tohtori Greenin havainnot viittaavat kuitenkin siihen, että nämä tapaukset edeltävät Havanna-oireyhtymän tapauksia, mikä osoittaa, että kyseessä on pitkäaikainen ja käsittelemätön uhka.

Tutkimuksessa perehdytään myös näiden poikkeavien alusten käyttövoimajärjestelmiin ja oletetaan, että sotilaiden kokemat sivuvaikutukset saattavat johtua altistumisesta niiden suuritehoisille, moduloiduille mikroaaltopäästöille. Tätä teoriaa tukevat myös dokumentit tapauksista, joissa UAP-aluksia läheisesti kohdanneet henkilöt kärsivät välittömästä terveydentilan heikkenemisestä.

Yksilön terveyteen kohdistuvien vaikutusten lisäksi tutkimus valottaa UAP-kohtaamisten laajempia vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen ja palveluksessa olevien hyvinvointiin. Tohtori Garry Nolan, Stanfordin yliopiston patologian professori, on vahvistanut itsenäisesti UAP-kohtaamisiin liittyvät haitalliset terveysvaikutukset analysoimalla sotilas- ja ilmailuhenkilöstöä, jota asia koskee.

Yhteiset tutkimustoimet korostavat, että UAP:iden syvällisempää ymmärtämistä ja tutkimista tarvitaan kipeästi, jotta voidaan paitsi paljastaa niiden alkuperä ja tarkoitusperät myös suojautua niiden mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Tämä kehotus toimintaan ei ole vain tieteellinen tutkimus, vaan se on myös ensisijainen huolenaihe maanpuolustuksen ja palveluksessa olevien henkilöiden hyvinvoinnin kannalta.

Todisteiden ja yleisen kiinnostuksen lisääntyessä on välttämätöntä, että UAP-kohtaamisiin liittyviä ilmiöitä ei enää jätetä tieteellisen ja sotilaallisen tutkimuksen marginaaliin. Näiden tutkimusten paljastamat seuraukset edellyttävät koordinoituja ja kattavia toimia, joilla puututaan sotilashenkilöstölle ja mahdollisesti myös suurelle yleisölle aiheutuviin riskeihin.

Kun salaisuuden verho alkaa hälvetä, tie eteenpäin edellyttää yhteistyötä valtion virastojen, tiedeyhteisöjen ja puolustusalan välillä, jotta näiden tunnistamattomien entiteettien asettamiin haasteisiin voidaan vastata. Ainoastaan tarkalla tutkimuksella, avoimuudella ja vankkumattomalla sitoutumisella tuntemattoman ymmärtämiseen voimme toivoa voivamme suojella niitä, jotka vaarantavat henkensä kansallisen turvallisuuden puolesta, ja mahdollisesti paljastavat UFOina tunnettujen arvoituksellisten ilmiöiden todellisen luonteen.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Tietoisuus

Kutsu kaikille jotka ovat hereillä

Kommentoi

∞12D Luojat, Kanavoinut Daniel Scranton

“Me olemme täällä teitä varten. Me olemme Luojat. Me olemme 12. ulottuvuuden aineettomien olentojen kollektiivi, ja olemme täällä auttamassa.

Saatte aikaan huomattavaa muutosta Maapallolla. Tekemänne muutokset huomioidaan ja tunnetaan läpi koko galaksin ja universumin, johon te kuulutte. Älkää koskaan aliarvioiko itseänne tai vaikutustanne kollektiiviin. Ja älkää koskaan olettako, että vaikutuksenne pitäisi tapahtua tekemällä jotain, tai että teidän pitäisi olla mitattavissa olevaa vaikutusta. Te kehitytte siinä miten aistitte todellisuuttanne, siinä millaisia päätelmiä teette todellisuudesta ja niissä tavoissa, miten vastaatte eteenne tuleviin mahdollisuuksiin.

Teillä on kaikki tarvitsemanne jokaisen päivän jokaikisenä hetkenä, ja ne teistä jotka tietävät asian olevan niin, voivat rentoutua ja odottaa aina saavansa tarvitsemansa. Kun teette näin, näytätte kanssaihmisillenne miten se tehdään. Te ette ole siellä elämässä ainoastaan helppoa ja vapaata elämää, ilon ja luovuuden elämää, vaan olette siellä myös niitä, jotka näyttävät tietä eteenpäin. Se on yksi syistä miksi olette päättäneet lähteä kulkemaan polkua, joka lopulta johtaa siihen että olette tässä elämässä hereillä.

Olette nyt tulossa pisteeseen, jossa voitte rehellisesti sanoa itsellenne, että teillä on jotakin annettavaa, jotakin mitä tarjota, jotakin mitä opettaa kanssaihmisillenne. Kysytte itseltänne miten. Miten minä sen teen? No, mennään takaisin siihen mitä sanoimme aiemmin. Teillä on vaikutusta. Piste.

Teillä on vaikutusta jokaiseen olentoon universumissa ja universumiin kokonaisuutena pelkällä olemassaolollanne. Ja kun mietitte positiivisia ajatuksia, jotka kohottavat, jotka yhdistävät, silloin teillä on sellainen vaikutus. Ettekä välttämättä kykene tunnustamaan sitä vielä tai kokemaan sitä millään konkreettisella tavalla, mutta mitä enemmän kiinnitätte huomiota näihin tunteisiin, sitä helpompaa teille on tunnustaa se vaikutus, joka teillä on.

Kiinnittäessänne huomiota tunteisiinne, saatatte tajuta inspiroituvanne tekemään jotain, kirjoittamaan jotain muistiin tai tekemään siitä videon. Ja kun aikomuksenanne on palvella toisia tekemisellänne tai luomuksillanne, silloin automaattisesti myös teette niin. Älkää huoliko yksityiskohdista, sallikaa inspiraation tulla sisältänne. Teidän ei tarvitse tehdä sitä sillä tavoin kuin kaikki muutkin tekevät kokeaksenne vaikutuksen, joka teillä on universumiin.

Kaikki te, jotka olette hereillä, saatte jossain kohtaa kutsun, ja voitte luottaa siihen että kutsu on tulossa. Voitte luottaa siihen, että se mitä tarvitsette annetaan, ja voitte luottaa siihen että tilaisuus palvella tulee parhaaseen mahdolliseen aikaan, ja silloin se mahdollistaa teidän kokea sen vaikutuksen, joka teillä on kollektiiviin. Ennen sitä voitte aina keskittyä sydämeenne, värähtelyynne, ajatuksiinne ja aikeisiinne ja näin kasvaa haluamaksenne olennoksi, jolla on jotain sanottavaa, jotain tarjottavaa, jotain millä on kiistämätön vaikutus kollektiiviin, johon kuulutte.

Me rohkaisemme teitä aloittamaan tunnustamalla itsenne ja ne muutokset, jotka olette jo käyneet läpi tässä elämässä, muutokset joiden tiedätte vaikuttaneen teihin. Jotkut teistä saattavat tunnustaa, että olette tehneet muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet muihin. Me rohkaisemme teitä tekemään niistä listan. Tunnustaessanne itsenne kohotatte itseänne, kohotatte itsetuntoanne niin, että kun teillä on jotain tarjottavaa, jotain annettavaa, tiedätte sen ilman epäilyksen häivääkään.

Kaikki tämä voi olla kivaa ja voitte tehdä siitä kivaa ja voitte päättää, että se voi olla iloista ja kiinnostavaa. Tämän ei tarvitse olla raskasta työtä tai vakavaa vain siksi, että se on luonteeltaan henkistä. Kun muistatte sen, voitte jatkaa palveluksen tuottamista, joka vaikuttaa kaikkeen ja tuo hymyn kasvoille.

Me olemme luojat, ja me rakastamme teitä erittäin paljon.”

Eksopolitiikka

Kommunistiavaruusolennot

Kommentoi

kirjoittanut Robert Lazul Kmita

Maailma ilman uskontoa

Nuorelle ihmiselle joka kasvatettiin kommunistiyhteiskunnassa, jossa systemaattinen ateismi — joka tunnetaan myös ”dialektisena ja historiallisena materismina” — oli valtion virallinen doktriini, eräs harvinaisista mahdollisuuksista vuoden 1985 tienoilla oppia uskonnosta tarjoutui lukemalla tunnetun Chicagon yliopiston historioitsijan Mircea Eliaden (1907-1986) kirjoja. Menestynyt romanialainen kirjailija ja filosofi oli erikoistunut Intian filosofoiaan, ja häntä pidettiin oman sukupolveni keskuudessa todellisena mallihenkilönä. Kun vuonna 1981 hänen viimeinen kaikkien maailmanuskontojen historian synteesin Histoire des croyances et des idées religieuses ensimmäinen osa käännettiin ja julkaistiin Bukarestissa, sen vaikutus oli huomattava.

Kymmeniä tuhansia kappaleita myytiin, jopa enemmän kuin niukassa olevia ruokia kuten juustoa tai salamia. Vanhempani eivät onnistuneet ostamaan kirjaa. Kirjakauppias piti kirjat piilossa myydäkseen niitä ”valituille asiakkaille” rahaa tai palveluksia vastaan. Ja ”valitut” asiakkaat olivat keitä muitakaan kuin kommunistijohtajia, lääkäreitä ja lakimiehiä. Onneksi ystäväni äiti oli sairaanhoitaja, hänen onnistui hankkia kirjasarjan ensimmäinen osa. Sillä tavalla päädyin lukemaan, ensimmäistä kertaa, kuvauksia juutalaisten, sumerialaisten, egyptiläisten ja kreikkalaisten sekä joogien ja kristillisten munkkien rituaaleista, asketismin harjoittamisesta ja uskonnollisista ideoista.

