Ei sillä, etteikö UAP olisi monitahoinen, monitieteinen aihe: haaste fysiikalle, psykologinen ilmiö, sosiokulttuurinen topos, loistava aihe elokuvalle. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin mysteerin ratkaisemisesta, ilmiöiden tutkimisesta, hypoteesien esittämisestä ja todisteiden löytämisestä. Tutkijoiden työn tekemistä.

UAP:tä ja akateemista maailmaa käsittelevät julkaisut ovat peräisin ainakin 1970-luvulta, jolloin eri ammattijärjestöjen tiedemiehet käsittelivät kysymystä siitä, kokevatko myös tiedemiehet UFOja (tuolloin käytetty lyhenne) [1, 2] Toinen taustalla oleva kysymys oli tietenkin se, ottavatko nämä tiedemiehet aiheen vakavasti.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin juuri tätä kysymystä tutkitaan edelleen: Tohtori Marissa Yingling ja hänen kanssakirjoittajansa osoittivat vuonna 2023 julkaistussa artikkelissa ”Faculty Perceptions of Unidentified Aerial Phenomena”, että nykyään ”tiedekunta pitää UAP-tiedon akateemista arviointia ja aiheeseen liittyvää akateemista tutkimusta tärkeänä” [3]. Kansallisessa kyselytutkimuksessa 14 eri tieteenalan tiedekunnan jäseniltä 144 yliopistosta Yhdysvalloissa oli kysytty heidän mielipidettään UAP:stä. Taustalla olivat tietenkin uudet poliittiset keskustelut tästä asiasta, kun taas UAP:n tieteellinen tutkimus oli ollut tabu 1970-luvulta lähtien pahamaineisen Condonin raportin jälkeen, joka ainakin ”Conclusions and Recommendations” -raportissaan esitti, ettei aiheesta ollut mitään opittavaa [4].

Ovatko UAP:t siis jotakin, jota pilkataan eikä tutkita akateemisessa maailmassa? Louisvillen yliopiston sosiaalityön apulaisprofessori jatkoi tänä elokuussa kansallisen tutkimuksensa toisen osan tuloksia pidemmällä artikkelilla, joka julkaistiin Humanities and Social Sciences Communication -lehdessä. [5]

Tutkimus toteutettiin helmikuun ja huhtikuun 2022 välisenä aikana, ja siihen osallistuneelta yliopistojen henkilöstöltä kysyttiin myös seuraavat kysymykset:

• Jos tekisit UAP:hen liittyvää tutkimusta, kuinka huolissasi olisit siitä, että työsi vaarantaisi virkasuhteen tai ylennyksen?
• Jos tekisit UAP:hen liittyvää tutkimusta, kuinka huolissasi olisit siitä, että akateemiset kollegasi antaisivat sinulle ”runtua” tai pilkkaisivat sinua?
• Kuinka paljon tieto siitä, että kollegasi tai muutoin uskottava alasi edustaja tekee UAP:hin liittyvää tutkimusta, heikentäisi tai vähentäisi käsitystäsi hänen muusta tavanomaisesta tutkimustyöstään?
• Jos yksikkönne kollega, jonka virka- tai ylennyskelpoisuutta harkitaan, tekisi UAP:hin liittyvää tutkimusta, vaikuttaisiko tämä kielteisesti arviointiinne hänen tapauksestaan?
• “Jos UAP:n voisi selittää tuntematon älykkyys, kuinka tärkeää tämä olisi akateemisten konsensusteorioiden ja -tiedon kannalta?”
• “Jos UAP:n voisi selittää tuntematon älykkyys, kuinka tärkeää tämä olisi tieteenalallenne?”

Tutkimuksen tulokset antavat ristiriitaisen kuvan: Tutkimuksessa oli ”tiedekunta, joka sanoi, että aihe ei ansaitse minkäänlaista huomiota. Jotkut kannattivat apatiaa. Jotkut olivat jopa sitä mieltä, että alan tutkijoiden pitäisi ”hävetä” tai että he ovat ”lahjottuja tai vain tyhmiä”. Toiset taas katsoivat, että nykyinen leimautuminen on ristiriidassa tiedon tavoittelun kanssa, estää tieteelliset intressit ja edistää vastuun hylkäämistä narratiivien kritisoinnista.”. Mielenkiintoista on, että osallistujat, jotka ilmoittivat vähiten olevansa huolissaan siitä, että heitä pilkataan UAP-tutkimuksen vuoksi, edustivat tieteenaloja, jotka eivät pitäneet itseään merkityksellisinä tämän kysymyksen arvioinnissa: Taiteen ja muotoilun laitokset olivat vähiten huolissaan, kun taas fysiikka — joka on tärkeä tieteenala UAP:n fysikaalisten näkökohtien käsittelyssä — ja tekniikan laitokset olivat eniten huolissaan siitä, että UAP:n parissa työskentelevät kollegat pilkkaavat heitä ja äänestävät heitä vastaan. Vastaavasti ”vastavalmistuneet tohtorit näyttävät olevan kaikkein avoimimpia UAP:lle, joskin vain vähän”. Nämä havainnot korostavat akateemisen vapauden ja tiettyjen tutkimusaiheiden yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden välistä jatkuvaa jännitettä. Kuten tohtori Yingling kirjoittaa, ”kulttuurinen taakka vaikuttaa tähän aiheeseen”.

