kirjoittanut Leslie Kean ja Ralph Blumenthal

Washingtonin Longworth Housen toimistorakennuksessa kongressin edustajat istuivat haltioituneina suuren koskemattomien donitsien laatikon ääressä, kun vieraileva brasilialainen neurokirurgi kuvaili, miltä tuntui tuijottaa takaisin erittäin älykkään ei-ihmisolennon suuriin liilanvärisiin silmiin.

Eli ei tavanomainen Capitol Hill -kokous.

Suljettujen ovien takana 15. tammikuuta pidetyssä istunnossa kohtasivat kolme kongressin jäsentä, jotka vaativat hallituksen suurempaa läpinäkyvyyttä tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden, joita pitkään kutsuttiin UFOiksi, suhteen, sekä ryhmän brasilialaisia, jotka sanovat nähneensä toisesta maailmasta tulleen avaruusaluksen putoamisen ja myöhemmin tavanneensa sen ei-ihmismatkustajia.

Kolmekymmentä vuotta näiden silmiinpistävien tapahtumien jälkeen Washingtonissa pidetty yksityinen tapaaminen (johon ainoastaan ​​meillä oli median pääsy) ja sitä seurannut julkinen lehdistötilaisuus viisi päivää myöhemmin nostivat esiin mahdollisuuden ennennäkemättömään brasilialais-amerikkalaiseen yhteistyöhön yhden parhaiten tutkitun – ja järkyttävän – UFO-tapauksen mysteerin selvittämisessä.

Todistajien joukossa oli arvostettu neurokirurgi, oikeuslääketieteen patologi ja maantieteen opettaja. Elokuvantekijä James Fox toi heidät Yhdysvaltoihin haastattelemalla yli kahta tusinaa todistajaa uutta dokumenttielokuvaansa varten, joka laajentaa Foxin vuoden 2022 versiota elokuvasta Moment of Contact. Fox on tutkinut tapausta brasilialaisen kollegansa Marco Aurelio Lealin kanssa yli kahden vuosikymmenen ajan.

”Tämä voisi ratkaista keskustelun lopullisesti siitä, ettemme ole yksin”, Fox sanoi täpötäydessä lehdistötilaisuudessa, jonka hän järjesti National Press Clubilla 20. tammikuuta.

Tarina on tämä: Tammikuun 13. päivänä 1996 maaseudulla Varginhan kunnan ulkopuolella Brasiliassa maantieteenopettaja – joka myös oli ultrakevytlentäjä – kertoi nähneensä sylinterimäisen aluksen, josta tuli savua ja joka syöksyi Maahan. Viikkoa myöhemmin kolme tyttöä, jotka kävelivät kotiin tyhjän tontin läpi, kertoivat kohdanneensa kyyristelevän olennon, jolla oli punertavat silmät ja ruskea, öljyinen iho. Olento kertoi välittävänsä kärsimyksensä silmiensä kautta. Pian Varginhan kadut täyttyivät sotilaskuorma-autoista ja pelastusajoneuvoista huhujen keskellä kahden ei-ihmisen vangitsemisesta, joista toinen oli myöhemmin sairaalahoidossa, ja salaisesta amerikkalaisesta operaatiosta, joka oli salakuljettanut heidät pois Brasiliasta.

Fox sanoi tietävänsä nyt ensimmäistä kertaa niiden henkilöiden nimet, joilla oli hallussaan videoita väitetyistä ei-ihmisolennosta. Vaikeuksista huolimatta niiden hankkimisessa hän sanoi: ”En koskaan luovuta.”

Pentagonin tiedottaja Susan Gough ei vastannut kommenttipyyntöihin.

Puolustusministeriön UFO-toimisto (AARO), jonka tehtävänä on tutkia UAP:itä tieteellisesti, totesi vuoden 2024 raportissa, että ”yksikään näistä tutkimuksista (mukaan lukien Yhdysvaltain hallituksen, ulkomaiset ja Yhdysvaltojen akateemiset tutkimukset) ei päätynyt siihen johtopäätökseen, että mikään UAP-raporteista viittaisi Maan ulkopuoliseen alkuperään”.