Kirjan lopussa oli laaja viiteluettelo, jonka Eliade oli kerännyt yli 50 vuoden aikana lukemalla kaikkea mahdollista. Se teki minuun suurimman vaikutuksen. Nuorena nopeasti päädyin johtopäätökseen, joka oli yhtä yksinkertainen kuin se oli viisaskin. Jos niin monet kaikenlaiset oppineet — (klassiset) historioitsijat, teologit, filosofit, sosiologit — olivat omistaneet elämänsä tutkiakseen ja lukeakseen niin monia kirjoja, silloin sen täytyi tarkoittaa, että uskonto on vakava asia, eikö niin?

Olin innokas oppimaan lisää, Eliaden ohjauksessa, ja päädyin pitkälle matkalle, joka johi minut juutalaiskristillisen perinteen teologiaan ja filosofiaan. Luin ahnaasti kaiken minkä sain käsiini. Epätavallisen kiinnostukseni huomattuaan rohkea ranskankielen opettajani Doina Morariu, joka harjoitti katolilaisuutta, alkoi lainata minulle kirjoja, joiden perusteella tein kaksi positiivista johtopäätelmää koskien eräitä kaikkein tärkeimpiä teemoja: Jumalan olemassaoloa ja sielun kuolemattomuutta. Häneltä lainaamieni kirjojen joukossa — jotka useimmiten olivat ranskankielisiä — oli Eliaden kirja shamanismista sekä pyhän Padre Pion (1887 – 1968) tarina.

Sellaiset eksoottiset kirjat eivät jääneet huomiotta. Enemmänkin kiinnostuneena kuin tungettelevana äitini pyysi eräänä lokakuun iltana 1986 saada nähdä mitä luin. Naiivin innostuksen vallassa, joka oli tyypillistä uuden maanosan tutkimusmatkaajille, näytin hänelle. Selailtuaan kirjan sivuja nopeasti hänen kasvonsa muuttuivat kauhun ilmestykseksi, hän olisi kiljunut ellei hänen äänensä olisi ollut tunnekuohun tukahduttama: “Jos ne saavat meidät kiinni tällaisten kirjojen kanssa, me emme näe enää päivänvaloa!”

Tuo kauhea ”ne” joihin viitattiin kommunistien salaisena poliisina, niinkutsuttu ‘Securitate’ (Turvallisuus), jonka vastuulla oli pidättää ja lopulta tappaa poliittiset toisinajattelijat. Kapinoivana teininä tuhahdin vähättelevästi. Ja kuitenkin syvällä sisimmässäni minua pelotti kuumottava mahdollisuus. Kun asuu Romaniassa viimeisen kommunistidiktaattorin, Nicolae Ceaușescun, alaisuudessa, sellainen mahdollisuus ei ollut mitenkään kaukaiinen. Värisevin äänin käydyn keskustelun jälkeen lupasin äidilleni, että palauttaisin kirjan enkä kertoisi siitä kenellekään. Ainoa asia mitä Eliaden teksteistä jäi mieleeni oli vankkumaton uskomus: uskonto oli jotain vakavaa.

Mikä tahansa intellektuaalisen mielenkiinnon muoto, joka liittyy ‘henkisyyden’ alaan — oli se sitten New Age -liikkeet tai parapsykologia tai idän uskonnot tai kristinuskon teologia — oli riittävä avaamaan polun kohti ahtaita vankisellejä. Politiikkaa ilman minkäänlaista vastalausetta vuodesta 1947 vuoteen 1989 hallinnut Romanian kommunistipuolue systemaattisesti sensuroi mitä tahansa intellektuaalista diskurssia, joka haastaisi materialismin doktriinin. Vaikka vainon intensiteetti vaihteli vuosien mittaan, yksi asia pysyi samana: pelko. Kyvyttömyys täysin kontrolloida omien kansalaisten ajatuksia ja elämiä tarkoitti, että Romanian diktaattorit tiesivät, että mikään ei ollut tehokkaampaa kuin itsesensuuri, joka syntyy kostoiskujen pelosta.

Tieteiskirjallisuutta tovereille

Nimekkäät kirjailijat kuten Vasile Voiculescu ja Dinu Pillat, tai intellektuellit kuten esseisti Nicolae Steinhardt tai filosofi Constantin Noica, pidätettiin ja tuomittiin heidän kiinnostuksestaan ‘henkisyyteen’ (koodinimi uskonnolle) liittyviin teemoihin. Kommunistipuolue ei jättänyt yhtäkään tilaisuutta väliin näyttääkseen, että se ei sietänyt ajattelua, joka kyseenalaisti (edes epäsuorasti) “tieteen saavutuksia”, johon sen marxilais-leniniläinen ideologinen propaganda perustui. Ja tiede, tottakai, oli sataprosenttisen ateistista.

Poislukien kaikki epäsuoran sensuurin muodot, historiaa systemaattisesti kirjoitettiin uudelleen tukemaan dialektisen materialismin opinkappaleita.. Ainoa sallittu metanarratiivi oli riistäjän (yläluokka ja porvaristo)  ja riistetyn (työväenluokka eli proletariaatti) välinen konflikti. Niinkutsutuiksi ’idealisteiksi’ nimitettyjä ajattelijoita, olivatpa he sitten vanhempia tai tuoreempia, kuten Pytagoras, Platon, Plotinus, Kant tai Fichte, käsiteltiin tietynlaisella nihkeydellä, koska marxilaisen tulkinnan mukaan he edustivat “vallankumouksen vaiheita” ajattelun historiassa polulla kohti “multilateraalisesti rakennettua sosialistista yhteiskuntaa”. Poislukien fiktio ja klassinen runous, länsimaisen kulttuurin luomukset suodatettiin pois mitä suurimmalla valppaudella. Kansalle esitellyt tekniset ja tieteelliset innovaatiot olivat yleensä entisen kommunistiblokin maista, ja erityisesti neuvostososialististen tasavaltojen liitosta. Huolimatta länsimaailman tekstien sensuurista, eräs aihepiiri jäi melkein kokonaan ilman rajoitteita: avaruuteen, pieniin vihreisiin miehiin ja kadonneisiin maailmoihin liittyvä kirjallisuus. Omituista kyllä, kommunistit olivat kiinnostuneita avaruusolennoista.

Tuohon aikaan erittäin laajalle levinneiden julkaisujen joukossa oli tieteisfiktio, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä. Fanien kirjoittamia kokonaisia novellien ja romaanien kokoelmia julkaistiin kaikissa suurissa kaupungeissa. Tämän alan ryhmien ja piirien lukumäärä oli myös merkittävä. Näistä kaikista ehdottomasti luetuin oli Almanah Anticipația (Odotuksen almanakka), joka myi loppuun niin nopeasti, että sitä tuskin löytyi kioskien ja kirjakauppojen hyllyiltä. Jotta saisit kuvan tämän kirjallisen ilmiön laajuudesta, riittänee mainita että ensimmäinen numero, joka julkaistiin vuonna 1983, oli 100 tuhatta kappaletta. Kommunistimaassa, jossa on juuri ja juuri 20 miljoonaa ihmistä, tämä oli aivan valtavan suuri määrä. Suhteessa kirjoitustoiminnan laajuuteen oli hämärien scifi-aiheiden pariin eksyneiden kirjoittajien lukumäärä, joka oli myös merkittävä.

Niiden lisäksi, jotka sekä ennen että jälkeen vuoden 1989 olivat erityisen kovasti tämän aiheen parissa toimivia, oli genre, jota jotkut kutsuivat ”parakirjallisuudeksi”, ”realistisen” kirjallisuuden kirjoittajien sekä tunnettujen kriitikoiden ja historioitsijoiden joukko tavoitteli (heidän mielestään) vähemmän sensuurin hampaissa olevaa suuntaa, vältellen kommunistihallinnon jäykkyyksiä. He eivät suoraan olleet kiinnostuneita tieteisfiktiosta, mutta nämä nimet suurimmaksi osaksi katosivat Ceaușescun diktatuurin romahdettua julkaisuista. Aikamatkailusta, avaruusolennoista ja futuristisista maailmoista kirjoittaneet lehdet ja kirjat menettivät kaikkivoipan kommunistipuolueen tuen, ja niiden painokset kuihtuivat minimaalisen pieniksi, mikä myös kuvasi näiden julkaisujen fanijoukon oikeaa kokoa. He eivät käsittäneet, että heidän menestyksensä perustui kommunistipuolueen puhtaisiin propagandaintresseihin, ja jotkut kirjoittajat, jotka olivat kuuluisia ennen vuotta 1989, edelleen muistelevat nostalgisina suuria painosmääriä.

