kirjoittanut Massimo Introvigne
Lisää ajantasaistettua tietoa on linkissä Does Scientology Believe in Brainwashing? The Strange Story of the Brain-Washing Manual of 1955.
PowerPoint-esitys Massimo Introvignen esitelmää varten kansainvälisessä skientologiakonferenssissa, Antwerpenin yliopiston uskontojen vertailevan tutkimuksen tiedekunta, 25. tammikuuta 2014.
Vielä nykyäänkin mainitaan 1950-luvulla julkaistu asiakirja, josta on käyty huomattavia kiistoja. Silloin julkaistiin useita eri painoksia kirjasta nimeltä ”Brain-Washing: A Synthesis of the Russian Textbook of Psychopolitics”, joka julkaistiin yksi toisensa jälkeen. Kirja on näennäisesti tiivistelmä Neuvostoliitossa kiertävistä käsikirjoista, jotka salaisen poliisin päällikkö Lavrenti Beria (1899-1953) väitetysti kirjoitti.
Teksti alkaa Berian puheella, joka on osoitettu ”amerikkalaisille opiskelijoille Leninin yliopistossa”. Sen jälkeen esitetään joitakin dialektisen ja historiallisen materialismin keskeisiä ajatuksia, ennen kuin tarkastellaan ”psykopolitiikkaa” sinänsä. Siinä ehdotetaan, että uhreihin luodaan ”keinotekoinen uupumus” huumeiden ja kivun avulla ennen kuin kommunistiset opit ”istutetaan” hypnoosin avulla. Prosessi esitetään nimellä PDH, ”kipu- ja huumehypnoosi” [1]. 1950-luvulla aivopesuteorioita vastustettiin usein sillä, että akateemisten hypnologien mukaan hypnoottisessa transsissa oleva henkilö ei lopulta tekisi toimia, jotka olisivat radikaalisti vastoin hänen tahtoaan ja etuaan. ”Käsikirjassa” väitetään, että tämä vastaväite on itse asiassa peräisin kommunistisesta propagandasta: ”Psykopolitiikan etujen mukaista on, että väestölle kerrotaan, että hypnotisoitu henkilö ei tee mitään vastoin todellista tahtoaan, ei syyllisty moraalittomiin tekoihin eikä toimi niin, että vaarantaa itsensä. Vaikka tämä voi pitää paikkansa kevyessä, salonkihypnoosissa, se ei todellakaan pidä paikkansa käskyissä, jotka on istutettu sähköiskujen, huumeiden tai raskaiden rangaistusten avulla” [2]. Tämän jälkeen kirjasessa suhteutetaan aivopesu laajempaan kokonaisuuteen, jossa mainitaan kaksi päävaaraa kommunisteille: Amerikkalainen individualismi (joka korvataan aivopesun avulla ryhmäajattelulla) ja uskonto.
Käsikirjaa painettiin uudelleen noin kaksikymmentä kertaa, ja sitä siteerattiin vielä useammin; sillä oli tärkeä rooli aivopesua koskevassa keskustelussa. Kysymys sen tekijästä on edelleen kiistanalainen. Eräs omituinen henkilö, Kenneth Goff (1909-1972), väitti jatkuvasti, että hän oli sen laatija. Goff oli Yhdysvaltain kommunistisen puolueen jäsen 1930-luvulla. Myöhemmin hän kääntyi fundamentalistiseen protestantismiin, mutta kehittyi myöhemmin kohti antisemitismiä, uusnatsismia ja identiteettikirkkoja [3]. Goff julkaisi 1940- ja 1950-luvuilla useita omaelämäkerrallisia kirjoja ja pamfletteja, joissa hän kuvaili havainnollisesti sekä kääntymystään että aiempaa ”ehdollistumistaan” amerikkalaiseksi kommunistiksi neuvostoliittolaisten agenttien toimesta [4]. Vuonna 1955 skientologiakirkko julkaisi ”Käsikirjan” (mainitsematta Goffia lainkaan), jossa oli merkintä ”Julkaisee julkisena palveluna skientologiakirkko” ja ”toimituksellinen huomautus”, jonka oli allekirjoittanut professori Charles Stickley, josta ei ole saatavilla tietoja (kaikissa muissa painoksissa on myös ”toimituksellinen huomautus”, mutta Goff on merkitty sen kirjoittajaksi) [5]. Sekä Goffin varhainen painos että skientologian julkaisema painos sisältävät viittauksia kristilliseen tieteeseen ja Dianetiikkaan ryhminä, joita kommunistisen psykopolitiikan pitäisi yrittää mustamaalata; Goffin versiossa mainitaan myös helluntailaiset, joita ei mainita skientologian painoksessa.
Skientologian arvostelijoilla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kirjan olisi kirjoittanut Lafayette Ronald (”L. Ron”) Hubbard (1911-1986), sekä Dianetiikan että Skientologian perustaja. Esimerkiksi Bent Corydon on hyvin myönteinen väittäessään Hubbardin pojan L. Ron Hubbard Jr:n (Ron DeWolf, 1934-1991) lausuntoon perustuen, että ”isä kirjoitti joka sanan siitä”, koska häneen oli ilmeisesti vaikuttanut John Sanborn (1922-), joka aikanaan avusti Hubbardia hänen teostensa toimittamisessa [6]. (Myöhemmin DeWolfin oli määrä valaehtoisesti todeta, että Corydon oli lainannut monia hänen lausuntojaan virheellisesti). Tätä versiota on toistettu lukemattomissa anti-skientologisissa teoksissa, ja sitä on jopa siteerattu Hubbardin ”tunnustuksena” siitä, että hän todellakin tiesi aivopesusta.
Kriitikot väittävät, että Hubbard käsitteli aivopesua useissa muissa teoksissaan ja ”tunnusti” siten, että hän kykeni käyttämään sitä. Jälkimmäinen väite on jokseenkin ristiriitainen. Itse asiassa Hubbardin teoksissa paljastetaan aivopesu asiaksi, jota ei pitäisi harjoittaa, ei ainoastaan moraalisista syistä vaan myös siksi, että Hubbardin järjestelmässä aivopesu edustaa kaikkea sitä, mitä skientologia pitää nykyaikaisessa psykiatriassa tuomittavana ja haitallisena. Aivopesun harjoittaminen voi johtaa vain katastrofiin ja muuttaa sen kohteena olevat henkilöt säälittäviksi uhreiksi, joista ei sellaisenaan ole paljon hyötyä millekään organisaatiolle [7].
Skientologiakriitikot sekoittavat usein sanan ”aivopesu” kaksi eri merkitystä, joista ensimmäinen viittaa tekniikoihin, joissa käytetään huumeita ja fyysistä väkivaltaa ”hypnoosin” yhteydessä, ja toinen uskonnolliseen indoktrinaatioon. Käytetty sana ”aivopesu” on sama, mutta merkitys on eri. Hubbard pitää ”aivopesua” ensimmäisessä merkityksessä hyvin todellisena (mutta vältettävänä ja paljastettavana). Toisessa merkityksessä ”aivopesu” on Hubbardille vain yksi valheellinen argumentti, jota kriitikot käyttävät hyökätäkseen skientologiaa ja muita uskontoja vastaan.
Oli miten oli, onko Hubbard missään mielessä skientologian vuonna 1955 julkaiseman ”Käsikirjan” ”tekijä”? On totta, että tekstissä on viittaus Dianetiikkaan ja kappaleisiin, jotka liittyvät skientologian tunnettuihin huolenaiheisiin psykiatriasta yleensä. Goff ja hänen järjestönsä Soldiers of the Cross väittivät aina, että käsikirjan laatija ei ollut kukaan muu kuin Goff itse, perustuen tietoihin, jotka hän oli saanut ollessaan kommunisti [8]. On myös totta, että ”Käsikirjan” varhaisimmalla Goffin painoksella ei ole päivämäärää [9], eikä ole mitään vakuuttavaa näyttöä siitä, oliko se julkaistu ennen vai jälkeen skientologian vuonna 1955 julkaistun painoksen. Toisaalta useita kommunistista ”ehdollistamista” koskevia teemoja kehitettiin Goffin teoksissa, jotka julkaistiin varmasti ennen vuotta 1955 [10].
Joidenkin skientologiakriitikoiden käyttämä väite, jonka mukaan Goff kuoli vuonna 1943 (eikä hän voinut tietää myöhemmästä kehityksestä eikä näin ollen voinut kirjoittaa kirjaa), on yksinkertaisesti väärä. Goff pysyi aktiivisena Yhdysvaltain oikeistolaisessa alakulttuurissa 1970-luvun alkuun asti, ja itse asiassa hän kuoli vuonna 1972. Niiden, jotka päättelevät, että Goff on kirjan ”kirjoittaja”, on toisaalta vastattava siihen väitteeseen, että ”Käsikirjan” tyyli on hienostuneempi, jos sitä verrataan Goffin aiempien teosten hieman karkeaan tyyliin.
Hubbardin versio kerrotaan kahdessa teknisessä tiedotteessa 13. ja 19. joulukuuta 1955. Toisen tiedotteen mukaan ”kaksi käsikirjoitusta” oli ”jätetty [Phoenixin toimistomme] vastaanottotiskille ja pyydetty lähettämään ne takaisin omistajalleen” (eli ”Charles Stickleylle”), emmekä ole varmoja siitä, keneltä ne olivat peräisin.”. Myöhemmin, ensimmäisen tiedotteen mukaan, ”havaittiin, että kirja nimeltä Psychopolitics (kirjoitetaan K:lla) on kongressin kirjastossa. Se on saksankielinen. Sen on kirjoittanut mies nimeltä Paul Fadkeller, ja se julkaistiin Berliinissä vuonna 1947. Vaikka saatan olla väärässä tiedossa, Hubbard jatkaa, enkä todellakaan lue saksaa, tämä kirja [”käsikirja”] on luultavasti venäjänkielinen käännös”. Toisessa tiedotteessa Hubbard viittaa myös siihen, että hän ”luki sen nauhalle, kokosi nämä kaksi käsikirjaa ja poisti niistä osan niiden hyvin monisanaisesta nimikkeistöstä”. Hän päätti julkaista tekstin auditoijien hyödyksi, jotka saattavat kohdata aivopesun uhreja [11].
”Paul Fadkeller” on itse asiassa saksalainen uuskantilainen filosofi Paul Feldkeller (1889-1972). Hänen ”Berliinissä vuonna 1947 julkaistun” [12] tekstinsä, jonka kopio on Washington D.C.:ssä sijaitsevassa kongressin kirjastossa, jakaa ”Käsikirjan” kanssa vain otsikon alkuosan ja sanan ”psykopolitiikka” käytön (mutta aivan eri merkityksessä). Hubbardin kertomus on ristiriitojen lisäksi yhteensopiva niiden kanssa, jotka sanoivat, että hän itse asiassa luki tekstin nauhalle.
Miten Hubbardin ja Goffin tarinat voidaan kuitenkin sovittaa yhteen? Ehkä molemmat voivat olla oikeassa, eikä niiden versioiden yhdistäminen ole mahdotonta. Jos verrataan ”Käsikirjaa” Hubbardin ja Goffin (ilmeisesti kaksi hyvin erilaista kirjoittajaa) vastaaviin teoksiin, kummassakin tapauksessa tyyli ja ajatukset ovat varsin erilaisia [13]. Ongelma voidaan ehkä ratkaista ehdottamalla, että Yhdysvaltain hallituksen ja CIA:n 1950-luvulla osoittaman yleisen aivopesua koskevan kiinnostuksen perusteella jokin valtion virasto on koonnut tekstin erilaisten lähteiden perusteella (Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain kommunistien asiakirjat, psykopolitiikkaa yleisesti käsittelevät tekstit, paljastukset aivopesusta, jota sekä natsien että kommunistien väitetään harjoittaneen). Tämä virasto olisi sitten lähettänyt tekstin enemmän tai vähemmän nimettömänä useille eri järjestöille (skientologialle, Goffin ryhmälle ja ehkä muillekin) ja liittänyt siihen lauseita, jotka olisivat herättäneet niiden huomion (mukaan lukien skientologian osalta erityinen viittaus Dianetiikkaan), siinä toivossa, että ne julkaisisivat sen [14]. Tämä vahvistaisi sekä CIA:n ja muiden Yhdysvaltain hallituksen virastojen kiinnostuksen aivopesuun kylmän sodan aikana että sen, että ne levittivät vääriä asiakirjoja ”kommunistien aivopesusta” erilaisten lähteiden kautta.
[1] Brain-Washing: A Synthesis of the Russian Textbook of Psychopolitics, Los Angeles : The American St. Hill Organization, 1955, p. 36.
[2] Ibid., pp. 32-33.
[3] Goffista ks. kirjoitus ”Kenneth Goff” teoksessa Jeffrey Kaplan, Encyclopedia of White Power. A Sourcebook on the Radical Racist Right, Walnut Creek-Lanham ( Maryland )- New York – Oxford : Altamira Press, 2000, s. 120-122.
[4] Ks. esimerkiksi Kenneth Goff, This is My Story: Confessions of Stalin’s Agent, Englewood ( Colorado ): Goff, The Red Betrayal of Youth, Englewood ( Colorado ), 1948; Goff, Strange Fire, Englewood ( Colorado ), 1954.
[5] Vuonna 1970 Morris Kominsky (1901-1975), vasemmistoaktivisti ja Yhdysvaltain kommunistisen puolueen entinen ehdokas Rhode Islandin kuvernööriksi (vuonna 1938), julkaisi kirjan, jonka tarkoituksena oli paljastaa amerikkalaisen oikeiston patologinen antikommunismi (The Hoaxers: Plain Liars, Fancy Liars, and Damned Liars, Boston: Branden Press, 1970). Siinä Kominsky julkaisi sivuilla 537-586 yksityiskohtaisen analyysin ”Käsikirjasta”, jonka tarkoituksena oli osoittaa, ettei sitä voitu kirjoittaa Neuvostoliitossa. Kominskyllä ei ollut epäilystäkään siitä, että tekijä oli Goff, ja hän julkaisi (ibid., s. 547-549) Goffin itsensä kanssa tehdyn haastattelun tekstin. Goff väitti jakaneensa 1 000 jäljennöstä ”Käsikirjasta” varmasti ennen vuotta 1955 ja tarjosi jopa 500 dollarin palkkion kaikista tiedoista salaperäisestä herra Stickleystä.
[6] Ks. Bent Corydon – L. Ron Hubbard, Jr., L. Ron Hubbard: Lyle Stuart Inc., Secaucus (New Jersey) 1987, s. 101-111.
[7] Eräässä toisessa L.R. Hubbardin tekstissä, joka sisältyy ydinfyysikon ja lääkärin toimittamaan teokseen All About Radiation (Man’s Inhumanity to Man), Lontoo: Hubbard Association of Scientologists International, 1957, s. 62-63, aivopesu yhdistetään jälleen ”kidutukseen”, ja todetaan, että neuvostoliittolaiset tiesivät sen jo vuodesta 1927-1928. Lisäksi todetaan, että ”aivopesua yritettiin käyttää Mindzenskyyn [sic]. Se ei onnistunut, mutta hetken aikaa hän vapisi ja horjui oikeudenkäynnissä” — viittaus roomalaiskatoliseen unkarilaiseen kardinaali József Mindszentyyn (1892-1975). 22. heinäkuuta 1956 päivätyssä teknisessä tiedotteessa Hubbard kirjoitti, että ”voimme aivopestä nopeammin kuin venäläiset. 20 sekuntia täydelliseen muistinmenetykseen ja kolme vuotta hieman sekavaan lojaalisuuteen” (Idem., The Technical Bulletins of Dianetics and Scientology. Vol. II, 1954-1956, uusintapainos, Kööpenhamina – Los Angeles : Scientology Publications, 1986, s. 474). Asiayhteys on kuitenkin kehotus skientologia-auditoijille pitää kiinni korkeammasta moraalisesta standardista, jonka mukaan kaikkea sitä, mikä on teknisesti mahdollista, ei pidä harjoittaa. Kuitenkin tässäkin tapauksessa aivopesun vaikutus on ”täydellinen muistinmenetys”, mikä vahvistaa sen, että Hubbard käytti teosta ”aivopesu” merkityksessä, joka poikkesi tuolloin vallitsevasta kirjallisuudesta (”täydellinen muistinmenetys” on jotain muuta kuin kääntyminen uusiin ajatuksiin).
[8] Katso eversti Gordon ”Jack” Mohr, ”Editorial’s Note”, hänen toimittamassaan versiossa Brain-Washing (Mind-Changing). A Synthesis of a Russian Textbook on Mass Mind-Control (Psychopolitics), Phoenix (Arizona): Lord’s Covenant Church-America’s Promise Broadcasts, 1982, s. 4-5. Mohr, joka oli useita vuosia Goffin läheinen ystävä ja osa samaa alakulttuuria, on vielä tänäkin päivänä varma siitä, että ”Hubbard ei kirjoittanut kirjaa” (G. J. Mohrin kirje M. Introvignelle, 5. kesäkuuta 2001).
[9] Katso K. Goff, Brainwashing. A Synthesis of the Russian Textbook on Psychopolitics, Englewood (Colorado): Kenneth Goff, n.d.
[10] Ks. esimerkiksi K. Goff, This is My Story. Confessions of Stalin’s Agent, op. cit.
[11] L. Ron Hubbard, The Technical Bulletins of Dianetics and Scientology. Volume II: 1954-1956, uusintapainos, a.o.s., s. 309-310 ja s. 312-313. Corydonin kirjassa L. Ron Hubbard: Messiah or Madman?, op. cit., s. 103, on viittaus Feldkellerin viittaukseen seuraavasti: ”Ron Jr.: (…) Vuosia myöhemmin he [skientologit] salakuljettivat sen kongressin kirjastoon, ja joku muu tuli paikalle ja sanoi: ’Voi, katsokaa, se löytyi kongressin kirjastosta!’, mikä on täyttä puppua”. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että kongressin kirjasto ei omista skientologian eikä Goffin versiota ”käsikirjasta”. Sen sijaan se omistaa Feldkellerin teoksen, joka on varsin tunnettu tämän saksalaisen filosofin tutkijoiden keskuudessa ja jota skientologit eivät suinkaan ole ”salakuljettaneet” kirjastoon.
[12] Ks. myös Idem., Psycho-Politik. Zur Demokratisierung, politischen Erziehung und Säuberung, Berlin : Chronos-Verlag, 1947, jossa s. 106-110 on ”psykopolitiikan” määritelmä, joka poikkeaa täysin ”käsikirjassa” esitetystä.
[13] Jotkut ovat huomauttaneet, että ”kipulääkehypnoosi” ja ainakin yksi toinen ilmaisu, ”ajattelu”, esiintyy vain ”Käsikirjassa” ja skientologian julkaisuissa. ”Kipuhypnoosi” mainitaan vain ‘Käsikirjassa’, skientologian teoksissa ja Goffissa (1950-luvun jälkeen): mutta johtivatko Hubbard ja Goff sen ‘Käsikirjasta’ vai päinvastoin? ”Ajattelun” osalta on kuitenkin olemassa ennakkotapauksia ennen Hubbardia. Toisaalta L. R. Hubbardin kanta hypnoosiin vuonna 1951 ilmestyneessä teoksessa Science of Survival. Simplified, Faster Dianetic Techniques (Hubbard Dianetic Foundation, Wichita 1951, s. 223-224) oli täsmälleen päinvastainen kuin Manuaalissa: ”hypnoottisessa transsissa oleva yksilö harvoin tekee moraalittoman teon, vaikka hypnotisoija käskisi häntä tekemään niin, paitsi jos hän normaalisti tekisi tällaisia tekoja.”
[14] Hubbardin arvostelijoiden väite, jonka mukaan FBI epäili sen aitoutta, koska se oli saanut traktaatin skientologiakirkolta, ei ole kovin osuva, sillä usein FBI:tä ei pidetty ajan tasalla CIA:n tai armeijan hankkeista tällä tai muilla aloilla.
Artikkelin julkaissut cesnur.org
