kirjoittanut Anthony Judge, 14.3.2000, sarjan aiemmat osat: sarjan aiemmat osat: osa 1, osa 2, osa 3

Edellä esitetyn perusteella, kuinka kiinnostuneet osapuolet voisivat suunnitella ihmisjoukon, joka valmistautuisi kohtaamaan avaruusolentoja, ja parantaa toimintaohjeita tällaista tilannetta varten?

On mielenkiintoista, että tällaisen kohtaamisen perustavanlaatuiset vaatimukset ovat vahvasti yhteydessä yritysten strategisten vaatimusten ymmärtämiseen tulevaisuuden haasteiden kohtaamiseksi. Keskeinen tekijä on niin sanottu strateginen ketteryys ja kyky reagoida nopeasti. Jäykkyys on kohtalokasta, vaikka valppaus onkin välttämätöntä.

Toisin kuin tieteiskirjallisuuden skenaarioissa, on kyseenalaista, olisiko tiimi yksinkertaisesti valikoima kapeasta yliopistojen tiedekuntien ja akateemisten alojen joukosta. Painopisteen on oltava ensisijaisesti psykologisissa ja käyttäytymistaidoissa sekä ominaisuuksissa, jotka ovat tärkeitä erittäin epävarmassa ympäristössä – parhaimmillaan ”katutietoisuuden” dialogimuodossa. Taipumus selittää uusia ilmiöitä suosikkiteorioiden vahvistamiseksi ei olisi kovin hyödyllistä – samoin kuin keskittyminen urakehityksen mahdollisuuksiin. Luonnollisesti tiimin tulisi pystyä tunnistamaan lisätaitojen tarve ja kyettävä hyödyntämään niitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseisten taitojen omaavien henkilöiden tulisi olla fyysisesti läsnä kohtaamisrajapinnassa. Tästä näkökulmasta on selvää, että tiimin suunnittelu edellyttää pikemminkin johtamis- ja operatiivisten tiimien kuin tutkijatiimien kehittämää osaamista. Sen laajuuden on kuitenkin oltava paljon hienovaraisempi, koska on varauduttava monenlaisiin haasteisiin – toisin kuin monien perinteisten tiimien suunnittelua yksinkertaistavat tarkat tavoitteet. Se voi edellyttää tarkoituksellisen yhteisön suunnitteluun liittyvää osaamista.

Tehokasta tiimien rakentamista todennäköisimmin heikentävä tuottamattomuus liittyy poliittisen korrektiuden varmistamiseen hinnalla millä hyvänsä. Siksi on pohdittava huolellisesti, kuinka monta ryhmää (etnisiä ryhmiä, uskontoja, tieteenaloja jne.) haluaisi olla edustettuna tällaisessa prosessissa ja kuinka tämä määrä (esimerkiksi 1000) voisi olla läsnä virtuaalisesti, ellei fyysisesti – jos käytännön määrä olisi enintään esimerkiksi 12 tai vähemmän. Tätä voitaisiin kuvata ”pääsyn hallinnan” haasteeksi. Ja minkä institutionaalisen prosessin kautta tiimi on suunniteltava näiden rajoitusten valossa – ottaen huomioon kaoottisen diplomaattisen ja sotilaallisen dynamiikan, joka liittyy viimeaikaisten kriisien yhteydessä käytyihin pitkittyneisiin neuvotteluihin (ks. Jugoslavia).

Yksi kokeellinen lähestymistapa suunnitteluongelmaan on tarkastella seuraavaa vaihtoehtojen sarjaa:

1. Jos vain yksi henkilö voitaisiin nimetä vuoropuheluprosessin edustajaksi, mitä ominaisuuksia tällä henkilöllä tulisi olla? Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että loogisimmat ehdokkaat (joiden äänet on tallennettu peräkkäisiin avaruuteen lähetettyihin satelliitteihin) ovat olleet erittäin puutteellisia henkilöitä (entinen natsi ja henkilö, joka on ollut läheisesti mukana holokaustin jälkeen suurimmissa joukkomurhissa).
2. Jos vain kaksi henkilöä voitaisiin valita, olisi oletettavasti tärkeää ottaa huomioon sukupuolten väliset erot muiden tärkeiden täydentävyyden muotojen lisäksi.
3. Jos vain kolme henkilöä voitaisiin valita…
4. Jos vain neljä henkilöä… jne.