Neuvostoliiton ja sen satelliittivaltioiden tapaan poliittinen valta Romaniassa välineellisti tieteiskirjallisuudeen puhtaan ideologisiin tarkoituksiin. Esimerkin antaa Alexander Belyaev (1884-1942), neuvostoliittolainen kirjailija, jonka kuuluisa tarina ”Sammakkomies” (engl. Amphibian Man, ven. Человек-амфибия) julkaistiin vuonna 1928. Hän oli vimmainen “tieteen voittokulun” kannattaja, jonka avulla kommunistipuolue lupasi luoda lopulta uuden kuolemattoman ihmisen ja täydellisen yhteiskunnan. Hän ei koskaan jättänyt käyttämättä tilaisuutta hyökätä uskontoa ja erityisesti kristinuskoa vastaan, erityisesti katolista kirkkoa vastaan. Hänen esimerkkiään seuranneet romanialaiset tieteiskirjailijat lupasivat fiktiota, joka yleensä oli linjassa yksipuoluejärjestelmän vartijoiden ideologisten rajojen kanssa. Asian laita erityisesti oli näin puhuttaessa lasten ja nuorten kirjoista.

Kirjallisuutta ideologisiin tarkoituksiin mestarillisesti käyttäneelle Vladimir Colinille (1921-1991) omistetussa kattavassa tutkimuksessa loistava kriitikko ja historioitsija Cătălin Sturza kuvaa kommunistipropaganda-apparaatin olemusta. Vaikka hän erityisesti viittaa yleisempään ‘satujen’ kategoriaan, hänen arvionsa sopii aivan yhtä hyvin genreen josta me puhumme:

1900-luku kokonaisuutena painosti vahvasti ideologiseen tyyliin satuja. Erityisesti rautaesiripun takana, ei kuitenkaan sinne rajoittuen, tehtiin yrityksiä määritellä uudelleen hyvän ja pahan välinen suhde ja luoda uudenlainen moraali, jonka tarkoitus oli oikeuttaa erilaisia ideologisia ja poliittisia tavoitteita. (…) nämä yhteiskunnalliset manipuloijat yrittivät suoraan vaikuttaa satuihin — niin kauan kuin tavoitteena oli, niinkuin millä tahansa totalitaarisella ideologialla, mutta erityisesti kommunistisella ideologialla, täydellinen kontrolli yksilön sielusta ja mielestä. Jokatapauksessa, sadut transformoituivat manipuloinnin välineeksi, ja näin niiden voima laimeni ja ne häpäistiin.

Hämmennyksen ehkäisemiseksi minun tulee lisätä, että aivan kaikki kirjailijat eivät olleet Vladimir Colinin marxilais-leniniläisten uskomusten kanssa samaa mieltä. Kuitenkin, toimitusprosessi oli täysin kommunistisensorien hallussa. Syyt sille miksi Nicolae Ceaușescun kaltaiset diktaattorit ja hänen alamaisensa tukivat tieteiskirjallisuutta paljastuivat mitä suurimmalla tarkkuudella konferenssissa, jonka Eugen Stancu piti vuosikymmen sitten:

Tieteiskirjallisuuden avulla kommunismi rakentaa positiivista narratiivikuvaa, jota metafyysisesti legitimoidaan historian nykyisessä marxilais-leninismissä läsnäolevalla teleologialla. Tässä optimistisessa maailmassa, joka on todellinen päiväunien maailma, myytit muuttuvat tavallisiksi todellisuuksiksi. Uusi ihminen voidaan kohdata jokaisella askeleella, ja voitto Jumalaa, luontoa ja aikaa vastaan on ilmiselvä, kun avaruuden kollektiivijohto toimii kuin rasvattu.

Vihreät miehet ja kommunistidystopia

Jos tieteiskirjallisuutta koskeva manipulaatiostrategia oli enemmän tai vähemmän läpinäkyvää, kommunistien intressit koskien avaruusolentoja kävivät selväksi sekä romanialaisten kirjailijoiden kuten Ion Hobana, Florin Gheorghița ja Mihai E. Șerban töistä, mutta myöskin kansainvälisten bestsellerien käännöksistä. Kun sveitsiläiskirjailija Erich von Dänikenin huippusuosittu Chariots of the Gods julkaistiin saksaksi vuonna 1968 ja sen jälkeen käännettiin ja julkaistiin Amerikan markkinoille 1969 Souvenir Pressin kautta, se melkein välittömästi käännettiin ja julkaistiin myös Romaniassa (vuonna 1970) nimellä Amintiri despre viitor (Muistoja tulevaisuudesta). Kirjan nimimuutos kuvaa kommunistien jatkuvaa välttelyä mihinkään viittauksiin juutalaiskristilliseen perinteeseen tai muinaisten pakanauskontojen yliluonnollisiin olentoihin. Dänikenin vaikutus oli valtava. Kaikki yllämainitut pseudohistorioitsijat (ja monet heidän kaltaisensa) olivat hänen seuraajiaan. ‘Paleo-astronauteista’ tuli monien tieteiskirjailijoiden suosikkiaihe. Romanian suurin tiedejulkaisu Știință și tehnică (Tiede ja Teknologia) käsitteli usein hypoteesia muinaisesta kontaktista Maan ihmisten ja ulkoavaruuden edustajien välilllä.

Huolissaan Raamatun ’myyttien’ irrationaalisuudesta, kommunistien ideologit hyväksyivät ilman mitään ongelmaa niiden selityksen, jotka olivat ’esittäneet’ että Vanhan testamentin profeettojen tai apokryfikirjojen tekstien hahmojen kuten Eenokin visiot eivät olleet mitään muuta kuin kirjamuotoon puettuja kuvauksia kolmannen asteen lähikontakteista. Kaikkein innokkaimmat heistä jopa väittivät, että nämä itse asiassa kertovat kirjoittajien kosmisten lentojen kokemuksista (avaruusolentojen aluksilla, toki).

Hesekiel ei olisi ollut visionääri vaan improvisoitu astronautti. Egyptin pyramidit, Baalbekin kivet, kuningas Pakalin kivi ja monet samanlaiset muinaiset monumentit esitettiin todisteina kontakteista ulkoavaruuden vierailijoihin. Juhlapöytien ääreen kerääntyneet vanhempani ja heidän tuttavansa eivät lausuneet mitään rukouksia (eivätkä he edes osanneet Isä Meidän -rukousta), mutta sen sijaan he innokkaina keskustelivat kaikista näistä teorioista. Sensaatiomaiset TV-dokumentit historian mysteereistä ruokkivat ja käyttivät hyväksi trendiä, jota dialektisen materialismin propagandistit rohkaisivat. Niin kauan kuin Raamatun viestiä ei otettaisi uskonnollisesti vakavasti, tämänkaltaiset selitykset olivat yhtä ookoo kuin puoluekoukset. Miten UFO-aihe voisi puuttua sellaisesta kontekstista?

Aivan kuten Erich von Dänikenin paleo-astronauttien tapauksessa, ufologia räjähti erään toisen bestsellerin kääntämisen jälkeeen. Vuonna 1978, kuusi vuotta ensimmäisestä julkaisusta, astronomi Joseph Allen Hynekin The UFO Experience käännettiin romaniaksi. Samana vuonna valkokankaille tuli Steven Spielbergin Kolmannen asteen kohtaamiset ja George Lucasin Tähtien sota. Elokuvateatterit olivat tupaten täynnä. Lippuja myytiin mustilla markkinoilla. Hynekin kirja muutti kokemuksen, jonka olisi pitänyt pysyä fiktionaalisena ja esteettisenä, järkähtämättömäksi uskonnolliseksi uskomukseksi. Muistan edelleen miten äitini, katsottuaan Spielbergin elokuvan, säikähti pahanpäiväisesti kun hän kuuli minun hyräilevän kuuluisaa viisisävelistä UFOjen pitämää ääntä — hän oli vakuuttunut siitä, että avaruusolennot voisivat olla jossain lähistöllä. Jos melkein kaikki lapset olivat valmiita vannomaan nähneensä tällaisia aluksia taivaalla, jotkut koulukaverit yrittivät tehdä vaikutuksen tyttöihin esuttämällä mystisen matalalla äänellä olevansa avaruusolentoja.

Vaikka naurunpyrskähdykset ja huumori kuvastivat näitä ufologisia tuntemuksia, kaikki, sekä lapset että aikuiset, vanhat ja nuoret, olivat vakuuttuneita siitä, että avaruusolennot ovat olemassa. Ja miten se voisi ollakaan toisin, sillä he olivat nähneet niitä omin silmin (Spielbergin ja Lucasin elokuvissa).

Toisin kuin tavallisilta ihmisiltä,  kommunistitovereilta puuttui samanlainen aito innostus kuin niiltä, jotka olivat kohdanneet jotain uutta ja kiinnostavaa. Valitettavasti heiltä puuttui jopa huumoria. Heille, ”uuden ihmisen” luomisen parissa aikansa käyttäneet poliitikoille agenda oli puhtaan ideologinen. Nämä avaruusolennot ovat saattaneet olla ideologinen todiste sekä kaikkien uskomusten ja uskontojen valheellisuudesta, jotka olivat (niinkuin Däniken meille vakuuttelee) verhottu lähikontaktikertomuksiin, että dialektisen ja historiallisen materialismin oikeellisuudesta.

Heidän tulkintansa mukaan minkä tahansa rationaalisen olennon evoluutio, olipa se sitten Maapallolla tai kosmoksessa muualla, voisi johtaa vain “kehittyneen multilateraalisen sosialistiyhteiskunnan” syntyyn, siihen “ihmiskunnan kirkkaaseen tulevaisuuteen” joka oikeutti sekä proletariaatin diktatuurin että sen ryöväämisen ja vankileirit. Toisin sanoen, jos avaruusolennot olivat olemassa, kuten tieteiskirjallisuus haluaa meidän uskovan, heidän pitäisi olla (kommunistidogman mukaan) jo saavuttanut “edistyksen ja tieteen huipun”, he elävät täydellisen tasa-arvon maailmassa. Ne olivat tieteen ja tekniikan mielessä meitä ylivertaisempia, eikö?

