Biologista sodankäyntiä: tri. Frank Olsonin tapaus

2 kesäkuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on viides kappale John Marksin kirjasta The Search for the Manchurian Candidate

Marraskuussa 1953 Sid Gottlieb päätti testauttaa LSD:tä ryhmällä tieteentekijöitä armeijan kemiallisen sodankäynnin osaston erikoisdivisioonasta (Army Chemical Corps’ Special Operations Division, SOD) Fort Detrickissa Frederickissa, Marylandissa. Vaikka salaisen palvelun hierarkian ylätaso oli kahdesti pannut tiukasti kieltoon LSD:n ilman lupaa, Gottliebilla on ollut vissiinkin tunne siitä, että huumeen ujuttaminen SOD-miesten tajuntaan ei eronnut mitenkään siitä että hän antaa sitä kollegoilleen toimistolla. TSS:n ja SOD:n tyypit kuitenkin työskentelivät intiimisti yhdessä, ja heillä oli yhteinen salaisuus kylmän sodan ajalta: USA:n valtio ylläpiti kykyä — jota se saattoi käyttää koska vain — tappaa tai tehdä kyvyttömäksi valittuja ihmisiä biologisilla aseilla. Ainoastaan kourallinen korkeimpia CIA-viranomaisia tiesi, että TSS maksoi SODille arviolta $200,000 vuodessa siitä, että käytössä olevat järjestelmät infektoisivat vihollisia taudeilla.

Gottlieb suunnitteli tiputtavansa LSD:tä SOD-miehiin kolmen päivän työretriitillä. Kahdesti vuodessa SOD:n ja TSS:n henkilöstö, joka teki yhteistyötä MKNAOMIn, heidän yhteisohjelmansa, tiimoilta pitivät suunnittelutilaisuuden kaukaisessa paikassa, jossa he voisivat brainstormata ilman että kukaan häiritsee. Marraskuun 18. päivänä 1953 he kerääntyivät Deep Creek Lodgeen, hirsirakennukseen läntisen Marylandin metsissä. Se oli rakennettu partiolaisille leirirakennukseksi 25 vuotta aiemmin. Vuorijärvien ympäröimä paikka kolmelta suunnalta, Appalakkien huippujen näkyessä paksun metsän takaa, kämppä oli tarpeeksi syrjässä jopa kaikkein turvallisuustietoisimmalle vakoojalle. Ainoastaan joskus muutama metsästäjä haahuilisi paikalle kesäkuukausien jälkeen.

Tri. John Schwab, joka perusti SOD:n vuonna 1950, kenraaliluutnantti Vincent Ruwet, sen nykyinen päällikkö ja tri. Frank Olson, sen väliaikainen johtaja aiemmin sinä vuonna, vetivät Detrickin ryhmää. Nämä pöpötaistelijat saivat peitetarinan luontokirjailijoina ja luennoitsijoina, jotka olivat lomalla. He huolellisesti poistivat Fort Detrickin pysäköintitarrat heidän autoistaan ennen lähtöä. Sid Gottlieb toi kolme työntekijää Virastosta, mm. hänen varamiehensä Robert Lashbrookin.

He tapasivat loosin olohuoneessa, suuren liekehtivän takan edustalla. Sitten he jakautuivat pienemmiksi ryhmiksi erikoistapaamisia varten. Näistä sessioista selvinneet ovat asiasta yhtä turpa kiinni kuin ennenkin, kertovat vain muutamia yksityiskohtia yleisestä tunnelmasta, mutta ei mitään itse käsitellystä asiasta. Kuitenkin toisista Fort Detrickin lähteistä ja valtion dokumenteista voidaan lukea, että MKNAOMIn tutkimus on mahdollista kasata yhteen. Juuri tästä ohjelmasta tuon kohtalokkaan retriitin aikaan keskusteltiin.

MKNAOMIn alaisuudessa SOD-miehet kehittelivät kokonaisen myrkyllisen arsenaalin CIA:n käyttöön. Jos Viraston operaattorien piti tappaa joku muutamassa sekunnissa, esimerkiksi itsemurhapillerillä, SODilla oli supertappavaa äyriäisen myrkkyä. [1] Hänen epäonnisella U-2 -lennolla Neuvostoliiton yli vuonna 1960, Francis Gary Powers kantoi mukanaan — ja valitsi olla käyttämättä — poran osaa, joka oli päällystetty tällä myrkyllä, joka oli piilotettu hopeadollariin. Vaikka se oli täydellinen jollekin sellaiselle, joka aikoi kuolla — tai tappaa — välittömästi, äyriäistoksiini oli liian nopea, eikä sitä voitu helposti jäljittää. Paljon hyödyllisempi salamurhiin, CIA:n ja SOD:n miesten mielestä, oli botuliini. Sen toiminta-aika oli 8-12 tuntia, ja tämä mahdollistaa tappajan lähteä pois kohteen luota. Viraston operaattorit myöhemmin antoivat pillereitä täynnä tätä tappavaa ruokamyrkkyä sen mafialiittolaisille, jotta sitä laitettaisiin Fidel Castron pirtelöön. Jos CIA-viranomaiset halusivat salamurhan näyttävän kuolemalta luonnollisista syistä, he saattoivat valita pitkästä listasta kuolettavia tauteja, jotka normaalisti esiintyivät tietyissä maissa. Näin vuonna 1960 salaisen palvelun johtaja Richard Bissell pyysi Sid Gottliebia valitsemaan sopivan sairauden tappamaan Kongon Patrice Lumumban. Gottlieb kerto senaatin tutkijoille, että hän valitsi sen, jonka ”oli tarkoitus tuottaa tauti, jota esiintyi… luonnostaan tuolla alueella (Länsi-Afrikka) ja että se voisi olla tappava.” Gottlieb henkilökohtaisesti kuljetti bakteerin Kongoon, mutta tämä murhaoperaatio ajautui karillle ennen kuin Lumumba sai infektion. (Kongon johtaja kuoli pian tämän jälkeen olosuhteissa, jotka edelleenkään eivät ole selvät.)

Kun CIA-operaattorit halusivat päästä jostain eroon hetkeksi, SOD löi heille kymmenisen tautia ja eri vahvuista myrkkyä. Suhteellisen miedossa päässä listaa oil stafylokokki-enterotoksiini, ruokamyrkytyksen mieto muoto — verrattuna botuliiniin. Tämä stafylokokki-infektio ei melkein koskaan tappanut ketään ja ainoastaan teki toimintakyvyttömäyksi uhrin 3-6 tunniksi. Sid Gottliebin sodan ajan edeltäjän, Stanley Lovellin, osaavassa ohjauksessa OSS oli käyttänyt juuri tätä ainetta estämään natsivirkamies Hjalmar Schachtia osallistumasta sodan ajan talouskonferenssiin. SOD:n arsenaalin virulentimpia tapauksia oli venezuelalainen hevosaivokuumevirus. Se yleensä teki henkilön toimintakyvyttömäksi 2-5 päiväksi ja piti hänet heikentyneessä tilassa useita viikkoja. Jos Virasto halusi tehdä jonkun toimintakyvyttömäksi useaksi kuukaudeksi, SOD:lla oli kahta erilaista bruselloosia.[2]

Entinen Fort Detrickin korkea viranomainen oli tarpeeksi kiltti käydäkseen kanssani läpi kaikki pöpöt ja toksiinit, joita SOD säilytti CIA:lle, listasi niiden edut ja haitat. Ennen kuin hän teki niin, hän painotti että SOD yritti keksiä keinoja suojella amerikkalaisia ja laitoksia samanlaisten aineiden hyökkäyksiltä. ”Ei voi puolustaa vakavastiotettavasti”, hän sanoi, ”ellei jollain ole ajatuksena hyökätä.” Hän sanoi, että Japani teki toistuvia bioasehyökkäyksiä Kiinaa vastaan toisessa maailmansodassa — mikä oli yksi syy aloittaa amerikkalaisohjelma.[3] Hän ei tiedä, että mikään muu suurvalta olisi tehnyt samoin.

Detrickin viranomaisen mukaan kuka tahansa, joka harkitsi biotuotteen käyttämistä, oli joutunut miettimään muitakin tekijöitä kuin toksisuus ja inkubaatioaika.

Voidaanko pöpö havaita helposti ja sitä vastaan rokottaa? Hän huomauttaa, että pernarutto, kuolettava tauti (kun sitä hengittää) jota SOD säilöi CIA:lle, oli edullinen koska sen oireet muistuttivat keuhkokuumetta; samalla tavoin venezuelalainen hevosaivokuume voidaan tulkita väärin influenssaksi. Vaikka rokotteita onkin olemassa monille säilötyille taudeille, SOD jatkoi yhä vain virulentimpien laatujen kehittäistä. ”En tiedä yhtäkään lääkkeelle altista organismia, jota ei voitaisi tehdä resistentimmäksi sille”, Detrickin mies sanoo.

Levisikö tauti paljon ensimmäisestä taudinsaajasta? SOD haluaisi ettei leviäisi, koska bakteerisodankäyntiäijät eivät halunneet aloittaa epidemiaa — se oli toisten fortdetrickilaisten duunia.

Oliko organismi vakaa? Miten kosteus vaikuttaa siihen? SOD mietti näitä ja monia muitakin tekijöitä.

CIA:lle mahdollisesti tärkein kysymys oli voisiko se salaa sujauttaa bakteereja infektoimaan oikean henkilön. Yksi SODin haara erikoistui taudinlevitysjärjestelmiin, joista kaikkein tunnetuin oli nuolipyssy, joka oli tehty .45 pistoolista, jonka CIA:n ex-johtaja William Colby toi näytille vuoden 1975 senaatin kuulemiseen. Virasto oli pitkään toivonut SODin kehittävän ”havaitsemattoman mikrobiologisen rokottimen”, joka voisi antaa ihmisille kuolettavia ruiskeita, joita CIA:n dokumentin mukaan ”ei voitaisi helposti havaita yksityiskohtaisessa ruumiinavauksessa.” SOD myös vehkeili aerosoliruiskujen kanssa, jotka voitaisiin laittaa päälle kauko-ohjauksella, mm. fluoresoiva kytkin joka voitaisiin aktivoida laittamalla valot päälle, tupakansytytin joka ruiskutti kun se sytytettiin ja moottorin sytytintulppa joka tuuttasi ulos tavaraa kun moottori lämpeni. ”Jos meinaat infektoida ihmisiä, kaikkein todennäköisin tapa on hengityksen kautta”, huomauttaa korkean tason Detrickin upseeri. ”Kaikki hengittävät, mutta kaikkia ei voi saada syömään.”

Frank Olson erikoistui tautien hengitysilmavälitykseen. Hän oli työskennellyt alalla vuodesta 1943, kun hän tuli Fort Detrickiin eräänä alkuperäisistä armeijan upseereista USA:n biologisen sodankäynnin ohjelmaan. Ennen sodan loppua hänelle tuli kivulias vatsahaava, joka vei hänet sairastuvalle ja hän joutui lopettamaan aktiivipalveluksen, mutta hän pysyi mukana siviilinä. Hän liittyi SODiin kun se perustettiin vuonna 1950. Selvästi alansa osaajana Olson palveli usean kuukauden ajan SODin johtajana vuosina 1952-53, mutta häntä pyydettiin lopettamaan kun stressi pahensi vatsahaavaa. Hän iloisesti palasi alempaan pestiin haaran johtajaksi, jossa hänellä oli vähemmän byrokratiaa niskoillaan ja kykeni käyttämään enemmän aikaa laboratoriossa. Käytännön vitsien rakastaja Olson oli myös suosittu ystäviensä keskuudessa. Hän oli ulospäinsuuntautunut mes, mutta kuten suurin osa hänen sukupolvestaan, hän piti sisimmät tunteensa itsellään. Hänen suuri intohimo oli hänen perheensä, ja hän käytti suurimman osan vapaa-ajastaan leikkien kolmen lapsensa kanssa ja auttaen kotona. Hän oli tavannut vaimonsa kun he molemmat opiskelivat Wisconsinin yliopistossa.

Olson otti osaa kaikkiin sessioihin, ja ilmeisesti teki kaiken mitä häneltä odotettiin kahden ensimmäisen loosipäivän aikana. Torstaisen illallisen jälkeen marraskuun 19. päivänä 1953 — samana päivänä jolloin Washington Postin pääkirjoitus halusi lopettaa koirien käytön kemiallisissa kokeissa — Olson joi Cointreauta kaikkien muiden paitsi kahden läsnäolijan kanssa. (Yhdellä oli sydänvika, toinen oli entinen alkoholisti eikä juonut.) SOD-miesten tietämättä Sid Gottlieb oli terästänyt viinaa LSD:llä. [4]

”Minulle kaikki olivat varsin normaaleja” sanoo SODin Benjamin Wilson. ”Kukaan ei ollut tietoinen siitä mitä oli tapahtunut, kunnes Gottlieb mainitsi siitä. (20 minuuttia juoman jälkeen) Gottlieb pyysi oliko kukaan huomannut mitään omituista. Kaikki olivat tietoisia, heti kun se tuotiin heidän tietoonsa.” He yrittivät jatkaa keskustelua, mutta kun huume alkoi vaikuttaa, kokous oli pelkkää naurua ja hälinää. Kaksi SOD-miestä ilmeisesti keskustelivat koko yön filosofiasta, mikä ei liittynyt mitenkään biologiseen sodankäyntiin. Ruwet muistelee sitä ”kaikkein pelottavimpana kokemuksena joka hänellä oli koskaan ollut tai jota hän koskaan toivoo kokevansa.” Ben Wilson muistelee, että ”Olson oli psykoottinen. Hän ei ymmärtänyt mitä tapahtui. Hän luuli, että joku leikki hänen kanssaan… Eräs hänen lempi-ilmaisuistaan oli ’te jätkät ootte pelkkiä pellejä.'”

Olson ja suurin osa muista tunsi olonsa epämukavaksi eikä voinut nukkua.[5] Kun ryhmä kerääntyi aamulla, Olson oli edelleen kiihtynyt, selvästikin järkyttynyt, niinkuin suurin osa hänen kollegoistaan. Kokous oli muuttunut nihkeäksi, eikä kukaan halunnut enää ottaa osaa. He kaikki menivät matkoihinsa päivällä.

Alice Olson muistaa hänen miehensä tulleen ennen illallista kotiin: ”Hän ei sanonut mitään. Hän vain istui siinä. Yleensä kun hän tuli takaisin matkoiltaan, hän kertoi minulle kaikenlaisia asioita — mitä he söivät, sensellaista. Illallisen aikaan sanoin, ’On tosi harmi että tämän perheen aikuiset eivät voi kommunikoida enää.’ Hän sanoi, ’Odota kunnes lapset menevät nukkumaan ja kerron sinulle.'” Myöhemmin illalla Frank Olson kertoi vaimolleen, että hän oli tehnyt ”kaamean virheen”, että hänen kollegansa olivat nauraneet hänelle ja nöyryyttäneet häntä. Rouva Olson vakuutti hänelle, että muut olivat hänen ystäviään, että he eivät pilkkaisi häntä. Olson ei kuitenkaan puhunut vaimolleen enempää. Hän piti pelkonsa sisällään, ja hän ei kertonut kenellekään kasvavasta tunteesta, että joku aikoisi hyökätä hänen kimppuunsa. Alice Olson oli tottunut siihen, että hänellä oli salaisuuksia. Vaikka hän tajusi miehensä työskentelevän biologisessa sodankäynnissä, he eivät koskaan puhuneet siitä. Hänellä oli vain pieniä välähdyksiä miehen ammatista. Mies valitti tuskallisista rokotteista, joita hän aina sai.[6] Hän ei melkein koskaan käynyt kylvyssä, koska hän kävi toimistolla suihkussa ennen ja jälkeen työpäivän. Kun Detrickin työntekijä kuoli pernaruttoon (yksi kolmesta kuolemantapauksesta laitoksen 27-vuotisen historian aikana), Frank Olson kertoi vaimolleen, että mies oli kuollut keuhkokuumeeseen.

Alice Olson ei koskaan ollut nähnyt sitä rakennusta, jossa hänen miehensä työskenteli. Fort Detrick oli rakennettu samankeskisten ympyröiden periaatteelle, jossa salaisuudet sisälsivät toisia salaisuuksia. Sisemmälle alueelle, jossa SOD toimi, pääsemiseksi tarvittiin korkeimman kulkuluvan lisäksi ”tarve tietää”-lupa. Hänen miehensä ei ollut pääsemässä irti valtion pakottamasta salailusta kertoakseen hänelle HUIPPUSALAISISTA kokeista, joita Sid Gottlieb oli hänelle tehnyt. Olsonien viikonloppu yhdessä oli hiljainen. Sunnuntaina he istuivat olohuoneessaan, pitivät käsistä toisiaan — jotain mitä he eivät olleet tehneet pitkään aikaan. ”Se oli kaamea marraskuinen päivä”, muistelee rouva Olson. ”Sumu ulkona oli niin paksu, että tuskin näki etuovesta. Frankin masennus oli hirveä.” Lopulta, hän muistelee, että he pakkasivat kolme nuorta lastaan, ja menivät teatteriin. Filmi oli Luther. ”Se oli vakava elokuva”, muistaa rouva Olson, ”ei kauhean kiva katsoa kun on masentunut.”

