Keskustelu hallituksen salailusta ja julkisesta läpinäkyvyydestä on monimutkaisempaa kuin koskaan. Edustaja Anna Paulina Luna on laatinut yksityiskohtaisen suunnitelman, joka yhdistää useita suuria kysymyksiä – kuten turvaluokiteltujen asiakirjojen julkaisemisen, UAP-valvonnan, digitaalisen hallinnon ja valvonnan uudistuksen – yhden päätavoitteen alle: julkisen vastuuvelvollisuuden. Hänen lähestymistapansa yhdistää menneisyyden salailun tarkastelun vaatimukseen nykypäivän vahvemmasta valvonnasta, tavoitteenaan tehdä hallituksen toimista selkeämpiä ja luotettavampia.
Luna johtaa kongressin pyrkimystä julkaista historiallisesti tärkeitä asiakirjoja – erityisesti JFK:n, RFK:n ja MLK:n salamurhiin liittyviä asiakirjoja. Hän väittää, että tietojen julkistaminen ainoastaan pienissä osissa vuosien varrella on jättänyt yleisölle epätäydellisen tarinan. Hänen toimistonsa sanoo työskentelevänsä ladatakseen lisää tiedostoja julkisiin arkistoihin ja painostavansa virastoja noudattamaan presidentin määräyksiä täydellisestä tiedonjulkistamisesta. Hänen mukaansa virastot ovat vastustaneet tai viivästyttäneet näitä julkaisuja, minkä hän uskoo vahingoittaneen luottamusta viranomaisiin.
Yksi merkittävä esimerkki on JFK:n tapaus. Luna viittaa äskettäin löydettyihin asiakirjoihin, jotka viittaavat siihen, että CIA-upseeri William Harvey oli salaa palannut Yhdysvaltoihin salanimellä vuoden 1963 lopulla, kun virasto johti salaista ohjelmaa nimeltä ZR/RIFLE. Hän sanoo, että tämä on ristiriidassa sen kanssa, mitä CIA aiemmin kertoi Churchin komitealle, ja se pahentaa epäjohdonmukaisuuksien kaavaa. Luna korostaa, ettei mikään yksittäinen asiakirja todista mitään yksinään – mutta yhdessä ne osoittavat, että tarvitaan täydellinen pääsy tietoihin ja riippumaton tarkastus ennen johtopäätösten tekemistä historiasta.
Luna yhdistää tämän saman läpinäkyvyysperiaatteen nykyiseen UAP-valvontaan. Hän väittää, että syvään juurtuneet salailun ja jakautuneen vallan tavat vaikeuttavat kongressin ohjelmien täydellistä valvontaa, vaikka jäsenillä olisi korkeimmat turvallisuusluvat. Hänen kantansa on, että todellisen kansallisen turvallisuuden ei pitäisi tarkoittaa kongressin sulkemista ulkopuolelle – sen pitäisi tarkoittaa suojelun tasapainottamista vastuullisuudella.
UAP-kysymys ansaitsee hänen mielestään erityistä huomiota, koska se sisältää nyt uskottavia elementtejä: varmennettuja anturitietoja, sotilaslentäjien raportteja ja valaehtoisia todistuksia. Hän mainitsee äskettäin julkistetun videon, jonka sanotaan olevan peräisin yhdysvaltalaisesta Reaper-lennokista, ja joka näyttää ohjuksen kimpoavan pois salaperäisestä esineestä. Vaikka klippi ei todista mitään erikoista, hän sanoo sen korostavan, miksi useiden sensoreiden ja virastojen data on analysoitava läpinäkyvästi, jotta asiantuntijat voivat erottaa kamerahäiriöt, ulkomaisen teknologian ja aidot tuntemattomat.
Luna mainitsee myös vanhempia tapaustutkimuksia, jotka herättävät samanlaisia kysymyksiä. Yksi on Vandenbergin vuoden 2003 ilmavoimien turvallisuusraportti, jossa kuvataan kirkkaita, geometrisia esineitä taivaalla – todisteita, jotka hänen mukaansa ovat nyt sekä AARO:n että FBI:n hallussa. Kylmän sodan aikaisista Neuvostoliiton tiedostoista mainitaan myös outoja tapahtumia ydinaseiden lähellä, ja hän uskoo, että nämä ansaitsevat vakavan virallisen tarkastelun pelkän internet-spekulaation sijaan.
Hänen uudistuksensa menevät UAP:ita pidemmälle. Valvonnan osalta hän vaatii Patriot Act -lain kumoamista ja hallituksen ulkomaisen tiedustelun valvontalain käytön muuttamista väittäen, että salaiset tuomioistuimet ovat sallineet perustuslain vastaisen amerikkalaisten vakoilun. Hän sanoo, että vahvojen turvallisuusvaltuuksien on aina liityttävä avoimiin tarkastuksiin ja tapaan, jolla kansalaiset voivat haastaa väärinkäytöksiä.
Hän kritisoi myös sitä, miten valtion virastot ovat joskus työskennelleet suurten verkkoalustojen kanssa kriisien aikana. Hän väittää, että sosiaalisen median moderointiin vaikuttavat virkamiehet ylittivät rajan yksityisen valvonnan ja hallituksen sensuurin välillä. Lunan mukaan alustojen valtava valta – ja niiden 230 pykälän mukainen suoja – tekevät läpinäkyvyydestä entistä tärkeämpää. Hän tukee uudistuksia, jotka pitävät sananvapauden ennallaan, mutta asettavat selkeät rajat alustojen puuttumiselle poliittiseen tai vaaleihin liittyvään sisältöön.
Luna puhuu myös disinformaatiosta ja vaikuttamisesta. Hän varoittaa bottiverkostoista, ulkomaisesta rahoituksesta ja väärennetyistä aktivistiryhmistä, jotka levittävät eripuraa. Hänen toimistonsa haluaa jatkuvaa tutkimusta sen selvittämiseksi, kuka rahoittaa mitäkin – erityisesti silloin, kun vaikuttajat saattavat saada ulkomaista rahaa. Hän huomauttaa, että monia näistä väitteistä tutkitaan edelleen lainvalvonnassa, joten niitä tulisi käsitellä väitteinä, kunnes ne on todistettu.
Hänen pyrkimyksensä julkaista Epsteiniin liittyviä tietoja sopii hänen korruptionvastaisiin tavoitteisiinsa. Hän kirjoitti SHRED-lain, joka rankaisisi ankarasti kaikkia, jotka tuhoavat tai piilottavat liittovaltion tietoja. Lunan mukaan kongressi on jo julkaissut kymmeniä tuhansia sivuja ja että siviilikanteet ovat edelleen käynnissä. Hän lisää, että Epsteinin uhrien asianajajat ovat kertoneet kongressille paljastavansa lisää nimiä, kun lailliset rajoitukset sen sallivat.
Luna käsittelee myös CIA:n julkistettuja ”Gateway”-asiakirjoja, jotka tutkivat ihmisen tietoisuutta. Hän myöntää niiden olemassaolon, mutta varoittaa tulkitsemasta niitä liikaa ja väittää, että tieteellisen avoimuuden ja vertaisarvioinnin – ei spekulaation – tulisi ohjata tulkintaa. Hän noudattaa samanlaista varovaisuutta puhuessaan UAP:ista ja pitää parempana termiä ”ei-inhimillinen älykkyys” määritelmänä.
Luna sivuaa myös julkistettuja CIA:n ”Gateway”-dokumentteja, jotka käsittelevät ihmisen tietoisuutta. Hän myöntää niiden olemassaolon, mutta varoittaa lukemasta niitä liikaa ja väittää, että tieteellisen avoimuuden ja vertaisarvioinnin – ei spekulaation – tulisi ohjata tulkintaa. Hän noudattaa samanlaista varovaisuutta puhuessaan UAP:ista ja suosii termiä ”ei-inhimillinen älykkyys” neutraalina nimikkeenä, kunnes vahvempaa näyttöä ilmenee.
Hän sanoo myös, että kongressi kohtaa todellisia rajoituksia. Joidenkin puolustusohjelmien kerrotaan olevan estetty jopa lainsäätäjien tarkastelulta, ja hänen toimistonsa on joutunut siirtämään pyyntöjä toimeenpanovallan korkeammille tasoille. Hän syyttää tästä vuosia kestänyttä ”laiskaa valvontaa” ja tukee eettisiä uudistuksia, kuten kongressin jäsenten osakekaupan kieltämistä, lobbauksen rajoittamista ja toimikausien rajoitusten asettamista. Ajatuksena on rakentaa luottamus uudelleen poistamalla eturistiriidat.
Väkivallan ja poliittisen jakautumisen osalta Luna tuomitsee kaikki yritykset puolustella julkisuuden henkilöihin kohdistuvia hyökkäyksiä. Hän tukee avoimuutta rikostutkinnassa ja oikeudenkäynneissä ja väittää, että avoin pääsy todisteisiin auttaa yleisöä ymmärtämään, mitä tapahtui.
Ehdotuksissaan Luna palaa muutamiin pääajatuksiin. Hän haluaa työkaluja bottien ja ulkomaisen rahoituksen havaitsemiseen verkossa, oikeudenmukaisia tapoja valittaa sosiaalisen median moderoinnista, tiukempia rajoituksia valvonnalle ja standardoituja tapoja tutkia ja julkaista laittomasti toimivan alustan dataa. Hän haluaa samoja läpinäkyvyyssääntöjä sovellettavan kaikkialla – kylmän sodan arkistoista nykyaikaisiin teknologiayrityksiin.
Hänen viestinsä on, että yleisön luottamus riippuu selkeistä todisteista, johdonmukaisesta valvonnasta ja rohkeudesta korjata tilanne, kun aiemmat selitykset ovat riittämättömiä. Tulevaisuutta ajatellen hän sanoo tiiminsä jatkavan työskentelyä MLK-tiedostojen julkaisemiseksi, osakekaupankäyntikieltojen ja lobbausuudistusten ajamiseksi sekä virkakausien rajoitusten edistämiseksi. Laittomasti toimivan alustan osalta hän haluaa julkaistavan enemmän dataa heti, kun se on turvallista, ja digitaalisen politiikan osalta hän odottaa enemmän valvontaa siitä, miten hallitus ja alustat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kaikissa näissä toimissa hän tiivistää asian yksinkertaisesti: auringonvalo – tosiasioiden näyttäminen yleisölle – on paras tapa rakentaa uudelleen luottamus demokratian suojelemiseksi tarkoitettuihin instituutioihin.
Artikkelin julkaissut uapdrop.com