Kommunistit eivät koskaan katsoneet TV-sarjoja kuten Star Trek: The Next Generation pelkästään huvittelumielessä. Niissä kuvattiin yhteiskuntaa ilman luokkia, ilman uskontoa, ilman rikkaita ja köyhiä, ilman yksiavioisuutta, jossa henkilökohtaisen elämän konteksti liittyi Federaation intresseihin ja ideaaleihin (melkein kirjoitin jo “yhden ainoan puolueen”). Se oli täysin linjassa marxilais-leniniläisen ideaaliyhteiskunnan kanssa, jota kohti se väitti olevan matkalla. Mutta vaikka me voimmee puhua Gene Roddenberryn syistä muotoilla hänen fiktiomaailmansa tuolla tavoin, tarkasteltaessa poliitikkojen kiinnostusta paleo-astronautteja ja pieniä vihreitä miehiä kohtaan meidän tulee olla valppaita ja varovaisia. Tämä on erityisen tarpeen nyt — kun pohditaan sitä, että Amerikan kongressi on juuri ollut ufologian aihepiiriin liittyvän kuulemisen tapahtumapaikkana.

Rautaesiripun takana olevien maiden kokemus näyttää meille, että  aidon tiedonjanon motivoima idealistinen tavoite, poliitikkojen tapauksessa, on mahdollista saada ruokittua sillä samalla asialla, joka on motivoinut kaikkein kamalimpia katastrofeja maailmassa: vallanhimo tai utopistinen halu luoda materialistinen taivas maanpäälle. Jos latinalainen sananlasku meitä opettaa “varomaan kreikkalaisia jotka antavat lahjoja”, tämä voidaan mutoilla uudelleen omaan aikaamme seuraavasti: “varo poliitikkoja, jotka puhuvat avaruusolennoista.” Ja minä varmasti painottaisin: erityisesti silloin.

 

Artikkelin julkaissut kmitalibrary.substack.com

ufologia

Radioaktiiviset implantit ihmisillä

Yksi kommentti

Lukemattomien tarinoiden joukosta, jotka kertovat kohtaamisista tuonpuoleisten olentojen kanssa, erottuu yksi kertomus konkreettisten, vaikkakin salaperäisten todisteidensa vuoksi: naisen sisältä löydetyt radioaktiiviset implantit viittaavat mahdolliseen Maan ulkopuoliseen interventioon.

Tapaus liittyy henkilöön, jolla havaittiin UFO-kohtaamisen jälkeen olevan kehossaan erikoisia implantteja. Nämä implantit eivät ole epätavallisia vain läsnäolonsa puolesta, vaan ne erottuvat radioaktiivisuudellaan. Tällaista ominaisuutta ei yleensä yhdistetä lääketieteellisissä implantteissa käytettäviin maallisiin materiaaleihin, mikä viittaa mahdolliseen alkuperään, joka ei ole tästä maailmasta.

Radioactive Alien Implants

Implanttien kuvailtiin olevan bio-orgaanisen koostumuksen omaavia, toisin kuin mitkään Maassa tunnetut aineet. Löytö herättää kiehtovia kysymyksiä niiden tarkoituksesta ja alkuperästä. Ovatko nämä laitteet biologisen valvonnan muoto? Vai voisivatko ne olla välineitä, joilla seurataan ja mahdollisesti manipuloidaan ihmisisäntiä?

Näiden salaperäisten implanttien tutkimista ovat johtaneet asiantuntijat, jotka ovat omistaneet vuosikymmeniä UFO-kohtaamisten ja -sieppausten selvittämiselle. Eräs asiantuntija, jolla on takanaan yli 40 vuoden tutkimustyö, on kerännyt todisteita erilaisista muukalaisimplanteista, jotka on otettu henkilöiltä, jotka väittävät olleensa osa avaruusolentojen hybridisaatio-ohjelmia.

Näihin ohjelmiin, kuten ne kokeneet ovat väittäneet, kuuluu ihmisen geneettisen materiaalin kerääminen muukalaislajin toimesta. Lopputavoitteena näyttää olevan hybridiolentojen luominen, joissa yhdistyvät ihmisen ja avaruusolentojen DNA. Uhreista löydettyjen implanttien uskotaan olevan ratkaisevassa asemassa tässä suuressa suunnitelmassa, ja niiden tarkoitusperät vaihtelevat geneettisestä manipuloinnista ihmiskohteiden seurantaan ja valvontaan.

Radioaktiivisten muukalaisimplanttien olemassaolo tukee teoriaa, jonka mukaan Maa on näyttämönä kosmiselle agendalle, jota kehittyneet olennot galaksin kaukaisista kolkista järjestävät. Kuten jotkut tutkijat esittävät, tämä agenda voisi keskittyä geneettisiin kokeisiin, jotka hämärtävät lajien välisiä rajoja ja luovat hybridejä, jotka palvelevat meille tuntemattomia tarkoituksia.

Näiden toimenpiteiden taustalla olevista aikomuksista liikkuu runsaasti spekulaatioita. Joidenkin mielestä ne ovat osa hyväntahtoista pyrkimystä kohottaa ihmisen tietoisuutta ja evoluutiota ja integroida ihmiskunta osaksi laajempaa galaktista yhteisöä. Toiset taas pitävät näitä toimia pahansuopina, joilla pyritään hallitsemaan ihmiskuntaa tai jopa korvaamaan se.

Tällaisten löydösten vaikutukset ovat syvällisiä, ja ne avaavat Pandoran lippaan eettisiä, filosofisia ja eksistentiaalisia kysymyksiä. Mitä merkitsee ihmiskunnalle, jos emme todellakaan ole yksin, ja vielä enemmän, jos olemme muukalaislajien valvonnan ja manipuloinnin kohteena? Todisteet radioaktiivisista implanteista ovat osa laajempaa palapeliä, ja ne viittaavat siihen, että käsityksemme maailmankaikkeudesta ja paikastamme siinä saattaa olla paradigman muutoksen kynnyksellä.

Vaikka todisteet radioaktiivisista muukalaisimplanteista tarjoavat kutkuttavan välähdyksen tuntemattomaan, ne myös korostavat tarvetta tiukkaan tieteelliseen tutkimukseen ja ennakkoluulottomaan lähestymistapaan kosmoksen mysteereihin. Koska olemme mahdollisesti uraauurtavien löytöjen äärellä, on ratkaisevan tärkeää navigoida näillä kartoittamattomilla vesillä sekä skeptisesti että uteliaasti ja pitää aina mielessä ne valtavat, tutkimattomat rajat, jotka ovat nykyisen ymmärryksemme ulkopuolella.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

UFOt

Sininen sikari-UFO Arizonassa

Kommentoi

Arizonan Scottsdalen seesteisellä yötaivaalla tapahtui 28. maaliskuuta 2024 merkittävä tapahtuma, joka on sittemmin herättänyt uteliaisuutta sekä UFO-harrastajien että skeptikkojen keskuudessa. Keskellä läheiseltä lentokentältä tulevien lentokoneiden tuttuja lentoratoja ilmestyi salaperäinen sininen, sikarinmuotoinen esine, joka erottui omituisilla liikkeillään ja jatkuvalla läsnäolollaan.

Havainnosta ilmoitti paikallinen Scottsdalen asukas, joka oli koiransa kanssa tavanomaisella iltakävelyllä. Silminnäkijä kuvaili nähneensä ”oudon sinisen valon, joka näytti taivaalla roikkuvalta narulta”. Tämän valovoimaisen olennon havaittiin liikkuvan tavalla, joka ei muistuttanut mitään alueella yleisesti nähtyä lentokonetta — se nousi ja laskeutui sirosti, mutta kuitenkin tavalla, joka ei ollut helppo selittää. Yli 30 minuutin ajan tämä sininen, sikarinmuotoinen UFO leijui yötaivaalla ja esitti lumoavaa tanssia, joka oli sekä arvoituksellinen että kunnioitusta herättävä.

Huolimatta siitä, että lentokoneiden näkeminen on jokapäiväistä lentokentän läheisyydessä, tämän kohteen käyttäytyminen ja ulkonäkö olivat selvästi tavanomaisesta poikkeavia. Se liikkui korkeammalla kuin ohikulkevat lentokoneet ja kiinnitti silminnäkijän täyden huomion, kunnes se lopulta laskeutui ja katosi näkyvistä.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

ufologia

K. Gösta Rehn, pioneeri

Kommentoi

Kirjoittanut Håkan Blomqvist

Kesäkuun 17. päivänä 1989 K. Gösta Rehn kuoli Tukholmassa 97-vuotiaana. Hän oli Ruotsin UFO-tutkimuksen suurmies ja pioneeri. Jo vuonna 1978 hän lahjoitti osan kirja- ja aikakauslehtikokoelmastaan AFU:lle ja kertoi tyttärelleen Greta Frankelille, että loputkin asiakirjat, jotka koostuivat pääasiassa kirjeenvaihdosta, menisivät AFU:lle hänen kuolemansa jälkeen. Elokuun 27. päivänä 1989 Anders Liljegren ja minä menimme autolla hänen asunnolleen Brommaan, Tukholman ulkopuolelle, noutamaan loput lahjoituksesta. Yllätykseksemme löysimme vain muutamia kirjoja ja lehtiä. Greta Frankel kertoi meille, että hän oli noin viikko sitten heittänyt kaiken kirjeenvaihdon konttiin takapihalle. Lannistuneina kävelimme talon takaosaan. Siellä oli kontti, jossa oli 32 kansiota täynnä korvaamatonta kirjeenvaihtoa UFO-todistajien, ufologien ja tiedemiesten kanssa eri puolilta maailmaa. Olimme riemuissamme onnestamme. Tämä äärettömän kiehtova kokoelma on nyt AFU:ssa, ja kaikki kirjeenvaihto on digitoitu. Erityisen kiinnostavia ovat monet Jim ja Coral Lorenzenin kirjeet, sillä K. Gösta Rehn oli APRO:n Ruotsin edustaja. APRO:n arkisto ei valitettavasti ole UFO-yhteisön käytettävissä.