Mutta AAROlla ei ehkä ole vapaat kädet. Kuten Fox muisteli, hän tapasi vuonna 2024 AAROn henkilökuntaa keskustellakseen henkilökunnan hankkimasta videosta. He keskustelivat muun muassa Varginha-tapauksesta. Jossain vaiheessa AAROn johtaja, tohtori Jon T. Kosloski, tuli huoneeseen. Fox kertoo kysyneensä Kosloskilta, oliko suunnitelmaa tiedottaa yleisölle siitä, ”minkä kanssa lopulta olemme tekemisissä”. Kosloski vastasi: ”En voi puhua asiasta ilman puolustusministeriön hyväksyntää. Ja voit sanoa minun sanoneen niin.”

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Varginha-tapauksesta puuttuisi pitäviä tietoja. Kukaan ei ole vielä pystynyt esittämään valokuvia tai videoita, fyysisiä todisteita, virallisia asiakirjoja tai lääketieteellisiä tietoja, jotka voisivat auttaa vahvistamaan tapauksen. Silti yli kaksi tusinaa todistajaa monista tapauksen osa-alueista on tullut esiin itsenäisesti ja tarjonnut palapelin paloja, jotka näyttävät sopivan yhteen kertoakseen vakuuttavan tarinan.

Tennesseeläisedustaja Tim Burchettin toimistossa pidettyyn kongressin kokoukseen osallistui kaksi republikaanikollegaa – Anna Paulina Luna Floridasta, joka on edustajainhuoneen liittovaltion salaisuuksien julkistamista käsittelevän työryhmän puheenjohtaja, ja Eric Burlison Missourista – sekä henkilökuntaa. Kaksi demokraattia, jotka ovat olleet pitkään kiinnostuneita UAP-asioista – Jared Moskowitz Floridasta ja Andre Carson Indianasta, edustajainhuoneen tiedusteluvaliokunnan jäsen – oli kutsuttu, mutta he eivät päässeet osallistumaan.

”Voitko aloittaa alusta?” Luna kysyi vierailevalta neurokirurgilta, 73-vuotiaalta tohtori Italo Venturellilta kokouksen alussa. ”Kuka toi olennon tänne? Haluan yksityiskohtaisesti, millainen vuorovaikutus oli, pisteestä A pisteeseen B.”

Burchett esitti myös kysymyksen: ”Pystyikö olento kommunikoimaan millään tavalla? Oliko se telepaattinen tai jotain vastaavaa?”

Tohtori Italo (kuten hän itseään mieluiten kutsuu), joka oli päivystävässä asemassa Varginhan alueellisessa sairaalassa sinä päivänä, sanoi, että vangittua olentoa hoiti aluksi hänen kollegansa, tohtori Marcos Vinico Neves, joka ompeli haavan sen kalloon. Neves kuoli vuonna 2018, eikä toimenpiteestä pidetty potilastietoja, tohtori Italo kertoo.

Hän kertoo nähneensä lyhyen mustavalkoisen videon potilaasta ja viettäneensä sitten kolme tai neljä minuuttia sen vuoteen äärellä, kun häntä oli pyydetty arvioimaan silmämääräisesti sitä toimenpiteen jälkeen.

”Olen ollut lääkäri 46 vuotta ja suorittanut tuhansia leikkauksia”, tohtori Italo sanoi haastattelussa ennen kokousta. ”Minulle oli selvää, ettei kyseessä ollut ihminen.”

”Se näytti seitsemänvuotiaalta lapselta”, neurokirurgi kertoi edustajille läsnä olevan tulkin avustuksella. ”Sen silmät olivat liilan väriset. Sekä silmät että kallo olivat pisaranmuotoiset. Se välitti rauhaa ja tyyneyttä.”

Lääkäri sanoi, että hänen mielestään potilas oli tyytyväinen kaikkeen, mitä tapahtui, ja että hän aisti potilaassa olevan itseään suuremman älykkyyden. Hän kuvaili myös tunteensa, kuin olisi katsellut enkeliä.

”En sanoisi, että se kommunikoi telepaattisesti; se kommunikoi empaattisesti”, hän sanoi, ”silmiensä kautta.”