Tämä kokeilu liittyy osan III mallinrakennusharjoitukseen. Jokaiselle numerolle on olemassa erilainen täydentävyyden malli strategisten toimintojen välillä, jotka ilmenevät kyseisellä artikulaatiotasolla, sekä erilaiset epävarmuustekijät valinnassa. Jokaisella numerotasolla vastaava määrä toimintoja olisi eksplisiittinen ja liitetty tiettyyn tiimin jäseneen – tasolla 7 tiimissä olisi siis seitsemän henkilöä. Näin ollen ensimmäisellä tasolla valinta on välttämättä epätyydyttävä, koska se edellyttää arkkityyppistä ”kaikkien aikojen miestä”, joka hoitaa tehokkaasti kaikki toiminnot. Toisella tasolla haasteena on ”ihanteellisen parin” löytäminen; kolmannella tasolla ja sitä ylempänä tasoilla esiin nousevat erilaiset tiimidynamiikan tasot, joita tutkitaan useammin johtamistilanteissa. Näihin rooleihin liittyviä erilaisia älykkyyden muotoja voidaan tutkia Howard Gardnerin klassisen tutkimuksen Frames of Mind : The Theory of Multiple Intelligences (1983) tai Magoroh Maruyaman mindscapes-tutkimuksen valossa.

On myös mielenkiintoista, kuinka valitun numeron mukaan eri arvot tulevat esiin henkilössä/roolissa tai levittyvät implisiittisesti aktiivisten roolien joukkoon. Tämä ansaitsee pohdintaa siltä osin, että dialogitiimin on tarkoitus edustaa ja suojella ihmiskunnan arvoja. Tästä näkökulmasta arvoja on tutkittu vain vähän, eli sitä, miten kattava arvokokonaisuus on ymmärrettävä, jos joukosta voidaan ilmaista vain rajoitettu määrä (ks. Judge, 1979).

Esimerkiksi voi olla hyödyllistä tarkastella 12 hengen tiimiä seuraavanlaisten arkkityyppisten käyttäytymismallien muodostamana (hyvin alustava – työ kesken, mutta katso pohdintoja välttämättömästä itseorganisoitumisprosessista artikkelissa Enabling creative response to extraordinary crises, https://www.laetusinpraesens.org/docs/answer.php):

• Taistelulajit (aikido jne.) – valppaus, valmius, vastustajan kunnioittaminen (musta vyö)
• Esiintyjä, esteetikko – reagointikyky, uudelleentulkitseminen, ilmaisukyky
• Viestijä, fasilitaattori, empatia, humoristi – (Peter Ustinov)
• ”Operaattori”, kauppias, huijari – opportunismi, valppaus (vain samanlainen tunnistaa samanlaisen)
• Biologi, lajien empatia – ymmärrys
• Jesuiitta – avocatus diaboli
• Taolainen / Mullah Nasrrudin – hullun viisaus, reagointi hetkeen
• Antropologi, kielitieteilijä, protokolla
• Teoreetikko, fysiikka, matematiikka (Richard Feynman)
• Pelaaja
• Filosofi
• Lakimies

Kun otetaan huomioon tällaisen käyttäytymistaidon laajuus, miten ihmiset voivat työskennellä yhdessä tiiminä? Millaista dynamiikkaa heidän välillään tulisi vaalia? Haasteena on tässä yhteydessä eri (länsimaisista) fasilitaattoreiden innokkuus käyttää omaa tiimimalliaan ja -käsitystään kaikkien muiden mallien sijaan.

Kuinka tämä ”etulinjan” tiimi kommunikoi samankeskisten ”tukitiimien” kanssa, joista voidaan tarvittaessa hakea ilmeisempiä kurinalaisuutta ja muita taitoja? Mitä viestintäteknologiaa voidaan käyttää vuoropuheluprosessin tukena (ks. Judge, 1998) – etenkin jos muukalaiset suosivat sähköistä viestintää kasvokkain tapahtuvan kohtaamisen sijaan? Ehkä kohtaaminen tapahtuu kokonaan virtuaalitodellisuudessa, jolloin on syytä pohtia, onko käytettävissä oleva ryhmätyöohjelmisto tehtävään sopiva. Tai onko sen tehokkaaseen käyttöön tarvittavat taidot?

Kuinka käytännössä määritellään dynamiikka, jolla ihmiset siirretään etulinjan tiimiin tai sieltä pois, eli ”vaihteiden vaihtaminen” vuoropuheluprosessin mukaisesti? Kuinka tiimi mukauttaa alustavasti kokoonpanoaan tilanteisiin, joissa varmuus on suurempi (kun varautumista muihin odottamattomiin vaihtoehtoihin voidaan alustavasti lieventää) tai epävarmuus on suurempi (kun varautumista odottamattomampiin mahdollisuuksiin on aktivoitava)? Millainen oletusten mallien tietokanta on suunniteltava, jotta aktiivisten oletusten mahdollista laajentamista tai supistamista voidaan toteuttaa kohtaamisen tuottamien oivallusten perusteella? Onko tällaisesta suunnittelusta oivalluksia interaktiivisista terveystietokannoista, joissa oireiden merkitys (diagnoosin määrittämisessä laajasta joukosta mahdollisia sairauksia) on pidettävä avoimena testitulosten, ristiriitaisten tulkintojen ja tilan kehittymisen varalta?

Mitkä oivallukset, jos sellaisia on, viimeaikaisten kriisien diplomaattisesta käsittelystä ansaitsevat sisällyttämisen ohjeisiin? Mitä oivalluksia voidaan saada astronauttitiimien valinta- ja koulutusmenetelmistä? Kuinka paljon aikaa tällaiset ”dialoginautit” tarvitsisivat ”dialogisimulaattorissa”, ennen kuin heitä voitaisiin pitää pätevinä? Miten eri operaatioasiantuntijat koordinoivat viestintää heidän kanssaan tarpeen mukaan, kun he ovat tehtävässä? Miltä dialogitehtävä näyttäisi, jos se järjestettäisiin vastaavalla taloudellisella panostuksella?

Tietenkin tällainen tiimi voisi kehittää toimintatehokkuuttaan pyrkimällä olemaan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ympäristöissä, joissa osan I testihaasteiden yhdistelmät ovat erityisen merkityksellisiä. Tällä voisi olla lisäetu, että se tarjoaisi uusia vastauksia ihmisten vieraantumisen ongelmiin. SETI-ohjelman ja ihmisyhteisöjen superlahjakkaiden etsimisen välillä on myös ironinen samankaltaisuus – ja haaste kommunikoida merkityksellisesti heidän kanssaan. Minkä prosessin kautta viisaiden viestit havaitaan – Tiibetin buddhalaisten käyttämien menetelmien lisäksi?

---

Lähdeviitteet

Aristotle. On Rhetoric: A Theory of Civic Discourse. Trans. George Kennedy. Oxford University Press, 1991.

Ron Atkin. Multidimensional Man: can man live in 3-dimensional space? London, Penguin, 1981 [review]

William Sims Bainbridge:

• Attitudes Toward Interstellar Communication: An Empirical Study. Journal of the British Interplanetary Society, Vol. 36, pp. 298-304, 1983. [text]
• Extraterrestrial Intelligence: Communication. teoksessa: The Encyclopedia of Language and Linguistics, (edited by R. E. Asher, Pergamon, 1994, Volume 3, pp. 1200-1203). [text]

John Billingham. A Decision Process for Examining the Possibility of Sending Communications to Extraterrestrial Civilizations: Proposal to the International Academy of Astronautics. [text]

Baldassare Castiglione. The Book of the Courtier. Trans. Thomas Hoby. New York: Dutton, 1974.

William Covino. The Art of Wondering: A Revisionist Return to the History of Rhetoric. Portsmouth, Boynton/Cook, 1988.

Center for Process Studies. What is Process Thought? [text]

Michael Crowe. The extraterrestrial life debate, 1750-1900: The idea of a plurality of worlds from Kant to Lowell. Cambridge University Press. 1986

Mihaly Csikszentmihalyi. Flow : The Psychology of Optimal Experience (1991)

Edward de Bono:

• Water Logic. Viking Penguin, 1993
• I Am Right, You Are Wrong: New Renaissance: From Rock Logic to Water Logic. 1990
• Po: Beyond Yes and No. Penguin, 1972

Antonio de Nicolas. Meditations through the Rg Veda. Shambhala, 1978

Max Deutscher. Subjecting and Objecting : an essay in objectivity. St Lucia (Queensland), University of Queensland Press, 1983

Annie Dillard. Teaching a Stone to Talk : Expeditions and Encounters. HarperCollins, 1999

Adam Farquhar, Richard Fikes, James Rice. The Ontolingua Server: a Tool for Collaborative Ontology Construction [text]

Hans Freudenthal. Lincos: Design of a Language for Cosmic Intercourse. North-Holland, Amsterdam.1960. (laatii yksityiskohtaisen skenaarion avaruusolentojen kanssa kommunikoimiseksi; aloittaa alkeellisesta matematiikasta ja osoittaa, kuinka monet muut ideat, mukaan lukien sosiaaliset ideat, voisivat perustua tälle pohjalle)

Gao Yuan. Lure the Tiger out of the Mountains; the thrity-six strategems of ancient China. Piatkus, 1991. [commentary]

Howard Gardner. Frames of Mind : The Theory of Multiple Intelligences, 1983.

Edward T. Hall:

• Beyond Culture. Doubleday, 1976.
• The Silent Language. Garden City, Doubleday, 1969.
• The Hidden Dimension. Garden City, Doubleday, 1966.
• The Dance of Life; the other dimension of time. Garden City, Doubleday, 1984.

Richard K Harrison (Ed). Bibliography of Planned Languages (excluding Esperanto) [text]

Charles Hartshorne. Reality as a Social Process: Studies in Metaphysics and Religion (Glencoe: The Free Press and Boston: Beacon Press, 1953).

P A Heelan. The Logic of Changing Classificatory Frameworks. In: J A Wojciechowski (Ed). Conceptual Basis of the Classification of Knowledge. K G Saur, 1974, pp. 260-274

Bernard J Hibbitts. Coming to Our Senses: Communication and legal expression in performance cultures. Emory Law Journal, 41 Fall 1992, 4 [text]

International Association for Cross-Cultural Psychology. Books Published by IACCP Members since 1990 [text]

Anthony Judge:

• Enabling creative response to extraordinary crises. 2001 [text]
• Being other wise: clues to the dynamics of a meaningfully sustainable lifestyle 1998 (98k) [text]
• From statics to dynamics in sustainable community: navigating through chaos by playing on polarities as attitude correctors 1998 (38k) [text]
• Discovering richer patterns of comprehension to reframe polarization 1998 (67k) [text]
• Living differences as a basis for sustainable community ecosystemics of designing, configuring and driving a difference engine to avoid quenching enthusiasm, magic and the life of the spirit 1998 (65k) [text]
• In quest of uncommon ground: beyond impoverished metaphor and the impotence of words of power 1997 (65k) [text]
• Aesthetic challenge of interfaith dialogue as exemplified by meditation 1997 (23k) [text]
• Future generation through global conversation: in quest of collective well-being through conversation in the present moment. 1997 [text]
• People as stargates: an alternative perspective on human relationships in space-time 1996 (11k) [text]
• Beyond harassment of reality and grasping future possibilities: learnings from sexual harassment as a metaphor 1996 (8k) [text]
• Challenges to learning from the Swadhyaya Movement 1995 [text]
• Metaphors as transdisciplinary vehicles of the future 1993 (73k) [text]
• Aesthetics of governance in the Year 2490, 1990 (61k) [text]
• Systems of categories distinguishing cultural biases [text]
• Review of frameworks for the representation of alternative conceptual orderings as determined by cultural and linguistic contexts. 1986 [text]
• Development through alternation. 1982 [text]
• Societal learning and the erosion of collective memory: a critique of the Club of Rome Report: No Limits to Learning [text]
• Beyond Method: engaging opposition in psycho-social organization. 1981 [text]
• Representation, comprehension and communication of sets: the role of number 1979 [text]

John Kao. Jamming : The Art and Discipline of Business Creativity. Harperbusiness, 1997

Stuart A Kingsley (Ed).The Search for Extraterrestrial Intelligence (SETI) in the Optical Spectrum. SPIE Proceedings, 1867, 1993 (Meeting Date: 01/17 – 01/22/93, Los Angeles) [text]

Saul Kuchinsky. Supra language of the universal word. UniS Journal Vol 2 No. 2 Spring 1989

Laboratory on the Communication with Extraterrestrial Intelligence. Communication with Extraterrestrial Intelligence [text]

Bill Lipscomb. Annotated Bibliography: Search for Extraterrestrial Intelligence Prepared for ASTR597 / OCEAN 539C : Planets and Life [text]

Magoroh Maruyama (Editor). Context and Complexity : Cultivating Contextual Understanding. Springer Verlag, 1992

Magoroh Maruyama, Daiyo Sawada, Michael T. Caley (Eds.). Mindscapes: The Epistemology of Magoroh Maruyama. Gordon and Breach, 1994

Magoroh Maruyama. Mindscapes in Management: Use of Individual Differences in Multicultural Management. Dartmouth Pub Co, 1994

Magoroh Maruyama and Arthur Harkins (Editor). Cultures beyond the earth: the role of anthropology in outer space. Vintage Books, 1975

Thomas W Malone, et al. Tools for inventing organizations: Toward a handbook of organizational processes. Management Science, 45, 3, March 1999 [text]

Marvin Minsky. Communication with Alien Intelligence. [text]

Miyamoto Musashi. The Five Rings (Go Ri No Sho); the real art of Japanese management. Bantam, 1982.

V. V. Nalimov:

• In the Labyrinths of Language: a mathematician’s journey. Philadelphia, ISI Press, 1981 (Edited by Robert G Colodny)
• Realms of the Unconscious: the enchanted frontier, 1982 [review]

Edward Regis (Ed). Extraterrestrials: Science and Alien Intelligence. Cambridge University Press, 1985.

Howard Rheingold. They Have a Word for It: a lighthearted lexicon of untranslatable words and phrases. 1988

Ian Ridpath. Messages from the stars: communication and contact with extraterrestrial life. Harper and Row, 1987

David Rosenboom. Music Notation and the Search for Extra-Terrestrial Intelligence. teoksessa: Scholz, C. (Ed.), Frog Peak Anthology, Frog Peak Music, Hanover, NH, 1992 and in Leonardo, 6, 4. MIT Press, 1993, pp. 273-274.

Justin B. Rye. A Primer In SF Xenolingusitics 1999 [text]

Carl Sagan (Ed.) Communication with Extraterrestrial Intelligence (CETI). MIT Press, 1973

Charles Seife. Let’s learn Lincos. New Scientist, 18 September 1999, pp. 36-39

SETI Institute:

• Cultural Aspects of SETI (product of a workshop convened by NASA). [text]
• Declaration of principles concerning activities following the detection of extraterrestrial intelligence. [text]

Society for the Teaching of Psychology. Annotated Bibliography on Mutli-cultural Psychology, 1994 [text]

Stan Tenen. The Shape of Information: How to Talk to an Extra-Terrestrial. The Noetic Journal: An International Forum on the Cosmology of Consciousness, 3, 2 April 2002

Allen Tough:

• Intelligent Life in the Universe: What Role Will It Play in Our Future? [text]
• Toward a Worldwide Dialogue Between ETI and Humans. 1998 [text]
• Our Questions for ETI . 1998 [text]

United Nations Environment Programme: Cultural and Spiritual Values of Biodiversity: a complementary contribution to global biodiversity asessment. Intermediate Technology Publications, 1999.

Charles F Urbanowicz. Evolution of technological civilizations: what is evolution, technology, and civilization? [text]

Jonathan Vos Post. Me Human, You Alien: How to Talk to an Extraterrestrial. teoksessa: The Handbook of UFO Contact. William Morrow, 1997 [text]

Bill Weech. Cross Cultural Training Bibliography [text]

Alfred North Whitehead. Process and Reality [Corrected Edition edited by David Ray Griffin and Donald W. Sherburne] The Free Press, 1978

Ludwig Wittgenstein. Tractatus Logico-Philosophicus. Routledge & Kegan Paul, 1955

Yutaka Tanaka. The Contextual Index of Process and Reality [text]

Web sites [The Seti Institute | Harvard SETI Group]

 

Artikkelin julkaissut laetusinpraesens.org