K. Gösta Rehn
K. Gösta Rehn

K. Gösta Rehn syntyi vuonna 1891 ja osoitti jo nuorena musiikillisia kykyjä. Hän soitti viulua ja pianoa ja kuului opiskelijakuoroon, kun Marie Curie sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1911. Hänen haaveenaan oli ryhtyä konserttipianistin uralle, mutta perheen talouskriisi lopetti hänen haaveensa, ja hänet suostuteltiin opiskelemaan sen sijaan oikeustiedettä. Vuonna 1919 hän sai stipendin ja matkusti Yhdysvaltoihin opiskelemaan oikeustiedettä ja taloutta. Fordhamin yliopistossa hän suoritti oikeustieteen kandidaatin ja taiteen kandidaatin tutkinnot. Hän avioitui New Yorkissa 1922, ja pariskunnalle syntyi yksi tytär, Greta Frankel. 1930-luvun lama oli Rehnin perheelle vaikeaa aikaa, ja hän oli usein työttömänä. Avioliitto päättyi ja hän palasi Ruotsiin vuonna 1939.

K. Gösta Rehn oli älykäs ja oppinut tutkija. Hän tunsi hyvin sekä humanististen että luonnontieteiden uusimmat teokset ja kirjoitti artikkeleita taloudesta, neurologiasta, sematiikasta, filosofiasta ja psykologiasta. Vuonna 1954 hän luki Donald Keyhoen klassikon Flying Saucers From Outer Space ja innostui voimakkaasti UFOjen arvoituksesta. Rehn teki Keyhoen kirjasta ruotsinkielisen käännöksen, joka julkaistiin vuonna 1955. Uskontoa ja okkultismia kohtaan tuntemastaan vastenmielisyydestä huolimatta (hän oli kovan linjan ateisti, materialisti ja sosialisti) hänestä tuli aktiivinen ufologi, kenttätutkija ja Ruotsin edustaja Aerial Phenomena Research Associationissa (APRO) vuonna 1958.

The Keyhoe book translated by K. Gösta Rehn
K. Gösta Rehnin kääntämä Keyhoen kirja

Ensimmäisen kirjansa käsikirjoitus oli valmis jo vuonna 1960, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1966. De flygande tefaten. Dokument och teori (The Flying Saucers. Documents and Theories) oli ensimmäinen ruotsalaisen kirjailijan julkaisema tieteellisesti suuntautunut UFO-kirja. Se sai erittäin hyvän vastaanoton ruotsalaisessa lehdistössä. Rehn yritti saada tiedemiehiä ja intellektuelleja kiinnostumaan UFO-ongelman käsittelystä. Laajassa kirjeenvaihdossa on kirjeitä kuuluisille ruotsalaisille tiedemiehille, kuten Tord Hallille, David Ingvarille, Tor Ragnar Gerholmille ja Ingemar Hedeniukselle. Hän teki ideologisen kantansa alusta alkaen hyvin selväksi: ”Väitän, että lautaset ovat todellisia aluksia. Se, että ne tulevat ulkoavaruudesta, on ainoa järkevä hypoteesi.” Rehn oli myös vakuuttunut siitä, että CIA oli salannut asian.

K. Gösta Rehnin kynästä ilmestyi vielä kolme kirjaa. UFO-utmaningen (UFO-haaste) oli viimeinen, joka julkaistiin vuonna 1976, kun hänen huono näkönsä lopetti hänen ufologisen uransa. Ateistina ja materialistina Rehn piti John Keelin ja Jacques Valleen teorioita ”kauheana umpikujana”. Hän taisteli raivokkaasti kaikkea sellaista vastaan, mitä ufologiassa voitaisiin pitää okkultismina. ETI-teoria oli ainoa tieteellisesti hyväksyttävä. Coral Lorenzenille lähettämässään kirjeessä hän arvioi kontaktihenkilö Daniel Fryn kirjoja seuraavasti: ”kolme mestariteosta hölynpölyä”. Mutta viimeisessä kirjassaan hän oli ilmeisen kiinnostunut kertomuksista humanoideista, jotka pystyivät hengittämään ilmakehässämme ja kävelemään Maan päällä ilman vaikeuksia. ”Voisivatko he tulla omalta planeetaltamme? Mutta miten?”

Daniel Fry (left) in conversation with K. Gösta Rehn in 1970
Daniel Fry (vasemmalla) keskustelee K. Gösta Rehnin kanssa vuonna 1970

K. Gösta Rehn oli materialistisesta filosofiastaan huolimatta visionääri. Vuonna 1972 julkaistussa kirjassaan hän kirjoittaa: ”Lautaset antavat meille inspiraatiota, lupauksen kosmoskontaktista.” Hänellä oli tapana sanoa, että hän koki mystistä rakkaudessaan musiikkiin. Löysin AFU:n Rehnin arkistoista erään ruotsalaisen työnantajan asiakirjan, jossa annetaan tämä arvio hänen luonteestaan: ”Ahkera mutta unelmoija”.

 

Artikkelin julkaissut ufoarchives.blogspot.com

 

ufologia

David Rudiakin analyysi Project Mogulista

Kommentoi

kirjoittanut Kevin Randle

Kuten kaikki täällä säännöllisesti vierailevat tietävät, en ole Roswellin UFO-onnettomuuden Project Mogul -selityksen kannattaja. Olen esittänyt todisteet useaan otteeseen, ja Roswell in the 21st Century -teoksessa on pitkä liite, jossa käsitellään tätä kaikkea perusteellisesti.

Syyt alkavat asiakirjoista, joiden mukaan syyllinen tähän kaikkeen, Mogulin lento nro 4, peruttiin. Kyllä, tiedän, että se pitäisi nimetä New Yorkin yliopiston ilmapalloprojektin lennoksi nro 4, mutta se on melko kömpelöä. Vastineeksi Charles Moore sanoi, että lento laukaistiin pari tuntia ennen aamunkoittoa, mutta asiakirjat todistavat, että se peruttiin aamunkoitteessa. Miten voidaan peruuttaa lento, joka on jo käynnistetty? … Mutta menen muualle.

Juuri äskettäin tässä blogissa totesin, että Charles Moore oli sanonut, että lento nro 4 oli konfiguroitu kuten lento nro 5. En ollut silloin tullut ajatelleeksi sitä, mutta Roswellia koskevassa ilmavoimien raportissa esitettiin kaavioita kaikista lennetyistä lennoista, myös lennosta nro 5. Lennolla nro 5 ei ollut rawin-tutkakohteita, ja jos lento nro 4 oli konfiguroitu samalla tavalla, täytyy ihmetellä, mistä kenraali Rameyn toimistossa kuvattu rawin-kohde oli peräisin.

Mainitsen tämän, koska David Rudiak antoi melko pitkän kommentin kyseiseen blogikirjoitukseen. Mielestäni analyysi oli niin mielenkiintoinen, että se ansaitsee oman kannanottonsa blogissa. Seuraavassa on ilman minun kommenttiani Davidin analyysi neljässä osassa:

Cavittin lisäksi toinen näistä vanhoista kylmän sodan miehistä, jotka eivät osanneet kertoa johdonmukaista tarinaa, oli B.D. ”Duke” Gildenberg, joka vuosina 1951-1981 johti Alamogordon tukikohdan ilmapallotoimintaa (josta NM Mogulit laukaistiin), mutta työskenteli myös Project Mogulin parissa NYU:ssa vuonna 1947. Tukikohdan historioitsija, tohtori David Bushnell kirjoitti laajan historian Alamogordon varhaisista ilmapallohankkeista, ja se julkaistiin joulukuussa 1958. Siinä mainitaan, että Gildenbergiä haastateltiin kahdesti vuonna 1957. Itse asiassa hän kirjoitti yhden luvuista:

https://apps.dtic.mil/sti/tr/pdf/ADA323170.pdf

Avaruusbiologian ja biodynamiikan tutkimuksen alku ilmavoimien ohjusten kehittämiskeskuksessa Holloman AFB:ssä, New Mexicossa.

Ensimmäinen luku kattaa vuodet 1946-1952. Sivulla 5 sanotaan seuraavaa: ”Hollomanin ensimmäinen polyeteenitutkimuspallo laukaistiin 3. heinäkuuta 1947 New Yorkin yliopiston tutkijaryhmän toimesta ……” (Alaviite 18)

Tämä oli Mogulin lento numero 7. Katso nyt alaviite:

(Alaviite 18, s. 9). ”ENSIMMÄINEN MIKÄ tahansa lajityypin tutkimuspallolento Hollomanissa oli tehty hieman aikaisemmin, 5. kesäkuuta 1947; siinä oli mukana kumityyppisten ilmapallojen ryhmä (tohtori Bushnellin haastattelu, Gildenberg, 18. syyskuuta 1957).”