Seuraavana päivänä Olson tuli aamulla 7:30 pomonsa toimistoon, everstiluutnantti Ruwetin luo. Ruwetille Olson näyttäytyi ”kiihtyneeltä”. Hän sanoi Ruwetille, että hän halusi joko lopettaa tai potukut. Hämmentyneenä Ruwet vakuutti Olsonille, että hänen käytöksensä loosissa oli ollut ”enemmän kuin sekavaa”. Selvästi tyydyttyneenä ja helpottuneena Olson suostui pysymään ja käytti loppupäivän rutiininomaisiin SOD-hommiin. Sinä iltana Olsoneilla oli kevyin ilta sitten Deep Creek Lodgen retriitin, ja he suunnittelivat läksiäisiä kollegalle seuraavaksi lauantai-illaksi.

Tiistaiaamuna Ruwet jälleen saapui hänen toimistolleen ja löysi häiriintyneen Frank Olsonin tätä odottamasta. Olson sanoi, että hän tunsi olonsa ”sekavaksi” ja kyseenalaisti omaa osaamistaan. Hän sanoi, että hänen ei olisi pitänyt lähteä armeijasta sodan aikana hänen vatsahaavansa takia ja että häneltä puuttui kyky tehdä nykyistä hommaansa. Tunnin jälkeen Ruwet päätti, että Olson tarvitsi ”psykiatrin huomiota”. Ruwet ilmeisesti tulkitsi, että CIA oli saanut aikaan Olsonin ongelman alunperinkin, ja sen sijaan, että hänet oltaisiin lähetetty tukikohdan sairaalaan, hän soitti Gottliebin apulaiselle Robert Lashbrookille että tämä järjestäisi Olsonille psykiatrin.

Nopean puhelun jälkeen Lashbrook ja Gottlieb päättivät lähettää Olsonin tri. Harold Abramsonin luokse New Yorkiin. Abramsonilla ei ollut virallista psykiatrian koulutusta eikä hän pitänyt itseään psykiatrina. Hän oli allergia-asiantuntija ja immunologisti, jota kiinnosti hoitaa mielen ongelmia. Gottlieb valitsi hänet, koska hänellä oli HUIPPUSALAINEN CIA-turvaluokitus ja koska hän oli työskennellyt LSD:n parissa — Viraston sopimuksella — usean vuoden ajan. Gottlieb selvästi suojeli omaa byrokraattista asemaansa eikä antanut kenenkään TSS:llä saada tietää sitä minkä hän oli tehnyt. Koska hän oli epäonnistunut saamaan LSD:n käytölle korkeamman tahon siunausta, Gottlieb meni ja rikkoi toista CIA-sääntöä. Siinä lukee, käytännössä, että jos syntyy mahdollinen tyräys, joka saattaisi nolata CIA:n tai johtaa salaisuuden murtumiseen, kaikkien tapaukseen liittyvien tulisi välittömästi soittaa turvallisuusosastolle. Terveysongelmissa kuten Olsonilla oli, turvallisuusosasto ja CIA:n lääketieteellinen osasto pitivät pitkää listaa lääkäreistä (ja psykiatreista), joilla oli HUIPPUSALAINEN turvaluokitus ja jotka kykenivät tarjoamaan hoitoa.

Gottliebilla oli Frank Olsonille muita suunnitelmia, ja SODin häiriintynyt biokemisti meni New Yorkiin Ruwetin ja Lashbrookin seurassa. Olsonin tila vaihteli paremmasta syvempään ja syvempään masennukseen, riittämättömyyden, syyllisyyden ja paranoian tunteisiin. Hän alkoi kuvitella, että CIA laittoi stimulantteja kuten Benzedrine hänen kahviinsa pitääkseen hänet hereillä ja että Virasto oli se, joka hänen kimppuunsa hyökkäisi. Ensimmäisenä päivänä New Yorkissa Abramson otti Olsonin vastaan. Sitten kello 22:30 immunologi vieraili Olsonin hotellihuoneessa mukanaan pullo viinaa ja pullo rauhoittavaa nimeltä Nembutal — epätavallinen yhdistelmä tohtorille antaa sellaisia lääkkeeksi Olsonin kaltaisiin oireisiin.

Ennen Olsonin aikaa Abramsonilla seuraavana päivänä, hän ja Ruwet menivät Lashbrookin kanssa tapaamaan kuuluisaa newyorkilaista taikuria nimeltä John Mulhollan, jonka TSS oli ottanut sopimuksella valmistelemaan manuaalia, joka soveltaisi ”taikurin taidemuotoa salaisiin aktiviteetteihin.” Pupuja hatusta vetävä asiantuntija voisi helposti löytää uusia ja parempia keinoja sujauttaa huumeita juomiin, ja Gottlieb otti Mulhollandin mukaan työstämään mm. ”erilaisten materiaalien välittämistä asiasta tietämättömille kohteille.” Lashbrook ajatteli, että magia voisi huvittaa Olsonia, mutta Olson muuttui ”erittäin epäileväiseksi”. Ryhmä kohteliaasti jätti vierailunsa lyhyeksi, ja Lashbrook jätti Olsonin Abramsonin toimistolle. Tunnin Abramsonin konsultaation jälkeen iltapäivällä Olson sai luvan palata Frederickiin seuraavana päivänä, joka oli kiitospäivä, perheensä luo.

Olson, Ruwet, ja Lashbrook olivat varanneet lennot torstaiaamuksi, joten illalla ennen lomaa, yrittääkseen nostattaa tuntoja, he menivät katsomaan Rodgersin ja Hammersteinin hittimusikaalia Me and Juliet. Olson kuumottui ensimmäisen aktin aikana ja sanoi Ruwetille, että hän tiesi että teatterin ulkopuolella oli odottamassa ihmisiä hänet pidättääkseen. Olson ja Ruwet lähtivät näytöksestä väliajalla, ja kaksi vanhaa ystävystä kävelivät takaisin Statler Hotelliin, lähelle Pennin asemaa. Myöhemmin, kun Ruwet nukkui viereisessä sängyssä, Olson läksi hotellista ja haahuili kaduilla. Hän eli harhassa, että hän seurasi Ruwetin käskyjä, hän repi kaikki paperirahansa, ja heitti lompakonsa menemään. Kello 5:30 aamulla Ruwet ja Lashbrook löysivät hänet istumassa Statlerin aulassa hattu ja takki päällä.

He kirjautuivat ulos hotellista ja lensivät takaisin Washingtoniin. SODin kuski haki Olsonin ja Ruwetin lentokentältä, ja alkoi ajaa heitä Frederickiin. Heidän ajaessaan Wisconsin Avenueta, Olson pyysi kuskin pysäyttämään Howard Johnsonin parkkipaikalle. Hän sanoi Ruwetille, että hän oli ”häpeissään” nähdessään perheensä nykytilassaan ja että hän pelkäsi, että hän alkaisi väkivaltaiseksi lastensa kanssa. Ruwet ehdotti, että he menisivät takaisin Abramsonin luo New Yorkiin, ja Olson suostui. Ruwet ja Olson ajoivat Lashbrookin alunnolle New Hampshire Avenuelle Dupon Circlen ohi, ja Lashbrook kutsui Sid Gottliebin kiitospäivän aterialta Virginiasta. Kaikki olivat samaa mieltä, että Lashbrook veisi Olsonin takaisin New Yorkiin sillä aikaa kun Ruwet menisi Frederickiin selittämään tilanteen rouva Olsonille ja hänen omalle perheelleen. (Ruwet oli Olsonin ystävä, kun taas Lashbrook ei ollut muuta kuin työkaveri. Olsonin poika Eric uskoo, että hänen isänsä henkinen tila kärsi kun Ruwet jätti hänet CIA:n Lashbrookin käsiin, erityisesti koska Olsonin mielestä CIA oli ”tulossa nappaamaan hänet.”) Olson ja Lashbrook lensivät LaGuardian lentokentälle ja menivät tapaamaan Abramsonia hänen Long Islandin vastaanotolleen. Sitten kaksi miestä söivät ilottoman kiitospäivän aterian paikallisessa ravintolassa. Perjantaiaamuna Abramson ajoi heidät Manhattanille. Allergisti Abramson tajusi viimein, että Olson hänen käsissään oli enemmän kuin mitä hän kykeni hoitamaan, ja hän suositteli sairaalaan viemistä. Hän kirjoitti jälkikäteen, että Olson ”oli psykoositilassa… hänellä oli vainoharhoja.”

Olson suostui menemään Chestnut Lodgeen, mielisairaalaan Rockvillessa, Marylandissa, jonka palkkalistoilla oli CIA:n hyväksymiä psykiatreja. He eivät saaneet lentoja varattua ennen seuraavaa aamua, joten Olson ja Lashbrook päättivät viettää yhden illan Statlerissa. He ottivat huoneen kymmenennestä kerroksesta. Olsonin henki parani, ja hän päätti soittaa vaimolleen ensi kerran sitten kun hän oli viimeksi lähtenyt New Yorkiin. Heillä oli mieluisa puhelu, mikä jätti vaimolle paremman fiiliksen.

Seuraavan aamun pikkutunneilla Lashbrook heräsi juuri ajoissa nähdäkseen Olsonin paiskautuvan sälekaihtimien ja suljetun ikkunan läpi.

Sekunneissa ryhmä kerääntyi Olsonin ruhjoutuneen ruumiin ympärille kadulla, ja peittely alkoi. Lashbrook soitti Gottliebille kertoakseen hänelle mitä oli tapahtunut ennen kuin hän ilmoitti poliisille. Seuraavaksi Lashbrook soitti Abramsonille, joka Lashbrookin mukaan ”halusi pysyä poissa asiasta täysin.” Abramson pian soitti takaisin ja tarjoutui avustamaan. Kun poliisi saapui, Lashbrook kertoi heille, että hän työskenteli puolustusministeriölle. Hän sanoi ettei hänellä ollut ideaa siitä miksi Olson tappoi itsensä, mutta hän tiesi että kuollut mies ”kärsi vatsahaavasta”. Tapausta tutkivat etsivät myöhemmin raportoivat, että informaation saaminen Lashbrookilta oli kuin ”olisi repinyt hampaita”. He spekuloivat toisilleen, että tapaus voisi olla murha jossa on homoseksuaalisia vivahteita, mutta pian he jättivät kyselyt kun Ruwet ja Abramson varmistivat Lashbrookin hätäisen kertomuksen ja näyttivät korkean tason yhteytensä valtioon.

Washingtonissa Sid Gottlieb lopulta tunsi asiakseen kertoa turvallisuusosastolle Olsonin tapauksesta. Johtaja Allen Dulles henkilökohtaisesti määräsi valtakunnantutkijan Lyman Kirkpatrickin tekemään täyden tutkimuksen. Mutta sitä ennen Viraston viranomaiset yrittäisivät varmistaa, että kukaan ulkopuolinen ei yhdistäisi Olsonin kuolemaa ei CIA:han eikä LSD:hen. Turvatiimin viranomaiset pian pyörivät New Yorkissa ja Washingtonissa varmistaen, että Virasto oli peitellyt jälkensä. Yksi haastattelu Lashbrookia ja sitten meni hänen mukanaan tapaamaan Abramsonia. Kun Lashbrook ja Abramson pyysivät turvallisuusviranomaiselta että jättää nämä rauhaan, hän myöntyi ja, sitten hänen toimistonsa parhaiden tapojen mukaan, kuunteli keskustelua salaa. Hänen raportistaan koskien keskustelua voidaan sanoa, että Lashbrook ja Abramson olivat salaliitossa varmistaakseen, että he kertoivat identtiset tarinat. Lashbrook saneli Abramsonille, joka kirjoitti Olsonin oireet ylös joista hänen olisi pitänyt kärsiä ja ongelmista jotka häntä riivasivat. Lashbrook jopa sanoi, että rouva Olson oli ehdottanut miehelleen psykiatrin tapaamista muutaman kuukauden ennen LSD-tapausta.[7] Lashbrookin kommentit kävivät ilmi kolmessa Abramsonin jättämässä raportissa CIA:lle, mutta nämä raportit olivat epäyhdenmukaiset. Yhdessä muistiossa Abramson oli kirjoittanut, että Olsonin ”psykoottinen tila… tuntui olevan (LSD-) kokeen kiteyttämä.” Myöhemmässä raportissa Abramson kutsuu LSD-annosta ”terapeuttiseksi” ja sanoo, että hän uskoi ”tällaisen annoksen tuskin olevan minkäänlaisessa merkittävässä roolissa sitä seuranneissa tapahtumissa.”[8]

CIA virallisesti — mutta salaa — otti kannan, että LSD oli ”triggeröinyt” Olsonin itsemurhan. Viraston viranomaiset olivat työskennelleet kovasti kulisseissa varmistaakseen, että Olson saisi riittävän valtion eläkkeen — kaksi kolmasosaa hänen aviomiehensä peruspalkasta. Ruwet, joka oli uhannut paljastaa koko asian jollei rouva Olson saanut eläkettään, jätti lomakkeen jossa sanoi Olsonin kuolleen ”salaisesta sairaudesta”. Gottlieb ja Lashbrook jatkoivat yrittämistään saadakseen kantansa läpi koskien Olsonille LSD:n antamista, CIA:n johtoryhmän mukaan. He tunnustivat LSD:n triggeröivän funktion hänen kuolemassaan, mutta he myös väittivät, että se oli ”käytännössä mahdotonta” että huumeella olisi negatiivisia jälkivaikutuksia. CIA:n johtoryhmä kutsui näitä kahta kantaa ”täysin epäjohdonmukaisiksi”, ja hän kirjoitti että hän ”ei ollut iloinen siitä mikä vaikutti minusta olevan tavallinen TSS:n edustajien asenne siihen miten tämä koe tehtiin ja minkälaiset olivat heidän kommenttinsa siitä, että tämä oli vain yksi tieteellisen tutkimuksen riskeistä.”

Osana tutkimusta tutkija General Kirkpatrick kävi läpi Gottliebin LSD-tiedostot, mistä Kirkpatrick muistaa ettei se ilahduttanut kauheasti Gottliebia. ”Sain hänet änkyttämään”, sanoo Kirkpatrick hymyssä suin. ”Häntä huoletti hänen tulevaisuutensa.” Kirkpatrick lopulta suositti, että jonkinlainen nuhtelu annettaisiin Gottliebille, TSS-johtaja Willis Gibbonsille sekä TSS-varajohtaja James ”Trapper” Drumille, jotka olivat odottaneet 20 päivää Olsonin kuoleman jälkeen myöntääkseen, että Gottlieb oli selvittänyt kokeen hänen kanssaan. Toiset vastustivat Kirkpatrickin suositusta. Amiraali Luis deFlorez, viraston tutkimusjohtaja, lähetti henkilökohtaisen muistion Allen Dullesille sanoen, että nuhteet olisivat ”epäoikeudenmukaista” ja haittaisi ”sitä aloitteellisuuden ja innostuksen henkeä joka työllemme on niin tarpeen.” Johtaja oli samaa mieltä, ja Kirkpatrick aloitti raastavan prosessin, jossa hän valmisteli kirjeitä Dullesin allekirjoitettavaksi, joissa lukisi että Gottlieb, Gibbons ja Drum olivat tehneet väärin, mutta eivät liian väärin. Kirkpatrick kirjoitti kuusi versiota pelkästään Gottliebin kirjeestä ennen kuin hän kehitti soveliaan sanamuodon. Hän aloitti sanomalla, että TSS-viranomaiset olivat näyttäneet ”erittäin huonoa arviointikykyä”. Se oli liian karskia korkealle Viraston viranomaiselle, joten Kirkpatrik yritti ”erittäin heikkoa arviointikykyä”. Silti liian rankkaa. Hän tyytyi ”heikkoon arviointikykyyn.” TSS-viranomaisille kerrottiin, että heidän ei pitäisi tulkita kirjeiden olevan nuhteita ja että mitään merkintää kirjeistä ei jäisi heidän henkilökohtaisiin tietoihinsa, mikä voisi vahingoittaa heidän tulevaa uraansa.

Olsonin perhe Frederickissä ei päässyt niin helpolla. Ruwet sanoi heille, että Olson oli hypännyt tai pudonnut ikkunasta New Yorkissa, muttei maininnut sanaakaan LSD:stä, jonka vaikutuksien Ruwet itse uskoi johtaneen Olsonin kuolemaan. Aina hyvänä taistelijana Ruwet ei kyennyt puhumaan salaisista kokeista — edes helpottaakseen Alice Olsonin surua. Rouva Olson ei halunnut hyväksyä ideaa siitä, että hänen aviomiehensä oli omasta tahdostaan tehnyt itsemurhan. ”Se oli erittäin tärkeää minulle — lähes koko elämäni suola — että lapsieni mielestä heidän isänsä olisi jättänyt heidät”, muistelee rouva Olson.

