Tämä Psicoactivo-jakso syventyy kahteen Epstein-tiedostoon, joissa klassiset salaliittoteoriat ja UFO-perinteet – Illuminatin verilinjat, Majestic 12 ja salainen ryhmä nimeltä ”Zodiac” – ilmestyvät yhtäkkiä Jeffrey Epsteinin sähköpostitiedostoihin. Jakso kysyy, mitä se tarkoittaa, kun ufologian ja parapolitiikan myyttiset nimet ilmestyvät todellisen eliittiverkoston kirjeenvaihtoon. Juontaja korostaa varovasti, että monet näistä viittauksista ovat toisen käden tietoa (luettelot, blogitekstit, kopioitu materiaali), mutta väittää, että niiden pelkkä esiintyminen kuratoiduissa ”Epstein-tiedostoissa” osoittaa, että joku hänen lähipiirissään seurasi tai levitti tätä perinnettä tavalla, joka on samankaltainen kuin pitkäaikaiset huhut salaisista UFO-komiteoista.

Ensimmäinen asiakirja, jonka hän lukee, on sähköpostin liite, jonka otsikko on suunnilleen ”Illuminati-perheet ja heidän liittolaisensa” ja jossa luetellaan nyt jo tutut ”Illuminati-suvut”: Astor, Bundy, Collins, DuPont, Freeman, Kennedy, Lee, Onassis, Reynolds, Rockefeller, Rothschild, Russell ja muut, minkä jälkeen viitataan Bilderberg-ryhmään, Council on Foreign Relationsiin, Trilateral Commissioniin ja nimenomaisesti ”The Majestic Project, MJ-12”:n. Tämä luettelo muistuttaa selvästi 1990- ja 2000-lukujen salaliittokirjallisuutta eikä minkään hallituksen sisäistä luetteloa, mutta sen sisällyttäminen tiedostoihin tarkoittaa, että ainakin joku Epsteiniin yhteydessä oleva henkilö kulutti ja jakoi tätä materiaalia. Juontaja kuvaa tätä ”kaikkien salaliittoteorioiden nimien kokoelmaksi yhdellä sivulla” ja havainnollistaa, kuinka eliittipiirit eivät ole tietämättömiä näistä kertomuksista; he saattavat käsitellä niitä lukemistona, julkisten myyttien taustakartoitukseksi tai jopa inspiraationa todellisten verkostojen rakentamiseen.

Sieltä hän siirtyy Majestic 12 -teemaan ja muistuttaa kuulijoita siitä, että MJ-12 sai alkunsa vuotaneista/väärennetyistä asiakirjoista, jotka koskivat salaa perustettua Yhdysvaltain UFO-valvontaryhmää, jonka väitettiin perustetun 1940-luvun lopulla ja jota tutkijat kuten Stanton Friedman ja Robert Wood puolustivat myöhemmin ainakin osittain aitona. Ufologiassa on pitkään ollut alavirtaus, jonka mukaan MJ-12 ”muutti nimeään ajan myötä”, ja yksi ehdotetuista seuraajanimistä on ”Zodiac”, oletettavasti 12 (myöhemmin 27) henkilön ryhmä, joka on UFO-onnettomuuksien salassapidon huipulla. Juontaja huomauttaa, että tämä Zodiac-meemi oli jo tullut esiin jännitteisessä haastattelussa, jonka James Iandoli teki Colm Kelleherin ja George Knappin kanssa Engaging the Phenomenon -ohjelmassa, jossa Iandoli painosti heitä paljastamaan salaisen ohjelman nimen, jonka he selvästi tiesivät, mutta kieltäytyivät paljastamasta lähetyksessä.

Hän näyttää klipin, jossa Iandoli viittaa ohjelmaan – jonka katsojat myöhemmin ymmärtävät Zodiacina – samalla kun Kelleher sanoo toistuvasti, ettei hänellä ”ole oikeutta keskustella kyseisestä ohjelmasta”, ja Knapp vihjaa, että he voivat puhua ”lähetyksen ulkopuolella”, mutta kieltäytyy edes vahvistamasta nimeä. Kehonkieli ja vastahakoisuus esitetään todisteena siitä, että Zodiac ei ole vain internet-fantasiaa, vaan arkaluontoinen termi, joka yhdistetään todelliseen osastoon tai komiteaan, jonka ainakin jotkut Skinwalker-Ranchin/AAWSAP:n sisäpiiriläiset tunnistavat. Psicoactivon juontaja myöntää, että pelkkä salailu ei todista UFO-valvontaryhmän olemassaoloa, mutta hän väittää, että epämukavuus ja vältteleminen vastaavat kaavaa, jota odottaisi, jos Pentagonin näkyvien UAP-toimistojen yläpuolella olisi salainen, mahdollisesti rajat ylittävä valvontaelin.

Tätä taustaa vasten Epsteinin keskeinen sähköposti – datasetti EFTA02407780 – muuttuu yhtäkkiä tärkeäksi: Epstein kirjoittaa sensuroimattomalle vastaanottajalle, että ”Bob P.” (tulkitaan Bob Pirie) on kysynyt, olisiko fyysikko Murray Gell-Mann ”hyvä ehdokas Zodiaciin”, ja kuvailee sitä ”yhdeksi noista viimeisistä salaisista seuroista”, jolla on 12 jäsentä, elinikäiset nimitykset ja kutsut eksoottisille illallisille. Hän nimeää muutamia väitettyjä jäseniä, huomauttaa, että ”vähemmistöjä tai naisia ​​ei tietenkään sallita”, ja kuvailee eräänlaista makaaberia arvovaltaklubia, jossa ihmiset edustavat horoskooppimerkkejä ja jotka voidaan asettaa ”epäkeskiselle kiertoradalle” (käytännössä eläkkeelle) seniiliyden iskiessä. Pinnalta katsottuna tämä Zodiac kuulostaa enemmän erittäin eksklusiiviselta sosiaaliselta veljeskunnalta erittäin varakkaille, hyvin vanhoille miehille kuin UFO-onnettomuuskomitealta – mutta sen nimi, jäsenmäärä, salamyhkäisyys ja yhteys vaikutusvaltaisiin tiedemiehiin resonoivat ufologisen Zodiac-kertomuksen kanssa.

Juontaja ei väitä näiden olevan sama taho; itse asiassa hän nimenomaisesti sanoo, ettei pysty tekemään tätä ajatusloikkaa ja että Epsteinin sähköposti osoittaa vain, että Epsteinin sosiaalisessa universumissa oli olemassa todellinen, salainen klubi nimeltä Zodiac. Hänen syvempi analyyttinen näkökulmansa koskee symbolista päällekkäisyyttä: UFO-sisäpiiriläisten keskuudessa pitkään kuiskittu nimi, kun MJ-12:n seuraaja ilmaantuu täysin itsenäiseen kontekstiin, jossa miljardöörit ja vaikutusvaltaiset välittäjät rekrytoivat Nobel-tason fyysikkoja ”viimeiseen salaiseen tyyppiseuraan”. Jos ei muuta, tämä viittaa siihen, että vaikutusvaltaiset ihmiset joskus tietoisesti mallintavat yksityisiä klubejaan okkulttisten tai salaliittoteorioiden arkkityyppien mukaan – omaksumalla nimiä kuten Zodiac tai järjestämällä jäsenyyden numerologisesti merkittävillä tavoilla – hämärtäen myytin ja instituution välistä rajaa.

Hän laajentaa tätä logiikkaa Epstein-MJ-12/Illuminati-osastolle: riippumatta siitä, vastaako se todellista kontrollirakennetta vai ei, se osoittaa, miten eliitit saattavat nähdä itsensä heijastuvan salaliittomyyteissä tai vastakohtana niille. Hänen näkemyksensä mukaan se, että Epsteinin tiedostot sisältävät myös materiaalia telepatiakokeista, epätavallisesta fysiikasta ja antigravitaatiosta – näiden Illuminati- ja Zodiac-viittausten ohella – maalaa kuvan ympäristöstä, jossa samat hyväksikäyttöön ja talousrikollisuuteen osallistuvat toimijat myös kuratoivat ja ehkä hyödyntävät piilotetun tiedon ja salakäskyjen narratiiveja. Jakso päättyy spekuloimalla, hieman salaliittomaisesti, kuoliko Epstein todella vai ”katosiko” hän kuten meksikolaiset kartellilegendat, mutta sen perustellumpi johtopäätös on, että Epsteinin tiedostot paljastavat huokoisen rajan ufologian, salaliittotarinoiden ja todellisten eliittisalaliittojen välillä, ja että nimet, kuten MJ-12 ja Zodiac, voivat toimia sekä myyttisinä symboleina että osittaisina koodiniminä tässä hämärässä päällekkäisyydessä.