”Miltä kädet näyttivät?” Luna kysyi.

Tohtori Italo osoitti nostaen ylös kolme sormea ​​ja peukalon.

Hän sanoi olleensa keskittynyt silmiin, jotka näyttivät viestivän voimaa, keskittymistä ja myötätuntoa. Yhdessä vaiheessa olento katsoi häntä, sitten ikkunasta ulos sinistä taivasta ja sitten takaisin lääkäriin, ikään kuin ilmaistakseen halunsa vapautua.

Burlison kysyi muistiinpanoja tehden, oliko sillä vaatteita. Se oli paljas lakanan yläpuolella, sanoi tohtori Italo. Iho oli valkoinen, vartalo hoikka, eikä nännejä ollut. Pieni suu. Ripaus korvia.

Burlison kysyi, voisiko joku muu hoitohenkilökunnasta tai lääkäri vahvistaa tarinan.

Kyllä, vastasi tohtori Italo, mutta useimmat lääkärit eivät uskalla puhua, koska heitä on uhkailtu tai he pelkäävät uransa vaarantuvan.

”On erittäin tärkeää saada muutkin mukaan”, sanoi Burlison.

Tohtori Italo sanoi, että lähes kuolemaan johtanut sydänkohtaus ja muut viimeaikaiset terveysongelmat saivat hänet viime vuonna rikkomaan hiljaisuutensa ja kertomaan koko tarinansa Foxille ensimmäistä kertaa, vaikka hän edelleen työskentelee täysipäiväisesti Regional Hospitalissa.

Maantieteenopettaja ja ultrakevytlentäjä Carlos de Sousa kertoi edustajille nähneensä ”sikarinmuotoisen” aluksen, jota hän ensin luuli ilmalaivaksi, jonka sivussa olevasta repeämästä lähti valkoista savua ja joka kamppaili pysyäkseen ilmassa ennen kuin syöksyi lähelle valtatietä.

Hän kertoi ajaneensa paikalle auttamaan eloonjääneitä ja siellä olleen vahva ammoniakin ja mädäntyneiden munien haju. De Sousa poimi alumiinia muistuttavan palan ja kertoi onnistuneensa puristamaan sen nyrkkiinsä, mutta se palautui heti alkuperäiseen muotoonsa. Sotilasautot saapuivat muutamassa minuutissa. Sotilas lähestyi häntä ja tähtäsi aseella hänen päähänsä vaatien: ”Lähde nyt, tai halkaisen kallosi”, de Sousa sanoi. Pudotettuaan palasen de Sousa pakeni, mutta kertoi kohdanneensa pian sen jälkeen kaksi miestä merkitsemättömässä tummassa ajoneuvossa, jotka uhkasivat hänen perhettään ja vaativat hänen hiljaisuuttaan. Hän ei puhunut tapahtumasta vuosikymmeniin.

Kolmas brasilialainen vierailija, yli kolmen vuosikymmenen ajan oikeuspatologina ja rikoslääketieteen asiantuntijana siviilipoliisissa työskennellyt tohtori Armando Fortunato kertoi edustajille suorittaneensa ruumiinavauksen nuorelle sotilaspoliisiupseerille, Marco Cherezelle, joka oli napannut yhden olennoista sen kiinnioton aikana ja kuollut muutamaa viikkoa myöhemmin vakavaan infektioon sen vahingossa raaputettua häntä.

Tohtori Armando, kuten häntä kutsutaan, sanoi, että Cherezen ruumiin kaivamiseksi on jätetty oikeudellinen pyyntö, jossa toivotaan kerättävän bakteereja – tai jopa DNA-näytteitä – joita voitaisiin analysoida tarkemmin.

Tri Armando antoi edustajille allekirjoitetun lausunnon patologisen anatomian asiantuntijalta, 89-vuotiaalta tri João Janinilta, jonka elämäkerran mukaan hän on suorittanut yli 50 000 ruumiinavausta. Janini todisti löytäneensä Cherezen kudosnäytteistä harvinaisen bakteerimuodon, joka on ”erittäin aggressiivinen ja tappava”. Infektion ominaisuudet ylittivät niin paljon tavanomaisen tason, että hänen mielestään ”se herättää hypoteesin sen vieraasta alkuperästä”.

Yhdysvaltain entisten virkamiesten kertomuksia väitetyistä UAP-koneiden törmäysnoutoista ja niihin liittyvistä muiden kuin ihmisruumiiden löytämisistä on edelleen tullut pintaan, vaikka puolustusministeriö hylkää ne perusteettomina.

Vuoden 2023 kongressin kuulemistilaisuudessa David Grusch, Yhdysvaltain kansallisen paikkatietopalvelun (National Geospatial-Intelligence Agency), kansallisen tiedustelupalvelun (National Reconnaissance Office) ja puolustusministeriön UAP-toimikunnan veteraani, todisti valan vannoen, että Yhdysvallat on löytänyt eksoottista alkuperää olevia ajoneuvoja ja ”biologisia aineita”.

”Biologiset aineet tulivat joidenkin näiden toipumisten mukana”, hän väitti viitaten muihin kuin ihmisruumiisiin ja kudosnäytteisiin ja mainitsi ”ihmiset, joilla on suoraa tietoa ohjelmasta, jonka kanssa puhuin ja jotka ovat edelleen mukana ohjelmassa”. Sittemmin muut entiset virkamiehet, joilla on korkeat turvallisuusluokitukset, ovat toistaneet hänen lausuntojaan, joskus valan vannoen.

Kirk McConnell, joka palveli 37 vuotta senaatin asevoimien komitean, senaatin tiedustelukomitean ja edustajainhuoneen tiedustelukomitean henkilökunnassa eläkkeelle jäämiseensä asti vuoden 2024 alussa, avasi 20. tammikuuta pidetyn lehdistötilaisuuden. Hän oli yksi kahden senaatin komitean henkilökunnasta, jotka tutkivat yhteistyössä UAP-tapausta molempien puolueiden senaattoreiden puolesta.

McConnell kertoi yleisölle, että Varginha-tapauksen kaltaiset raportit tavoittivat näitä tutkimuksia suorittavat senaattorit ja henkilökunta. Kiinnostuneet senaattorit, joihin kuului nykyinen ulkoministeri Marco Rubio, pitivät kokouksia ja haastatteluja arkaluontoisissa siiloutetuissa tiedustelupalveluissa, joissa ”hyvin uskottavat lähteet raportoivat sekä suoraa että toisen käden tietoa erittäin älykkäiden ei-inhimillisten olentojen todellisuudesta, hallituksen suorittamista muiden kuin ihmisten tekemien alusten etsimisistä ja takaisinmallintamisesta sekä ei-inhimillisten olentojen ruumiiden löytämisestä”, McConnell sanoi.

Hän oli osallistunut joihinkin näistä salaisista kokouksista.

Kongressille toimitetuissa raporteissa oli väitettyjä piilotettuja hallituksen toimia, jotka olivat samankaltaisia ​​kuin Varginhan tapauksessa kerrotut, ja jotka ulottuivat useiden vuosikymmenten ajalle. ”Joten se, mitä nämä ihmiset kertovat teille tänään, on hämmästyttävää, mutta ne eivät ole ainoat uskottavat todisteet tällaisista tapahtumista”, McConnell sanoi.

Lehdistötilaisuudessa esitetyssä videolausunnossa Jacques Vallée, ranskalais-amerikkalainen tietojenkäsittelytieteilijä, joka on työskennellyt NASAn ja DARPAn projekteissa ja on ollut johtava UFOja käsittelevä ajattelija ja kirjoittaja yli viidenkymmenen vuoden ajan, mainitsi ”tietovarastojärjestelmän”, jonka hän ja tieteellinen ryhmä kokosivat Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelulle.

Yli 200 000 ilmoituksen lisäksi lennossa olevista poikkeavista esineistä Valléen mukaan tietokannassa on ”satoja raportteja elävistä tai kuolleista olennoista, jotka liittyvät tuntemattoman alkuperän omaaviin maahansyöksyneisiin tai laskeutuneisiin ajoneuvoihin, mukaan lukien joitakin Varginhassa havaittujen kaltaisia”, ja että muissa dokumentoiduissa tapauksissa olennot hengittivät ilmaa normaalisti.

Valléen mukaan Varginhan tapaus on samanlainen kuin monet tieteellisissä ja lääketieteellisissä asiakirjoissa salaiseksi luokitellut tapaukset, mutta se myös ”esittää poikkeuksellista uutta tietoa”, erityisesti ”viranomaisten lyhyessä ajassa onnettomuuden jälkeen takaisin löytämän elävän olennon anatomisten ja käyttäytymisominaisuuksien ammattimaisessa kuvauksessa aina sen kuolemaan asti”.

Burchettin toimistossa käydyssä yksityiskeskustelussa tohtori Italo sanoi saaneensa tietää, että näkemänsä olento oli viety ESA:n sotilastukikohtaan, sitten Campinasiin ja lopulta Yhdysvaltoihin.

”Kaikki ihmiset, joiden kanssa puhuimme, sanoivat täsmälleen samaa”, Fox kertoi edustajille.

Lunan mukaan kongressin tulisi pyytää ilmavoimien lentolokeja ja laskeutumislupaa vahvistaakseen mahdolliset amerikkalaiset ruumiiden ja koneen romun nouto-operaatiot Varginhasta, vaikka on epävarmaa, onko olemassa mitään paperijälkiä.

Myöhemmin lehdistötilaisuudessa eversti Fred Claussen, eläkkeellä oleva ja korkeasti palkittu Yhdysvaltain ilmavoimien eversti, jolla oli huippusalainen turvallisuusluokitus, esitteli tapoja, joilla väitetty Yhdysvaltain salainen operaatio voitaisiin vielä dokumentoida. Hän sanoi, että brasilialainen lennonjohtaja Marco Feres raportoi, että noin 20. tammikuuta 1996 Yhdysvaltain ilmavoimien rahtikone, todennäköisesti C17, nousi ilmaan amerikkalaisesta tukikohdasta ja laskeutui Viracoposin lentokentälle Campinasissa noutaakseen epätavallista lastia ennen lähtöään tuntemattomaan paikkaan Yhdysvalloissa.

Eversti sanoi, että tällaiset rahtikonetehtävät vaatisivat paperityötä Illinoisin Scottin lentotukikohdan lentoliikennekomennosta ja Etelä-Carolinan Charlestonin lentotukikohdan lentoliikennesiivestä. Claussenin mukaan ilmatankkaus vaatisi enemmän dokumentaatiota, samoin kuin kansainvälinen lentosuunnitelma Brasiliaan, vaikka tehtävä olisi salainen, ja lisäsi, että Campinasissa tarvittaisiin lisää tankkaustietoja ja toinen kansainvälinen lentosuunnitelma.

Vaikka hänellä ei ollutkaan paperijälkiä, hän sanoi uskovansa, että 30–40 operaatioon osallistuneella amerikkalaisella tulisi olla suoraa tietoa tästä lennosta ja sen tarkoituksesta.

”Tässä on pyyntöni”, Claussen päätti. ”Jos olit osallistuja ja tiedät tästä tehtävästä, tule esiin.”

McConnell sanoi seuraavaksi, että vallitsi yleinen väärinkäsitys siitä, että tiedusteluhenkilöiden allekirjoittamat salassapitosopimukset estivät heitä jakamasta tietojaan UAP-palautuksista kongressin kanssa. Hän sanoi, että he eivät olleet vastuussa, jos he esittivät kertomuksensa asianmukaisesti suojatuissa tiloissa, kuten suojatussa SCIF-tilassa. Itse asiassa hän sanoi, että ”tietojen pimittäminen kongressilta on laitonta”.

Ketään ei ole koskaan syytetty luottamuksellisten tietojen toimittamisesta kongressille, McConnell sanoi. Itse asiassa presidentti itse ”voisi vahvistaa tietojen luovuttamisen kongressille kynänvedolla tai sosiaalisessa mediassa”.

Vaikka UAP:den laajempaa julkistamista on laajalti pidetty kongressissa puolueiden välisenä asiana, ”useimmille kongressin jäsenille emme ole vielä käännekohdassa”, McConnell sanoi.

Brasilialaisten ja amerikkalaisten yhteinen todisteiden etsintäoperaatio saattaa olla käynnissä. Brasilialainen senaattori Eduardo Girão, joka edustaa Cearán rannikkovaltiota ja johti Brasilian senaatin kuulemista UAP:sta vuonna 2022, tuli Washingtoniin tapaamaan kongressin jäseniä ja osallistumaan lehdistötilaisuuteen.

Yksityishenkilönä eikä Brasilian senaatin edustajana toiminut Girão puhui puhujakorokkeelta ja kiitti kolmea brasilialaista todistajaa heidän rohkeudestaan ​​puhua.

Tauolla hän puhui Burlisonin kanssa, joka kertoi nousseensa sinä aamuna kello 4 lentääkseen Missourista, jotta hän voisi osallistua lehdistötilaisuuteen ja antaa julkisen lausunnon (muut jäsenet eivät lentäneet takaisin ajoissa osallistuakseen).

”Onko olemassa videoita, joita uskot voivasi saada käsiisi, tai muita olennaisia ​​todisteita?” Burlison kysyi Girãolta.

”Aion yrittää”, Girão sanoi.

He keskustelivat yhteisistä ponnisteluista konkreettisten todisteiden hankkimiseksi, jotka voisivat auttaa vahvistamaan tapauksen. Burlison kuvaili nähneensä mielenkiintoisia UAP-videoita, mutta ”ei mitään varmaa 4K-laatuista”. Hän kertoi brasilialaiselle senaattorille tärkeistä amerikkalaisista virkamiehistä, jotka ovat astuneet esiin, mukaan lukien nykyinen ulkoministeri.

Burlisonin mukaan hänen haluamiensa todisteiden hankkiminen on ollut vaikeaa, koska ”on useita valtion yksiköitä, jotka hallitsevat tätä, ja jotkut ovat halukkaita olemaan yhteistyökykyisempiä, joten valitettavasti emme saa kaikkea.”

Ulkoministeriö eväsi viisumit kuudelta muulta brasilialaiselta, jotka halusivat todistaa Varginha-tapauksesta, sillä perusteella, että he saattaisivat ylittää viisuminsa voimassaoloajan ja yrittää jäädä Yhdysvaltoihin. Niinpä joulukuussa Fox ja hänen tuotantokumppaninsa Aline Kras palasivat Brasiliaan kootakseen todistuksensa videolle lehdistötilaisuutta varten.

Yksi näistä todistajista, nykyään 46-vuotias varhaiskasvatuksen opettaja Liliane Silva, kertoi, että 20. tammikuuta 1996 noin kello 15.20 hän, hänen sisarensa ja ystävänsä olivat matkalla oikotietä pitkin kotiin, kun hän huomasi seinällä graffitin. Sen alla hän totesi: ”Näin olennon.”

”Se oli lyhytkasvuinen, punasilmäinen, ruskeaihoinen, kuin öljyn peitossa”, Liliane kertoi.

”Kun näin sen, minulla oli kauhea tunne, kuin maailma olisi pysähtynyt.” Hän huusi varoittaakseen muita. ”Olento katsoi minua”, hän jatkoi. ”Katsoin sen silmiin. Se antoi minulle tunteen, että se kärsi, että se pyysi apua, piiloutui joltakulta.”

Sitten hän ja muut tytöt juoksivat karkuun.

Hänen sisarensa Valquira Silva ja heidän ystävänsä Katia Xavier antoivat samanlaisia ​​yksityiskohtia omissa videolausunnoissaan. Sillä oli ”kolme sormea ​​kädessään, iso jalka”, Katia sanoi ja lisäsi: ”Vaikutti siltä, ​​että hän kärsi ja pyysi minulta apua.”

Silvan sisarten äiti, Luiza Helena da Silva, kertoi lausunnossaan menneensä Katian kanssa takaisin noin kaksikymmentä tai kolmekymmentä minuuttia myöhemmin ja huomanneensa olennon kadonneen. Hän kuitenkin sanoi, että se jätti jälkeensä jalanjäljen, jossa oli kolme isoa varvasta ja pistävä haju, joka pysyi hänen nenässään useita viikkoja.

Jonkin aikaa myöhemmin äiti kertoi, että hänen luonaan vieraili neljä outoa, mustaan ​​pukeutunutta miestä, jotka tarjosivat käteisellä täytetyn salkun, jos hänen tyttärensä menisivät televisioon ja valehtelisivat kuvailemalla olentoa vasikaksi, sairaaksi koiraksi tai sairaaksi ihmiseksi. Hän kieltäytyi sanoen olevansa hyvin peloissaan vierailusta.

Vielä yksi videolle tallennettu, nimeämätön ja kasvonsa peitettynä pitänyt silminnäkijä kertoi olleensa armeijassa vuonna 1996 ja auttaneensa kuljettamaan olentoa Varginhan sairaalasta Três Coraçõesiin ja sieltä Campinasiin, jossa muut sotilaat ottivat vallan. Palattuaan Três Coraçõesiin hän sanoi: ”Puhuttiin, että amerikkalaisilla oli olento hallussaan, koska he olivat kuljettaneet sen tuntemattomaan paikkaan.”

Lehdistötilaisuudessa tohtori Italolta kysyttiin hänen yhteydestään ei-inhimilliseen olentoon Varginhan sairaalahuoneessa. Vuotiko se verta? Oliko se kiihtynyt?

”Aluksi se oli kunnossa, se vain katsoi ulos ikkunasta”, tohtori Italo vastasi. Hän sanoi heti: ”En ollut enää siellä lääkärinä. Olento katsoi suoraan minuun. Mitä enemmän hän katsoi minua, sitä enemmän minulla oli rauhan tunne; se välitti rauhaa. Se katsoi kaikkea tapahtuvaa ikään kuin se tekisi muistiinpanoja, kuin suuri tarkkailija kaikesta ympärillään tapahtuvasta.”

Kysyttäessä, oliko hän ollut myöhemmin tekemisissä muiden kuin ihmisälyllisten olentojen kanssa, lääkäri vastasi yksinkertaisesti: ”Ei.”

Foxin mukaan olentojen videoita hallussaan pitävät ihmiset, jotka pelkäävät julkaista niitä, mutta että ensimmäistä kertaa hänellä saattaa olla apua brasilialaiselta senaattorilta Girãolta ja edustaja Burlisonilta, joka työskentelee parhaillaan UAP-todistajien ilmiantajien suojelun vahvistamiseksi.

Varginhassa henkilöitä astuu edelleen esiin. Tammikuun 26. päivänä Rosangela Ramos esiintyi kameran edessä James Foxin kanssa ja kertoi, että hänen edesmennyt aviomiehensä Pedro Luiz Aguiar, Três Coraçõesin poliisipäällikkö vuonna 1996, joka oli ollut töissä tapahtuman aikana, väitti myös nähneensä olennon, vaikka hänellä ei ollut lisätietoja. Aguiar kuoli joulukuussa.

Lehdistötilaisuudessa Burlison vaati kansainvälistä avoimuutta.

”Jos jokin hallitus pitää hallussaan tietoa siitä, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa, se ei ole minkään hallituksen, olipa se kuinka voimakas tahansa, asia salata sitä muulta ihmiskunnalta”, Burlison sanoi yleisten suosionosoitusten saattelemana.

Tohtori Italo sanoo, ettei kadu julkisuuteen tulemistaan.

”Totuus on, että näin olennon”, hän sanoi. ”Hän ei ollut planeetaltamme kotoisin oleva olento. Puhumme jostakin, joka muuttaa käsitystä ihmiskunnasta.”

”On tärkeää, että ihmiset tietävät.”

Tähän tarinaan liittyvää lisämateriaalia, mukaan lukien brasilialaisten silminnäkijöiden kirjallisia lausuntoja ja videotallenteita, löytyy täältä.

Tämän artikkelin portugalinkielinen käännös julkaistaan ​​pian The Debrief -lehdessä.

 

Artikkelin julkaissut The Debrief