Se vain hajottaa miten paljon ihmiset sekoittavat keskenään modernin UFO-ilmiön täysin erilliseen kysymykseen siitä onko Maan ulkopuolella elämää ollenkaan.

Pari viikkoa sitten näin hieman vaivaa vastata kreationistiastronomi tri. Danny Faulknerin artikkeliin “Onko usko Maan ulkopuoliseen elämään harmitonta?” loka/joulukuun 2015 Answers-lehden numerossa. Artikkelissa Faulknerin teesi oli:

“Jesaja 45:18 tekee eron Jumalan roolissa maan ja taivaiden (koko loppu universumi) välillä. Se sanoo, että Jumala ei luonut maata turhaan, vaan että Hän teki siitä asutun. Vaikka Raamattu ei ole geosentrinen (aseta Maata kaiken keskipisteeksi), maa on Jumalan huomion keskipiste. Ihmiset — ei siis avaruusolennot — ovat Jumalan pääasiallinen projekti universumissa.”

Ongelma oli, että hän otti antroposentrisen fokuksen Raamattuun, minkä voidaan tulkita vihjaavan että avaruusolentoja ei ole olemassa ja vielä eteenpäin vietynä esittävän dogmaattisen lauseen että avaruusolentoja ei ole olemassa. Mikä vielä pahempaa, hän teki olemattomasta Maan ulkopuolisesta elämästä Raamatun “ennusteen” vastalauseeksi evolutionaariselle maailmankuvalle. Yksinkertaisesti ilmaistuna, hän esitti dogmaattisia väitteitä jostain mistä Raamattu on täysin hiljaa, perustuen “raamatullisiin periaatteisiin” jotka osoittautuvat pohjautuvan loogisille ristiriidoille. Faulknerin artikkeli sitten vetoaa seuramuksiin, mitkä liitetään vetoomukseen tasa-arvosta: nuo avaruusolento-poloiset olisivat kirouksen alaisia, ilman mahdollisuutta päästä pois langenneesta tilastaan, ja miten reilua sellainen olisi? … joten tämän takia avaruusolennot ovat mahdottomia, eiks niin?. Ongelma on, että tämä ei todellisuudessa pidä paikkaansa; kuten olen verkkosivuillani osoittanut, jos Aatamin perisynti voitaisiin jyvittää hänen verenperillisilleen, silloin Viimeinen Aatamin vanhurskaus voitaisiin samalla tavoin jyvittää uskon avulla pois tuosta verenperinnöstä. Jos vain Aatamin perilliset olivat alennustilan vaikutuksen alaisia (esim. vakavat synnit), silloin kuka tahansa älykäs avaruusolento, jonka kohtaamme, olisi joko lankeamaton (mutta lankeemuksen universaalin vaivannäön vaikutuksen alla kuten koko muukin luomakunta) tai langennut itsekseen (mikä tarkoittaa sitä, että heidän pelastuksensa on Jumalan ja heidän välinen asia).

Tämän postauksen otsikko jättää pois mahdollisuuden avaruusolennoille luomiskertomuksessa, mutta mainitsen tämän nimeltä, koska luomiskertomustyypit ovat niitä jotka ajavat anti-alien -agendaa vahvasti tällä hetkellä. Olen ollut luomiskertomuksessa esiintyvien avaruusolentojen ystävä ja todennäköisesti olen niin jatkossakin; en vain tykkää siitä paisuttelusta kun tämän teorian avulla tehdään väitteitä Raamatun sanomasta perustuen todennäköisyyksiin, jotka saattavat olla vahingollisia Raamatun auktoriteetille ja sitten muuttua kompastuskiveksi Evankeliumille jos tämä uhkapeli ei onnistukaan! Vastaukset luomiskertomuksessa yksistään eivät ole tekemässä tätä mahdollisesti vahingollista virhettä. Jokainen suuri kreationistijärjestö, jolta olen asiasta kysynyt, esittää samoja väitteitä. Kukaan ei esitä faktoja oikein sanomalla, että Raamattu vahvasti sanoo Maapallon yksistään olevan asuttu, vaan sen sijaan he dogmaattisesti inttävät, että Raamattu sanoo ettei avaruusolentoja ole olemassa perustuen “raamatullisiin periaatteisiin” jotka rakentuvat loogisten päättelyvirheiden päälle.

Esimerkiksi hänen käännöksensä jakeesta Jesaja 45:18 kertoo enemmän kuin mitä teksti oikeasti sanoo.

Kristityt uskovat, että Maa on erityinen ja että Jumala aktiivisesti on mukana sen asukkaiden toimissa. Se voi olla totta että Maa on Jumalan huomion keskipiste. Hän loi ihmiskunnan Omaksi kuvakseen. En kiistä sitä.

Minä voin esittää ja esitän sen idean, että vaikka Raamattu sanoo, että Jumala ei luonut Maata turhaan (tyhjäksi) että tämä tarkoittaisi täyttä vastakohtaa taivaille. Meillä on kolme väitettä: Jumala loi taivaat. Jumala loi maan. Jumala ei luonut sitä turhaan vaan asutuksi. Tämä ei tarkoita väistämättä, että hän jätti taivaan asumattomaksi. Ja kuitenkin meillä on kreationistijärjestöjä, jotka esittävät absurdeja väitteitä, kuten esimerkiksi tämä kappale 18 kirjassa New Answers Book:

 “Mutta mitä Raamattu sanoo elämän luomisesta “valoihin taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle”? Sellaista kuvausta ei ole, koska valot taivaanvahvuudella ei oltu suunniteltu elämää varten.”

Ystäväni, tämä on bona fide -argumentti hiljaisuudesta, heikoin ja kaikkein vähiten suositeltava kaikista argumenteista. Raamattu on yhtä hiljaa mikrobeista ja mustista aukoista. Me emme voi sanoa, että taivaat ei ole suunniteltu elämää varten yksinkertaisesti siksi, että Raamattu ei mainitse että asia on näin. Se voi olla, että Raamatun ilmestys on, tuota, geosentrinen ja ei lotkauta korviaan Jumalan luomusten asioille “galaksissa kaukana, kaukana muualla”. Se on varmasti totta, että maallisesta näkökulmasta tähdet tarjoavat valoa ja merkkejä vuodenajoista ja tietynlaista ihmetyksen aihetta Jumalan luomisvoimasta, mutta voi olla myös että Raamattu ei mainitse mitään muuta tarkoitusta taivaille yksinkertaisesti siksi koska se ei ole meidän asiamme. Raamatun hiljaisuus koskien Maan ulkopuoleisia elämänmuotoja ei osoittaisi tätä virheellisyyttä vääräksi. Me voisimme yhtä hyvin sanoa, että Maan ulkopuolinen elämä ei ole tämän keskustelun aihe.

Konteksti jakeelle Jesaja 45:18 on, että Jumala vakuuttaa Israelille, että Hän on ohjaksissa ja että kaikella Hänen tekemällään on tarkoituksensa; on olemassa suunnitelma. Hän sanoo, “Minä loin taivaan. Minä loin Maan. Minä loin Maan tarkoituksenani luoda ihminen. Minulla oli suunnitelma kun loin universumin, aivan kuten minulla on suunnitelma Israelia varten ja en tehnyt lupaustani Jaakobille turhaan.” Jos sanoo jakeen Jesaja 45:18 sulkevan pois mahdollisuuden Maan ulkopuoliselle elämälle, silloin liioittelee, koska niin tehdäkseen on täytynyt pakottaa ristiriita jota ei löydy tekstistä. Teksti kyllä sanoo, että Jumala loi maan asutuksi; se ei sano, että Hän loi taivaat asumattomaksi.

Jopa silloinkin UFOjen identiteetin ongelma ja uskomus Maan ulkopuolisten tahojen vierailuihin planeetallamme on varsin riippumaton kysymyksestä ovatko avaruusolennot olemassa ja olisiko se ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa. Me voimme olla yhtä mieltä siitä, että raportit väitetyistä avaruusolentojen vierailuista ovat epätodennäköisesti totta, mutta entäpä avaruusolennot joita emme ole koskaan kohdanneet, jotka elävät jossain tuolla taivaissa? Varoittaisin kristillisiä johtajia vetoamasta tunteisiin perustuen ensimmäiseen jolla tuomita jälkimmäisen tarkastelu, koska tämä on sama kuin vertaisi omenoita appelsiineihin. On pelleilyä sanoa “Avaruusolennot eivät koskaan vierailleet Maassa; siksi avaruusolentoja ei voi olla olemassa avaruudessa.”

Kysykäämme itseltämme: Kuka hyötyy siitä, kun kunnianarvoisa kristitty organisaatio esittää dogmaattisesti, että avaruusolentoja ei ole olemassa Raamatun ennustuksena, jos avaruusolentoja todella on olemassa? Vaikka minä uskon, että he tarkoittavat hyvää, dogmaattisten väitteiden esittäminen asioista, joista Raamattu on hiljaa, tekee potentiaalisesti huonoa Raamatun auktoriteetille ja vie kaiken uskottavuuden Evankeliumin sisältämältä viestiltä. Ainoa mitä vaaditaan on, että löydetään yksi avaruusolento, ja tämä huonosti muotoiltu argumentti kumoutuu. Miettikää sitä.

Pienen harkinnan jälkeen olen päättänyt julkaista kirjan UFOista, Raamatusta ja avaruusolennoista: Strangers and Aliens: A Christian Sci-fi Author Explores the Argument for Extraterrestrial Life Amazon.comissa.

  Artikkelin julkaissut exotheology.org