Seuraavien 22 vuoden ajan Alice Olsonilla ei ollut kovempaa näyttöä kuin hänen oma uskomuksensa siitä, että hänen aviomiehensä ei ollut jättänyt häntä tai perhettään. Sitten kesäkuussa 1975 Rockefellerin komissio tutki CIA:n laittomia kotimaan operaatioita ja raportoi, että Frank Olsonin kuvaukseen sopiva mies oli hypännyt New Yorkissa hotellin ikkunasta sen jälkeen kun CIA oli antanut hänelle LSD:tä ilman hänen tietoaan siitä. Olsonin perhe luki tapauksesta Washington Postista. Tytär Lisa Olson Hayward ja hänen aviomiehensä menivät tapaamaan Ruwetia, joka oli eläköitynyt armeijasta ja asettunut Frederickiin. Tunteikkaassa tapaamisessa Ruwet myönsi, ett Olson oli tuo mies ja sanoi ettei hän voinut kertoa perheelle aiemmin koska hänellä ei ollut lupaa. Ruwet yritti toppuutella heitä etteivät he menisi julkisuuteen tai hakisi korvauksia valtiolta, mutta Olsonin perhe teki molemmat. [9] Alice Olson ja jokainen hänen aikuisista lapsistaan luki televisiossa heidän valmistelemansa lausunnon:

Meidän mielestämme CIA on hyökännyt perhettämme vastaan kahdella tavalla”, siinä luki. ”Ensinnäkin, Frank Olsonilla tehtiin kokeita laittomasti ja varomattomasti. Toiseksi, hänen kuolemansa todellinen luonne salattiin 22 vuoden ajan… Kertoessamme tarinaamme, me olemme huolissamme siitä, että sekä perheemme kokema henkilökohtainen tuska että meidän tuntemamme moraalinen ja poliittinen suuttumus on painettu villasella. Ainoastaan tällä tavoin voi Frank Olsonin kuolema muuttua osaksi amerikkalaista muistoa ja olla osana sitä poliittista ja etnistä reformia, jota yhteiskuntamme niin kovasti kaipaa.”

Lausunto jatkui vertaamalla Olsoneja kolmannen maailman perheisiin ”joiden toiveet paremmasta elämästä on CIA interventioillaan tuhonnut.” Vaikka Eric Olson luki nuo sanat koko perheen puolesta, ne heijastelivat enemmän lasten politiikkaa kuin heidän äitinsä Alice Olsonin tunteita. Uskomattoman vahva nainen, joka tuntuu tehneen rauhan maailman kanssa. Rouva Olson meni takaisin yliopistoon hänen aviomiehensä kuoltua, sai tutkinnon, ja piti perheen kasassa hänen opettaessaan koulussa. Hänellä ei ole pahaa sydämessään Vin Ruwetia kohtaan, hänen ystäväänsä joka panttasi tätä tärkeää informaatiota häneltä kaikki nuo vuodet. Ruwet lohdutti häntä ja tuki häntä kaikkein vaikeimpina aikoina, ja hän arvostaa sitä kovin. Rouva Olson puolustaa Ruwetia sanomalla, että hän oli ”huonossa asemssa”, mutta sitten hän pysäyttää kesken lauseen ja sanoo, ”jos minulle oltaisiin annettu edes jotain viitteitä työpaineista… Jos minulla olisi ollut jotain, olisin voinut kertoa lapsille. Mutta en tiedä miten (Ruwet) olisi voinut tehdä sitä myöskään. Se oli kaamea asia miehelle, joka rakasti häntä.”

”En vaadi Viniltä (Ruwet) mitään”, pohtii rouva Olson. ”Gottlieb on eri asia. Hän oli halveksuttava.” Hän kertoo miten Gottlieb ja Lashbrook molemmat olivat Olsonin hautajaisissa Frederickissa ja lahjoittivat muistokeräykseen. Viikkoa tai kahta myöhemmin kaksi miestä vierailivat hänen luonaan. Hän tiesi, etteivät he olleet Detrickissä töissä, mutta hän ei ymmärtänyt sitä mikä heidän roolinsa oli. ”En halua nähdä heitä”, hän huomauttaa. ”Vin kertoi minulle, että heille tulisi siitä parempi olo. En halua mitään heiltä. Mielestäni se ei olisi ollut tarpeen, mutta okei. Suostuin. Jälkikäteen ajateltuna, se oli niin omituista, että tulee paha olo… Minua vedettiin höplästä.”

Gottlieb ja Lashbrook eivät ilmeisesti koskaan palanneet SOD:n biologisen sodankäynnin osastolle. Paljoakaan ei kuitenkaan muuttunut. Ray Treichler ja Henry Bortner ryhtyivät SOD-yhteyshenkilöiksi CIA:lla. SOD jatkoi bakteeritaudinaiheuttajien tuotantoa ja varastointia CIA:lle vuoteen 1969 asti, jolloin presidentti Richard Nixon sanoutui irti biologisesta sodankäynnistä. Oletettavasti joku korvasi Frank Olsonin.

Huomioita

Kuvaus CIA:n suhteesta SOD:n Fort Detrickissa on peräisin usean entisen Fortin työntekijän haastatteluista; Churchin komitean kuulemisista ”Toksisten taudinaiheuttajien luvattomasta säilönnästä, osa 1”; Churchin komitean ”Tiivistelmäraportti CIA:n tutkimuksesta koskien MKNAOMIa”, joka löytyy raportista, kirja I, sivut 360-63; ja Kennedyn alakomitean kuulemisista koskien puolustusministeriön ihmiskohteiden biologista testaamista, 1977. Sid Gottliebin mukanaolo juonessa tappaa Patrice Lumumba löytyy Churchin komitean väliraportista ”Väitetyt ulkomaisten johtajien salamurhasuunnitelmat”, s. 20-21. Churchin komitea antoi Gottliebin olla listattuna pseudonyymilla Victor Scheider, mutta useat lähteet vahvistivat Gottliebin oikean identiteetin, kuten myös CIA:n Kennedyn alakomitealle antama biografiadata, joka asettaa hänet samaan hommaan kuin ”Scheider” samaan aikaan. Juoni antaa botuliinia Fidel Castrolle kuvataan salamurharaportissa sivuilla 79-83. Irakilaisen everstin tapaus löytyy sivulta 181 samasta raportista.

Olsonin perhe julkaisi monta tuumaa CIA-dokumentteja Olsonin tapauksesta vuonna 1976 ja ne löytyvät Kennedyn alakomitean vuoden 1975 kuulemisista koskien biomedikaalista ja käyttäytymistutkimusta, s. 1005-1132. Ne muodostavat pohjan isolle osalle narratiivia, mm. Alice Olsonin, Eric Olsonin, Benjamin Wilsonin ja usean muun entisen SOD-miehen haastattelut (jotka eivät tuottaneet paljoakaan lisäarvoa). Vincent Ruwetin todistuksesta kaivettiin myös informaatiota Kennedyn alakomitean edessä vuonna 1975, s. 138-45 ja Churchin komitean tiivistelmässä tapauksesta, kirja I, s. 394-403. Lainaus Harold Abramsonin aikeista antaa potilailleen heidän tietämättään LSD:tä löytyy MKULTRA-alaprojektista numero 7, kesäkuun 8. 1953, kirje tohtori (poistettu). Taikuri John Mulhollandin työ Virastolle kuvataan MKULTRA-alaprojekteissa 19 ja 34.

Alaviitteet

1. Toksiinit ovat kemiallisia ainesosia, eivät eläviä organismeja, jotka on tuotettu biologisista taudinaiheuttajista. Vaikka ne voivat sairastuttaa tai tappaa ihmisiä, ne eivät voi lisääntyä itsekseen kuten bakteerit. Johtuen niiden biologisesta alkuperästä, toksiinit siirtyivät Fort Detrickin alaisuuteen Edgewood Arsenalin sijaan, laitoksen joka käsitteli Amerikan kemiallisten ja biologisten aseiden kemiallista puolta.

2. Bruselloosi on hyvin voinut olla Gottliebin keväällä 1960 valitsema tauti kun salaisen palvelun terveydenmuokkauskomitea hyväksyi operaation hoidella irakilaiseversti pois päiviltä, jonka sanottiin ”ajavan itäblokin poliittisia intressejä” ainakin kolmen kuukauden ajan. Gottlieb sanoi Churchin komitealle, että hänellä oli merkitty nenäliina, johon oli laitettu halvaannuttavaa ainetta, ja sitten se postitettiin everstille. CIA-viranomaiset sanoivat komitealle, että teloitusryhmä ampui everstin — minkä kanssa Virastolla ei ollut mitään tekemistä — ennen kuin nenäliina saapui perille.

3. Jostain syystä Yhdysvaltain hallitus piti tärkeänä olla julkistamatta informaatiota Japanin biologisesta sodankäynnistä. Ylempi Detrickin lähde sanoo, ”Me tiesimme, että he ruiskuttivat Mantsuriaa. Meillä oli tulokset siitä miten he tuottivat ja levittivät (biologisia taudinaiheuttajia, mm. pernaruttoa)… Luin ruumiinavausraportit itse. Meillä oli ihmisiä, jotka menivät Japaniin sodan jälkeen.”

4. Gottlieb sanoi hieman Olsonin kuoleman jälkeen, aikana jolloin hän yritti pitää oman pesänsä puhtaana, että hän oli puhunut SOD-tyypeille LSD:stä ja että he olivat sopineet yleisista ehdoista mitä tulee salaa aineen antamiseen koehenkilöille. Kaksi SOD-ryhmästä haastatteluissa ja kolmas kongressin todistuksessa suoraan kiistivät Gottliebin tarinan version. Gottlieb ja SOD-miehet kaikki olivat samaa mieltä siitä, että Gottlieb ei varoittanut etukäteen siitä että hän oli laittanut huumetta heidän viinaansa.

5. Juuri siitä syystä, että suurin osa tripeistä kestää noin 8 tuntia huolimatta siitä miten paljon henkilö ottaa huumetta, lähes kaikki koehenkilöt, mm. TSS:n omat alihankkijat, antavat LSD:tä aamulla välttääkseen unettomat yöt.

6. SOD-rakennukseen päästäkseen, sen lisäksi että tarvitsee uskomattoman vaikeasti saatavan turvaluokituksen, pitää olla rokotuskortti, jossa on arviolta 10-20 uunituoretta rokotusta. Prosessi oli niin tuskallinen ja aikaavievä, että jossain kohtaa 1960-luvulla kenraali, joka johti koko armeijan kemiallisen sodankäynnin toimintaa, päätti että SOD pitää tutkia ja hän halusi saada heti paikalla briiffauksen. Kun tästä tapauksesta kysyttiin, SOD-veteraani joka oli aiemmin irtisanoutunut sanoi, ”Se on se tapa jolla me pidämme heidät poissa. Noilla (armeijan) tyypeillä ei ole tarvetta tietää. Suurin osa turvallisuusrikkeistä tuli ylemmältä johdolta… Hän olisi voinut mennä sisään ilman rokotteita jos hän olisi niin vaatinut. Turvallisuusjohtaja olisi voinut protestoida, mutta hän olisi päässyt sisään.”

7. Rouva Olson sanoo, että tämä on päin naamaa valehtelua.

8. Epäpsykiatri Abramsonilla, joka salli kemisti Lashbrookin kertoa hänelle hänen potilaidensa oireyhtymistä, oli selvästi omituinen käsitys siitä mitä ”terapeuttinen” — puhumattakaan psykoterapeuttisesta — tarkoittaa. Abramsonin vuoden 1953 ehdotuksessa CIA:lle tutkia $85000:lla LSD:tä, hän kirjoitti että seuraavan vuoden ajan hän ”toivoi” antavansa sairaalapotilaille ”jotka olivat olennaisesti normaaleja psykiatriselta kannalta katsottuna… heidän tietämättään huumeannoksia psykoterapeuttisiin tarkoituksiin.” Hänen käsittelynsä tuo mieleen William Burroughsin hahmon Naked Lunchissa joka sanoo, ”Noniin pojat, te ette näe tätä operaatiota suoritettavan kovin usein, ja sille on olemassa syy… katsokaas, tällä ei ole minkäänlaista lääketieteellistä arvoa.”

9. Presidentti Gerald Ford myöhemmin henkilökohtaisesti pyysi anteeksi Olsonin perheeltä, ja kongressi sääti lain vuonna 1976 maksaa $750000 kompensaationa rouva Olsonille ja hänen kolmelle lapselleen. Perhe vapaaehtoisesti jätti oikeusjutun sikseen.

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Eksopolitiikka, Tietoisuus

Miksi UFOt eivät laskeudu luoksemme?

2 kesäkuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on lainaus L/L Researchin julkaiseman kirjan Voices of The Confederation ensimmäisestä kappaleesta. Teos sisältää L/L Researchin kanavointeja, jotka vastaavat kysymyksiimme Maan ulkopuolisesta elämästä, elämän tarkoituksesta ja muista kysymyksistä. Tässä lainauksessa käsitellään sitä miksi UFOt eivät laskeudu avoimesti ja esittäydy meille kaikille.

“Hey, Mister Spaceman, Won’t you please take me along? I won’t do anything wrong! Hey, Mister Spaceman, Won’t you please take me along for a ride?” — The Byrds

Kommentti:

“Miksi he eivät laskeudu?” Tämä on mahdollisesti kaikkein useimmin kysytty kysymys koskien UFOja, joka voi selittää sen miksi suuri osa heidän viesteistään meille käsittelee tätä kysymystä.

Valittuja kanavointeja

joulukuu 18, 1973

Älkää harmistuko jos jotkut täysin hylkäävät ideanne, sillä tämä on odotettavaa. Ja tämä on suurin syy sille miksi me emme voi tulla keskuuteenne, sillä se olisi suora rikkomus aiemmin mainitsemaamme lakia kohtaan. Johtuen näistä olosuhteista, on tarpeellista niille teistä jotka haluavat auttaa meitä, jotka ovat planeettanne pinnalla, auttaa meitä. Me pyydämme että meditoisitte. Tämä on ainoa mikä on tarpeen. Tämä on ainoa mitä me tarvitsemme. Koska jos meditoitte, silloin tiedätte mitä tehdä.

tammikuu 4, 1974

Kyllä, ystäväni, Planeettojen Liitto Hänen Palveluksessaan on täällä palvelemassa teitä. Ne kiertävät planeettaanne aluksillaan. Ne tulevat parvina, miljoonissa ja miljoonissa he tulevat, koko luomakunnasta. Ne tulevat tänä aikana palvelemaan teitä. Annatteko heidän palvella teitä? Sillä he ovat täällä, nyt. Jos vain katsoisitte, näette ne, sillä ne näyttävät itsensä niille, jotka haluavat nähdä ne. Ne tervehtisivät teitä avoimesti, mutta ne eivät voi, sillä suurin osa planeettanne kansalaisista on niin halunnut. Ne tarkat reaktiot ovat jo tiedossa, jotka sattuisivat jos suora kohtaaminen tapahtuisi nyt. Tästä syystä on tarpeen, että jatkatte aktiivisemmassa palveluksessa. On erittäin tarpeen, että useammat ja useammat teistä saavat kuulla totuuden. Vain tämä saa aikaan olosuhteet, jotka mahdollistavat suoran kohtaamisen.

tammikuu 7, 1974

Me Planeettojen Liitto Äärettömän Luojan Palveluksessa olemme täällä ottamassa teihin yhteyden nyt. Meidän tulee painottaa tätä: me olemme täällä tekemässä tämän. Tämä on meidän tarkoituksemme. Meidän tulee, kuitenkin, tehdä kontakti äärimmäisen, äärimmäisen huolellisesti, ennalta suunnitellulla tavalla. Tämä on se mikä tapahtuu tässä huoneessa tänä hetkenä. Tästä tekniikasta ei voi olla variaatiota tänä aikana. Meillä on ollut monia kokemuksia ottaessamme yhteyttä ihmisiin. Aina on havaittu, että tämä pitää tehdä äärimmäisellä varovaisuudella. On vakavia seuraamuksia kun Maan ulkopuolinen yhteiskunta pakotetaan toisen yhteiskunnan päälle, erityisesti kun teknologinen ero on niin suuri kuin meidän välillämme on.