Tämä oli todellinen Mogul Flight #5. Huomaa, että tämä perustuu Gildenbergin antamiin tietoihin, joiden mukaan tämä oli ilmeisesti ENSIMMÄINEN tällainen ilmapallo, eli ensimmäinen Alamogordosta laukaistu Mogul. Huomaa myös, ettei mainita mitään ”toisesta” ”ensimmäisestä” tällaisesta ilmapallolennosta 4. kesäkuuta 1947, eli nykyaikaisesta Mogulin lennosta nro 4, jonka Mogulin insinööri Charles Moore ja ilmavoimien vastatiedustelu (AFOSI) keksivät tyhjästä vuonna 1994 Roswellin paljastamiseksi.

Mutta vuonna 1957, virallisessa historiassa, mies, joka johti siellä ilmapallohankkeita, sanoi, että ensimmäinen lento oli 5. kesäkuuta (lento nro 5), mikä vastaa täsmälleen Mogulin virallisia tietoja (jotka AFOSI on ottanut Mooren tiedostoista). Toisesta 4. kesäkuuta tehdystä tutkimuslennosta, kuten oikeasta, dokumentoidusta lennosta nro 5, ei ole NOLLA asiakirjaa. Itse asiassa Mogulin lentoja koskevassa taulukossa on suuri tyhjä kohta Mogulin lennoille nro 2, 3 ja 4, jotka tiedämme muista Mogulin asiakirjoista, että ne kaikki peruttiin epäsuotuisien sääolosuhteiden vuoksi.

Siirry nyt eteenpäin yli 50 vuotta, ja mitä Gildenberg sanoi nyt? Hän esiintyy vuoden 1997 AFOSI:n Roswellin törmäysnukkeja koskevassa raportissa ja sanoo, että Roswell voitiin selittää täysin alueella toteutetuilla tavanomaisilla hankkeilla, mukaan lukien 1950-luvun törmäysnuket, ja valittaa, että Roswellin ufopromoottorit eivät kunnioittaneet häntä ja Charles Moorea sen vuoksi, että he sanoivat niin. Sitten hän alkoi kirjoittaa Roswellia kumoavia artikkeleita Skeptical Inquirer -lehteen ja Skeptic-lehteen. SI:n artikkelit ovat maksumuurin takana, mutta Skeptic-lehden artikkelin voi ladata:

https://www.skeptic.com/magazine/archives/10.1/pdf/A-Roswell-Requiem-SKEPTIC-10-1-2003.pdf

Eräässä taulukossa, jonka on tarkoitus ”selittää” sekä Roswellin että kaikki lentäviä lautasia koskevat raportit, hän kirjoittaa:

”Alamogordon AAF:n, NM:n, Mogul-ilmapallojen ja Coloradon ilmapalloryppäiden tuottamat UFO-raportit kesä-heinäkuussa.

Kesäkuun 4. päivä – professori Charles Moore käynnistää Mogul-lennon nro 4.

14. kesäkuuta – Maanviljelijä Mack Brazel löytää paperi-, kumi- ja foliojätteitä.

24. kesäkuuta-Kenneth Arnold näkee Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden yllä tuntemattomia esineitä, joita kuvaillaan veden päällä hyppiviksi lautasiksi.

– Lehdistö ottaa käyttöön termin ”lentävä lautanen” (tai ”lentävä kiekko”).

-Tapahtuma saa aikaan maailman ensimmäisen ja voimakkaimman lentävän lautasen villityksen.”

Näin ollen Gildenbergin mukaan uudet ”tosiasiat” ovat, että Mogul-lento #4 OLI olemassa, mikä olisi tehnyt siitä ensimmäisen ”minkäänlaisen” tutkimuspallon, ei dokumentoitua lentoa #5. Hän myös väittää, että useimmat lentävien lautasten raportit johtuivat Mogulin ilmapalloryppäistä ja toisesta väitetystä NYU:n laivaston ilmapalloprojektista Coloradossa. Tämä sisältäisi ilmeisesti Kenneth Arnoldin havainnon 24. kesäkuuta 1000 mailin päässä Coloradosta. (Onnea vain, että se onnistuu.)

Miksi lentoa nro 4 ei ole merkitty Mogulin tietoihin ”ensimmäisenä” Mogulina? No, sanoo revisionisti Gildenberg (joka näyttää unohtaneen täysin alkuperäisen vuoden 1957 tarinansa, jonka mukaan se oli lento nro 5):

”Useat Alamogordon varhaisista lennoista olivat alustavia testejä, eivätkä ne kuljettaneet salaista laitteistoa, eikä Mogulin henkilökunta koskaan saanut niitä takaisin. Yksi tällainen kesäkuun alussa käynnistetty lento laskeutui Roswellin alueen lammastilalle ja loi yhden vuosisadan pysyvimmistä mysteereistä. Hankkeen asiakirjojen tarkastelu on tunnistanut kyseisen lennon erittäin suurella varmuudella Mogulin lennoksi nro 4, joka laukaistiin 4. kesäkuuta. (Viite 3)”

Ja mikä oli Ref. 3, joka tunnisti Mogulin lennon nro 4 ”erittäin suurella varmuudella”? Ei yllätys, se oli AFOSI:n 1994-95 Roswellin raportti, jossa Moorea käytettiin ensisijaisena todistajana. Tämä ”erittäin suuri varmuus” perustui Mooren kiistattomiin 50 vuotta vanhoihin muistikuviin ja yhteensä yhteen lauseeseen Mogulin tiedemiehen Albert Craryn päiväkirjasta, jossa hän ensimmäisenä kirjoitti, että suunniteltu Mogulin laukaisu 4. kesäkuuta peruttiin pilvisyyden vuoksi. (Sitten Crary kirjoitti, että he lähettivät ilmapalloryhmässä merivoimien sonoboyn testaamaan vastaanottoa ilmassa ja maassa. Sonobuoita käytettiin kuitenkin kaikissa varhaisissa Moguleissa, ja ne olivat ainoa mahdollinen salainen laite, koska ne saattoivat viitata Mogulin varsinaiseen salaiseen tarkoitukseen, joka oli Neuvostoliiton etäisten ydinkokeiden kuunteleminen. (Kaikissa teknisissä piirustuksissa sonobuoyt oli merkitty vain ”hyötykuormaksi”, mikä viittaa siihen, että niiden käyttöä voitaisiin pitää arkaluonteisena).

Tätä Moore kutsui testilennoksi tai ”huoltolennoksi”,
jota käytettiin tiettyjen laitteiden testaamiseen. Ne olivat pieniä lentoja, joissa ei ollut jatkuvaa korkeudenhallintaa, ja ne olisivat olleet… ne olisi viritetty siten, että ne eivät olisi lentäneet White Sandsin alueelta siviililentotilaan, mikä olisi edellyttänyt NOTAM-ilmoitusten antamista. CAA) mahdollisesta ilmavaarasta. Näin ollen ei myöskään tarvittu seurantalaitteita, kuten tutkakohteita, joiden avulla olisi voitu nähdä, lensivätkö ilmapallot. lentoreitin ulkopuolella.

TODELLINEN syy siihen, että näitä ei lueteltu, on se, että ne eivät olleet… vakiokorkeuslentoja (tärkein määrittelevä piirre lentokoneelle). Mogul-lennolle), ei se, oliko niissä salaisia laitteita… vai ei.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että ilmapallolennot olivat pieniä, ja ne vaativat ainoastaan tarpeeksi sääilmapalloja testin hyötykuorman nostamiseen, ei 600 jalan korkeuteen. ilmapallojen ketjua. Ilman vakiokorkeuden hallintaa se olisi ollut kuin tavallinen sääpallo, joka nousi nopeasti korkeuksiin. jossa ilmapallot alkaisivat puhjeta ja kaikki olisi nopeasti – ja laskeutuisi, jolloin pallot pysyisivät White Sandsin alueella. Ne eivät päässeet Foster Ranchin romukentälle. vaatisi todellisen, vakiokorkeudella tapahtuvan lennon (eli kirjatun Mogulin lento) pysyäkseen ilmassa tarpeeksi kauan, eivätkä he voineet luoda suurta romukenttää, mikä taas edellyttäisi ainakin yhtä todella pitkää, täysin konfiguroitua Mogul-pallojunaa, ei pientä koelentoa.

Ja se edellyttäisi oikeita tuulia. Moore teki vuonna 1997 matemaattisen mallin (joka julkaistiin Smithsonianin Roswellin paljastuskirjassa ”UFO Crash at Roswell: The Genesis of a Modern Myth”) yrittäessään ‘todistaa’, että 4. kesäkuuta lennetty Mogulin lento olisi päässyt Foster Ranchille asti, mutta kun Brad Sparks ja minä kävimme mallin läpi yli 20 vuotta sitten, huomasimme, että hän käytti lukuisia huijauksia lukujensa kanssa. Toisin sanoen se oli huijaus.