Vuonna 2022 tehtyyn laajaan tutkimukseen perustuvassa uudessa tutkimuksessa korostetaan, että akateemisen maailman on otettava avoimemmin kantaa UAP:n kaltaisiin leimautuneisiin aiheisiin ja tasapainotettava uteliaisuus ja tieteellinen tarkkuus ammatilliseen asemaan mahdollisesti kohdistuvien riskien kanssa. Se viittaa siihen, että akateemisella maailmalla on kriittinen rooli tällaisten ilmiöiden arvioinnissa ja ymmärtämisessä vallitsevasta leimautumisesta huolimatta. Kuitenkin lukuun ottamatta tutkimuksia, joissa hylätään mahdolliset poikkeavuudet tai uusien hypoteesien tarve olemassa olevan UAP:n valossa ja jotka sijoittuvat enemmän psykososiaalisille aloille, UAP:tä koskevaa laajamittaista institutionalisoitua tieteellistä työtä ei nykyään ole (eikä sille ole rahoitusta, kuten tutkimuksessa myös tarkastellaan). Mutta uutta kehitystä on tapahtunut. Saksalainen ”Interdisciplinary Research Center for Extraterrestrial Studies” (IFEX) Würzburgin Julius-Maximilians-yliopistossa on yksi niistä, ja siellä on ensimmäinen professuuri, joka käsittelee aktiivisesti UAP:den fysikaalisia näkökohtia ja niiden mittaamista [6]. Ja vaikka avaruusteknologian tutkija, professori Hakan Kayal on vielä yksittäinen henkilö tällä alalla, hänen keskuksensa liitännäisjäseniin kuuluu tunnettuja organisaatioita ja tutkijoita UAP:n alalta.

Tämä saattaa olla avainasemassa, kun UAP:n tutkimusta tarkastellaan tarkasti, kuten tutkimuksessa todetaan: Jos akateemiset instituutiot aikovat paneutua vakavasti UAP:n aiheeseen, niiden on myös paneuduttava yli 77 vuoden aikana tehtyyn työhön, mukaan lukien arvokkaiden palojen poimiminen tästä kasasta, joka koostuu satojen yksilöiden ja yhteisöjen vapaaehtoistoiminnasta, uskonnollisesti motivoituneista pohdinnoista ennenaikaisiin irtisanomisiin. Ja juuri vapaaehtoiset, jotka pyrkivät tieteelliseen keskusteluun aiheesta, ovat kiitollisuudenvelassa esitellessään UAP:tä koskevaa työtään merkityksellisenä. Pelkkä vaatimusten esittäminen ei paranna kireää suhdetta; tieteellinen työ on ennen kaikkea yhteistyötä.

Viitteet

[1] Roach, F. ”Astronomers’ views on UFO’s”. In Sagan, C. and Page, T. UFO’s: A Scientific Debate Ithaca, NY: Cornell University Press, 1972, pp. 23–33

[2] Sturrock, P.A. ”Report on a Survey of the Membership of the American Astronomical Society concerning the UFO Problem”, SUIPR Report No. 68r (1977). Institute for Plasma Research, Stanford University, Stanford, California

[3] Yingling, M.E., Yingling, C.W. & Bell, B.A. ”Faculty perceptions of unidentified aerial phenomena”. Humanit Soc Sci Commun 10, 246 (2023).

[4] Condon, E. U. and Gillmor, D.S. (eds.). Final Report of the Scientific Study of Unidentified Flying Objects Conducted by the University of Colorado. New York: E.P. Dutton, 1969

[5] Yingling, M.E., Yingling, C.W. ”Academic freedom and the unknown: credibility, criticism, and inquiry among the professoriate”. Humanit Soc Sci Commun 11, 987 (2024)

[6] Interdisciplinary Research Center for Extraterrestrial Studies (IFEX)

 

Artikkelin julkaissut uapcheck.com