Teidän kansanne eivät ymmärtäisi meitä yhtään. He eivät hyväksyisi meitä sellaisina kuin me olemme. Me emme voisi kävellä heidän keskellään ja olla hyväksyttyjä, ja tämä on se mitä me haluamme tehdä: olla hyväksyttyjä. Sillä, ystäväni, me olemme tasan tarkkaan samanlaisia. Me emme voisi puhua suoraan kansallenne ja saada heitä hyötymään opetuksistamme, sillä he tuntisivat että heidän tulee hyväksyä, kyseenalaistamatta, sen mitä me sanomme. Sellainen ei ole miksikään hyödyksi, ystäväni. Te olette täällä, tänä aikana, niin kuin me olemme siellä missä me olemme, pääosin etsimässä, etsimässä omalla tavallanne sitä mikä on polku takaisin kohti meidän kaikkien Luojaa. Liian suuri häiriö henkilökohtaiselle etsinnälle ei ole hyvä asia. Siitä syystä me emme kykene suoraan olemaan yhteydessä kansaanne. Meidän tulee tarjota heille, kuitenkin, se mitä he tarvitsevat. Ja tämän me teemme parhaan kykymme mukaan.

tammikuu 8, 1974

Me Planeettojen Liitosta Äärettömän Luojan Palveluksessa olemme täällä palvelemassa teitä. Se on suuri etuoikeus, ja kuitenkin meidän tulee pysyä nöyrinä. Tämä on ymmärryksemme asianmukaisesta palveluksesta, sillä palvellessanne kanssaihmisiänne on tarpeen, että palvelette hänen eksakteja halujaan ja tarpeitaan. Ette voi määrittää hänen puolestaan mitä nämä ovat. Täten, jos halut ja tarpeet ovat omien kykyjenne tai halunne palvella ulkopuolella, on parasta pysyä nöyränä, kuten me olemme. On kuitenkin monia, monia teidän ihmisiänne, jotka haluavat juurikin meidän palvelustamme. Me olemme niiden estämiä, jotka eivät halua palveluksiamme. Tästä syystä ei ole mahdollista tänä aikana tulla keskuuteenne. Tästä syystä on tarpeen tänä aikana toimia sellaisten instrumenttien kautta kuin tämä.

tammikuu 25, 1974

Me suosisimme laskeutua pinnallenne ja tervehtiä teitä avoimesti, mutta me olemme tietoisia tietyistä periaatteista tässä luomakunnassa, jotka eivät salli meille tällaista suoraa väliintuloa.

helmikuu 2, 1974

On tarpeen, että jos yksilö aikoo edistyä henkisessä mielessä, että se on seurausta hänen omasta sisäpuolen ohjaamasta etsinnästään, sen sijaan että se olisi ulkoapäin tuleva käsky, joka on jonkin uskonnollisen tai muun senluonteisen organisaation antama. Tästä syystä on tarpeen, että me emme tee itseämme liian yleisesti tunnetuksi tai hyväksytyksi planeettanne kansojen keskuudessa. Jos me näin tekisimme, silloin sisäisen etsinnän suuntaus suurimmaksi osaksi katoaisi. Tämä on se perussyy niille olosuhteille, jotka te koette nykyisellään fyysisessä ympäristössänne. Nämä olosuhteet te ja muut olette itse valinneet, ja ne ovat luonnollista seurausta luomuksesta, jossa toimittaisiin yksittäisen henkilön tietoisuuden parissa ja luotaisiin sellainen ilmapiiri, joka tuottaa sisältä ohjautuvan totuuden etsinnän, josta puhuin.

Valitettavasti monet ihmiset planeetallanne tänä aikana ovat niin kiireisiä äärimmäisen turhan ja hetkellisen luonteisten aktiviteettien parissa, että heillä ei ole mahdollisuuksia kokea sitä tietoisuuden kasvua, joka on tarpeen saavuttaa sellainen etsintä jota he oikeasti toivovat. Me Planeettojen Liitossa Äärettömän Luojan Palveluksessa olemme pyrkineet tasapainottamaan liian suuren ja liian vähäisen alustemme paljastamisen planeettanne kansalaisille. Jos meistä tulisi liian yleinen ilmiö, niin että olisimme läsnä ilman epäilyksen häivääkään, silloin me eliminoisimme, ainakin osittain, suuren kiinnostuksen henkisen totuuden etsintään. Tämä voi tuntua omituiselta tai epätavalliselta näkökannalta, mutta me olemme havainneet tämän aiemmilta kerroilta, ja koska perussyy kansanne fyysiseen eristykseen on saada aikaan sisäinen etsintä, silloin on selvää meille, että meidän tulisi seurata, niin läheltä kuin mahdollista, tätä suunnitelmaa.

Aluksemme ja kansamme on vierailleet tällä planeetalla monia, monia kertoja aiemmin. Tämä on tapahtunut vasta sen jälkeen kun vierailemamme sivilisaatio on ollut valmis hyväksymään meidät. Tämä on tapahtunut vasta sen jälkeen kun tuo sivilisaatio on saavuttanut tyydyttävän sisäsuuntaisen luomakunnan totuuden etsinnän tason, ja täten se ilmaisi niitä rakkauden ja veljeyden periaatteita, jotka ovat tämän etsinnän tuotteita.

Tänä aikana meitä pakottaa olosuhteet, joista meillä ei ole kontrollia, teidän maailmanne sivilisaation luona vierailemisessa, vaikka he eivät olekaan saavuttaneet sitä henkisen tietoisuuden tilaa, joka olisi tyydyttävän tasoinen meidän kontaktillemme. Me olemme tietoisia siitä, että jotkut tämän planeetan ihmisistä ovat, kuitenkin jo riittävän tietoisia heidän henkisestä luonteetaan ja riittävästi näyttävät rakkautta ja veljeyttä, joka on tarpeen kontaktille. Tästä syntyy ongelma. Ongelma on, että meidän tulee lähestyä osaa planeettanne kansasta ilman, että järkytämme loppuja.

Me pyrimme tekemään tämän. On tarpeen, että todisteet vierailuistamme ja viestinnästämme ovat sellaisen luonteisia, että kuka tahansa niille altistunut voi ne hylätä tai hyväksyä. Tulee olemaan, valitettavasti, jonkin verran vapaan tahdon väliintuloa niiden tämän planeetan ihmisten kohdalla, jotka eivät toivo hyväksyvänsä kontaktiamme. Tämä on valitettava tila, mutta se on sellainen joka meidän tulee käsitellä, sillä tänä aikana on tarpeen, että niille ihmisille planeetallanne, jotka etsivät totuutta, totuus annetaan.

Ei tule olemaan tarpeen osoittaa näille ihmisille, että se mitä me heille annamme on totuus, sillä jokainen yksilö on saavuttanut ymmärryksen totuudesta sisäsyntyisen etsinnän avulla, josta puhuin, ja tällöin hän tunnistaa totuuden kun se hänelle annetaan. Täten on tarpeen ainoastaan, että me, jollain keinoin joka ei häiritse niitä jotka eivät tavoittele kontaktia, annamme lopulle planeettanne kansalaisille sen mitä he etsivät siinä muodossa kuin on soveliasta.

Siispä tämä on palveluksemme: tarjota auttava käsi henkisen evoluution tikkailla sille osalle tämän planeetan kansaa tänä tiettynä aikana, aikana joka on ainutlaatuinen tämän planeetan historiassa, aikana joka tulee käsitellä suoremmalla ja pakottavammalla tavalla kuin aiemmat kerrat ja kokemukset tämän planeetan historiassa. Me olemme äärimmäisen etuoikeutettuja kyetessämme tarjoamaan tätä palvelusta niille, jotka sitä etsivät. Ja palvelumme suurelta osin annetaan heille päivittäisessä meditaation prosessissa. Jos he antavat itsensä tämän palvelun saataville, se on tarpeen että he tekevät sen meditaation kautta.

helmikuu 9, 1974

Me emme voi tulla suoraan luoksenne, laskeutua pinnallenne ja puhua kanssanne. Sillä se ei tekisi hyvää. Meidän tulee tarjota kipinä, vihje, jotain josta ponnistaa, aloittaa etsintä, etsintä joka johtaa totuuden löytämiseen sisältänne.

Tämä, ystäväni, on ainoa tapa auttaa planeettanne kansaa. Sillä heidän tarvitsee auttaa itseään. Heidän tarvitsee löytää totuus joka heillä on sisällä. Heidän tulee aloittaa etsintä. Ainoa mitä me voimme tehdä, on tarjota virikettä heidän oman etsintänsä aloittamiseen.

helmikuu 18, 1974

Me Planeettojen Liitto Äärettömän Luojan Palveluksessa tuomme teille tämän tiedon meditaatiossa. Tästä syystä me emme voi tulla kansanne keskuuteen, tarjoamaan palvelua suoraan, sillä me olemme tietoisia sellaisen tuhoisista vaikutuksista. Palvelumme kohdistuu siihen mitä he oikeasti janoavat. Mitä he oikeasti janoavat on kyky tajuta totuus. Jotta tämä kyky voitaisiin heille antaa, on tarpeen luoda olosuhteet joilla saada aikaan heidän palveluksen henkilökohtainen etsintä sekä henkilökohtainen totuuden etsintä luomakunnasta. Vain tällaisen prosessin kautta he voivat ymmärtää totuuden, joka on heidän sisällään. Se on jotain mitä ei voida liian tehokkaasti heille antaa älyn tasolla.

toukokuu 14, 1974

Kysyjä: Hatonn, voitko kertoa meille jonkin erityisen syyn miksi me emme voi kohdata kasvotusten?

Minä olen Hatonn. Minä olen tämän instrumentin luona. Minä tapaan teidät kasvotusten sinä päivänä kun te astutte taivaan valtakuntaan. Voitte tehdä tämän koska hyvänsä. Epäilen ettette tee tätä kun olette kehossa. Jos kuitenkin saavutatte tämän tilan, silloin olittepa kehossa tai ei, te kykenette puhumaan kanssani välittömästi millä tahansa haluamallanne tasolla. Siinä hetkessä tunnustatte minut veljeksenne. Pelkään ettei ole mahdollista onnistua yhden tai kenenkään käännyttämisen taakassa ilmestymällä värähtelyynne kun tietoisuutenne on se mikä se on nyt.

helmikuu 23, 1974

Tulevaisuudessa, kun ne olosuhteet mistä olemme puhuneet ovat manifestoituneet, ja monet ihmisistänne tällä planeetalla ovat aloittaneet etsinnän, silloin tulee olemaan ihmisryhmiä jotka ovat alkaneet etsinnän ja ovat saaneet koulutuksen kanavilta kuten tämä on sekä muiden ryhmien kanavilta, silloin tulee olemaan riittävän valaistuneen ymmärryksen tila niin, että he voivat kohdata meidät suoraan. Me tulemme silloin tarjoamaan suoraa ja fyysistä apua näille ihmisille. Tulee olemaan monia, monia meitä muita, enemmän kuin voitte kuvitellakaan, jotka odotamme toimivamme tällä tavoin, Luojan palveluksessa, sillä tämä on se miten me itseämme nimitämme. Ja tämä palvelus tänä aikana sisältää suoran palveluksen niille ihmisryhmille, jotka janoavat palveluamme. Tulee olemaan tarpeen, kuitenkin, että nämä ryhmät ovat jonkin verran eristyksissä niistä ryhmistä ja yksilöistä, jotka eivät kaipaa palveluksiamme. Tämän voi tehdä monin eri tavoin. Ja nämä tulevat olemaan teille ilmiselviä tapoja myöhemmin, sillä teillä ei nyt ole ymmärrystä niistä monista, monista eri tavoista joilla me voimme teitä palvella.

helmikuu 25, 1974

Me pyrimme ja teemme kaikkemme auttaaksemme kansojanne ja teemme heidät tietoisiksi tilanteesta jossa he ovat, mutta he eivät tätä huomaa. Me voimme tehdä vain niin paljon. Mitä enemmän kansanne keskittyy, sitä enemmän me voimme tehdä. Kysymys on yksinkertaisesti vapaan tahdon suuntaamisesta. Jos planeetan kansa pyytää palvelustamme, silloin me voimme antaa sen vapaasti; jos vain osa populaatiosta pyytää, silloin me joudumme rajoittamaan palveluksiamme. Jos kukaan populaatiosta ei pyydä, silloin me emme kykene tarjoamaan mitään palvelujamme. Tästä syystä teidän mielestä me piileskelemme, sanoisimmeko, tänä aikana. Sillä liian harva ihminen planeetallanne on pyytänyt palvelujamme. Tämän seurauksena meidän tulee toimia instrumenttien kuten tämä kautta, puhuaksemme teille ja kertoaksemme teille niistä ongelmista jotka nyt meidän ja teidän harteilla ovat, sekä lopun planeettanne populaation harteilla.

Tiede

Toinen 10km torni Merkuriuksessa

1 kesäkuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Havaintopäivämäärä: helmikuu 6, 2020

Havaintopaikka: Merkurius

Lähde: https://www.google.com/maps/space/mercury/@77.9733692,-16.1593985,1044941m/data=!3m1!1e3

Löysin toisen tornin Merkuriuksesta. Ei se ole niin vaikeaa, mutta kuten sanoin aiemmin, ihmisten mielestä kaikki on jo löydetty ja he eivät koskaan vaivaudu etsimään. Tämä torni on 10km korkea! Se on massiivinen. Maasas ei ole mitään joka on ihmisen tekemä ja näin korkea. Se olisi uskomatonta, että jokin tällainen voisi jäätä tieteentekijiltä huomioimatta, tai ehkä he pelkäävät toisten tieteilijöiden pilkkaamista. Oli miten oli, tässä se on…. uskomatonta.

Scott C Waring, Taiwan

Artikkelin julkaissut ET Data Base

Muut

Toivottakaamme avaruusolennot tervetulleiksi Ummaan

31 toukokuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Onko kaikkien muslimien uskonnollinen velvollisuus yrittää käännyttää avaruusolennot uskoon kun he laskeutuvat keskuuteemme?

Artikkelin julkaissut MEL Magazine

Uutiset

Tässä on Amerikan Tohtori Kuolema

30 toukokuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Stephen Kinzer — Poisoner In Chief: Sidney Gottlieb and the CIA Search for Mind Control, September 2019, Henry Holt & Co., 368 pages

Vuoden 1962 filmisovituksessa Richard Condonin The Manchurian Candidatesta, saatanallinen pohjoiskorealainen tohtori nimeltä Yen Lo sanoo ylikersantti Raymond Shaw’lle että “viettää hiukan aikaa pasianssin kanssa.” Nämä triggerisanat, joiden mukana näytettiin ruutukuningatar-pelikortti, saavat velton sotilaan nousemaan ja käskystä brutaalisti tappamaan kaksi hänen omaa toveriaan, jotka istuivat vieressä, jotka molemmat näyttivät olevan samassa transsissa kuin Raymond.

Myöhemmin selviää, että kyseessä ei ollutkaan uni vaan Shaw oli ohjelmoitu oikeassa elämässä yksityiskohtaisella mielenhallinnalla, jota oli suoritettu ennen hänen lähettämistään kotimaahan USA:han kommunistipuolueen nukkumasolun agenttina, jota hänen oma äitinsä johti. “Hänen aivonsa on sekä pesty, niinkuin sanotaan, että myös puhdistettu”, julistaa tri. Lo hymyssä suin.

(Kuva © Ted Streshinsky/CORBIS/Corbis / Getty Images). Oikealla Sidney Gottlieb todistaa kongressin edessä 1970-luvulla.

Filmi julkaistiin kun maa oli pahassa kylmän sodan ahdistuksessa. Idea siitä, että kommunistit olivat pitkällä henkilöiden aivopesussa ja ohjelmoinnissa ihmisaseiksi, ei ollut tietenkään uusi. Se oli vain löytämässä tiensä yhä vain paranoidimpaan populaarikulttuuriin. Mutta se mitä amerikkalaiset eivät tienneet oli, että heidän oma valtionsa oli vastuussa noista tarinoista peitteenä heidän omille aivopesukokeilleen, jotka puksuttivat eteenpäin tavarajunan tahtiin.

Vuonna 1953 Allen Dulles kertoi ryhmälle Princetonin alumneja, että USA oli paljon jäljessä venäläisiä ja pohjoiskorealaisia “aivosodankäynnissä”. Hän varoitti mielenhallinnan etumatkan kasvamisesta, koska “meillä lännessä… ei ole ihmiskoekaniineja joilla kokeilla näitä poikkeuksellisia tekniikoita.”

Tämä oli henkeäsalpaavan suuri vale. Usean vuoden ajan hänen johtama CIA oli jo tehnyt äärimmäisiä kokeita niistä tietämättömille “ihmiskoekaniineille” salaisissa kohteissa Ranskassa, Saksassa ja Etelä-Koreassa. Pian hänen Princetonin kavereille kyynisen maanittelun välittämisensä jälkeen hän hyväksyi MKULTRA:n, kaikkein laittomimman ja moraalisesti korruptoituneimman tiedusteluohjelman Amerikan historiassa (ainakin mistä me olemme tietoisia). Siinä CIA testasi kuvottavan laajalti erilaisia tuohon aikaan laillisia huumeita, sähköshokkeja, aistideprivaatiota ja muita äärimmäisiä tekniikoita näistä mitään aavistamattomilla sieluilla ympäri Yhdysvaltoja — “turvataloissa”, vankiloissa, psykiatrisissa sairaaloissa, lääkärien vastaanotolla — jopa CIA:n omalla toimistolla. Ihmisiä kuoli, tuli hulluksi tai vaipui vegetatiiviseen tilaan, usein täysin tietämättä siitä mitä heille tapahtui.