Epäilen, että Gildenberg tiesi tämän kaiken. Hänen monien erikoisalojensa joukossa hän oli meteorologi. Hänen elämäkerrassaan häntä kuvataan seuraavasti että hän osasi ennustaa, minne heidän ilmapallonsa lentäisivät ja minne ne putoaisivat. Hän sanoi myös tässä artikkelissa: ”Analysoimalla äskettäin saatavilla olevia säätietoja ja seuraten professori Mooren johdolla olemme myös yhdistäneet myöhemmän Mogulin lennon (laukaistu 7. heinäkuuta) legendaan.”

Kyseessä oli Mogulin lento nro 11, joka syöksyi maahan noin kello 15.00 7. heinäkuuta noin 16 mailia Roswellin tukikohdasta länteen, ja sitä seurattiin 100-prosenttisesti lentokoneella ja 97-prosenttisesti radiosondilla. Kyseessä oli muovipallolento, jossa ei ollut mitään merkkejä (kuten useimmissa näistä varhaisista Moguleista) tutkaseurannasta (mukaan lukien julkaistu kaaviokuva, jossa ei näy kiinnitettyjä tutkaheijastimia), joten se ei voi mitenkään selittää yksittäistä tutkaheijastinta tai kumista sääilmapalloa, joka oli esillä Rameyn toimistossa, tai sitä, mitä Mack Brazel kuvaili, kun hänet vietiin armeijan saattamana lehdistölle annettavaan haastatteluun myöhemmin samana iltana. Kun #11 syöksyi maahan, Brazel oli jo raportoinut romukentästä, ja Marcel ja Cavitt olivat seuranneet häntä takaisin ja tutkivat sitä. Vaikka lento #11 putosi suhteellisen lähelle Roswellia, se oli ainakin 50 mailin päässä Foster Ranchin putoamispaikasta, eikä ole mitään tietoa siitä, oliko se otettu talteen vai ei, joko Mogulin tai Roswellin tukikohdan toimesta. Ei ainakaan Marcelin tai Cavittin toimesta. Koska Mogul tiesi tarkalleen, mihin se putosi, on todennäköistä, että Mogulin väki olisi ottanut sen talteen, jos se olisi otettu talteen.

Miten Gildenberg ”yhdisti” sen Roswellin ”legendaan”? Vain lisää kuumaa ilmaa häneltä.

Gildenberg käsittelee myös lyhyesti FBI:n Roswellin sähkettä, joka lähetettiin FBI:n johtaja Hooverille 8. heinäkuuta illalla Dallasin toimistosta ja jossa sanotaan, että yksi Rameyn ihmisistä (Kirton, tiedustelupalvelun tai CI:n upseeri) sanoi, että se muistutti ”kuusikulmaista” tutkakohdetta, joka oli ripustettu sääilmapallosta (kaikki kuvattu yksikössä). Gildenberg sanoo sitten: ”Se pyydys, jonka tiedetään olleen tällä lennolla, kuvattiin lähes täsmälleen kuuluisassa J. Edgar Hooverille lähetetyssä sähkeessä, jota siteerataan kommentoimatta useimmissa muukalaismyönteisessä Roswell-kirjallisuudessa. (Viite 4) Viite 4 on Kevin ja Don Schmittin kirja ”The Truth about the UFO Crash at Roswell”. No, koska lento #11 koostui PLASTISISTA ilmapalloista, ei kumista, ja nolla todistetta tutkanseurannasta tai tutkakohteista, miten Gildenberg päättelee, että se ”lähes täsmälleen” vastaa sitä, mitä Ramey näytti ja mitä FBI:n sähke kuvaa? Ja koska kaikki, mitä Ramey ja hänen tiedustelutiedottajansa Kirton raportoivat/näyttivät, oli YKSI sääilmapallo ja tutkakohde, mitä tapahtui lopuille 600 jalan lennolle nro 4, jonka Gildenberg väittää selittävän Roswellin ”legendan”?

Lisää Gildenbergin epäfaktuaalista paskanjauhantaa. Keskeistä on kuitenkin se, että Gildenberg muutti tarinaansa jyrkästi 1950-luvulla julkaistusta alkuperäisestä tarinastaan AF:n virallisessa historiankirjoituksessa (ensimmäinen Mogul-lento oli 5. kesäkuuta 1947), kun AFOSI ja Moore keksivät olemattoman lennon nro 4 vuonna 1994. Hänen yrityksensä selittää, miksi ”lentoa #4” ei mainita ensimmäisenä (muka siksi, että siltä puuttui salainen varustus), on myös suoraan ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Lentoa nro 4 ei ollut olemassa. Asiakirjoista käy ilmi, että se peruttiin, ja sen sijaan lähetettiin pieni koelento sonoboijulla. Se ei olisi päässyt Foster Ranchille (Mooren oli räikeästi huijattava saadakseen sen sinne, osittain luomalla todellinen Mogulin vakiokorkeuslento, joka olisi varmasti kirjattu, jos se olisi ollut olemassa), eikä sillä olisi voitu selittää kuvattua suurta roskakenttää tai roskatyyppejä, joiden sekä Moore että AFOSI väittivät edellyttävän täysin konfiguroitua Mogulin ilmapalloa (joka taas olisi kirjattu projektin asiakirjoihin).

Tämä sopii hyvin yhteen juuri julkaisemani kanssa. Moore kertoi minulle lennon nro 4 kokoonpanosta kertomalla, että se oli konfiguroitu kuten lento nro 5, jossa ei ollut rawin-kohteita. David huomauttaa, että Gildenberg sanoi vuonna 1957, että lento nro 5 oli ensimmäinen Mogul-lento. Katso Davidin tietojen alussa oleva lihavoitu ja kursivoitu teksti.

Ilmavoimien julkaisema lennon nro 5 kaaviokuva. Roswellin UFO-onnettomuutta koskevassa raportissaan.

 

Tämä saa minut ihmettelemään, miksi jos on olemassa todellisia skeptikkoja, he eivät koskaan kyseenalaista aineistoa, joka on ristiriidassa heidän suosikkiteorioidensa kanssa. Eikö heidän pitäisi katsoa asiakirjoja ja todistajien aiempia lausuntoja ja ymmärtää, että Mogulin lentoratkaisussa on todellinen ongelma.

Olen toistuvasti sanonut, että New Mexicon ilmapallohankkeessa ei ollut mitään salaista. Laitteisto oli saatavilla, kyseisiä lentoja koskevat tiedot julkaistiin 10. heinäkuuta, ja niihin sisältyi kuvia ilmapalloista, ja toisin kuin väitettiin, New Mexicon asukkaat tiesivät Mogulin nimen. Tohtori Craryn päiväkirjassa on useita viittauksia Moguliin. Tämä tarkoittaa sitä, että Mogul ei ole ratkaisu, ja tämä on ilmavoimien 1990-luvun puolivälissä tarjoama ratkaisu.

Skeptikot uskovat löytäneensä vastauksen Roswellin UFO-onnettomuuteen. Ehdotan, että he suhtautuvat samalla skeptisyydellä mogulien selitykseen sen sijaan, että he luovat alibeja sen epäonnistumiselle. Kun tarkastellaan todistusaineistoa, kiihkoton tarkastelu poistaa sen kiistanalaisuuden. Meille ei jää mitään maanpäällistä selitystä Roswellin romuille…

Tämä ei kuitenkaan vie meitä suoraan Maan ulkopuoliseen. Aihetodisteet viittaavat ulkopuoliseen lähteeseen, mutta ne eivät todista asiaa. Toivon vain, että skeptikot, uutismedia ja tiedekirjoittajat olisivat yhtä rehellisiä Roswellia koskevissa arvioissaan. Heillä ei ole ratkaisua.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Tietoisuus

Kortti maaliskuulle 2025: Keskenjääneet hommat

Kommentoi

Kuukauden kortti — maaliskuu 2025

Kortti #59 | Sirius (nykyinen, toinen aikakausi) | Keskenjääneet hommat

Me olemme usein puhuneet aikakaudesta 13 tuhatta vuotta sitten, jolloin ihmiskunta vajosi uneen ja siirtyi evoluution talviunille. Se oli yksi kaikkein merkittävimmistä aikakausista ihmiskunnan historiassa. Nyt olette astumassa vieläkin merkittävämpään aikaan — evoluution kevät- ja kesäkauteen, lajinne heräämisen alkuhetkiin. Tämä heräämisen aika kytkeytyy syvällä tavalla siihen aikaan, jolloin vajositte uneen. Jos ajattelette ajatusta siitä, että muinaisista ajoista peräisin olevat itämättömät siemenet ovat jäätyneet ja alkaneet sitten sulaa, se on hieno vertauskuva kuvaamaan sitä, mitä nyt tapahtuu.

Tämä tarkoittaa, että siemenet, jotka eivät koskaan itäneet 13 tuhatta vuotta sitten, aktivoituvat nyt uudelleen ja ne saavat toisen mahdollisuuden kypsyä ja kukoistaa. Vaikka tämä kuulostaa ihanalta ja innostavalta (mitä se onkin), on tärkeää ymmärtää, kuten kaikkien Maapallon kokemusten kanssa, että asioilla on myös varjopuolensa. Tämän kortin teema, “Keskenjääneet hommat”, ei välttämättä viittaa siihen mitä ette TEHNYT niin kauan aikaa sitten. Se liittyy enemmänkin siihen, mitä ei ole PARANNETTU niin kauan aikaa sitten. Ainoa asia, joka matkallanne läpi fyysisyyden todella merkitsee on se, miten kasvatte, parannatte haavanne ja sallitte rakkauden takaisin olemukseenne. Saavutukset eivät merkkaa mitään. Me sanomme tämän välttääksemme väärinymmärryksiä siitä mistä puhumme. Me emme sano, että teidän on nyt tehtävä se mitä ette tehneet 13 tuhatta vuotta sitten. Me sanomme, että teitä pyydetään lopultakin parantamaan se mikä jäi kesken niin kauan aikaa sitten.

Monilla teistä on tunne siitä, että tarvitsee tehdä jotain, mutta ette vain tiedä mitä se on. Tämä voi jättää teidät etsiskelemään polkua, joka tuntuu saavuttamattomalta. Tämä tunne teillä on todellinen, mutta mieli tekee asioista vääristyneitä. Tämä sisäinen paine, jota saatatte tuntea, on peräisin sisäisestä tietämyksestä siitä, että nyt on aika käsitellä näitä “keskenjääneitä hommia”. Ego saattaa tulkita tämän integroidulla tavalla tai varjopuolen tavalla. Integraation polkua kulkeva henkilö (joita suurin osa teistä on), haluaa etsiä tapoja parantaa ne asiat, jotka ovat jääneet parantamatta omassa itsessä. Niille, jotka eivät kulje varsinaisesti integraation polkua, tämä paine käsitellä “keskenjääneitä hommia” voi tuottaa varjomuodon. Tämän sisäisen paineen varjomuoto voi tuntua tarpeena kostaa, korjata mennyt vääryys tai validoida ehon haluja vaikka se johtaa toisten kärsimykseen.

Siksi tämä sisäinen paine parantaa keskenjääneet hommat ilmaistaan maailmassanne sekä valon että pimeyden kautta. Valon (tai integraation) puolella se voi tuntua kasvaneena herkkyytenä (koska teidän tulee tuntea, jotta voitte parantaa), tarpeena olla yksin, tarpeena omasta halusta matkata omalle pimeälle puolelle parantamaan se, ja muina kokemuksina, jotka auttavat oman itsen integraatiossa. Se voi aiheuttaa valtavaa hämmennystä ja epätoivon tunnetta maailman tilasta tai omasta elämästä. Jos tunnette näin, jatkakaa vain polullanne. Matkanne integraatioon ja parannukseen yhdistettynä miljoonien muiden ihmisten matkaan kantaa valtavaa energeettistä voimaa ja luonnollisesti auttaa puskemaan nykytilaa eteenpäin.

Ne, jotka kulkevat pimeää tietä vastauksena sisäiseen paineeseen hoitaa keskeneräiset asiat, saattavat olla täynnä kostonhimoa, rakenteiden hajottamista ja uudelleenrakentamista tavalla, joka saa egon tuntemaan itsensä turvalliseksi (mutta harhaisemmin). He saattavat iskeä viattomiin ihmisiin, jotka eivät voi tai halua puolustautua. He saattavat yrittää hallita narratiivia kehitelläkseen tarinan, joka antaa heille valtaa tai uskollisuutta. On lukemattomia tapoja, joilla tämä pimeä tie voi ilmetä. Tämä tie luo tsunamin, joka vastustaa integraatiota, ystävällisyyttä, myötätuntoa ja rakkautta. Vaaditaan keskittymistä ja avointa sydäntä, jotta ei ajaudu mukaan siihen, mikä näyttää vallitsevalta todellisuusenergialta. Tämä on osa henkistä koulutustanne — mestaritason kurssia!

Esi-isänne siriuslaiset kokivat varsin samanlaisia haasteita planetaarisessa heräämisessään. Heidän yhteiskuntansa jakautui niin syvästi ennen heidän heräämistään. He kulkivat tätä tietä ja pysyivät sitoutuneina integraatioon ja heräämiseensä. He tekivät tietoisia valintoja mennäkseen syvemmälle rakkauteen ympäristössä, joka oli täynnä pelkoa, vihaa ja kontrollia. Se on yksinkertaista energiadynamiikkaa. Integraatio on luonnollinen tila. Vastustusta voidaan pitää yllä vain niin kauan kunnes vastarinta romahtaa itseensä ja luo transformaation ja integraation. Tämä energeettinen prosessi siintää horisontissa. Ennen sitä pitäkää itsestänne ja muista huolta rakkaudella, myötätunnolla ja kiltteydellä. Sitten integraation luonnollinen energia voi näyttää taikavoimansa!

Germanea kanavoinut Lyssa Royal Holt

www.lyssaroyal.net | www.solischool.org

 

Artikkelin julkaissut Lyssa Royal Holt

UFOt

Ryan Woodin ristiretki UFO-paljastuksen ja MJ-12:n salaisuuksien puolesta

Kommentoi

Ryan Woodilla on ainutlaatuinen tausta, jossa yhdistyvät teknologia, markkinointi ja elinikäinen sitoutuminen ufologiaan. Hän on asemoinut itsensä avainhenkilöksi hallituksen salailun arvoituksellisen verkon ja Maan ulkopuolisten vierailujen todellisuuden selvittämisessä. Hänen työnsä keskiössä ovat Majestic-12 (MJ-12) -asiakirjat, kokoelma kiistanalaisia salaisia materiaaleja, joiden väitetään todistavan UFO- ja avaruusolentokohtaamisia valvovan salaisen hallituksen ryhmän olemassaolon.

Ryan Woodin matka UFO-tutkimuksen ytimeen alkoi hänen isänsä uteliaisuuden varjossa — tohtori Robert M. Wood oli alan pioneeri, joka pyrki selvittämään UFOjen fysiikkaa. Tämä perintö tasoitti tietä Ryanille, joka matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen tutkintojensa jälkeen uskaltautui ammatillisen elämänsä tavanomaisten rajojen ulkopuolelle ufologian syvyyksiin. Hänen asiantuntemuksensa ja omistautumisensa ovat tehneet hänestä kysytyn auktoriteetin MJ-12-asiakirjoissa ja niihin liittyvissä ilmiöissä, kuten Cape Girardeaun, Missourin osavaltiossa vuonna 1941 tapahtuneessa UFO-onnettomuudessa.

Woodin sitoutuminen aiheeseen näkyy hänen järjestämissään seitsemässä maailmanlaajuisessa UFO-maahansyöksyjen noutosymposiumissa vuosina 2003-2009, jotka kokosivat johtavia tutkijoita ja harrastajia eri puolilta maailmaa jakamaan havaintoja, teorioita ja silminnäkijöiden kertomuksia UFO-onnettomuuksista ja niitä seuranneista hallituksen suorittamista noutotöistä. Näissä symposiumeissa tuotiin esiin UFO-onnettomuustapausten monimutkaisuus, mukaan lukien todisteiden säilyttämiseen ja todistajanlausuntoihin liittyvät haasteet sekä salamyhkäisten hallituksen yksiköiden usein valtava vastarinta, joka on päättänyt säilyttää tällaisten tapausten salaisuuden verhon.

Sivustollaan majesticdocuments.com Wood tarjoaa laajan tietovaraston MJ-12-asiakirjoista ja tarjoaa sekä skeptikoille että uskoville materiaalia pohdittavaksi. Hänen ja hänen isänsä työllä oli tärkeä rooli Sci-Fi-kanavalla esitetyn televisiodokumentin tuotannossa, jonka tarkoituksena oli valottaa MJ-12-asiakirjojen aitoutta ja hallituksen monimutkaista tanssia paljastamisen ja kieltämisen välillä.

Woodin näkemykset UFO-ilmiöstä ulottuvat historiallisten asiakirjojen analysointia pidemmälle. Hän kannattaa kehittyneiden teknologioiden, kuten tekoälyn (AI), käyttöä valtavien tietomäärien louhimiseksi, jotta saataisiin tietoa avaruusolentojen suunnitelmista ja niiden vuorovaikutuksen luonteesta Maan kanssa. Tämä innovatiivinen lähestymistapa viittaa menneisyyden ja tulevaisuuden yhdistymiseen, jossa perinteinen asiakirjojen analysointi kohtaa huipputeknologian ja auttaa ratkaisemaan ihmiskuntaa pitkään kiehtoneet mysteerit.

Ryan Woodin tehtävän ytimessä on kehotus toimia — vetoomus rahoituksen, johtajuuden ja yleisön sitoutumisen lisäämiseksi ufologian alalla. Hän tunnustaa tutkijoiden kohtaamat esteet, jotka ulottuvat resurssien niukkuudesta laajemman tiedeyhteisön ja suuren yleisön skeptisyyteen. Wood on kuitenkin edelleen optimistinen sen suhteen, että ufojen ja maan ulkopuolisen elämän ymmärtämisessä ja viime kädessä totuuden paljastamisessa voidaan saavuttaa läpimurtoja.

Ryan Woodin kaltaiset henkilöt muistuttavat meitä sinnikkyyden, ennakkoluulottomuuden ja totuuden väsymättömän etsimisen tärkeydestä epävarmuuden ja hämärtämisen keskellä, kun olemme mahdollisesti paradigmaa muuttavien paljastusten äärellä. Hänen työnsä, jonka juuret ovat syvällä sekä henkilökohtaisessa vakaumuksessa että tiukassa tieteellisessä lähestymistavassa, inspiroi ja haastaa meitä edelleen pohtimaan laajoja, tutkimattomia rajoja, jotka eivät ole vain yläpuolellamme, vaan myös hallituksen arkistojen syvyyksissä ja niiden ulkopuolella.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings