kirjoittanut LT Joseph Burkes

Johdanto

Entä jos UFO-älyt ovatkin yhtä kehittyneitä psi-areenalla kuin mitä ne ilmeisesti ovat ”avaruusalusten” suunnittelussa? UFOt ovat olleet täällä jo kauan. Olipa niiden alkuperä mikä tahansa, lentävien lautasten teknologia (sekä fyysinen että henkinen) on tuhansia, ehkä jopa miljoonia vuosia maanpäällistä tekniikkaa kehittyneempää.

Toisenlainen virtuaalikokemus (VE-2) on reaaliaikainen, täysaistinen, psi-teknologialla luotu illuusio. Populaarikulttuurissa tätä kuvataan nimellä ”virtuaalitodellisuus” (VR). Toisenlainen virtuaalikokemus vastaa sitä, mitä scifi-elokuvassa ”Matrix” kuvattiin fiktiivisenä. Väitän, että tällaiset illusoriset kontaktimekanismit saattavat olla Kokijoiden mielestä niin vakuuttavan todellisia, että heillä olisi vaikeuksia erottaa ne 4D-todellisuudessamme (avaruusajan todellisuudessa) tapahtuvista tapahtumista. Lisäksi tällainen ”Matrix-todellisuuden” tyyppinen kohtaaminen voitaisiin hyvinkin muistaa ikään kuin se olisi ollut fyysinen tapahtuma eikä psyykkinen vuorovaikutus.

Kun ehdotan virtuaalisen kokemuksen mallia, en väitä, että kaikki lähikohtaamiset olisivat ”illusorisia”. Todennäköisesti tapahtuu sekä virtuaalisia että fyysisiä kohtaamisia. Sekä tutkijoiden että kokijoiden haasteena on erottaa ne toisistaan.

Lääkärinä minun pitäisi huomauttaa, että näitä kontaktimekanismeja, joihin liittyy psi-välitteisiä illuusioita, ei pitäisi kutsua ”hallusinaatioiksi”, jotka ovat seurausta sairauksista. Hallusinaatioita aiheuttavat lääkkeet, sepsis ja ajatushäiriöt, ja ne olisi erotettava psi-teknologian tuotteista, joita virtuaalisen kokemuksen mallissa harkitaan.

Lisäksi virtuaalikokemuksen mallia alun perin kehittelin fysikalismin eli materialismin paradigman puitteissa. Tämän filosofisen näkökulman mukaan koko kosmos on ensisijaisesti materiaa ja energiaa ja tietoisuus (mieli) on vain hermosolujen toiminnan ”emergentti ominaisuus”. Idealismi sen sijaan väittää, että tietoisuus on ensisijainen ja luomisen lähde. Jos tämä idealismin paradigma on totta, niin ehkäpä virtuaalikokemusmallissa hahmotellut psi-välitteiset kontaktimekanismit ovat ”todellisempia” kuin ”illusorinen” neliulotteinen avaruusaika, joka mahdollisesti ”projisoidaan” ei-fyysisestä todellisuudesta.

Kun on kyse niin sanotuista ”avaruusolentojen sieppauksista”, joita kutsutaan myös neljännen asteen lähikohtaamisiksi, sekä kokijat että tutkijat kohtaavat monia outoja epäjohdonmukaisuuksia. Miksi ”avaruusolentojen sieppausta” ei ole koskaan uskottavasti kuvattu videolle? Miksi poliisi tai tietojemme mukaan armeija ei ole koskaan pystynyt pysäyttämään sellaista käynnissä olevaa kaappausta?

Virtuaalikokemusmalli pyrkii käsittelemään näitä kysymyksiä keskusteltaessa siitä, uskonko näiden ”toisten”, joita monet kokijat nyt kutsuvat ”avaruusolennnoiksi”, valtaviin psyykkisiin voimiin.

Mitkä UFO-kirjallisuuden raportit tukevat mekanismia, jonka mukaan lentävien lautasien älykkäät olennot kykenisivät luomaan virtuaalitodellisuuden tyyppisiä kohtaamisia? Käsittelen kahta tapausta siinä toivossa, että edistämällä näitä kertomuksia saadaan lisää todisteita.

Seuraavassa on yhteenveto Karla Turnerin ja Ted Ricen kirjoittaman kirjan ”Masquerade of Angels” luvusta 3, Kelt Works 1994. Tämä kertomus osoittaa, miten UFO-äly voi käyttää niin sanottua ”psykotronista teknologiaa” luodakseen toisenlaisia virtuaalisia kokemuksia.

Enkelten naamio

Ted Rice oli pankin työntekijä ja osa-aikainen meedio. Hän varttui Alabaman takamailla 1950-luvulla ja kävi yliopistoa Tuscaloosassa. Myöhemmin hän muutti työskentelemään Shreveport Louisianaan. Marie Jackson -niminen nainen koulutti häntä psyykkisesti ja toi hänet spiritistien yhdistykseen. Vuoteen 1990 mennessä hän ei enää toiminut aktiivisesti spiritualistisessa liikkeessä, mutta säilytti edelleen ystävyyssuhteensa Floridassa asuvan Marien kanssa. Vieraillessaan yön yli Tedin asuntoautossa Marie kertoi saaneensa oudon kokemuksen.

Talon seinät hävisivät ja Marie kykeni näkemään ulos

Karla Turnerin kertomuksen mukaan Ted makasi makuuhuoneessaan, kun Marie luki toisessa osassa asuntoautoa. Marie herätti Tedin ja ilmoitti hänelle seuraavaa:

“’Luin sängyssä’, Marie kertoi hänelle, ’kävelin edelleen, enkä tunne, että olisin nukahtanut. Nousin ylös sängyssä ja katselin ympärilleni, ja yhtäkkiä kaikki asuntovaunun seinät vain, vain katosivat!… Näin ulos. Näin trailerin yhdestä päästä toiseen seinien läpi. Näin kaksi oudointa henkeä, joita olen koskaan elämässäni nähnyt! Ne tulivat suoraan seinän kohdalta, ja ne kävelivät ylös ja alkoivat yrittää viedä minua ulos.”

Tohtori Turnerin kertomuksen mukaan Marie protestoi voimakkaasti ”pienille harmaasävyisille olennoille”, jotka sittemmin jättivät hänet rauhaan.

”Masquerade of Angels” -kirjan viides luku sisältää yhden merkittävimmistä kontaktikokemuksista, joita UFO-kirjallisuudessa on koskaan kuvattu. Sen merkitystä ei pidä aliarvioida, sillä jos se pitää paikkansa, se paljastaa ei-inhimillisen älykkyyden valtavan psyykkisen kyvyn luoda illuusioita. Tohtori Turnerin kertomus herättää huolestuttavia kysymyksiä koko UFO-tutkimusyhteisölle ja kyseenalaistaa eräitä alakulttuurin vaalituimpia käsityksiä CE-3- ja CE-4-yksilöiden luonteesta.

Kontaktihenkilö kiedottiin siniseen hehkuun salamaniskuilla

Pian sen jälkeen, kun Marie oli tavannut Tedin asuntoautossa, hän matkusti käymään Marien luona Floridassa. Toinen Marien hyvä ystävä Amelia Reynolds oli myös käymässä Marien luona. Useiden tuntien keskustelun jälkeen nämä kolme vetäytyivät yöksi. Tedille osoitettiin käytävän päässä oleva makuuhuone. Marie ja Amelia nukkuivat erillisissä sängyissä toisella puolella olevassa huoneessa.

Keskellä yötä Amelia kuulemma herätti Marien. Hän kertoi Marien kuulevansa matalalla lentävän helikopterin äänen. Marie ei kuulemma kuullut sellaista ääntä.

Amelia jähmettyi yhtäkkiä tuijottaessaan kattoon. Kertomuksen mukaan Amelia kertoi Marialle, että hän pystyi katsomaan kopteria ikään kuin katto olisi kadonnut kokonaan.

“’En nuku.’ Amelia protestoi nostaen päänsä tyynyltä. Hänen silmänsä tuijottivat yhä ylöspäin. ’Minä vannon sinulle. Näen helikopterin tuolla ylhäällä! Tuon suuren puun luona, jossa on kaikki lehdet. Näen sen etuosan, se on pyöreä ja jalat ovat taittuneet alleen.’

‘Miksen minä sitten näe sitä?’ Marie kysyi, tuskastuneena. ‘En tiedä.’ Amelia vastasi.”

Sitten Amelian ympärille syntyi sinertävä hehku, kun hän istui sängyssä. Hän kertoi Marialle, että hän tunsi itsensä halvaantuneeksi eikä pystynyt liikkumaan huolimatta Marien kehottaessa ”Tule pois sieltä!”.

Amelia kuvaili sitten, että makuuhuoneeseen ilmestyi kaksi ei-inhimillistä olentoa, joista toinen oli pitkä, vihreä ja liskon näköinen ja toinen lyhyempi ja sinimusta. Marie kertoi Amelialle, ettei nähnyt niitä, ja huusi Tedille, että hän tulisi auttamaan.

Tohtori Turnerin kertomuksen mukaan Ted näki ”sinisen hehkun” lähestyessään makuuhuonetta. Se ”lähti avoimesta oviaukosta”. Tohtori Karla Turnerin kertomus jatkuu:

“Sisällä Marie oli kiertänyt huoneen ympäri ja odotti häntä painautuneena kauimpana seinästä olevaa seinää vasten, jossa Amelia makasi liikkumattomana, loistavan valon ympäröimänä. Ted astui epävarmasti sisään ja pysähtyi sitten tuijottamaan… He etenivät lähemmäs sänkyä pitäen yhä terveen etäisyyden siniseen hehkuun, joka oli nyt täynnä pieniä, nopeita räjähdysmäisiä salamanjälkiä. Marie huusi Amelialle: ’Tule pois sieltä.'”

Karla Turnerin hämmästyttävä kertomus jatkuu Amelian valittaessa, että hän tuskin kuuli Marieta. Ted tiedusteli, loukkaantuiko Amelia millään tavalla. Amelia vastasi, ettei ollut. Ted neuvoi Marieta, ettei heidän pitäisi ryhtyä mihinkään jyrkkiin toimenpiteisiin. ”Emme tiedä, mitä voi tapahtua, jos yritämme vetää hänet pois tuosta energiakentästä…..” Kohtaaminen päättyi, kun sininen valo yhtäkkiä välähti pois.

Koko kokemuksen ajan Marie ja Ted eivät kuulleet tai nähneet olentoja ja helikopteria, jotka Amelia kertoi nähneensä. Myöhemmin hän kertoi, ettei ollut tietoinen sinertävästä valopallosta, jonka sekä Ted että Marie olivat todistaneet.

Korkeimman muotoista psykotronista teknologiaa

Merkillepantavaa tässä kertomuksessa on se, että siinä kuvataan kahta silminnäkijää, jotka väitetysti pystyivät tarkkailemaan eräänlaista ”virtuaalitodellisuus”-teknologiaa toiminnassa hyvin lähietäisyydeltä. Jos kohtaaminen todella tapahtui niin kuin ”Masquerade of Angelsissa” on kuvattu, olemme ehkä saaneet hyvin harvinaisen välähdyksen mekanismista, jota käytetään joidenkin ”erittäin outojen” vuorovaikutustilanteiden järjestämiseen, joita kutsutaan ”avaruusolentojen sieppauksiksi”.

Ted Rice ja Marie Jackson hallitsivat täysin psykomotorisesti kehoaan, kun he havaitsivat Marien olevan ilmeisesti muuttuneessa tajunnantilassa. Sinisen valon läsnäolo ja Ameliaa ympäröivän pallon sisällä olevat valaisevia valoja muistuttavat välähdykset viittaavat siihen, että Amelia käytti jonkinlaista kehittynyttä teknologiaa, joka otti hänen henkiset prosessinsa hallintaansa ja loi siten hyvin vakuuttavan illuusion. Kyseessä on siis älykkyys, joka voi paitsi simuloida todellisuutta valitulle kohdeyksilölle myös lavastaa kohtaamisen olosuhteissa, joissa muut voivat todistaa tapahtumaa läheltä.

Kuten ”Masquerade of Angelsin” kuvatuista tapahtumista näemme, näistä oudoista kohtaamisista vastaavalla älyllä saattaa olla kyky tuottaa eräänlainen ”virtuaalitodellisuus”, muuttunut tajunnantila, jota kokija ei ehkä pysty erottamaan jokapäiväisestä, tavanomaisesta todellisuudesta.

Koko tri. Karla Turnerin kirja “Masquerade of Angels” löytyy verkosta PDF:nä:

http://www.whale.to/b/turner1.pdf

“Kiinan Roswell” 1970-luvun Australiassa

Toinen esimerkki ”virtuaalitodellisuuden” tyyppisestä kohtaamisesta on kuvattu kirjassa ”The Chinese Roswell: UFO Encounters in the Far East from Ancient Times to the Present”. Tämän kirjan on kirjoittanut saksalainen UFO-tutkija Harwig Hausdorf, ja sen julkaisi vuonna 1998 New Paradigm Books. Hausdorf kuvaa sarjaa kohtaamisia, jotka tiettävästi tapahtuivat vuosina 1972 ja 1973. Ne tapahtuivat vuoristoalueella Melbournen kaakkoispuolella Australiassa.

Päätodistaja oli Maureen Puddy. Hän kertoi saaneensa ufokokemuksen 5. heinäkuuta 1972. Ajaessaan yksin autiota aluetta hänen autonsa oli väitetysti peittynyt voimakkaaseen siniseen valoon. Kuten Harsdorfin kertomuksessa kuvataan, hän näki lautasen muotoisen aluksen. Sen ”halkaisija oli 100 jalkaa ja se leijui kahden puhelintolpan korkeudella hänen yläpuolellaan”. Puddy oli kuulemma kauhuissaan tästä kohtaamisesta, ja hän kiihdytti pois.

Lautanen seurasi häntä noin kahdeksan mailin ajan ennen kuin se siirtyi pois. Useita viikkoja myöhemmin ajaessaan samalla tiellä Maureen Puddy sai toisen kontaktikokemuksen. Tällä kertaa moottori sammui, kun sama voimakas sininen valo tulvi hänen autoonsa. Hän kertoi kuulleensa päänsä sisällä äänen, joka sanoi: ”Ota rauhallisesti. Emme halua satuttaa sinua.” Sitten se lisäsi: ”Ota yhteyttä mediaan.”

Hausdorfin kertomuksen mukaan Puddy palasi helmikuussa 1973 useaan otteeseen samaan autioon paikkaan. Kerran hänen mukanaan oli kaksi tutkijaa VUFORS-tutkimusryhmästä. Tutkijoiden tarkkaillessa Maureen kertoi, että,

“hän oli huomannut, että autossa oli pieni hahmo, jolla oli yllään kultainen haalari….. Kun he kolme keskustelivat olennon ulkonäöstä, Maureen luuli nähneensä sen uudelleen. Tällä kertaa se näytti tulevan suoraan kohti autoa. Se pysähtyi juuri vasemman ajovalojen eteen.”

Maureenin kerrottiin kiihtyneen. Ilmeisesti VUFORSin tutkijat eivät nähneet missään vaiheessa kultaiseen haalariin pukeutunutta pientä olentoa. Sitten hän totesi, että hänet vietiin vastoin tahtoaan alukseen, jonka hän uskoi olevan yläpuolella. Maureen Puddyn mukaan sininen valo oli jälleen läsnä.

Kun VUFORS-tutkijat istuivat autossa hänen kanssaan, Maureen kuvaili olevansa ikkunattomassa huoneessa. Hän lisäsi, että hänen edessään oli ”sienimäinen esine, jonka sisällä näytti olevan hyytelömäistä nestettä”. Kuvailtuaan kahdelle australialaiselle UFO-tutkijalle sen, mitä hän kuvitteli avaruusolentojen sieppaukseksi, Maureen Puddy kuulemma rauhoittui. Harwig Hausdorf kiteytti tämän oudon kohtaamisen:

“Erityisen outoa koko tapahtumassa oli tietenkin se, että Maureen Puddy ei poistunut fyysisesti autosta koko puheensa aikana. Hän oli koko ajan kahden UFO-tutkijan näköpiirissä. Kumpikaan heistä ei myöskään koskaan nähnyt pientä kultaiseen haalariin pukeutunutta olentoa eikä edes leijuvan UFOn voimakasta sinistä valoa. Aivan kuin koko tapahtuma olisi tapahtunut kokonaan Maureen Puddyn pään sisällä.”

Jos tämä kertomus kuvaa tarkasti sitä, mitä tapahtui 50 vuotta sitten australialaisella moottoritiellä, näemme jälleen yhden esimerkin siitä, miten oletettu Maan ulkopuolinen ei-inhimillinen tietoisuus voi olla taitavasti vuorovaikutuksessa ihmisen tietoisuuden kanssa. Jo sana ”sieppaus” kuvaa väkivaltaista fyysistä tekoa. Mielestäni tämä termi ei ehkä ole sopiva monissa tapauksissa, jos kohteena oleva ihminen kokee eräänlaista mielen teatteria eikä mene mihinkään. Olen nimittänyt tätä kontaktimekanismia ”toisen asteen virtuaalikokemukseksi” (VE-2). Ehkä parempi termi kuin ”avaruusolentojen sieppaus” tällaisissa tapauksissa voisi olla ”ei-toivottu psyykkinen vuorovaikutus” (UPI).

Yhteenveto

Nämä kaksi merkittävää tapausta eivät riitä vahvistamaan virtuaalisen kokemuksen mallin pätevyyttä. Toivon, että sen jälkeen kun kontaktikokemusten läpikäyneet ja tutkijat ovat saaneet tietää näistä ehdotetuista psi-välitteisistä mekanismeista, raportoidaan lisää tapauksia. Minun on huomautettava, että tämän ehdotetun mekanismin tunnustamista mahdolliseksi, saati todennäköiseksi, on vastustettu huomattavasti. Kontaktin kokeneita on rasittanut jatkuva naurunalaisuuden ja kieltämisen tulva kolmen vartin vuosisadan ajan. Syytökset siitä, että lähikohtaamisista raportoivat ovat henkisesti epävakaita ja että ”kaikki on heidän päässään”, ovat enemmän kuin epäkunnioittavia. Ne ovat karhunpalvelus koko yhteiskunnalle, jonka pitäisi tunnustaa maailmanlaajuisten UFO-ilmiöiden todellisuus ja merkitys. Virtuaalikokemusmalli, jossa keskitytään ”illusorisiin mekanismeihin”, saattaa antaa joillekin ymmärtää, että kontakti on todellakin ”vain heidän päässään”. Tämä väärintulkinta jättää huomiotta sen selvän todennäköisyyden, että sekä fyysiset että virtuaaliset tapahtumat tapahtuvat todennäköisesti rinnakkain.

On toinenkin tärkeä näkökohta. Entä jos edellä esitetty fysikalistinen todellisuusmalli on virheellinen? Ehkä massa/energia ei olekaan luomakunnan lähde. Jos tietoisuus on todellakin ensisijainen, aineellinen maailmankaikkeus on sen tuote, mitä kirjailija Rey Hernandez kuvaa kirjassaan ”The Mind of God”. Toistan, jos mieli (tietoisuus) on ensisijainen, silloin avaruusajan psyykkiset manipulaatiot, jotka luovat ”illusorisia” kontaktimekanismeja, ovat tavallaan ”todellisempia” kuin se, mitä kuvittelemme tapahtuvan fyysisessä 4D-konstruktiossamme, jota kutsutaan ”fyysiseksi todellisuudeksi”.

• Lisätietoa virtuaalikokemusmallista (Virtual Experience Model, VEM) on saatavilla seuraavien linkkien kautta:
• Reinerio Hernandez, ”A Greater Reality” -teoksen toinen kirjoittaja ja kustantaja, on asettanut yleisön saataville tämän antologian osat 1 ja 2 ilmaisina pdf-tiedostoina. Luvussani ”Raportti kontaktien maanalaisesta toiminnasta: Ihmisen aloittama kontakti, tietoisuusyhteys ja virtuaalikokemuksen malli” (Human Initiated Contact, the Consciousness Connection, and the Virtual Experience Model).

Joseph Burkes MD 2019. JOHDANTO Tutkittuani huolellisesti lukuisia vuorovaikutustilanteita tunnistamattomista ilmailmiöistä (Unidentified Aerial Phenomena UAP) vastaavan älykkyyden kanssa olen kehittänyt uuden paradigman, jonka avulla ymmärrän illuusion tärkeän roolin kontaktimekanismina. Tätä mallia ehdottaessani minun on korostettava, että sekä fyysiset että illusoriset kontaktikokemukset todennäköisesti … jatka artikkeliin The Virtual Experience Model, an Overview

J. Burkes MD 2021 Tärkeä ennakkoehto: Virtuaalikokemusmalli ei ehdota, että kaikki kohtaamiset olisivat holografisia tai psyykkisiä. Minun arvioni mukaan vuorovaikutusta tapahtuu sekä virtuaalisesti että fyysisesti. Virtuaalikokemusmalli kuvaa sitä, mitä uskon lentävien lautasälykköjen käyttämiä illusorisia kontaktimekanismeja. Malli on seuraava: … jatka artikkeliin The Reasons why Flying Saucer Intelligences might stage “Virtual” Instead of Physical Encounters

Psi-välitteisten lähikohtaamisten järjestämisellä saattaa olla käytännön etuja UFO-älyille. Pelkästään fyysisten vuorovaikutustilanteiden järjestäminen voisi aiheuttaa valtavia riskejä, mukaan lukien tappavien taudinaiheuttajien leviäminen. linkki: https://underground.contact/2022/02/11/the-reasons-why-flying-saucer-intelligences-might-stage-virtual-instead-of-physical-encounters/

Blogi, jossa analysoidaan Skinwalker Ranchilla järjestettyä tapahtumaa, joka tukee virtuaalisen kokemuksen mallia. Tohtori Kelleher oli läsnä, kun 6 yönäkölaitteita käyttävää tarkkailijaa kuvaili nähneensä ”täysin erilaisia asioita”. linkki: https://underground.contact/2023/04/30/the-consciousness-connection-incident-at-skinwalker-ranch-as-described-by-colm-kelleher-supports-the-virtual-experience-model/

Andrija Puharichin Uri Gellerin kanssa tekemä työ paljasti dramaattisen tapauksen ”virtuaalimuistista” eli kolmannen asteen virtuaalikokemuksesta. Alla olevassa blogissa keskustelen muistitieteen edistysaskeleista ja niiden vaikutuksista sekä virtuaalikokemusmalliin että hypnoosin käyttöön kontaktikokemuksen saaneiden kohdalla. jatka artikkeliin “Virtual Memory”: A Virtual Experience of the Third Kind, VE-3

Bigelow Aerospacen vuonna 2018 antama lausunto: ”Useat silminnäkijät, jotka olivat samassa paikassa, raportoivat usein nähneensä hyvin erilaisia tapahtumia.” Joseph Burkes MD 2021 Johdanto Olin 1990-luvulla CE-5-aloitteen yhteysryhmän koordinaattori. Tuon vapaaehtoistyön aikana tiimilläni oli lukuisia havaintoja, joita nykyään kutsutaan tunnistamattomiksi … jatka artikkeliin Statement by Bigelow Aerospace Validates the Virtual Experience Model

 

Artikkelin julkaissut Contact Underground