Teoksessa Poisoner in Chief, joka juuri julkaistiin, toimittaja ja kirjailija Stephen Kinzer tekee tri. Sidney Gottliebista Yhdysvaltain kylmän sodan voittamisen, sen vääristyneen moraalisen kompassin ja äärimmäisen laista piittaamattomuuden pakkomielteisen ilmentymän. Vuodesta 1951 1960-luvun lopulle Dullesin suojeluksessa Gottlieb oli pääpeluri maanisessa tehtävässä etsiä täydellinen huume, jolla tuhota/kontrolloida/uudelleenohjelmoida ihmismieli. Hän uskoi, vaikka ei koskaan kyennyt sitä osoittamaan, että tuo huume oli LSD.

Gottlieb oli myös päätiedemies CIA-ohjelmassa, joka kehitti myrkkyjä joilla salamurhata maailman johtajat (epäonnistuneisiin yrityksiin kuuluu Kuuban Fidel Castro ja Kongon pääministeri Patrice Lumumba), testasi ilmaan ruiskutettavia bakteereja ja tappavia kaasuja ja kehitteli äärimmäisiä kidutustekniikoita. Häntä on nimitetty Tohtori Kuolemaksi, Washingtonin “viralliseksi myrkyttäjäksi” ja hulluksi tiedemieheksi. Mutta “Sidney Gottlieb” ei koskaan tullut tunnetuksi, suurimmaksi osaksi koska hän ei koskaan joutunut vastuuseen rikoksistaan. Kiitos Deep Staten politiikan, rajoittavien lakien, hyvän lakimiehen ja masentavan heikkojen kongressin tutkijoiden, Gottlieb vei pahimmat salaisuudet mukanaan hautaan vuonna 1999.

“The Manchurian Candidate” (1962, Universal Artists)

Koostaen olemassaolevaa tutkimusta, uusia esilletulleita dokumentteja ja tuoreita haastatteluja, Kinzer asettaa Amerikan Imperiumin takaisin mikroskoopin alle. Se ei ole kaunista — mutta se on opettavaista.

“Maailmanparantaminen tarjoaa äärimmäisen oikeutuksen epämoraalisille toimille. Patriotismi on kaikkein viettelevin noista tavoitteista”, Kinzer töksäyttää yrittäessään kuvata Gottliebin ja Dullesin toiminnan, sekä myös Gottliebin lähimmän toverin ja salaliittoilijan Richard Helmsin kontekstia, joka palveli CIA-päällikkönä Dullesin jälkeen ja MKULTRAn loppuvuosina.

“Jotkut tekevät asioita, jotka he tietävät olevan väärin, mutta heidän mielestään hyvistä syistä”, Kinzer jatkaa. “Kukaan muu Gottliebin sukupolvesta, kuitenkaan, ei ollut saanut hallinnolta valtaa tehdä niin monia asioita, jotka olivat niin perustavalla ja kammottavalla tavalla väärin. Yksikään muu amerikkalainen — ainakaan sellainen josta me olisimme tietoisia — ei ole omannut sellaista kammottavaa elämän ja kuoleman valtaa pysyessään samalla niin täysin näkymättömissä.”

Kun materiaalia on käsillä niin paljon, Poisoner in Chief on tuskanhuutojen paraati. Mutta siihen mennessä kun irvokas ruljanssi on hiljennyt, kaksi suurta teemaa jää mietittäväksi.

Ensinnäkin, Gottlieb ei syntynyt mistään toisen maailmansodan jälkeisen moraalisen oikeutuksen tyhjiön alkulimasta. Vaikka Amerikka oli tuomassa julkista hyvettään näytille Nürnbergin oikeudenkäynnissä, armeija sen Joint Intelligence Objectives Agencyn alaisuudessa liehitteli natsitiedemiehiä, jotka olivat olleet mukana mitä groteskeimmissa ihmiskokeissa, joita kuvitella saattaa sodan aikana. Heidän asiantuntemuksensa biologisessa sodankäynnissä ja psykoaktiivissa huumeissa oli erittäin arvokasta. Amerikkalaisten piti varmistaa, että kommarit eivät saisi heitä käsiinsä ensin.

Joten Operation Paperclipin alaisuudessa armeija “valkaisi” heidän CV:nsä ja toi nämä herrat usean muun sadan kolmannen valtakunnan riveissä palvelleen tiedemiehen, insinöörin ja teknikon mukana maahan. Vankilan sijaan heille annettiin mukava nimettömyys Washingtonin lähiössä Yhdysvaltain hallitukselle työskennellen.

Niille, joiden rikoksia ei saatu niin helposti pyyhittyä, armeija löysi tavan tehdä yhteistyötä meren takaa vieläkin vähemmän kontrolloitavissa olevassa ympäristössä. Kuten Kurt Blome, natsitiedemies joka tahallaan infektoi vankeja kuolettavilla viruksilla, mm. rutolla, Auschwitzin keskitysleirillä ja muissa paikoissa. Nürnbergin piinapenkistä pelastamisen jälkeen viranomaiset hiljaksiin istuttivat hänet Euroopan tiedustelukeskukseen Oberurseliin, Länsi-Saksaan — joka tunnettiin toisella nimellä “Camp King” — tekemään lisää kokeita, mutta nyt jenkkien leivissä.

Sama kävi japanilaiselle tiedemiehelle Shiro Ishille, jonka tiedetään olleen vastuussa 10 tuhannen ihmisen kuolemasta hänen Mantsurian kompleksissaan nimeltä Yksikkö 731 sodan aikaan. Hänen kalmaisiin toimiinsa kuului kaikki mahdollinen koehenkilöiden hitaasti hiillostamisesta sähköllä raajojen amputointiin ja ihmisten leikkelyyn elävältä heidän kuolemaansa tarkkailtaessa. Yhdessä kohtaa hän usutti riviin alastomia kiinalaisnaisia ja lapsia nähdäkseen miten pitkään he elävät sen jälkeen, kun heitä on pistetty sirpaleella perseeseen. Hän myös tuotti tonneja pernaruttoa, jota myöhemmin käytettiin tappamaan tuhansia kiinalaissiviilejä.

Mutta sen sijaan, että tämä hirviö oltaisiin tuotu oikeuden eteen, amerikkalaisagentit antoivat Ishille ja hänen japanilaistovereilleen koskemattomuuden ja saivat kaikki hänen tutkimuksensa siitä miten toksinit vaikuttavat kehoon — mm. kaikki kudosnäytteet niiltä ihmisiltä, joiden sisäelimet leikeltiin kehosta heidän ollessaan edelleen hengissä. “Tiedemiehet Camp Detrickissa (Marylandissa) ilahtuivat”, Kinzer kirjoittaa.

“Näin tuhansien elävien vankien leikkelystä vastannut mies… vältti rangaistuksen”, hän lisää, huomauttaen että Ishi ja hänen alaisensa jäivät töihin Yhdysvaltain vankikeskuksiin Itä-Aasiaan, jossa he “auttoivat amerikkalaisia kehittämään ja toteuttamaan kokeita ihmiskoehenkilöillä, mitä ei olisi voinut laillisesti toteuttaa Yhdysvalloissa.”

Toiseksi Kinzer näyttää miten helppoa Amerikan hallinnon viranomaisille oli ottaa käyttöön entisten sota-ajan vihollisten armoton asenne ihmiskokeisiin, tehden niitä ilman valvontaa ilmeisen fanaattiseen tyyliin ilman seuraamuksia. Aikana jolloin monet amerikkalaiset katselivat lähiöihin etsiessään “Leave it to Beaveria”, Gottlieb palkkasi ihmisiä kuten George White, suoraan “The Sweet Smell of Successista”.

White oli “kovanaamainen huumekyttä joka eli leveästi rikoksen ja huumeiden maailman rajamailla”, kirjoittaa Kinzer. Vuonna 1953 hän alkoi perustaa “turvataloja” New Yorkiin ja San Franciscoon, jossa hän käytti maksettuja laitapuolenkulkijoita ja huumattuja prostituoituja myrkyttääkseen pahaa-aavistamattomia kohteita yhä suuremilla määrillä LSD:tä “juhlissa”, kun CIA väijyi toimintaa läpinäkyvästä peilistä, joiden taakse oli laitettu kamerat.

Sillä aikaa Gottlieb jakeli tonneja rahaa ja LSD:tä lääkäreille kuten Harris Isbell addiktiotutkimuskeskuksessa Lexingtonissa, Kentuckyssa. “Virallisesti tämä keskus oli sairaala, mutta se toimi enemmän vankilan tapaan”, kirjoitaa Kizner. “Useimmat vangit olivat afroamerikkalaisia yhteiskunnan laitamilta. He tuskin valittaisivat väärinkäytöksistä.”

Ja väärin heitä käytettiin, kuten suurinta osaa CIA:n rahoittamien vankilaohjelmien koehenkilöistä. Jos heille sanottiin, että he olivat osa koetta (sopimus oli tyypillisesti vaihdantaa, kuten hyvän käytöksen pisteitä tai hyvälaatuista heroiinia), heille ei kerrottu minkälaisia huumeita heille annetiin tai miten paljon. Monet kokeista sisälsivät koehenkilöiden myrkyttämistä yhä suuremmalla ja suuremmalla määrällä LSD:tä pitkiä aikoja. Gottlieb halusi nähdä missä kohtaa mieli alkaisi tuhoutua. “Hän oli tyytyväinen kun hänellä oli varma lähde ‘uhrattavia’ ympäri USA:ta”, Kinzer huomauttaa.

Varmasti hänen koehenkilöt CIA-kuulustelupaikoissa merten takana olivat “uhrattavia”. Kinzer esittää useita tapauksia joissa ulkomaalaiset vangit, joita yleensä epäiltiin vakoojiksi, saivat massiivisia määriä eri huumeita “että nähtäisin voitaisinko heidän mieliään muuttaa”. Toisille annettiin sähköshokkeja. Heidät myöhemmin tapettiin, “ja heidän rumiinsa poltettiin”.

Oli myös satunnaiselta vaikutavia tragedioita. Kuten taideopiskelija Stanley Glickman, jonka Gottliebin uskotaan huumanneen henkilökohtaisesti kahvilassa Pariisissa vuonna 1952, ja sitten hänet vietiin sairaalaan jossa tehtiin lisää “kokeita”. Se oli “hänen tuottavan elämänsä loppu”, kirjoittaa Kinzer. Glickman kuoli yksin ja mielisairaana New York Cityssa useita vuosikymmeniä myöhemmin. Tai Frank Olson, joka “putosi tai hyppäsi” manhattanilaisesta hotellista sen jälkeen, kun hänelle oltiin pahaa-aavistamattomasti annettu LSD:tä Gottliebin pitämällä “retriitillä” viikkoa aiemmin. Vaikka hänen perheensä yritti, he eivät koskaan saaneet yhdistettyä hänen omituista kuolemaansa Gottliebiin tai valtioon.

“Kellopeliappelsiini” (Warner Bros./1971)

Kinzer näyttää, että joskus paranoia syntyy ihan oikeasta syystä — että Isoveli sekä valvoo että lähes 20 vuoden ajan on huumannut ja tehnyt kokeita baktereilla ja muilla toksiineilla pahaa-aavistamattomille amerikkalaisille kuin nämä olisivat laboratoriorottia. Ja että Gottlieb, Dulles ja Helms eivät olleet minkään ylivilkkaan mielikuvituksen tuotteita. He olivat erittäin kunnioitettuja ja korkean aseman miehiä, joilla oli takanaan yhteensä 105 vuotta palvelusta valtiolle. He olivat itse systeemi.

Joten miten meidän tulisi ottaa tämä nykypäivänä? Me voimme aloittaa tunustamalla, että tarkoitus pyhittää aina keinot, koska valtio aina haluaa päästä pälkähästä. Ja me elämme edelleen näiden vaikutusten kanssa. Kidutustekniikat, jotka on otettu käyttöön 1950-luvulla, esimerkiksi, myöhemmin tulivat esiin Vietnamin Phoenix-ohjelman sysimustilla vesillä, ja paljon tuoreemmalti Abu Ghraibin vankilassa.

Todellakin, Punaisen Kauhun ja luoja tietää vaikka minkä muun täyttämät, näiden niinkutsutun “Suurimman Sukupolven” päät pommittivat maailmaa niinkuin Amerikka olisi omistanut sen. Ehkäpä se niin tekikin. Amerikan Imperiumilla oli monet kasvot kylmän sodan aikaan, ja kiitos Kinzerin, Sidney Gottlieb on eräs jota ei pidä unhoittaman.

Artikkelin julkaissut The American Conservative

Tiede

Kuinka kommunikoida avaruusolennoille etäältä

30 toukokuun, 2020 paatoimittaja Yksi kommentti

Avaruusolennoille viestiminen: ”Todennäköisyydet ovat hyvät kontaktin saamiselle”, sanoo tri Eamonn Ansbro julkisessa luennossaan Dublinin Trinity Collegessa maanantai-iltana.

Viimeiset 17 vuotta, sen jälkeen kun hän perusti Boyleen Roscommonin maakuntaan Irlantiin hänen Kingsland-observatorionsa, Eamonn Ansbro on etsinyt maapallon ulkopuolista elämää.

Se on harrastus jota on helppo pilkata. Avaruusolennot yleisen mielipiteen mukaan ovat vihreitä, niiden pää on tylppä ja ne lentävän lautasilla. Ihmiset jotka heitä etsivät joutuvat pilkan kohteeksi.

Kuitenkin viime vuosina on löydetty tuhansia eksoplaneettoja — tähtiä kiertäviä planeettoja — ja tämä on tehnyt maapallon ulkopuolisen älyn etsinnästä (SETI, search for extraterrestrial intelligence) vakavaa toimintaa.

Ongelma on, että me emme tiedä onko maapallon ulkopuolista älyä olemassa vai ei, ja jos se onkin olemassa, me emme tiedä miten se kommunikoi.

Suurin este on välimatkat. Jopa valonnopeudella (250,000km sekunnissa) lähimmälle tähdelle, Alpha Centauriin, lähetetty viesti veisi yhdeksän vuotta sinne ja takaisin.

Tri. Ansbro puhuu valoa nopeamman kommunikaation puolesta, mahdollisen löydön joka muuttaisi Albert Einsteinin määrittelemiä fysiikan lakeja.

“Se on mahdollista”, hän sanoo. “Tästä on ollut teoreettisia malleja. Tämän parissa on tehty työtä muutama vuosi sen mahdolliseksi osoittamiseksi. Tällä hetkellä valonnopeus on rajoite.”

Maan ulkopuolinen äly

Hän spekuloi, että vaikka ihmiset käyttävät neliulotteista teknologaa (eli radiokommunikaatiota), hän uskoo Maan ulkopuolisen älyn käyttävän jotain paljon kehittyneempää, kvanttisuperluminaalista kommunikaatiota (QSC) joka on viisiulotteista. Analogian avulla esitettynä ihmisolennot voivat olla amplitudimoduloiduilla taajuuksilla (AM) ja avaruusolennot voivat olla taajuusmoduloituja (FM).

Tri. Ansbro myöntää, että ei ole varmuutta siitä että Maan ulkopuolella olisi älyä. “SETI-tiede on edelleen astrobiologian [Maan ulkopuoleisen elämän käsitteen] kaukainen haara”, hän sanoo.

“Meillä ei ole samanlaista historiallista taustaa kuin muilla tieteillä, ja me joudumme tekemään useita oletuksia. Se on todella korkean riskin projekti.”

Mutta todisteiden puute ei tarkoita todistetta niiden puuttumisesta. Ihmiskunta on vasta varsin viimeaikoina saanut käyttöönsä työkalut joilla edes aloittaa etsintä. Uusia teleskooppeja kehitetään, jotka etsivät hiilijalanjälkiä elämästä eksoplaneettojen ilmakehässä.

Astronomy Irelandin luennolla tri. Ansbro selittää viimeisintä ajattelua Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta.

“Todennäköisyydet ovat varsin hyvät kontaktille”, hän sanoo. “Äärimmäinen testi tulee Maan ulkopuolisten biosfäärien tutkimisesta.

“Ne mitkä meille ovat äärimmäisiä planeettoja, esim. satojen kilometrien syvät meret täyttävät planeetan pinnan tai paljon kivisemmät planeetat kuin Maa äärimmäisellä painovoimalla, ekstrapolaatiomme ovat suuntaa-antavia. Kuitenkin me voimme kuvitella elämää suuresti vaihtelevissa elinolosuhteissa, huomattavasti suuremmalla vaihtelulla kuin mitä tiedämme Maapallosta.”

Artikkelin julkaissut Irish Times

Tietoisuus

Lauantaimeditaatio 14.9.2019

29 toukokuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

TÄMÄN PUHTAAKSIKIRJOITUKSEN SISÄLLÖSTÄ: Tämä telepaattinen kanavointi on kerätty viikottaisista meditaatioista, jotka on pidetty Rock Creek Research & Development Laboratoriesissa sekä L/L Researchilla. Se tarjotaan siinä toivossa, että se on sinulle avuksi. Kuten Liiton olennot aina sanovat, käytäthän omaa harkintaasi tämän materiaalin arvioimiseen. Jos jokin on totta sinulle, hyvä. Jos jokin ei ole totta, jätä se taaksesi, sillä ei Liitto emmekä me halua olla kenellekään haitaksi.

Lauantaimeditaatio

Syyskuu 14, 2019

(Jim kanavoi)

Olen Q’uo, ja tervehdimme jokaista teitä rakkaudessa ja valossa tänä iltapäivänä. Me olemme mitä tyytyväisimpiä kun meitä pyydetään liittymään etsinnän piiriinne tänä päivänä. Me olemme tietoisia siitä, että monille teistä täällä ei ole kanavointiprosessi tuttu, joten me aloitamme sillä että että sanomme teille ettemme me ole lopullisia auktoriteetteja. Me olemme teidän veljiämme ja sisariamme jotka kävelevät samaa polkua kuin te. Me olemme kulkeneet, sanoisimmeko, muutaman askeleen edemmäs tätä polkua, ja se on palveluksemme muita kohtaan joka liikuttaa vie meitä eteenpäin tällä polulla niin kuin se vie teitäkin. Näin teidän pyyntönne meille liittyä etsinnän piiriinne antaa meille mahdollisuuden palvella teitä, ja jos tekisitte meille pienen palveluksen, me voisimme palvella teitä paremmin: se on, että kun me vastaamme kysymyksiinne, mikä tahansa sana tai ajatus joka ei resonoi tai ole harmoniassa kanssanne, jättäkää se sivuun ilman toista ajatusta, sillä me emme halua olla esteitä poluillanne millään muotoa. Ottakaa ne sanat ja ajatukset, joilla on teille merkitystä ja käyttäkää niitä halutessanne. Jos te teette meille tämän palveluksen, me voimme puhua teille vapaasti.

Nyt me kysyisimme jos teillä on meille jokin kysymys jolla aloittaa.

Jess: Minulla on kysymys. Kiitos. Tämä kysymys on sekä minulta itseltäni sekä eräältä kenestä olet kuullut aiemmin nimeltään Kyle. Kyle ja minä olemme työskennelleet yhdessä muiden kanssa etätyönä eri maantieteellisissä sijainneissa, sillä me suuresti haluamme virittää, säätää ja valmistella itsemme kanavointia varten, tai tukeaksemme kanavoituja viestejä Liitolta. Voisitko kommentoida sitä miten tähän prosessiin vaikuttaa se olemmeko henkilökohtaisesti läsnä vaiko eri paikoissa? Onko mahdollista onnistuneesti kanavoida viestejä Liitolta enemmän kuin yhdessä sijainnissa?

Q’uo: Olen Q’uo, ja olen tietoinen kysymyksestäsi, sisareni. Me tarkastelemme tätä kysymystä hieman epäröiden, sillä ei ole toiveenamme tulla olentojen vapaan tahdon väliin neuvomalla tietyssä tilanteessa. Näin me olemme jonkin verran yleisluontoisia esityksessämme. Se on parhaan tietomme mukaan hyvin tehty työ pysyä jossain tietyssä yhdessä ja samassa tilanteessa tai sijainnissa, kun pyritte palvelemaan toisia tarjoamalla itsellenne kanavointiprosessin avulla tietoa lähteistä kuten me olemme.

Kuitenkin tämä ei ole yksinkertainen tilanne johon osallistua, sillä on olemassa erilaisia olentoja, joiden kanssa saattaa saada yhteyden sisätasoilla meditatiivisessa tilassa, joka lähestyy niinkutsuttua transsitilaa. Jotkut ovat henkilökohtaisia oppaita, joihin pääsee käsiksi ja joita voi kanavoida olennosta toiseen eri sijainneissa, sillä henkilökohtainen opas on se energian ja informaation lähde, jota te voisitte nimittää paikalliseksi, tai Maan piiriin kuuluvaksi.

Olosuhteet sellaiselle tilanteelle ovat erilaiset sellaisille kuin me olemme, jotka olemme muiden kokemuksen tasojen natiiveja ja vierailemme pallollanne, sanoisimmeko, teidänkaltaisten olentojen kutsuvieraina. Tässä hetkessä olisi paljon vaikeampaa, sanoisimmeko, kyetä pääsemään käsiksi ja prosessoimaan informaatiota, jota me tarjoamme, jos olisi monta erilaista lokaatiota, enemmän kuin yksi.

Tämä voi myös muuttua jos olennot, jotka ottavat kanavointiprosessiin osaa, ovat tässä prosessissa pitkällä, niin että he voivat ylittää ajan ja tilan lokaalit rajat ja kyetä havaitsemaan ajan ja tilan puolien ykseyden omassa kanavointiprosessissaan. Me toivomme, että tämä on riittävästi informaatiota, joka antaa teille joitain viitteitä tilanteestanne.

Onko vielä muita kysymyksiä tällä kertaa?

Jess: Ei, kiitos.

Q’uo: Olen Q’uo ja me kiitämme sinua, sisareni. Onko muita kysymyksiä tällä kertaa?

Gary: Q’uo, minulla on kysymys punaisesta säteestä. Onko sen läpivirtaus mahdollista mennä tukkoon, sanotaanko vaikka pelosta, tai lähinnä uhasta selviytymiselle?

Q’uo: Olen Q’uo ja olen tietoinen kysymyksestäsi, veljeni. Normaalisti punainen säde on säde jolla ei ole vaihtelevan luonteista ilmaisua. Se tarkoittaa, että normaalisti sen olemassaolon laatu on kiinteä, ja se koskettaa olennon selviytymistä ja olentojen lisääntymistä. Kuitenkin, on kuitenkin todellakin mahdollista tukkia punainen säde jomman kumman sen perusluonteen ilmaisuissa. Tukos on kaikkein yleisimmin saavutettu olennolla sen tietoisessa luonteessa jossa olento näkisi oman fyysisen tai mentaalikompleksinsa uhatuiksi. Tämä pelkotietoisuus, sitten, voi todellakin tukkia punaisen säteen tavalla joka estää pranan, rakkauden ja valon liikkumisen Yhdeltä Luojalta, sen energiakeskusten läpi.

Onko vielä toista kysymystä, veljeni?

Gary: Entäpä sitten sellaisen olennon tapauksessa, joka tekee itsemurhan. Ovatko he tukkineet punaisen energiakeskuksensa?

Q’uo: Olen Q’uo ja olen tietoinen kysymyksestäsi, veljeni. Sellainen olento tuntisi eräänlaista pelkoa elävänä olemisesta, peläten sen kokemuksessa tapahtuvia seuraamuksia, jotka ovat mitä häiritsevimmällä tavalla koskettaneet olentoa, jonkin jakson verran mitä te kutsutte ajaksi. Täten olento olisi, sanoisimmeko, sen omien epäonnistumisen pelkojen ajama, tai pelon siitä ettei kykene jatkamaan kasvavan katalyytin prosessointia omassa elämänkaavassaan, sellainen tukkisi kaikki energiakeskukset kerralla, sillä tämänkaltainen kokemus sisältää tämän olennon varsinaisen henkisen luonteen. Täten punainen säde menisi ensiksi tukkoon, sitten muut siitä eteenpäin vuorotellen.

Onko vielä muuta kysymystä, veljeni?

Gary: Vielä yksi kysymys liittyen punaiseen säteeseen, ja sitten siirrän vuoron muulle piirille jos jollain muulla on kysymys. Ra-kontaktissa kysyjä kysyy energiakeskuksen tasapainottamisesta, ja Ra aloittaa — Ra liikkuu energiakeskusten läpi alkaen punaisesta säteestä, sitten sanoo: “Ensimmäinen tasapainotus on Malkuth eli Maan energiavärähtelykompleksi, nimeltään punaisen säteen kompleksi, ja tämän energian ymmärtäminen ja hyväksyntä on perustavanlaatuista.” Voisiko avata tätä mitä Ra tarkoittaa sanomalla “tämän energian ymmärtäminen ja hyväksyntä on perustavanlaatuista?”

Q’uo: Olen Q’uo ja olen tietoinen kysymyksestäsi, veljeni. Malkuth on Maan taso, jossa henkiset energiat syötetään mieli/keho/henkikompleksiin ensin punaisen säteen läpi, jotta tämä elementaalikeho, joka on muodoton, voisi energisoitua tavalla mikä sallii sillä olla olemus Maan tasoilla. Punaisen säteen potentioitu luonne tänä aikana, sitten, aktivoituu niin, että se muuttuu niinkutsutuksi perustaksi, jolle loput energiakeskusten toiminnat voidaan pohjata. Se on kaikelle muulle toiminnalle ja älylle perustavanlaatuista, joka emanoituu ylempiin energiakeskuksiin.

Onko vielä toista kysymystä tällä kertaa?

Zach: Minulla on kysymys, Q’uo. Voisitko syventyä punaisen säteen vetovoiman oikeaan käyttöön ja tarkoitukseen positiivisesti polarisoituneiden olentojen kesken?

Q’uo: Olen Q’uo ja olen tietoinen kysymyksestäsi, veljeni. Punaisen säteen aktivaatio on sellainen mikä tapahtuu kahden olennon välillä, jotka seksuaalisesti polarisoituvat tavalla joka on, sanoisimmeko, saatavilla näiden välistä toimintaa, tai leikkiä, varten. Tämä tarkoittaa, että vetovoima on se mikä löytää napavastinparinsa, oli olento biologisesti sitten maskuliininen tai feminiininen. Fyysinen vetovoima menee jokaisen olennon yksilöllisen ja ainutlaatuisen luonteen mukaan. Tämä toimii ilman tietoista kontrollia. Tämä toimii tarkemmin ilmaistuna tiedostamattomana heijastuksena jokaisen olennon seksuaalisen polaarisuuden perusluonteesta.

Näin on olemassa, tämän vetovoiman seurauksena, eräänlainen perusluonteinen kumppanuus joka muuttuu pohjaksi johon lisätään muita elementtejä, kun kahden olennon välinen toiminta alkaa ja jatkuu. Täten jokaiselle olennolle tarjotaan mahdollisuus palvella toista, tavalla tai toisella, kun se alkaa intensiivisenä seksuaalisena vetovoimana johon lisätään punaisen ja oranssin säteen yksittäinen olemus, mikä liikkuu eteenpäin keltaiseen säteeseen asti, joka sijoittaa olennon ideaalisesti pariutuneiden ryhmään. Kuitenkin tämä tapahtuu aina jokaisen olennon vapaasta tahdosta, jolla se myös sitä käsittelee. Näin kahden olennon välisen suhteen arvon energisoinnin ja edistämisen peruskuvio on sellainen, joka on punaisen säteen kiihdyttämistä seuraava eteenpäin vievä voima.

Onko vielä toista kysymystä, veljeni?

Zach: Ei, Q’uo. Kiitos.

Q’uo: Olen Q’uo ja me kiitämme sinua veljeni. Onko vielä toista kysymystä tällä kertaa?

Forest: Minulla on kysymys, Q’uo, ja se ei mitenkään liity punaiseen säteeseen. Ehkäpä laajempi tämän aiheen kysymys on meidän vuotemme 2012, kun monet Maan asukkaat odottivat niinkutsuttuja “Maya-ennustuksia”, jotka olisivat johtaneet sielujen massasadonkorjuuseen. On ymmärrykseni, että ihmiskunta ei ollut valmis tuon tapahtumiseen tuona aikana. On myös ymmärrykseni, että tuolloin meille lähetettiin useampi pallo suojelemaan Maata, kokonaisuudessaan, sellaiselta läpikotaiselta sadonkorjuulta.

Joten kysymykseni on kahtaanlainen. Ensinnäkin, onko ymmärrykseni oikein? Toiseksi, loiko kollektiivinen ihmiskunnan tietoisuus nuo pallot, vai lähettikö ne Yksi Ääretön Luoja, vai olivatko ne Liiton lähettämiä riippumatta Yhdestä Äärettömästä Luojasta. Kiitos.

Q’uo: Olen Q’uo ja olen tietoinen kysymyksestäsi, veljeni. Ensinnäkin, transformaation energiat, jotka olivat tuolloin laajalti havaittu vuotena 2012 olivat saatavilla usealla olemisen tasolla. Nämä energiat oli mahdollista manifestoida, ei ainoastaan sisäisillä tasoilla, joilla ne todella tulivat manifestoiduiksi, vaan myös ulkoisilla kolmannen tiheyden illusion tasoillanne.

Monet ennustukset ja kanavoinnit, sanoisimmeko, keskittyivät näihin energioihin monilla surullisilla tavoilla; jotkut kuvasivat niitä yhdellä tavalla, toiset toisella. Ja tämä on odotettavissa kun on eri tyyppisiä kanavia eri kyvyillä havaita sitä mikä on olemassa sisemmillä tasoilla mahdollisuuksien/todennäköisyyksien pyörteinä. Aina on monia eri tapoja joilla mikä tahansa profetoitu potentiaali voidaan havaita, tai myöskin ilmentää, sillä kun toiminta tapahtuu yhdellä planeetan tietoisuuden tasolla, tapahtuu usein muutos mahdollisuuksien/todennäköisyyksien pyörteissä.

Transformaation teot eivät olleet niinkään massatietoisuutta ulkoisella tasolla, jota oltaisiin koettu, vaan eräänlainen sisäinen transformatiivinen kokemus eri totuuden etsijöille, kuten voitte nimittää heitä, joka olisi, kun herkistytään kosmisista lähteistä virtaaville värähtelyille, käyttänyt näitä värähtelyjä tavalla, jota olisitte voineet nimittää “kundalinin nousuksi” niin, että olisi ollut, niiden keskuudessa jotka olivat valmiita, transformatiivinen kokemus joka olisi sallinut ilmaista enemmän tätä kosmista energiaa heidän elämänkaavoissaan. Tätä voisi verrata ihmiskunnan massatietoisuuden hedelmöittämiseksi niin, että Yksi Ääretön Luoja, joka on olemassa jokaisessa olennossa ja luomakunnan hippusessa löytäisi täydellisemmän olemuksensa ilmentymän Maapallon tietoisuuden ryhmämielessä.

Tämän koki, todellakin, moni jotka olivat saatavilla sellaisille energian muutoksille. Kuitenkin, ne jotka odottivat näkevänsä sielujen massasiirtymän korkeampiin todellisuuksiin tuona hetkenä käyttivät sellaista informaatiota, jonka eri kanavat ja kontaktit ympäri planeettaanne olivat vähemmän täydellisesti havainneet.

Onko vielä toinen kysymys, veljeni?

Forest: Joten se minulle kuulostaa kuin hedelmöitykseltä, niinkuin sitä nimititte, sellaisten henkilöiden kohdalla jotka alkaisivat nostaa värähtelytasoaan, mikä tuolloin tapahtui, ja sen seurauksena, onko nyt meidän vuodeksi 2019 nimittämämme vuosi, joka on vastuussa tänä hetkenä kolmannen tiheyden Maan historiasta, kolmannen tiheyden illuusion historiassamme täysin ennenkokematon aika?

Q’uo: Olen Q’uo ja kiitämme kysymyksestäsi, ja tiivistyksestäsi, joka, meidän arvioiden mukaan oli varsin oikein. Näiden energioiden planetaarinen jatko ympäröi nyt palloanne, sillä kosmisen luonteen kello on alkanut lyödä vieläkin pakottavammalla tavalla, kutsuakseen sellaisia transformaatioita jotka ovat mahdollisia yksilöille tänä aikana. Pallollanne kohtaavat positiivinen ja negatiivinen polariteetti niin, että on paljon epätietoisuutta, paljon epäilystä, paljon vaikeuksia, ja paljon odotusta siitä mitä tulee tapahtumaan ilman selkeää havaintoa siitä, miten nämä kosmiset virtaukset tulevat vaikuttamaan olentoihin ja planeettaanne itsessään. Planeettanne on tehnyt siirtmän neljänteen rakkauden ja ymmärryksen tiheyteen ja sen populaation sato korjataan hitaasti positiivisessa ja negatiivisessa merkityksessä, niin että jokainen olento joka nyt läpäisee niinkutsutun kuoleman siirtymän saa tarjouksen mahdollisuudesta kulkea läpi valon portaalista, jossa valo käynnistää olennon kyvyn sietää neljännen tiheyden värähtelyjen impaktia, mitä mittaa jokaisen olennon energiakeskusten violetti säde.

Näin siirtymä neljänteen tiheyteen on käynnissä ja tulee jatkumaan tuntemattoman jakson aikaanne, sillä on, kuten olemme sanoneetm paljon sekaannusta planeetallanne tänä aikana. Kuitenkin, me ehdottaisimme jokaiselle totuuden etsijälle, että he lähettäisivät rakkautta ja valoa planeetallenne ja sen populaatiolle. Tuo rakkaus ja valo toimii resonanssin avulla jokaisen olennon sisällä olevan Yhden Luojan rakkauden ja valon kanssa niin, että mikä tahansa mahdollisuus olennolla onkin positiiviselle sadonkorjuulle tehostuu tämän resonanssivaikutuksen ansiosta.

Näin olentojen kuten te meditoidessa ja lähettäessä rakkautta ja valoa planeetan populaatiolle, te parannatte mahdollisuutta tälle sadonkorjuulle tulla valmiiksi ja tulla jokaisen olennon havaitsemaksi planeetallanne. Tämä on suuri toivo Yhden Äärettömän Luojan Palveluksessa Olevalle Planeettojen Liitolle. Kuitenkin, me, niinkuin tekin, seisomme sivustakatsojina tälle näytelmälle. Lopulta näytelmä pääsee loppukohtaukseensa, ja Yksi Luoja löytyy kaikesta.

Onko vielä toista kysymystä tällä kertaa?

Forest: Siinä kaikki, kiitos.

Q’uo: Olen Q’uo, ja jälleen kerran me kiitämme sinua, veljeni. Onko toista kysymystä tällä kertaa?

Rachel: Q’uo, on ymmärrykseni, että me luomme polun neljänteen tiheyteen hedelmöityksen keinoin. Luulen, että siinä havaintotavassa siitä miten kannan rakkautta ja valoa pitkin päivää, ja siinä tavassa miten elän, minä näen joskus asioita tapahtuvan kuin elokuvassa itseni ulkopuolella. Jos niin minä kysyn, siitä mitä sinä sanot, ja tavasta jolla voimme tulla yhteen kollektiiveiksi ja meditoida maailman puolesta, tuommeko me heidät lähemmäksi violettia valoa, joka minulle on osa meitä, suurimmalle osalle meistä. Onko se jotain, joka minulle tarkoittaa että meitä kaikkia kutsutaan tänään tänne tuntemaan meidät toisemme, työskentelemään värähtelyn korkeamman ymmärryksen puolesta ja siitä mitä me voimme tehdä sen yhdessä?

Q’uo: Olen Q’uo ja olen tietoinen kysymyksestäsi, sisareni. Todellakin jokainen olento tässä etsijöiden piirissä sekä niin monessa muussa samanmielisten, samankehoisten ja samanhenkisten parissa pitää sisällään kyvyn saada yhteys siihen rakkauden ja valon laatuun jokaisessa olennossa, joka on Yhtä Ääretöntä Luojaa, ja lähettää tuota rakkautta ja valoa planeetan kansalle tavalla, joka voi inspiroida useampia etsimään totuutta, niinkuin sitä kutsuisitte. Tämän totuuden etsintä on sen etsintää mikä on kaiken luodun ykseyttä, joka ilmaistaan avoimen sydämen kautta joka tuntee ehdottoman rakkauden koko luomakuntaa kohtaan. Jokainen olento, jokaisessa luomakunnan hippusessa, näkee itsensä toisena itsenä, näkee itsensä Luojana, näkee kaiken luomakunnan täydellisyyden tässä kolmannen tiheyden illuusiossa.

Näin jokainen hetki, jokainen päivä, jokainen vuorokausi, jonka koette tätä rakkautta ja valoa ja lähetätte sitä eteenpäin koko planeetalle, on mahdollisuus laajentaa sadonkorjuun loppuunsaattamisen mahdollisuutta positiivisesti ja negatiivisesti orientoituneissa merkityksissä, niin että tämä planeetta voi tarjota sen omasta olemuksestaan hedelmää Yhdelle Luojalle neljännen tiheyden rakkauden ja ymmärryksen tasolla.

Onko vielä toista kysymystä tällä kertaa?

Rachel: Ei, kiitos.

Q’uo: Olen Q’uo. Me kiitämme sinua, sisareni. Onko vielä toista kysymystä tällä kertaa?

Gary: Q’uo, on ymmärryksemme että jokainen uusi sukupolvi, joka syntyy Maahan, tulee ilmaisemaan kykyjään ja ymmärrystään joka ylittää konsensustodellisuuden rajat ja asteittain vie meidät kohti neljättä tiheyttä. Kun uusi sukupolvi on lapsuusvaiheessa, miten me aikuiset autamme inspiroimaan näitä lapsia ja autamme heitä tunnistamaan ja kehittämään lahjojaan?

Q’uo: Olen Q’uo olen tietoinen kysymyksestäsi, veljeni. Ensinnäkin me ehdottaisimme, että jokainen henkilö näkee jokaisen uuden lapsen ei pelkästään kolmannen tiheyden äidin ja isän lapsena, vaan Yhden Äärettömän Luojan lapsena, sillä oikeasti se on jokaisen lapsen ja jokaisen muun olennon luonne tällä planeetalla. Kun näette jokaisen lapsen Luojan lapsena, katsokaa sitten miten kaikessa olevaa Luojaa voidaan ymmärtää ja opettaa tälle lapselle tapana inspiroida päivittäin ja tunnustaa ett Luoja on olemassa kaikessa. Löytäkää tapa jolla voitte jakaa rakkauttanne Yhtä Luojaa kohtaan tämän lapsen kanssa toistuvasti, aivan niin kuin opitte aritmetiikkaa ja lukemista koulujärjestelmässänne, opettakaa heille kaiken luomakunnan ykseyttä, opettakaa heille ehdotonta rakkautta koko luomakuntaa kohtaan, opettakaa heille totuuden valoa kaikessa luomakunnassa, opettakaa heille kaikkien olentojen toisiinsa kytkeytymistä yhdessä luomakunnassa, ja erityisimmin tänä aikana planeetallanne mitä kutsutte Maaksi.

Tehkää tästä jokaisen lapsen koulutuksen perusta, ja silloin jokainen lapsi on rikas siinä tiedossaan joka hänellä on. Sillä me olemme kaikki yhtä: me olemme yhtä jokaisen lapsen kanssa, me olemme yhtä toisiemme kanssa, me olemme yhtä isässä, me olemme yhtä äidissä, me olemme yhtä planeetalla — me olemme yhtä.

Onko vielä toista kysymystä, veljeni?

Gary: Paljon kiitoksia. Ei enää siitä, ei.

Q’uo: Olen Q’uo ja me kiitämme sinua, veljeni. Onko viimeistä kysymystä tällä kertaa?

Gary: Q’uo, Ra kuvaa kollektiivisen mielen saastuneisuutta, ja he sanovat erityisesti, “Täten on jotain, sanoisimmeko, jopa seksuaalista saastetta, mikä esiintyy eniten omassa kulttuurissanne erilaisina taipumuksina vihollissuhteisiin, tai, niinkuin te niitä nimitätte, avioliittoihin, sen sijaan että annettaisiin vapaasti toiselle Äärettömän Luojan rakkaudessa ja valossa”

Voitko kuvata eroa avioliiton, siten kuin se käytännössä koetaan tällä planeetalla, sekä vapaan antamisen välillä, mitä Ra kuvaa?

Q’uo: Olen Q’uo ja me uskomme, että ymmärrämme kysymyksesi, veljeni. Korjaathan meitä jos emme ole oikeassa. Saastuneisuus, joka on ollut olemassa kaukaisista ajoista asti planeetallanne seksuaalienergian siirroissa naimisissa olevan pariskunnan kesken on negatiivisesti suuntautuneiden olentojen tuote, sillä he toivovat kylvävänsä erillisyyden siementä tämän planeetan populaatioon. Tämän tyyppiset erillisyyden siemenet, sitten, ovat jatkaneet kasvamistaan planeettanne historian ajan niin, että seksuaalienergian siirrot ovat surkastuneet, tai saastuneet, niinkuin Ra sanoi, niin että se nähdään monilla eri tavoin olevan haluttavaa, arvokasta, myytävää, kontrolloitavaa, likaista, sellaista mitä tulisi välttää. Täten on ollut vuosituhansien ajan hämmennystä tämän tyyppisistä seksuaalienergian siirroista.

Avioliitot, täten, niiden välillä jotka tähän seksuaalienergian siirtoon osallistuvat, ovat käsittäneet eri laatujen sekoittumisen joka on arvioitu olevan osa tuollaista seksuaalienergian siirtoa. On harvoja, jotka ovat kyenneet katsomaan tällaisten epäröimisen ja ellotuksen laatujen läpi, jotka ovat nähneet että on, tällaisessa energiansiirrossa, ykseyden täydellinen kauneus, pyhä pimeys ja valon sauva, joka liikkuu tavalla jolla luoda mahdollisuus elämän synnylle Yhdestä Äärettömästä Luojasta tähän kolmannen tiheyden illuusioon, ja näin herättää molemmat olennot mahdollisuudella palvella tätä uutta olentoa. Olivatpa olennot sitten samaa biologista luonnetta, tämä saman tyypin seksuaalienergian siirto voi myös olla tarjous kullekin olennolle luoda side tavalla joka on mitä pyhin sen olevaisuuden perustassaan, niin että tarjotaan myös jokaiselle olennolle palvelua toisille jonka pariskunta voi kokea ja ilmaista päivittäisissä toimissaan, mikä tekee pyhäksi jokaisen teon johon jokainen olento ryhtyy, mikä ilmaisee Yhtä Luojaa, rakkautta, valoa, ykseyttä. Aina on olemassa mahdollisuus nähdä saastaisuuden läpi niin, että löytyy puhtautta kaiken saastan tuolta puolen, kaiken hämmennyksen tuolta puolen, kaiken epäilyn tuolta puolen. Sillä jokainen teistä sisältää Yhden Luojan jonka yhteyteen pääsee ja joka voidaan kokea ja ilmaista puhtaassa merkityksessä jokaisessa olemuksenne piirteessä, teidän liikkuessanne ylöspäin energiakeskuksia, ja ilmaistessanne jokaisen energiakeskuksen laatua tavalla jolla energian vaihdanta on puhdasta ja täydellistä ja henkilökohtaista.

Nyt me jälleen kerran kiittäisimme jokaista teistä kutsuessanne läsnäoloamme teidän etsijöiden piirin pariin tänään. Te tunnette meidät nimellä Q’uo. Me poistumme tämän instrumentin ja ryhmän luota. Me jätämme jokaisen teistä siihen tilaan jossa teidät löysimme, Yhden Äärettömän Luojan rakkauteen ja valoon. Kulkekaa rauhassa ja voimassa, ilossa ja ylistäen kaikkea, sillä kaikki on yhtä. Adonai vasu borrogus

Tiede

Avaruusalus Kuun varjoissa Apollo 11:n kuvassa

28 toukokuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Mark Sawalha kertoo:

NASAn valokuvassa AS11-41-6139 on tumma alukselta näyttävä rakennelma ja neljä erillistä osaa sen ympärillä.

Tämä kappale näkyy myös scifi-dokumentissa kohdassa 1:08:26, video: https://youtu.be/-kBSe3jFtmk

Linkki alkuperäiseen kuvaan: http://www.lpi.usra.edu/resources/apo…

https://www.youtube.com/watch?v=x5zB5Pbwjqo

Uutiset

Miksi yli 40v vanha Churchin komitean raportti pitäisi edelleen kiinnostaa

27 toukokuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Artikkeli on julkaistu vuonna 2016

Nykyään jos menet Twitteriin, voit löytää NSA:n twiittailemasta sen sitoutumisesta kierrättämiseen, tai CIA:n vitsailemasta siitä ettei se edelleenkään tiedä missä Tupac on. Miksi nämä ennen niin karmaisevat vakoilulafkat ovat niin innokkaita luomaan meille ystävällisen kuvan? Vastaus voidaan jäljittää vuosien 1975-76 Churchin komiteaan, joka muutti ikuisesti sen tavan miten amerikkalaiset näkevät tiedustelupalvelut, joiden piti palvella heitä.

Viime viikolla tuli täyteen 40 vuotta siitä kun Churchin komitean loppuraportti julkaistiin. Voit lukea raportin täältä. Watergaten jälkimainingeissa tammikuussa 1975 perustettu komitea perustettiin hieman sen jälkeen kun tutkiva journalisti Seymour Hersh oli paljastanut CIA:n roolin sekä ulkovaltojen hallitusten jallittamisessa että Yhdysvaltain kansalaisten vakoilussa. Komitea vietti 16 kuukautta käyden läpi salaisia ja julkisia dokumentteja ja grillaten satoja vastatiedustelu-upseereja, CIA-johtajia, FBI:n johtoa ja muita viranomaisia valaistakseen sitä laajuutta, jolla tiedusteluyhteisö on sikaillut aiempina vuosikymmeninä.

Tuloksena oli ennennäkemätön silmäys hämäräperäiseen amerikkalaisen tiedustelun maailmaan, mikä ikuisesti muutti kansan käsitystä Yhdysvaltain eri tiedustelupalveluista. Tämä piti erityisen paljon paikkansa NSA:n tapauksessa, jonka rooli ja jopa olemassaolo oli vähän tunnettu kansan keskuudessa ennen komitean paljastuksia.

Tärkeintä oli se mitä komitea oikeasti paljasti. Sen loppuraportti, joka julkaistiin huhtikuun 26. päivä 1976, luetteli huikean laajasti tiedusteluyhteisön laittomuutta ja väärinkäytöksiä, jotka olivat toistaan seuranneiden presidenttien alaisuudessa kääntäneet valtansa yhä enemmän itse kansalaisia vastaan. Virastot kuten CIA ja FBI näyttivät toimivan hallituksena omin nokkineen, luikerrellen lakirajoitteiden ohi niiden pyörittäessä ohjelmia, joista äänillä valitut edustajat, jopa presidentti, pidettiin pimennossa.

Suurin osa Churchin komitean paljastuksista tuntuu keskittyvän muutamaan nyt tunnettuun ohjelmaan, jotka ovat muuttuneet ikonisiksi virastojen rikkomuksiksi. Oli FBI:N COINTELPRO, 1960- ja 70-lukujen yhteiskunnallisia liikkeitä vastaan perustettu salainen toimintaohjelma, jonka kohteena olivat kotimaan yhteiskunnallista ja poliittista järjestystä uhkaavat ryhmät. Ohjelma urheasti yritti disruptoida ja tuhota yhteiskunnallisia liikkeitä kuten Mustat Pantterit ja Students for a Democratic Society. Se myös vehkeili omituisia juonia kuten FBI:n ehdottama suunnitelma iskeä painotaloihin aineella, joka “jäljitteli kuvottavimman tuoksuista paskan katkua”. Raportin mukaan ainakin 18 prosenttia ohjelman kohteista oli puhujia, opettajia, kirjoittajia ja tapaamisia tai rauhanomaisia mielenosoituksia, eikä niinkään rikollinen toiminta.

Sitten oli FBI:n oikeudeton salakuunteluhojelma, NSA:n oikeudeton sähkeiden ja muiden kansainvälisten viestien keruuohjelma sekä CIA:n ja FBI:n postin avaamisohjelmat, jotka avasivat, valokuvasivat ja tallensivat erään kerran yli 215 000 postilähetystä. Monet näistä ohjelmista olivat sisäsiittoisia ja jakoivat informaatiota eri tiedusteluvirastoille ja valtion laitoksille.

Vähemmän tunnettuja nykyään ovat ohjelmat kuten armeijan kotimaan mielenosoitusryhmien valvonta, tietojen pito ainakin 100 tuhannesta amerikkalaisesta lähtien Jesse Jacksonista Joan Baeziin ja Arlo Guthrieen, tai FBI:n “pidätyslista”, FBI:n pitämä lista ulkomaalaisista ja oman maan kansalaisista, jotka pidätettäisiin välittömästi mikäli sota syttyisi. Ehkäpä kaikkein shokeeraavin oli Huston Plan, jossa raportti peräänkuulutti “kansakunnan korkeimman poliittisen hahmon sallivan laittomuudet tiedusteluyhteissä” — lähinnä joustaen amerikkalaisten valvontaa sääntelevistä laeista ja sallia virastojen murtautua kohteiden koteihin, muun muassa. Nixon lyhyesti salli nämä toimet, kunnes J. Edgar Hoover vakuutti presidentin muuttamaan mieltään siinä pelossa, että toimet paljastuisivat ja hän joutuisi henkilökohtaisesti bussin alle.

Komitean laajamittaiset paljastukset saivat aikaan tiedustelupalvelujen toimintatapojen muutoksen. Vuonna 1978 kongressi hyväksyi Foreign Intelligence Surveillance Actin (FISA), joka loi salaisen tuomioistuimen jolla antaa lupia kotimaan vakoiluun. FISA-oikeusistuinta pidetään komitean suurena perintönä, joka on luonut paljon kaivattua valvontaa maan tiedusteluvirastoja kohtaan, jotka ovat härskisti leikkineet amerikkalaisten kansalaisoikeuksilla.

Todellisuudessa konkreettinen komitean perintö on paljon epäselvempi. FISA-oikeutta ei nykyään pidetä kauhean paljoa kumileimasinta ihmeellisempänä, ja se on evännyt vain 0.3 prosenttia sille tehdyistä valvontapyynnöistä viimeisen 33 vuoden aikana. Jopa silloinkin, aina kun piti käydä ristiriitaisimpaan Snowdenia edeltäneeseen valvontaan — Bushin hallinnon 9/11-salakuuntelu — valtio yksinkertaisesti vain sivuutti oikeusistuimen. Ei ainoastaan tuo, vaan jos yhtään mitään niin kotimaan valvonta on lisääntynyt komitean saadessa työnsä päätökseen. NSA nykyään kerää ja tallentaa lukemattomien amerikkalaisten viestintätiedot, jotka ovat paljon intiimimpiä ja paljastavampia kuin mistä komitea puhui 4 vuosikymmentä sitten. Hetki sitten korkein oikeus antoi FBI:lle luvan hakkeroida mahdollisesti miljoonia tietokoneita yksittäisellä luvalla. Ja nämä ovat ainoastaan asioita joista me olemme kuulleet.

Miten komitean perintöä tulisi sitten tarkastella? Mitkä ovat sen saavutukset valtiotason valvonnan lisäksi?

Churchin komitean todellinen arvo on niissä läksyissä, joita me voimme opiskella sen löydöksistä. Enemmän kuin minkään valtion politiikan käytännön vaikutukset tai se miten amerikkalaisten mielikuva tiedustelusta on muuttunut, kyse on sen kaukonäköisistä varoituksista koskien deep staten valtaa, joka on sen kaikkein pitkäikäisin perintö.

Kansallisen turvallisuuden valta melkein aina kääntyy omia kansalaisia vastaan

Monet Churchin komitean raportissa kuvatut ohjelmat alkoivat yrityksinä selättää ulkomaista aiheutuvat uhat. Kuitenkaan ei kestänyt kauaakaan kun romahtavien yhteiskunnallisten olosuhteiden ja projektin käsiinleviämisen yhteisvaikutus — lähinnä protestiliikkeiden ja terroristitekojen kasvu — sai tiedusteluvirastot kääntämään kaiken näkevän silmänsä sisäänpäin.

“Epäselviin termeihin kuten ‘vallankumouksellinen toiminta’, ‘kansalliset intressit’, ‘kotimaan turvallisuus’ ja ‘kansallinen turvalisuus’ luotettiin sähköisesti valvottaessa monia henkilöitä, jotka eivät olleet tehneet mitään rikollista ja jotka kaikkien objektiivisten mittareiden mukaan eivät olleet mikään uhka Yhdysvaltain turvallisuudelle”, raportti esittää FBI:n oikeudettomasta salakuunteluohjelmasta.

Komitea tunnusti näiden ohjelmien suuren potentiaalin väärinkäytöksille, varoittaen että “NSA:n teknologiset kyvyt… voisivat kääntyä amerikkalaisia itseään vastaan suuresti vaikuttaen kansalaisvapauteen.” Tämän näkökannan epätodennäköinen kannattaja oli Tom Huston, entinen Valkoisen talon avustaja, joka vuonna 1970 oli painostanut Nixonia hyväksymään Huston Planin, mikä olisi antanut lisää valvontaoikeuksia eri tiedusteluvirastoille (hän ei tiennyt, että jotkut näistä virastoista olivat salaa käyttäneet sellaisia oikeuksia jo vuosia). Viisi vuotta myöhemmin, tämä oli hänen kantansa:

Riski oli, että ihmiset saataisiin herkistettyä poliittisille mietinnöille kansallisen turvallisuuden mietintöjen sijaan…. siirtyä lapsesta pommin kanssa lapseen kyltin kanssa, ja lapsesta kyltin kanssa lapseen autonpuskuritarran kanssa. Ja tätä vain jatkettiin ja jatkettiin.

Komiteaa on tässä patistettu tätä seuranneiden tapausten myötä, lähtien NYPD:n rauhallisten muslimiyhteisön vakoilusta suuriin määriin korkean teknologian sodankäyntiin tarkoitettua laitteistoa, jota on annettu paikallisille poliisiasemille.

Millään tavalla systeeminvastaiset ovat todennäköisiä kohteita

Standardipuolustus valtion valvonnalle on, että “jos sinulla ei ole mitään salattavaa, sinulla ei ole mitään pelättävää.” Useimmille tämä on helppo kanta, ottaen huomioon että kokonaisuutena suurin osa ihmisistä ei ole valtion valvonnan kohteita. Churchin komitean loppuraportissa valtarakenteita kyseenalaistavat, tai edes yksinkertaisella tavalla valtanormeista poikkeavat ovat niitä, jotka nähdään todennäköisesti vihollisina.

Olipa kyseessä sitten FBI, CIA, NSA tai armeija, eri komitean tietoonsa saamat kotimaan vastatiedusteluohjelmat pyrkivät yleensä käytännössä valvomaan samoja kohteita. He olivat “Uuden Vasemmiston” jäseniä — jota FBI ei kyennyt määrittelemään, paitsi “enemmän tai vähemmän asenteena” — eri kommunististen ja sosialististen puolueiden jäseniä, kotimaan niskoittelijoita ja sodan vastaisia mielenosoittajia. Vaikka ohjelmat kohdistettiin myös valkoisen ylivallan ryhmiin kuten KKK, he olivat paljon enemmän kiinnostuneita yhä vain militantimman vasemmiston jäsenistä, joiden he epäilivät toimivan ulkovallan vaikutuksen alaisina.

Näiden laajojen leimojen takia valtion vastatiedusteluohjelmien kohteet päätyivät kattamaan tieteentekijät, Neuvostoliittoa tutkivat akateemikot kuten John Steinbeck ja kaksi sananvapauden kannattakaa, jotka puolustivat “klassisen nelikirjaimisen sanan käyttöä”, koska se “näytti ilmiselvää keskisormea hyveellisyydelle ja yleiselle moraalisuudelle.” Siihen kuului jopa jotain niinkin pikkumaista kuin opiskelijalehtien painostaminen muuttamaan niiden sisältöä.

Kuitenkin siviilioikeuksien ja yksityisyyden jatkuvasti ollessa vain valkoisten, keskiluokkaisten ongelmana, nämä ohjelmat keskittyivät kansalaisoikeusryhmiin ja “mustien nationalistisiin vihapuheryhmiin” (joihin FBI:n mielestä kuului Martin Luther Kingin Southern Christian Leadership Conference ja “suurin osa mustien ryhmistä”).

Useimmat nykypäivänä tietävät FBI:n Martin Luther Kingin niskaan hönkäilevästä ahdistelusta, jonka komitea sai selville. Siihen kuului kaikki mahdollinen Kingin vakoilusta myllykirjeiden lähettämiseen hänelle ja hänen nimensä mustamaalaamiseen hänen tukijoiden silmissä. Mutta tämä oli vain jäävuoren huippu. FBI laittomasti salakuunteli Malcolm X:ää, Huey Newtonia ja muita “mustia ekstremistijohtajia” sekä puertoricolaista nationalistiryhmää ja Palestiinaa kannattavia organisaatiota. Sen tavoitteena oli “neutralisoida” rauhanomaiset kansalaisoikeusryhmät kuten Student Nonviolent Coordinating Committee ja CORE, samalla kun armeija vakoili ja piti tiedostoja aktivisteista kuten Julian Bond ja Walter Fauntroy.

Black Lives Matter -liikkeen edistyessä ja organisaatioiden kuten BYP 100 ja maahanmuuttajaoikeuksia ajavien ryhmien jatkaessa valtaapitävien haastamista, on hyödyksi muistaa, että tiedustelupalvelut ovat perinteisesti nähneet ei-valkoiset kapinalliset erityisen uhkaavina ja heidän huomionsa arvoisina. (Journalistit ovat paljastaneet että nämä liikkeet ovat joutuneet viime vuosina valtion viranomaisten tarkan valvonnan kohteiksi.)

Valvonta on uhka vapaalle lehdistölle

Huolimatta tuoreesta vapaan lehdistön suitsutuksesta, presidentti Obama on ollut suurelta osin vihamielinen journalismin roolia kohtaan nykypäivän Yhdysvalloissa. Hän on käynyt tietovuotajien ja sisäpiiriläisten kimppuun pahemmin kuin kukaan muu Nixonin jälkeen, ja hän on jopa käyttänyt USA:n turvallisuusviranomaista lehdistön edustajia vastaan. Ja nyt Trumpin nousun myötä ihmiset ovat alkaneet miettiä mitä lehdistön vapaus tarkoittaisi paranoidin, lehdistöä vihaavan öykkärin alaisuudessa, jolla on kaikki modernin valvontavaltion voimat käytössään.

Churchin komitean löydökset antavat meille jotain viitteitä. Komitean loppuraportin mukaan lähes 30 amerikkalaista joutui FBI:n salakuunteluun vuosina 1960-1972 osana salaisen informaation tietovuotajien etsintää. Näistä seitsemän oli journalisteja. Nixon oli vastuussa 17:sta salakuuntelusta, sen jälkeen kun New York Times julkaisi raportin hallinnon Kamputsean salapommituksesta. Nixon jopa salakuunteli omaa puheidensa kirjoittajaa sen jälkeen, kun hän suostui kertomaan toimittajalle taustoja sosiaalitukireformia käsitelleestä puheesta.

Olisi virhe pitää tätä käytöstä vain Nixonille tyypillisenä. Kennedy seurasi Newsweekin toimittajaa sen jälkeen, kun tämä kirjoitti artikkelin, joka hallinnon mukaan perustui salaiseen tiedustelutietoon, kun taas Johnsonin valtakunnansyyttäjä salakuunteli kommunismin vastaisen uutiskirjeen päätoimittajaa samasta rikkeestä.

Läksy on selvä: kun annetaan kyky tutkia vuotoja väijymällä lehdistöä, valassaolijat käyttävät sitä.

Sota ja taistelufiilis kasvattavat väärinkäytösten todennäköisyyttä

Churchin komitean löydökset tekivät selväksi, että Yhdysvaltain pystyttävä valvontasysteemi ja sen väärinkäytön taustalla oleva mentaliteetti ei olisi voinut olla olemassa ilman Yhdysvaltain ikuisen sodan politiikkaa.

William C. Sullivan, FBI:n johtajan entinen assistentti, kertoi komitealle FBI:n kotimaan ryhmien vastaisiin ohjelmiin liittyen: “Me olemme käyttäneet (näitä tekniikoita) neuvostoagentteja vastaan… (Samat menetelmät) tuotiin kotiin mitään organisaatiota vastaan, joita me vastustimme.” Kuten raportti sen sano, “mikä toimii yhtä vihollista vastaan, toimii toista vihollista vastaan.”

Sullivan selitti, että viraston välinpitämättömyys lakia kohtaan oli perintöä “sotapsykologiasta” 1940-luvulta, jolloin “laillisuus ei ollut mikään kysymys.” Hän täsmentää:

Sitten tuli kylmä sota. Me ajoimme samaa asiaa Korean sodassa, ja kylmä sota jatkui, sitten Vietnamin sota. Me emme koskaan vapauttanet itseämme siitä psykologiasta, jolla meidät oltiin indoktrinoitu, juuri Pearl Harborin jälkeen.

Kun vanha valta näytti romahtavan kotona, tämä loi räjähdysherkän sekoituksen. Vaikka amerikkalaiset näkevät terrorismin eräänä pahimmista uhista heidän elämäntyylilleen nykyään, terrori-iskujen määrä USA:ssa nykyään kalpenee verrattaessa sitä 1970-lukuun, kun sodanvastaiset, uskonnolliset ja kansallismieliset organisaatiot toteuttivat kymmenittäin pommi-iskuja ja hyökkäyksiä poliisia vastaan.

Kun tämä yhdistetään protestiliikkeiden kasvuun ja niiden lisääntyneeseen radikalismiin sekä sarjaan mellakoita 1970-luvulla, on selvää että valtion viranomaiset alkoivat nähdä siviilipopulaation vihollisena. “Varmasti sadat, mahdollisesti tuhannet amerikkalaiset — jotka suurin osa olivat alle 3-kymppisiä — olivat päättäneet tuhota yhteiskuntamme”, lukee paperissa, joka on tuotettu presidentille vuonna 1970. FBI-johtaja Clarence M. Kelley sanoi komitealle, että “sarja tilanteita on tapahtunut menneisyydessä ja tulee tapahtuman tulevaisuudessa kun valtio on erkaantunut sen perinteisestä roolista…. ja kun se ottaa askelia joita tarvitaan välittömään uhkaan vastaamiseen ihmiselämälle tai omaisuudelle.”

Sellaiset asenteet tuottavat yhtälailla radikaaleja toimia. Armeija on oikeuttanut laittoman kotimaan valvontaohjelmansa sillä perusteella, että se “tarvitsi sellaista informaatiota 1960-luvun lopulla, joka mahdollistaisi sen valmistautua tilanteisiin joissa se kutsuttaisiin tukahduttamaan kansan väkivaltaisuudet.” Hänen keskustellessaan Nixonin kanssa mahdollisuudesta antaa lupa “salamyhkäiselle sisääntulolle”, Tom Huston myönsi, että se oli “selvästi laitonta: sitä voidaan verrata asuntomurtoon” mutta että “se on myös mitä hedelmällisin työkalu.”

Vaikka yhteiskunnan romahtamisen todennäköisyys ei olekaan 1970-luvun vertainen, se mikä on tärkeämpää on mielikuva. Yhdysvaltain hallitus on jo rakentanut vuosittain yli $1 biljoonan arvoisen kansallisen turvallisuuden valtion yhden terroristi-iskun jälkeen, kun islamofobia on kasvussa kiitos jatkuvan varoittelun terroristien soluttautumisesta ja nukkuvista soluista, mikä saattaa tavalliset muslimit “vihollisena” näkemisen vaaraan. Niin kauan kuin “terrorismin vastainen sota” jatkuu, niin kauan jatkuu myös väärinkäytösten potentiaali.

Kun puhutaan Churchin komitean havaitsemista laittomuuksista tiedusteluyhteisössä, on houkutus nähdä sellaiset asiat tapahtuneen vain kerran ja pitää niitä nyt mahdottomina. Kuitenkin väärinkäytökset, joista me tiedämme jo — oli kyse sitten FBI:n nuorten muslimimiesten vangitsemisesta, Obaman hallinnon erääseen Fox Newsin toimittajaan kohdistamasta valvonnasta tai NSA:n työntekijöiden nakukuvien levittämisestä ja rakkauselämän kiinnostusten vakoilusta — osoittavat että Churchin komitean pelot neljä vuosikymmentä sitten ovat yhtä relevantteja tänä päivänä. Jokaista pelottaa Donald Trumpin muuttuminen seuraavaksi Hitleriksi. Miksi emme ole huolissamme siitä, että tiedusteluyhteisö palaa vanhojen jekkujensa pariin?

Artikkelin julkaissut In These Times

Tiede

Muinainen temppeli Marsissa kertoo uskonnosta

27 toukokuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Havaintopäivämäärä: helmikuu 4, 2020

Havaintopaikka: Mars

Valokuvalähde: http://gigapan.com/galleries/13463/gigapans/202057

Löysin tämän temppelin Marsin kukkulalta Gigapan-kuvasta. Tämä temppeli on puoliksi hautautunut, mutta silti näkyvissä on ovi ja se on katsojan suuntaan. Seinien kulmat ovat edelleen hyvin säilyneet ja helposti nähtävillä. Monumenttien asettaminen vuorille ja kukkuloille on aina ollut uskonnollisesti, kulttuurillisesti ja historiallisesti merkittävää. Tämä vaikuttaa temppeliltä. Ehkäpä uskonto antaa kaikille lajeille tietynlaisen tarkoituksen ja turvallisuudentunteen.

Scott C. Waring

Artikkelin julkaissut ET Data Base

Toim. huom. Courtney Brownin kaukokatselukirjassa Cosmic Voyage puhutaan tästä samasta aiheesta. Siinä kaukokatselun avulla ollaan selvitetty, että Marsissa asuvilla on yhteiskunnassaan eräänlaiset kaksi luokkaa. Ylempi luokka on hallitsijaluokka joka ei tavallaan usko mihinkään, ja alempi luokka on uskovaiset, johon kuuluu myös papisto heidän ”hallitsijoinaan”. Courtneyn yhdistys tekee edelleen kaukokatselutyötä:

_| eksopolitiikka.codeberg.page |_

Biologista sodankäyntiä: tri. Frank Olsonin tapaus

Huomioita

Alaviitteet

Miksi UFOt eivät laskeudu luoksemme?

Valittuja kanavointeja

joulukuu 18, 1973

tammikuu 4, 1974

tammikuu 7, 1974

tammikuu 8, 1974

tammikuu 25, 1974

helmikuu 2, 1974

helmikuu 9, 1974

helmikuu 18, 1974

toukokuu 14, 1974

helmikuu 23, 1974

helmikuu 25, 1974

Toinen 10km torni Merkuriuksessa

Toivottakaamme avaruusolennot tervetulleiksi Ummaan

Tässä on Amerikan Tohtori Kuolema

Kuinka kommunikoida avaruusolennoille etäältä

Maan ulkopuolinen äly

Lauantaimeditaatio 14.9.2019

Lauantaimeditaatio

Avaruusalus Kuun varjoissa Apollo 11:n kuvassa

Miksi yli 40v vanha Churchin komitean raportti pitäisi edelleen kiinnostaa

Kansallisen turvallisuuden valta melkein aina kääntyy omia kansalaisia vastaan

Millään tavalla systeeminvastaiset ovat todennäköisiä kohteita

Valvonta on uhka vapaalle lehdistölle

Sota ja taistelufiilis kasvattavat väärinkäytösten todennäköisyyttä

Muinainen temppeli Marsissa kertoo uskonnosta

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus