Tämä on Leo Sprinklen arvio Alfred Lambremont Webren kirjasta Exopolitics: Politics, Government And Law In The Universe by Alfred Webre, J.D. (Universebooks; Filament Books 2005) ISBN: 0-9737663-0-1
Mikä tahansa tutkivan teoksen arvio tulisi tarkastella kolmea kysymystä: Mikä on kirjoittajan esittämä tavoite? Miten hyvin kirjoittaja saavuttaa tuon tavoitteen? Miten kirja antaa oman panoksensa alalle?
Arvion lukijalle tulisi antaa sekä intellektuaalinen arvio kirjasta että joitain arvioijan oivalluksia kirjoittajan aikeista ja saavutuksista. Näin arvion lukija voi määrittää arvioijan puolueellisuuden ja sitten päättää ostaako ja/tai lukeako kirjan.
Kirjan Exopolitics kirjoittaja sekä kouluttaa että patistaa lukijaa hyväksymään rohkean ja optimistisen kuvan Maapallosta ja ihmiskunnasta. Hyvin kirjoitettu ja hyvin toimitettu kirja tutkii eristyksissä olevan planeetan statusta, joka on valmis liittymään kosmiseen yhteisöön — “Universumin yhteiskuntaan.”
Kirjan kirjoittajalla, Alfred Lambremont Webrella, on tutkinnot oikeustieteestä ja sovelletusta psykologiasta. Hän tarjoaa lukijoilleen monien ammatillisten toimien hedelmiä, mm. hänen työstään tulevaisuudentutkijana Stanford Research Institutessa. Vuonna 1977 hän veti projektia, jolla kehitettäisiin ehdotus Valkoiselle Talolle kommunikoida avaruusolennoille presidentti Carterin hallinnon aikaan.
Exopolitics tarjoaa viitekehyksen, tai mallin, arvioida ihmiskunnan nykystä ja tulevaa statusta. Esitetty tavoite on tarjota silta kahden käsitteen, nykyisen eristyksissä olevan Maapallon ja tulevan kosmisten kulttuurien osana olevan Maapallon, välille moniulotteisen Universumin yhteisössä.
Webre valmistelee lukijaa sekä muutoksiin poliittisessa “todellisuudessa” että muutoksiin myös tieteellisessä “todellisuudessa”. Hän painottaa holografisen Universumin periaatetta. Sekä henkiset että materiaaliset dimensiot ovat YHTÄ. Näin henkinen ja eettinen sekä tieteellinen ja tekninen kehitys ovat merkkejä planeetan yhteiskunnasta, joka on valmis universaaliin “yhteenliittymään” politiikan, hallinnon ja lain saralla.
Webre ottaa kantaa moniin kysymyksiin: Onko Eedenin Puutarhan tarina heijastusta ihmiskunnan alkujuurista kosmisessa kontekstissa? Onko Maa eristyksissä johtuen Maan ulkopuolisten yhteisöjen karanteenista? Onko ihmiskunnan väkivallan historia — ja nykyiset suunnitelmat aseistaa avaruus — merkittävä tekijä Maan ulkopuolisten yhteisöjen karanteenissa? Kapinoivat Maapallon “jumalat”, tai hallitsijat, suuremman kosmisen yhteisön hallintoa vastaan? Onko UFO-ilmiö merkki ET-ohjelman strategiasta? Onko Paljastusprojekti keino jolla ihmiskunta voi muodollisesti tunnustaa avaruusolentojen läsnäolon? Kirjoittaja ottaa käyttöön of “reflektiivisyyden” ja “dimensionaalisuuden” käsitteet metodeina joilla ihmiset tulevat tietoisiksi korkeammista ulottuvuuksista ja korkeammista totuuksista. Näin sekä ulkoiset (empiiriset) että sisäiset (intuitiiviset) metodit saavat painoarvoa tutkittaessa ja arvioitaessa totuutta. Esimerkiksi Webre käyttää erilaisia galluppeja todisteena kaksoishypoteesista: Useimmat aikuiset ovat tietoisia sekä avaruusolentojen läsnäolosta että UFO-salailusta. Arviolta puolet amerikkalaisista aikuisista ovat yhtä mieltä sen kanssa, että valtion virkamiehet panttaavat tietoja UFO-raporteista.
Webre sanoo: “Muutosvoimaiset Eksobiologia, Eksoarkeologia ja Eksopolitiikka rakentaisivat tiedon sillan ja suhteen kehittyneisiin sivilisaatioihin Universumissa.” Hän peräänkuuluttaa Kontaktin Vuosikymmentä (Decade of Contact) jolla valmistellaan yhteiskunta linjautumaan Universumin yhteiskunnaksi.
Arvioijan mielestä kirjoittaja on hyvin kuvannut tavoitettaan, joka on esittää malli Univerumin politiikalle, sekä lähestymistapa jolla ihmiskunta voi suunnata itsensä Universumin yhteiskunnan lakiin ja hallintoon. Onko kirjoittaja saavuttanut tuon tavoitteen hyvin? Arvioija tunnustaa, että voi olla monenlaisia tulkintoja, riippuen lukijan asenteista.
Yleinen lukija saattaa kysyä: Miten kirjoittaja on saanut tietää Universumin laeista ja hallinnosta? Havainnoimalla? Intuitiolla? Informaatiolla avaruusolentojen yhteiskunnista?
“Valistuneiden” henkilöiden mielipiteet (meditaatioiden, UFO/ET-kohtaamisten ja kehittyneen koulutuksen avulla) ovat todennäköisemmin sekä samaa mieltä että myötäilemässä Webreä. “Käytännön” kysymyksistä kiinnostuneet henkilöt (esim. huoli työpaikasta, skeptisismi avaruusolentoja kohtaan, “alienien” pelko) eivät ole todennäköisesti lukemassa kirjaa tai reagoimassa malliin. Henkilöt joilla on tiettyjä affiliaatioita tai “erikoisintressejä” (esim. tiedeusko, uskonnollisuus tai mukana salaisissa operaatioissa) todennäköisesti hylkäävät kirjan ja sen kuvaaman mallin.
Ehkäpä nykyinen “peli” jatkuu, jossa dominantti kulttuuri on sitä mieltä, että “looginen positivismi” on käytetty menetelmä ja “fyysiset todisteet” ovat sen menetelmän mittari. Jos nykyiset olosuhteet jatkuvat, silloin UFO-salailu jatkuu, ja dominantti kulttuuri jatkaa avaruusolentojen läsnäolon kieltämistä.
Webre esittää, että olosuhteet ovat kuitenkin muuttumassa. Maapallolla on monia olosuhteita (esim. saasteet, ilmastonmuutos, kasvien ja eläinten sukupuutto) ja moni ihmisten huolia (esim. sodat, kulttuurin ja uskonnon konfliktit, rikkaiden ja köyhien väliset erot, vapaan energian teknologioiden evääminen) jotka vaativat uudenlaista kuvaa Maapallosta ja uudenlaista kuvaa ihmiskunnasta.
Tarjoaako Eksopolitiikan malli tuon perspektiivin? Miten kirja Exopolitics antaa panoksensa Eksopolitiikan kirjallisuuteen?
Eksopolitiikan kirjallisuus voidaan ryhmitellä neljään kategoriaan:
Avaruusolennoilta (ET) tai toisesta ulottuvuudesta (extra-dimensional, ED) olevilta saatujen kanavoitujen viestien kirjoittajien esittämät asiat, jotka kuvaavat Maan ulkopuolisia tai moniulotteisia yhteiskuntia;
Raportit henkilöiltä, jotka kuvaavat kohtaamisia ET/ED-olentojen kanssa sekä heiltä heidän maailmoistaan saamiaan viestejä;
Raportit henkilöiltä, jotka kuvaavat matkanneensa toisille planeetoille tai ulottuvuuksiin, ja heidän havaintonsa niistä yhteiskunnista;
Muiden Eksopolitiikasta esittämien lausuntojen kommentaattorit (esim. “sci-fiä”, spekulaatiota, UFO/ET-kokemuksia).
Tämä arvio ei kykene tiivistämään suurta ET-kontaktikirjallisuuden määrää (ottaen huomioon veeda-traditiot, Zecharia Sitchinin tekstint, Vanha ja Uusi Testamentti), mutta se voi antaa muutamia esimerkkejä viimeaikaisista Eksopolitiikan kirjoituksista joihin verrata.
Nykyisen tiedeyhteisön jäsenet yleensä keskittyvät fyysisiin ja biologisiin olosuhteisiin, joita tarvitaan elämän syntyyn (kaukaisille) planeetoille. He saattavat tukea SETIä (Search for Extraterrestrial Intelligence), mutta he harvoin pitävät UFO-raportteja merkkinä avaruusolentojen vierailusta.
Juopa monien tieteentekijöiden ja useimpien UFO-tutkijoiden välillä voi olla eheytymässä. Esimerkiksi eräs artikkeli tutkii avaruusolentohypoteesia — “Inflaatioteoria: Sen merkitys Maan ulkoopuolelta tulleille vierailuille”, Journal of the British Interplanetary Society, vol. 58, 2005, pp. 43-50) jonka ovat kirjoittaneet James Deardorff, Bernard Haisch, Bruce Maccabee ja Hal E. Puthoff, jotka ovat sekä valtavirran tiedemiehiä että UFO-tutkijoita.
Muutamat psykologit ja psykiatrit ovat osallistuneet UFO-tutkimukseen. LT John Mackin kuolema vuonna 2004 kuitenkin sai palstatilaa useista pääkirjoituksista, mm. Stephen Bassettin “Exopolitics”-kolumnissa UFO magazinen joulu-tammikuun 2005 numerossa, s. 16-18. Tri. Mack, psykiatrian professori Harvardin yliopistossa, oli kirjoittanut kaksi kirjaa UFO-“abduktiohenkilöistä”, ja hän oli perustanut Program for Extraordinary Experience Research (PEER) -ohjelman.
Philip Krapf, entinen uutistoimittaja Los Angeles Timesissa, on kuvannut vierailuaan Maan ulkopuolisen sivilisaation aluksessa ja heidän suunnitelmistaan ottaa yhteys Maapallon maihin.
Courtney Brown, Ph.D., on poliittisen tieteen professori, joka on kuvannut kaukokatselusessioitaan, ja hänen analyysiaan Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden poliittisesta struktuurista.
C.B. “Scott” Jones, Ph.D. veti kansainvälisten puhujien ryhmää konferenssissa nimeltä When Cosmic Cultures Meet. Washington DC:ssa pidetyn konferenssin tarkoituksena oli valmistella julkisen puolen virkamiehiä mahdolliseen avaruusolentojen läsnäolon paljastamiseen.
The Disclosure Project, jota vetää LT Steven Greer, on videoinut satojen evp valtion ja armeijan viranomaisten todistuksia koskien heidän tietojaan UFO-salailusta.
Michael Salla, Ph.D., kirjan Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence kirjoittaja, on arvioinut kansainvälistä politiikkaa ja sitä miten avaruusolentojen läsnäolo on vaikuttanut siihen. Hän pyrkii arvioimaan todisteiden tasoja eri “Eksopolitiikan politiikan” aspekteilla.
Paul von Ward, kirjan Gods, Genes, and Consciousness kirjoittaja, analysoi todisteita eri lähteistä (arkeologiset, kulttuurilliset, geneettiset, historialliset ja tekniset tiedot) siitä, että AB:t (kehittyneet olennot, Advanced Beings) ovat auttaneet ihmiskuntaa perustamaan Maan sivilisaatiot. Hän keskittyy “uskonnollisiin” ja “tieteellisiin” perinteisiin, ja se tarjoaa analyysin tekijöistä, jotka ylläpitävät sotia ja muita konflikteja kulttuurien ja valtioiden välillä. Hän esittää lähestymistavan jolla helpottaa konflikteja eri kulttuurien välillä, joilla on eri “jumalat.”
Ida M. Kannenberg on kirjoittanut neljännen krijansa Reconciliation erittäin kehittyneiden olentojen, THOTH ja TRES, avulla. Hän analysoi argumenttia siitä miten ihmiskunta on henkisesti valmis arvioimaan uudelleen suhdettaan muuntasoisiin kosmisiin tietoisuuksiin.
Lisette Larkins on kirjoittanut kolme kirjaa hänen kommunikaatiostaan avaruusolentojen kanssa, painottaen sitä että kuka tahansa voi kommunikoida, telepaattisesti, Maan ulkopuolisten olentojen kanssa.
Nämä lyhyet esimerkit kertovat siitä, että on olemassa laajalti kirjallisuutta kenelle tahansa lukijalle, joka haluaa arvioida Webren ja hänen Eksopolitiikan mallinsa kontribuutiota.
Jos arvion lukijalla on epäilyksiä “totuuden” intuitiivisten prosessien suhteen, silloin LT David R. Hawkinsin kirja Power Versus Force voi tarjota empiirisen menetelmän millä arvioida tietoisuuden tasoja tai kalibroida totuuden tasoja. J
Jos sinulla on epäilyksiä UFO-salailuun liittyen, silloin Richard Dolanin kirja UFOs and the National Security State voi tarjota tarpeellista historiallista informaatiota avaruusolentojen läsnäolon ja UFO-salailun hyväksyntään.
Mielestäni tämän kirjan kirjoittaja Alfred Lambremont Webre on esittänyt lukijoilleen pienen paketin joka sisältää suuren lahjan — uuden vision ihmiskunnan paikasta Kosmoksessa. Useimmat kirjat Eksopolitiikasta on kirjoitettu ihmiskunnan perspektiivistä, tai yksittäisen kirjoittajan perspektiivistä. Webre on tarjonnut universaalin lain ja hallinnon perspektiivin joka nousee ihmiskunnan päiväpolitiikan yläpuolelle ja joka näkee ihmiskunnan Kosmisina Kansalaisina.
Kun lukija on valmis, hänen Eksopolitiikkansa tarjoaa yksittäisen ja kollektiivisen suunnitelman jolla kehittää yhteiskuntarakenne Maan päällä jolla auttaa ihmiskuntaa, Kontaktin Vuosikymmenessä, liittymään ja osallistumaan Universumin yhteiskuntaan.
***
Arvioija: R. Leo Sprinkle, Ph.D., on terapiapsykologi, emeritysprofessori Wyomingin yliopistossa, sekä tunnettu ufologi ja kirjailija. Hänen abduktiotutkimuksensa alkoi 1960-luvun puolessavälissä, ja hän on asettanut standardit tälle tutkimusalale. Hän on perustanut Rocky Mountain UFO Conference, joka pidetään joka kesäkuu Laramiessa, WY (now in its 23rd year). Lähde: http://tinyurl.com/39pqgb
Julkaistaan tässä muutama artikkeli tiedustelupalveluista ja niiden roolista yhteiskunnassamme ja tietojen salailussa. Tapani Koivula kirjoitti Suomen UFO-tutkijoiden UFO-raportti -julkaisussa numerolla 22-23 siitä miten Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli äärimmäisen paranoidi kaikkea tiedustelutoimintaa liittyvää kohtaan. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena kertoa yleisesti siitä miten Rauni-Leenan luulot tiedustelupalveluja kohtaan ovat jossain mielessä faktoihin perustuvia.
Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:
Tapani Kuningaskin huolestui 1990-luvun lopulla Rauni-Leenan salaliittoväitteistä. Rauni-Leena oli mukana elvyttämässä Iso-Syötteen ufoseminaareja vuonna 1997. Muita aktivisteja seminaarissa olivat Suomen Ufotutkijat sekä Helsingin Ufoyhdistys — Interplanetaristit. Kaikkien yllätykseksi Rauni-Leena karkasi seminaarista ennen ufopaneelia, saatuaan selville, että Syötteen hotelli on salaisen palvelun koulutuskeskus… Ja Suomen kaupungeissa katuvaloihin oli muutettu infrapunasäteilijät ihmisen aivotoiminnan hämärtämiseksi. Tapanin aloitteesta erilaisten rajatiedon tilaisuuksien järjestäjät pitivät palaverin Ekbergin kahvilassa Helsingissä. Yritimme tehdä sopimuksen, että sekä Rauni-Leenan että koko rajatiedon suojelemiseksi skeptisiltä toimittajilta Rauni-Leenaa ei kutsuttaisi esitelmöijäksi vähään aikaan. Kokouksessa oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo ehtineet kutsua hänet puhujaksi, eivätkä halunneet perua tilaisuutensa yleisömagneettia.
Itse olen aina kannattanut suvaitsevaisuutta ja erilaisten mielipiteiden sallimista. Yllättäen Rauni-Leena oli saanut tietää palaveristamme. Lisäksi hän väitti saaneensa avaruusolennoilta automaattikirjoituksella tiedon, että minä olin salaisen palvelun maksettu agentti. Niinpä hän sanoi ystävyytemme irti. Kun kyseinen automaattikirjoitus oli tullut, paikalla oli ollut Rauni-Leenan paras rajatiedon ystävätär, jonka kanssa ystävyyteni on jatkunut ensi kohtaamisestamme lähtien 1990-luvulta alkaen, ja jatkuu edelleen. Hän oli saanut tarkistaa tekstin, mutta todellisuudessa siinä ei ollut sanaakaan minusta. Myös toisen suomalaisen, erään kontaktihenkilön ja reiki-kouluttajan, Rauni-Leena oli leimannut maksetuksi agentiksi. Täytyy sanoa, että minun oli vaikea ymmärtää hänen jatkamisensa myös Ultrapäivien kassamagneettina. Kun kysyin sitä järjestäjiltä, hekin vetosivat siihen, että ”yleisö haluaa”. Siis esitelmöijiksi valitaan sen mukaan kuin he tuovat rahaa, olivat väitteet kuinka vainoharhaisia ja pelottelevia tahansa? No, en suinkaan hylännyt upeita Ultrapäiviä yhden ristiriidan vuoksi. Viiden vuoden ajan olen järjestänyt Ultrapäivillä ufoiltoja, useimmiten Olli Pajulan kanssa.
(…)
On aikamoinen mysteerio, kuinka vapaasti Rauni-Leena sai toimia sekä Suomessa että ulkomailla hurjine ja pelottavine väitteineen ilman, että sitä suoranaisesti estettiin. Hän tosin joutui samanlaiseen CIA:n uhkailuun, kuten esimerkiksi englantilainen ufotutkija Anthony Dodd. Moni, joka olisi voinut kiistää Rauni-Leenan pahimmat väitteet, vaikeni julkisuudessa. Näitä olivat Tapani Kuninkaan ohella Pekka Suominen ja john E. Mack, jopa James Hurtak. Monet tietysty vetävät tästä sen johtopäätöksen, että minä olen ollut väärässä kritisoidessani Rauni-Leenaa. Itse koen, että kyseiset henkilöt kokivat aiheen liian kiusalliseksi ja mieluummin vaikenivat. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, poikettiinko rehellisen totuuden tieltä, kun suvaitsevaisuuden ja yleisömenestyksen nimissä sallittiin Rauni-Leenan vainoharhaisimmatkin väitteet (1997-2015). Onko IsoSyötteen hotelli Syötekeskus edelleenkin salaisen palvelun koulutuskeskus — koska parvekkeilla on sadeveden poistoreikiä, tai naisten vessojen käsienpesualtaista tulee myrkkykaasuja? Tai minä olen suurvaltojen maksettu agentti?
Kirjoittanut Jonathan Andrews*
Eksopoliittisen liikkeen saadessa pontta se voi olla mahdollisuus kiinnittää huomiota työterveysvaaroihin, jotka tämän alan mukana tulevat. Eksopolitiikassa mukana olevat, ja erityisesti kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat, saattavat olla tietoisia valtion negatiivisista vasteista sellaisiin aloitteisiin. Kysymys herää tällöin mitä suojamekanismeja kansalaisdiplomaatit saattaisivat käyttää valtion negatiivisia responsseja vastaan.
Yleisesti ottaen kansalaisdiplomatiaa voidaan kuvata kaikkina epävirallisina kontakteina eri valtioiden kansalaisten välillä, verrattuna virallisiiin diplomaattikontakteihin valtioiden edustajien välillä. [1] Mutta vielä erityisemmin kansalaisdiplomatiaa käytetään usein erityisen epämuodollisen diplomatian tarkoitukseen, jossa epäviralliset edustajat (akateemikot, eläköityneet armeijan ja siviiliväestön edustajat, tunnetut julkisuuden hahmot ja yhteiskunnalliset aktivistit) ottavat osaa dialogiin, jonka tarkoituksena on konfliktin ratkaisu, tai luottamuksen rakentaminen. [2] Tässä merkityksessä siihen usein viitataan termillä “Radan II diplomatia.” (Track II Diplomacy) Toisen Radan diplomatia on osoittautunut hyödylliseksi tilanteissa, joissa viralliset, diplomaattiset kommunikaatioyhteydet maiden tai valtion ja kapinallisjoukon välillä ovat hajonneet. Näissä olosuhteissa epäviralliset kanavat voivat toimia usein tehokkaammin ja raivata tietä sitä seuraavalle ”ensimmäisen radan” diplomatialle. [3]
Kun kontaktihenkilöiden määrä kasvaa tasaisesti vuosien mittaan, niin tekee myös yksityisten kansalaisten aloitteiden määrä, joilla luoda yhteys avaruusolentoihin. Nämä pyrkimykset voidaan nähdä ensiaskeleena kansalaisdiplomatian alalla avaruusolentoihin, siinä että ne pyrkivät saamaan kommunikaatioyhteyden ja mahdollisesti tuomaan oman panoksensa luottamuksen rakentamiseen. Mutta miten valtiot reagoivat sellaisiin yksityisiin aloitteisiin? Tulisiko epävirallisten galaktisten diplomaattien olla varovaisia?
Kysymys siitä tulisiko avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavien yksilöiden olla varuillaan valtio negatiivisista vasteista ei ole akateeminen. Päin vastoin, kuten Michael Salla huomautti ECETI-konferenssissa vuonna 2006, on todellakin “laajasti todisteita siitä, että yksilöitä, joilla on kontakti tai kommunikaatioyhteys avaruusolentoihin, on vainottu. (…) Avaruusolentojen kanssa kontaktissa olevien yksilöiden ja organisaatioiden vainoaminen käy selväksi useista eri esimerkkitapauksista, joissa häiritään, ahdistellaan, käydään fyysisesti käsiksi tai vieläkin pahempaa.” [4]
Ennen kuin siirrymme eri tyyppisiin valtion negatiivisiin vasteisiin, joita saattaa tulla vastaan, voi olla hyödyllistä ottaa kantaa kysymykseen siitä miksi valtio reagoisi negatiivisesti mihinkään mikä liittyy avaruusolentojen läsnäoloon. Sellaisia reaktioita kuvataan useissa dokumenteissa, kuten esimerkiksi niinkutsutussa Eisenhowerin briiffausdokumentissa (tästä eteenpäin EBD) [5], Robertsonin paneelin löydöksissä vuonna 1953, [6] Brookingsin raportissa vuodelta 1961, [7] sekä, mikäli autenttinen, ensimmäisessä MJ-12:n vuosikertomuksessa. [8] Kaikkiin liittyy päällimmäisenä syynä kansallinen turvallisuus.
Kiinnostavaa kyllä, uhkana kansalliselle turvallisuudelle näissä dokumenteissä ei ole UFOt tai niiden matkaajat itse, vaan mahdollinen kansan reaktio niihin. Todellakin, vaikka oli huolta siitä, että “näiden vierailijoiden motiivit ja lopulliset aikeet pysyvät tuntemattomina” (EBD), yleiskuva on että UFOt ja niiden matkustajat eivät ole osoittaneet minkäänlaista vihamielisyyttä tai tehneet mitään vihamielisiä tekoja. [9] Sen sijaan yllämainitut keskittyvät:
Massahysteriaan ja “tarpeeseen välttää julkinen paniikki” (EBD), [10] joka nähdään “uhkana poliittista toimintaa suojelevien elinten järjestäytyneelle toiminnalle.” [11]
Mahdolliseen yhteiskunnan hajoamiseen. Brookingsin raportti sivulla 215 varoittaa, että
“Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena.” [12] Ennen tuota MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa oli jo varoitettu samasta asiasta. [13]
Mahdollisuuteen, että ulkovallat voisivat yrittää käyttää avaruusolentojen uhasta kertovaa informaatiota psykologisen sodankäynnin tarkoituksiin. Tämä oli eräs Robertsonin paneelin päähuolenaiheista, joka eksplisiittisesti suositti sen johtopäätöksissään, että 4 “Että tiedustelupalvelut ryhtyvät välittömiin toimenpiteisiin riistääkseen Tunnistamattomilta Lentäviltä Esineiltä niiden erikoisstatuksen, joka niille on annettu, ja mystisyyden auran, jonka ne valitettavasti ovat saaneet.” [14]
Toinen kansallisen turvallisuuden syy liittyy teknologiaan, joka on saatu haltuun, ja sen kansainvälisiin vaikutuksiin. Meidän tulee pitää mielessä, että kaikki tämä on laitettu liikkeelle kylmän sodan aikaan. Maan ulkopuolinen teknologia nähtiin Amerikan mahdollisuutena varmistaa sen dominanssi. Todellakin, MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa pidetään avaruusolentojen teknologian rekonstruktion etuja ‘mittaamattomina.’ [15] USA:n dominanssin varmistamiseksi oli tärkeää, että muut maat, ja erityisesti Neuvostoliitto, eivät saisi minkäänlaista pääsyä näihin avaruusolentojen teknologioihin. USA:n dominanssin varmistamiseksi informaatio Maan ulkopuolisesta teknologiasta tuli pitää salassa.
MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa liitetään Majestic-operaatiole, joka käsitteli avaruusolentojen presenssiä Maassa, salassapito-ominaisuus joka ylittää vetypommin kehityksen. [16] Vielä tärkeämpänä dokumentti eksplisiittisesti sanoo: Kotimaiset ja perustuslailliset kysymykset: Käsiteltäessä selkeitä kansaa koskettavien lakien rikkomuksia ja perustuslaissa määriteltyjä takeita, on MAJESTIC TWELVEn jäsenten keskusteluissa tultu tulokseen, että sellaisten kansalaisoikeuksien suoja on vähemmän tärkeä kuin tämän uhan luonne.[17] (Korostus lisätty).
Se ehdottaa lisäksi:
Eräs kaikkein vaikeimmista kansan mielipiteen valtionkontrolloinnin aspekteista mitä tulee kiistämiseen ja tietämättömyyteen — on lehdistön tosiasiallinen kontrollointi. (…) presidentin Erikoispaneelin suositus yhdessä MAJESTIC TWELVEn tukemana on, että jyrkkä kiistämisen politiikka kaikista julki tulevista New Mexicon Roswellin tapahtumista, ja mistään muusta saman kaliiperin tapahtumasta, tulee pakkokeinoin ylläpitää. Kontrolloidusti medialle annettujen julkaisujen interaktiivinen ohjelma, sellaiseen tapaan jossa mustamaaltaan kaikkia siviilien tutkimuksia, tulee ottaa käyttöön aiemman vuoden 1947 National Security Actin mukaisesti. [18] (Korostus lisätty).
Jos tämä dokumentti on aito, se eksplisiittisesti varmistaa Valtiolla oleva käytänteen mustamaalata mikä tahansa avaruusolentokysymyksen siviilitutkimus, kansallisen turvallisuuden nimissä.
Nyt kun me tiedämme miksi, me voimme siirtää huomiomme siihen minkä tyyppisiä negatiivisia reaktioita voidaan odottaa. Seuraavassa on satunnainen valikoima dokumentoituja tapauksia.
Ensimmäinen mahdollinen reaktio on sensuuri, jossa avaruusolentoja ja niiden aktiviteetteja kuvaava informaatio yksinkertaisesti sivuutetaan. James Gilliland, esimerkiksi, tähän mennessä on yli 60 tuntia kuvamateriaalia interaktioista avaruusolentojen kanssa, ja kuitenkin media kieltäytyy kiinnittämästä häneen mitään huomiota. [19] Tai otetaan esimerkiksi Disclosure Press Conference, jonka tri. Steven Greer järjesti, jossa kymmenet uskottavat silminnäkijät julistivat olleensa mukana Valtion avaruusolentoja käsittelevissä projekteissa. Jonathan Kolber aivan oikeutetusti ihmettelee miksi tällainen tapahtuma ei ole saanut massamediassa mitään huomiota, ja tuli päätelmään siitä, että tämä on osaltaan tarkoituksellinen strategia. [20]
Sensuurin lisäksi naurunalaiseksi saattaminen on yleinen vaste. Jonathan Kolberin epäilys siitä, että tämä on hyvin suunniteltu strategia, on myös muiden mielipide: “Perustuen [Robertsonin paneelin] suosituksiin, PR-suhteiden komitea kokoontui vähentämään kansan kiinnostusta UFOihin. Sellaisiin käsitteisiin uskovat esitettiin julkisesti typerinä ja irrationaalisina. Tämä yritys hyödynsi tunnettuja tiedemiehiä sekä julkkiksia ja massamediaa. Jopa vaikutusvaltainen Disney-korporaatio oli mukana debunkkauksessa. Tästä eteenpäin ufologia nähtiin huonomaineisena akateemisissa piireissä, ja UFOt ovat muuttuneet sekopääyhteisöjen aiheeksi.” [21]
Tyypillinen esimerkki tästä on Dana Milbankin kirjoittama juttu Washinton Postissa 17. syyskuuta 2007 X-Conferencesta sekä lehdistötilaisuudesta, jonka Paradigm Research Group piti 16. syyskuuta 2007 National Press Clubilla. [22] Milbank esitti asiat irti kontekstista niin, että ne näyttivät naurettavilta ja X-Conferencen lehdistötilaisuus farssilta.
Avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa toteuttavat henkilöt voivat odottaa myös joutuvansa valtion valvonnan alaisiksi. “Lopultakin [Robertsonin] komitean ehdotuksien johdosta valtion agentit ja vakoojat valvoivat UFOja tutkivia ryhmiä estääkseen heitä vaikuttamasta massojen ajatteluun. Niinkin myöhään kuin 1976 löydettiin CIA:n muistio, joka kertoi UFO-ryhmiin kohdistuneista aktiviteeteista.” [23] UFO-tutkija Nick Redfern kirjoitti kirjan UFO-silminnäkijöiden ja -tutkijoiden valtionvalvonnan historiasta. [24] Sellainen valvonta voi esiintyä jopa kaukokatselun muodossa. [25]
Valtion valvonnan lisäksi avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavat USA:n kansalaiset voivat kohdata myös juridisia toimenpiteitä. Tässä kontekstissa relevantteja ovat Logan Act sekä niinkutsuttu Extraterrestrial Exposure Act, joka voi tarjota valtiolle joitain oikeuslähteitä joille rakentaa keissi.
Logan Actin tarkoitus on estää yksityisiltä kansalaisilta kansainvälisen diplomatian häiritseminen / väliintulo, tekemällä siitä rikos.
§ 953. Yksityinen kirjeenvaihto ulkovaltojen kanssa.
Kuka tahansa USA:n kansalainen, missä hän sitten onkaan, joka, ilman USA:n valtuutusta, suoraan tai epäsuorasti aloittaa tai jatkaa minkäänlaista kirjeenvaihtoa tai keskustelua minkään ulkomaisen valtion tai viranomaisen tai agentin kanssa, aikeenaan vaikuttaa minkään ulkomaisen valtion tai minkään ulkomaisen virkailijan tai agentin toimenpiteisiin tai käytökseen, suhteessa mihinkään kiistoihin USA:n kanssa, tai kumoten USA:n toimet, voidaan tuomita tämän lain nojalla sakkoon tai vankeuteen korkeintaan kolmeksi vuodeksi, tai molempia. (…) [26]
Logan Acti ei mainitse Maapallon ulkopuolisia suhteita. Se sanoo, että yksityiset kansalaiset, jotka ovat tekemisissä ulkomaisten valtioiden kanssa virallisten kanavien ulkopuolella, voivat saada sakkoa tai vankeutta. Kuitenkin on järkevää olettaa, että jos ratio legis kieltää USA:n kansalaiselta ilman auktoriteettia mikä tahansa väliintulo USA:n valtion ja ulkomaiden hallitusten välisiin suhteisiin, silloin a fortiori USA:n valtio ei halua kansalaistensa tulevan väliin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden suhteisiin.
Toinen laillinen oikeutus voisi johtua niinkutsutusta ‘Extraterrestrial Exposure Actista,’ joka virallisesti on nyt kumottu. Tämä laki teki kontaktista USA:n kansalaisen ja avaruusolennon tai niiden aluksen kanssa suoraan laitonta. “Jo kirjoissa olevan lain mukaan: (Osio 14, Kohta 1211 Liittovaltion Lainsäädännössä, joka on otettu käyttöön heinäkuun 16. 1969, ennen Apollo-kuutehtäviä), kuka tahansa sellaiseen kontaktiin syyllistynyt automaattisesti muuttuu rikolliseksi, joka saa vankeutta vuodeksi ja sakkoa $5,000. NASAn johtajalla on valtuus määrittää joko kuullen tai kuulematta tätä henkilöä että hän tai esine ovat ”maan ulkopuolisesti altistuneet” ja asettaa määrämättömän pituisen aseellisen karanteenin, jota ei voida lopettaa millään oikeuden päätöksellä.
Henkilöiden määrälle ei ole minkäänlaista rajaa kuinka monta heistä voidaan näin asettaa karanteeniin mielivaltaisesti.
”Maan ulkopuolisen altistuksen” määritelmä jätetään täysin NASAn johtajan tehtäväksi, joka näin saa täyden diktatorisen vallan, joka on täysin epäperustuslaillinen.” [27]
Ihmiset kokevat myös rahallista sabotaasia ja/tai estämistä. Wendelle Stevens, eläköitynyt everstiluutnantti USA:n ilmavoimista, joka ensimmäisenä todisti UFO-sataa palvellessaan Alaskassa 1947, mainitsee miten tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka halusi tulla tapaamaan häntä. “Hän sanoi pakkaavansa ja hyppäävänsä bussiin iltapäivällä. sain soiton kaksi tuntia myöhemmin, ja hän sanoi että hän oli mennyt pankkiin nostamaan rahaa matkaansa varten ja hänen pankkikorttinsa ei toiminut. Hän koitti Visaa ja Mastercardia, ja nekään eivät toimineet. Kaikki hänen rahoituslähteensä oltiin pantu poikki.” [28] Tämä tuntuu olevan ‘standarditoimenpide’: “Kaikki potentiaaliset tietovuotajat tai muuten ongelmana nähdyt pian huomasivat miten CIA käytti sen suhdettaan muihin valtion virastoihin (kuten verotoimistoon)… ja että hänen luottokelpoisuutensa oli huonontunut, työhistoria pilattu, pankkitili jäädytetty, saapuneet postit avattu ja urat pilattu.” [29]
Toinen yleinen ilmiö on tietokonesabotaasi. Verkkosivut kuten Project Camelot,[30], joka on omistautunut tietovuotajien todistuksille, joutuu usein DDOS-hyökkäysten (‘dedicated denial of service’) kohteeksi eikä sinne pääse. Julkisella BBS:llä, joka on osittain omistautunut UFO-asialle, kontakti- ja abduktioilmiön tutkimukselle, useat jäsenet selittävät miten he ovat kokeneet tietokoneidensa ja kovalevyjensä kaatumista, hakkerointia ja hakkerointiyrityksiä.[31]
Monet kuvaavat eri tyyppistä häirintääja ahdistelua. Tri. Karla Turner [englanninkielen professori josta tuli avaruusolentojen abudktioilmiön asiantuntija] elokuvassa Taken, kertoi seuraavista esimerkeistä häirinnästä, jota hänen tuntemansa abduktoidut kokivat:
“Kun Amy lähti ajamaan kotiin, häntä seurasi valtion partioauto, joka pysyi muutaman tuuman päässä hänen puskuristaan tai hänen autonsa vierellä maileja.”
“armeijan helikopterin häirintä,”
“puhelujen häirintä,
ja muut tapaukset jotka tuntuvat enemmän olevan ihmisperua kuin perua avaruusolennoilta.”[32]
Jotkut Serpo-tarinaa tutkineet — joka kertoo väitetystä vaihdantaohjelmasta USA:n valtion ja maan ulkopuolisen planeetan nimeltä Serpo välillä — kokivat asuntomurtoja. [33]
Pahamaineisia myös ovat vierailut niinkutsutuilta “miehiltä mustissa”, jotka usein mutta eivät aina esittävät valtion viranomaisia. Useat ovat todistaneet miten heidät altistettiin näiden mustapukeisten henkilöiden väijymisen “terrorille”.[34]
Joskus ihmiset kokevat laittomia pidätyksiä. Mack Brazel, joka löysi ja raportoi viranomaisille kuuluisan Roswellin tapauksen, pidätettiin laittomasti ja pidettiin ilmatukikohdassa kolme päivää.[35]
Tähän läheisesti liittyen on tapauksia joissa ihmisiä abduktoidaan. Karla Turner esimerkiksi kuvaa useita abduktiotapauksia, jotka avaruusolentojen abduktiotapauksensa jälkeen joutuivat armeijan abduktoimiksi. Hän lainaa Leah Haley’n tapausta ‘ilmiselvänä.’[36] Tätä ilmiötä on laajalti tutkinut tri. Helmut Lammer, joka kirjoitti kirjan ja useita artikkeleja siitä. [37] Hän otti käyttöön termin ‘MILABs’ (armeijan abduktioista tai armeijan henkilöistä jotka on abduktoitu) sitä varten. Toiset kirjailijat abduktioilmiöstä, esim. Katharina Wilson, myös kuvaavat näitä ‘MILABs’-tapauksia.[38]
Abduktioiden ja laittomien pidätysten aikaan monien väitetään joskus altistuneen muistin muokkaukselle ja indoktrinaatiolle.[39] Tämä ei tapahdu vain siviileille: valtiolle työskennelleet ja Maan ulkopuolista materiaalia tai olentoja käsitelleet ihmiset usein kärsivät samasta kohtalosta.[40] Eräs pahamaineisempi (ja kiistellympi) tapaus tässä suhteessa on väitetty Dan Burischin tapaus, jossa hänen väitetään olleen mikrobiologi ja työskennelleen useissa “syvän pimeissä” avaruusolentoihin liittyneissä projekteissa, kuten Bill Hamilton raportoi.[41]
Samalla tavoin, joskus, häirintään ja ahdisteluun liittyy muita psykologisen sodankäynnin menetelmiä. Eräs tunnettu tapaus on Paul Bennewitzin tapaus, jossa sähkölaitteiden asiantuntija purki salaisia kommunikaatioita väitetystä avaruusolentojen tukikohdasta.[42] Monet kirjoittajat ovat sitä mieltä, että Bennewitz tahallaan ‘henkisesti murennettiin.’ Useat abduktiohenkilöt raportoivat, että heidät altistetaan toisenlaisille mielenhallintatekniikoille, ja on väitetty, että he eivät ole tässä yksin: eräässä haastattelussa terapeutti Stephanie Relfe mainitsee miten tämä on tapahtunut hänelle ja hänen aviomiehelleen, ja miten heidät altistettiin eri tyypin psyykkisille hyökkäyksille.[43]
Usein ihmisiä uhkaillaan fyysisellä väkivallalla.[44] Mutta pahimmissa tapauksissa kohde eliminoidaan. Todellakin, jos kaikki muu epäonnistuu, vallassaolijat eivät epäröi sortua murhaamaan, niinkuin professori Schellhorn huomauttaa: ampuma-aseen laukauksesta johtuva kuolema. Mahdollisesta myrkytyksestä johtuva kuolema. Mahdollisesta kuristamisesta johtuva kuolema. Tappavien virusten käyttämisestä johtuvat mahdolliset kuolemat. Kukaan ei elä ikuisesti. Kuitenkin viimeaikaiset UFO-tutkijoiden Phil Schneider, Ron Johnson, Con Routine, Ann Livingston ja Karla Turner epäilyttävät kuolemat, sekä usean aiemman tutkijan kuolemat tuntuvat vain lisäävän painoarvoa todellisuudelle, josta monet muut ufologit ovat tietoisia: UFO-tutkimus ei ainoastaan ole potentiaalisesti sekä vaarallista, mutta että keskimääräisen vakavan tutkijan elinikä on paljon lyhyempi kuin valtakunnan keskiarvo.[45] (korostus lisätty)
Haastattelussa Wendelle Stevens, joka yllä mainittiin, myöntää että tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka väitti olevansa tällainen palkkamurhaaja.[46] Se, että tällaisia käytänteitä on olemassa, saa usealta muulta tutkijalta vahvistusta: “CIA harvoin likaa itse omia käsiään johonkin niin sotkuiseen ja vaaralliseen kuin palkkamurha. Usein palkkamurhaajat ja sopimusagentit pidetään listoilla tällaisia toimia varten. Kun CIA ei henkilökohtaisesti ole mukana, se yrittää saada kohteen kuoleman näyttämään niin paljon ’vahingolta’ kuin mahdollista…” [47] Vivienne Legg viittaa tähän myös ‘kuolettavana häirintänä.’[48]
Project Camelotin verkkosivulla on monia‘tribuuttisivuja’ ihmisille, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa.[49] Artikkelissan prof. Schellhorn mainitsee käytännössä saman listan ihmisistä, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa. Listaan kuuluu mm. tri. John Badwey, Paul Bennewitz, tri. Eugene Blass, Ron Bonds, Mae Brussell, Danny Casolaro, tri. J. Clayton, William Cooper, tri. Cooperson, Ruth Drown, Frank Edwards, Don Elkins, James V. Forrestal, tri. Max Gerson, Harry Hoxsey, Morris K. Jessup, tri. Milbank Johnson, Ron Johnson, Todd Kauppila, Jim Keith, tri. David Kelly, John F. Kennedy, Dorothy Kilgallen, tri. William Koch, George Lakhovsky, Ann Livingston, Brian Lynch, tri. Eugene Mallove, tri. James McDonald, Stanley Meyer, tri. Wilhelm Reich, Royal Rife, Ron Rummel, Phil Schneider, Leonid Strachunsky, Jose Trias, Karla Turner, Gary Webb sekä 25 Marconin tieteilijää, jotka kaikki kuolivat mystisissä olosuhteissa vuosina 1982-88. [50]
Esitetyt esimerkkihenkilöt yllä ovat kaikki altistuneet valtion negatiivisille vasteille, ja olennaisesti johtopäätös on, että kuka tahansa millä tavalla tahansa Maan ulkopuolisen presenssin kanssa tekemisissä oleva voi muuttua kohteeksi, oli kyseessä sitten UFO-tutkija, abduktiohenkilö, kontaktihenkilö, tieteentekijä tai valtiolle työskentelevä.
Yllämainitut tapaukset paljastavat myös, että nämä negatiiviset valtiolliset vasteet ovat olleet käynnissä erittäin pitkän aikaa. Professori G. Cope Schellhorn viittaa vuoden 1971 Otto Binderin artikkeliin, joka tutki 137:ää epäilyttävää kuolemantapausta vuodesta 1961. Mystiset ja epäilyttävät kuolemat UFO-tutkijoiden keskuudessa eivät ole mitään uutta. Vuonna 1971 tunnettu kirjailija ja tutkija Otto Binder kirjoitti artikkelin Saga-lehden erikoisraporttiin UFOista otsikolla “UFO-tutkijoiden likvidointi.” Binder oli tutkinut kuolemantapauksia ”ei vähempää kuin 137 lentävien lautasten tutkijoiden, kirjailijoiden, tieteentekijöiden ja silminnäkijöiden keskuudessa, jotka olivat kuolleet viimeisen 10 vuoden aikana, joista monet olivat kuolleet mitä mystisimmissä olosuhteissa.”
Binderin esittämät valitut tapaukset olivat täynnä sydänkohtauksia, epäilyttäviä syöpiä ja esimerkkejä suorista murhista. [51]
Häirintätapaukset alkoivat paljon tuota ennen: Alan Benderin luona kävivät “miehet mustissa” vuonna 1954.[52] Ja jopa ennen tuota Roswellin aikaan vuonna 1947 Mack Brazelia pidettiin laittomasti pidätettynä monta päivää.[53]
Näitä negatiivisia valtion vasteita kohdatessaan, mitä suojamekanismeja voivat kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat keksiä? Mahdolliset suojamekanismit toimivat kolmella tasolla. Ensimmäinen mekanismitaso voisi koostua toimista, jotka ovat osoitettu suoraan tietyn tyyppisiin vasteisiin. Toisen tason mekanismi voisi olla yleisempiä suojamekanismeja negatiivisia vasteita vastaan. Molemmat näistä eivät kuitenkaan tarjoa pitkäaikaista menestystä, sillä ne hoitavat vain oireita (negatiiviset vasteet), sen sijaan että ne hoitaisivat syytä (miksi valtio reagoi negatiivisesti). Kolmannen tason mekanismien täten tulisi etsiä ratkaisuja, jotka vastaavat negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Sekä syyhyn että seuraukseen vaikuttaminen todennäköisemmin tarjoaa paremmat mahdollisuudet pitkäaikaisemmalle menestykselle. Tarkastellaan nyt tarkemmin näitä kolmea tasoa.
Ensimmäisen tyypin mekanismi koostuu tietyistä vastatoimista erityisiin vasteisiin. Sensuuri, esimerkiksi, on osoittautumassa vaikeammaksi ja vaikeammaksi uusien kommunikaatioteknologioiden myötä. Internet tarjoaa ihmisille mahdollisuuden levittää tietoa paljon helpommin kuin ennen. Informaatiota voidaan julkaista verkkosivuilla tai uutiskirjeenä, keskustelupalstoille ja uutisryhmiin, tai lähettää sähköpostilla suuria määriä. Useat vastaanottajat voivat edelleen levittää viestiä eteenpäin useille ihmisille.
On myös varsin helppoa suorittaa ehkäiseviä toimenpiteitä erilaisia tietokonesabotaasin muotoja vastaan, sillä teknisiä ratkaisuja on saatavilla. Palomurin asentaminen voi estää hyökkäykset ja hakkerointiyritykset. Palvelunestohyökkäyksiä voidaan ehkäistä yhdistämällä palomuuri ja kuormanjakosofta. Eräs Open Minds -foorumin jäsenistä esimerkiksi raportoi miten yritykset murtautua hänen tietokoneelleen epäonnistuivat, koska hänellä oli asianmukaiset suojaavat ohjelmistot asennettuna.[54] Joitain toimenpiteitä voidaan suorittaa myös vähentämään rahallisen sabotaasin mahdollisuuksia, kuten vähentää korttiostojen määrää ja pitämällä transaktiot kontrollissa.
Nämä vastatoimet ovat aina yksittäistä negatiivista vastetta varten mietitty. On selvää, että suorat vastatoimet tiettyjä negatiivisia vasteita vastaan ovat vaikeampia joissain tapauksissa. Miten esimerkiksi estää valvonta? Myöskään abduktioille ei tunnuta kykenevän tekemään paljoakaan ehkäisevästi (ilman että joutuu sijoittamaan paljon rahaa, esim. palkkaamaan henkivartijat). Monet MILABin kokeneet abduktiohenkilöt ovat raportoineet, että heidät on tahtonsa vastaisesti huumattu ja usein heidän tietämättään ennen abduktiota.[55]
Toisen typpinen suojamekanismi negatiivisia vasteita vastaan on siis yleisluontoisempi. Julkisuus, esimerkiksi, toimii hyvin monille tietovuotajille. Vetämällä itseensä huomiota he ehkäisevät negatiivisia vasteita, koska valtio ei halua heille enempää huomiota, ja negatiiviset vasteet tuntuisivat lisäävän uskottavuutta heidän väitteilleen. Julkisuus on osoittautunut onnistuneeksi monien tietovuotajien tapauksessa, kuten esim. Bob Lazar.[56] Se ei kuitenkaan ole täysvarma mekanismi, sillä jotkut tietovuotajat ovat kadonneet. John Maynardin, kuuluisan tietovuotajan Disclosure Projectista, tapaus tulee mieleen.[57] Maynard mystisesti katosi paljastettuaan salaista informaatiota koskien avaruusolentoja, jonka hän oli löytänyt palvellessaan puolustustiedustelupalvelu DIA:n leivissä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hänet vapautettiin liittovaltion kuritushuoneelta vuonna 2003 salassapitovalansa rikkomisesta.[58]
Läheisesti julkisuuteen liittyvä vastakeino on verkostoituminen, sillä negatiiviset vasteet todennäköisemmin paljastuisivat verkostolle.
Toinen mekanismi on käyttää ‘uskottavan kiistettävyyden’ suojaa kun levittää informaatiota, sillä tämä vähentää informaation ‘uhkaavuustasoa’. Viimeisenä oikeusturvavakuutus on mahdollisesti hyvä idea, sillä tapauksia viedään usein oikeusasteiden käsiteltäväksi.
Kolmannen tyypin mekanismit pureutuvat suoraan negatiivisten vasteiden juurisyihin ja vastaavat kysymykseen “miksi” näitä vasteita esiintyy. Se mitä vastassamme on, on ilmeinen intressiristiriita, ja näin konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan soveltaa. Nykyisissä olosuhteissa on tärkeää yrittää ja löytää win-win -lopputuloksia kontaktihenkilöiden ja tiedustelupalveluiden välillä avaruusolentoja koskevan tiedon levittämisessä. Tämä voidaan saavuttaa keskittymällä yhteisiin etuihin (vastakkaisten kantojen sijaan), sillä sellaiset yhteiset edut ovat keskeinen win-win -ratkaisuissa.[59] Tämä edellyttää tasapainoista ja vastuullista lähestymistapaa, joka välttää minkäänlaisten negatiivisten reaktioiden synnyttämisen. Tässä kontekstissa on tärkeää kehittää konfliktinratkaisukeinoja ja avata kommunikaatiokanavat.
Ensimmäinen askel tuohon suuntaan kansalaisdiplomaateilla on lähettää selvä signaali siitä, että he eivä ole vihollisia, ja että he eivät ole uhka, ja että päinvastoin he etsivät yhteistä ratkaisua joka on kaikille hyväksyttävä. Useisiin ongelma-alueisiin, jossa kansallisen turvallisuuden uhka havaitaan, löytyy ratkaisuja. Kansaa voidaan esimerkiksi valistaa siitä etteivät he reagoisi massahysterialla asteittaiseen tiedonjulkistamiseen. Näyttää siltä kuin siedätysohjelma olisi käynnissä, ja kansalaisdiplomaatit voivat olla aktiivisessa roolissa avustaessaan sen edistämisessä. Toinen tärkeä aspekti voi olla puhua koskemattomuuden mahdollisuudesta niille, jotka ovat kokeneet negatiivisia valtiollisia vasteita. Yhä useampi pyytää sellaista koskemattomuutta, [60] ja jopa ‘Totuuskomissiota’.[61] Samalla tavoin voidaan tutkia ratkaisuja muilla alueilla. Kaikki näistä, kuitenkin, ovat tämän tutkielman skoopin ulkopuolella.
Johtopäätös: Valtion negatiiviset vasteet ovat todellisuus, jonka kansalaisdiplomaateiksi haluavat joutuvat ottamaan huomioon. Nämä vasteet voivat vaihdella yksinkertaisesta häirinnästä ja sensuurista aina kohteen eliminointiin silloin kun kohde nähdään uhkana. Esimerkit yllä näyttävät, että sellaiset negatiivset vasteet ovat olleet käynnissä vuosikymmeniä ja että kukaan ei ole a priori suojassa sellaisilta vasteilta.
Vastatoimet näille negatiivisille vasteille, jotka todennäköisimmin tarjoaisivat pitkäaikaisen menestyksen mahdollisuuden, ovat niitä jotka ottavat kantaa negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Soveltamalla konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan saavuttaa pitkäaikainen win-win ratkaisu, joka keskittyy kaikkien osapuolten yhteisiin etuihin. Me voimme toivoa, että niin tekemällä kansalaisdiplomatia avaruusolentojen kanssa seuraa samanlaista polkua kuin kansalaisdiplomatia kansainvälisissä suhteissa, jossa sitä alunperin vastustettiin, sitten vastahakoisesti sopeuduttiin, ja nyt sitä virallisesti käytetään diplomaattiyhteisössä.
* * *
*HUOM: Jonathan Andrews on pseudonyymi kirjoittajalle, joka haluaa pysyä nimettömänä. Kirjoittaja on tiedossa Exopolitics Journalin päätoimittajalle, joka on suostunut julkaista tämän artikkelin pseudonyymillä johtuen legitiimistä huolesta, että kirjoittajaa vastaan hyökättäisiin.
[6] Robertsonin paneelin löydökset ja ehdotukset ovat osa niinkutsuttua Durant’n raporttia, joka on yksityiskohtainen raportti paneelin mietinnöistä. Sen virallinen nimi on Report Of Scientific Advisory Panel On Unidentified Flying Objects Convened By Office Of Scientific Intelligence, CIA. Se löytyy verkosta: http://www.cufon.org/cufon/robert.htm.
[7] Brookingsin raportti, s. 215; lainattu sivulla http://www.enterprisemission.htm/brooking.htm, jossa on myös useita skannattuja sivuja alkuperäisestä raportista. Raportin nimi on Proposed Studies on the Implications of Peaceful Space Activities for Human Affairs.
[8]Majestic Twelve Project: 1st Annual Report. Tämän dokumentin aitous on kiistetty, jossa jotkut asiantuntijat, kuten Wood (www.majesticdocuments.com) pitävät sitä aitona, ja toiset kuten Stanton Friedman pitävät sitä kollaasina, joka on kopioitu muista dokumenteista. Raportti on verkossa: http://www.geocities.com/Athens/Crete/9923/mj12i1.html, sekä muilla sivuilla.
[9] Mainittu esim. Robertsonin paneelin löydöksissä.
[25] Kontaktihenkilö / abduktiohenkilö Jeanine Marie Steiner kuvaa sitä miten häntä monitoroivat kaukokatselijat. Jeanine Marie Steiner, The Masquerade Party at Secret Canyon, omakustanne, Denver (CO), USA, 1998.
[26] 1 Stat. 613, January 30, 1799, codified at 18 U.S.C. § 953 (2004).
[33] Bill Ryan myöhemmin vahvisti tämän yksityisessä sähköpostikeskustelussa. Bill Ryan on entinen Serpo-julkaisujen verkkosivun ylläpitäjä, www.serpo.org.
[34] Miehistä mustissa on monia dokumentoituja tapauksia. Hyviä artikkeleita: Anne Jablonicky, “Men in Black: The UFO Terrorists,” UFO Universe Magazine, Vol.1, No.3, Nov., 1988. Saatavilla verkossa at: http://www.totse.com/en/fringe/men_in_black/ufoterr.html
[35] Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt, Witness to Roswell. Unmasking the 60-year Cover-Up, New Page Books, 2007, p. 67-76.
[38] Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, saatavilla verkossa: http://www.alienjigsaw.com.
[39] Yllämainittu haastattelu Wendelle Stevensin kanssa antaa esimerkkejä tästä, kuten myös Steve Mirzachin artikkeli.
[40] Kts. esim. yllämainittu Steve Mirzachin artikkeli. Toinen kiinnostava tapaus, jossa henkilön muistoja muutettiin on kuvattu yksityiskohtaisesti tekstissä “The Mars Record Interview,” http://www.surfingtheapocalypse.com/mars_records.html.
[55] Kts. esim. Katharina Wilson joka mainitsee kymmeniä tapauksia joissa hänet on huumattu ja abduktoitu: Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, Saatavilla: http://www.alienjigsaw.com.
[57] Tätä kirjoitettaessa, syyskuussa 2007, John Maynard on ollut kateissa useita kuukausia. Hänen katoamisestaan raportoiti UFO-tutkijoiden yhteisöön sähköpostilla Randy Kitchur elokuussa 2007. Maaliskuussa 2003 John Maynard oltiin pidätetty rikkomasta hänen salassapitovalaansa, mutta vapautettu pian tämän jälkeen. http://www.virtuallystrange.net/ufo/sdi/program/backgrounders/234bg.html. Sitten vuonna 2007, hän mystisesti katosi uudelleen.
Seuraavassa esitetään parhaat palat Corey Gooden kahdesta esitelmästä, jotka pidettiin Cosmic Waves -seminaarissa Kealakekualla, Hawaiilla huhtikuun 9. ja 11. päivä 2019. Goode teki tärkeitä ennustuksia koskien paljastusprosessia joka on käynnissä, miten valmistautua Auringon välähdykseen (eli mikronovaan) joka olisi luokkaa X-100 auringonpurkaus, sekä meidän astuminen Lopun aikaan.
On avuksi kirjata tällaisia ennustuksia hieman ylös, jotta voitaisiin varmentaa eräitä Gooden toisia töitä, kuten todistusta salaisista avaruusohjelmista, jolla on paljon suurempi impakti kuin pelkästään UFO-yhteisö ja eksopolitiikan piirit. Vaikka monet huomauttavat, että Goode on tehnyt ennusteet jo aiemminkin, esitettiin uutta informaatiota joka valaisee tuoreita tapahtumia, erityisesti hänen 11.4. tehdyssä esitelmässään. Ensimmäinen esitys oli tarkoitettu tiivistelmäksi Gooden kokemuksista.
Käyn läpi ydinkohdat Goodelta, joille aihe ei ole niin tuttu, ja kommentoin hieman uutta tietoa. Ennen Gooden esitystä Elizabeth Wilcock (tutkija David Wilcockin vaimo) teki muutamia yllättäviä paljastuksia koskien Gooden aiempaa informaatiota Maan sisällä asuvien Anshar-nimisten olentojen sivilisaatiosta. Shamaanisen kommikaatiomenetelmän avulla hän kykeni kohtaamaan näitä olentoja ja varmentamaan Anshar-papittaren nimen, Ka Aree, jonka Goode oli aiemmin kuvannut hänen pääasialliseksi lähteekseen koskien Anshar-olentoja, jotka olivat näyttäneet hänelle mahdollisia aikalinjoja Maan tulevaisuudesta.
Ka’ Aree, Ansharien korkea papitar, jonka kanssa Goode on työskennellyt vuodesta 2015 lähtien. Lähde: SBA
Hän huomautti, että Anshar-papitar työskenteli hänen kanssaan tuodakseen massatietoisuuteen ideoita ”pyhästä soturista” ja ”pyhästä feminiinisyydestä”, ja että hän opettaa miten saavuttaa ne.
Wilcockilla on myös ollut shamaanikohtaaminen Olmec-ryhmän kanssa, jotka aiemmin asuivat Etelä-Amerikassa ja lähtivät mystisesti pois, kuten Mayat, vuosisatoja sitten. Shamaanikohtaaminen tapahtui samana päivänä kuin Goodella oli oma kokemuksensa Mican kanssa, joka on kuvannut itseään Olmecien jälkeläiseksi, joka on palannut kotimaailmaansa vapauttamaan sen negatiivisten tahojen kontrollista.
Aiemmin Goode on kuvannut muita maailmoja, jotka ovat negatiivisten tahojen kontrollissa. jotka käyvät läpi planetaarisen vapautusprosessin, joissa henkilöillä on roolit kuten Eenokin kirjassa on kuvattu Raamatussa, missä toimitaan välittäjänä konfliktin molempien osapuolten välillä.
Goode aloitti esityksensä tunnustamalla hänen ja Wilcockin informaation toisiansa täydentävän laadun, jossa jumalallinen feminiinisyys pitää tasapainottaa osana ylösnousemusprosessia.
Hän sanoi, että sinisillä olennoilla, joiden kanssa hän oli alunperin ollut yhteydessä ja jotka kuljettivat hänet planeetan ulkopuolelle, ei ollut teknologiaa vaan he olivat korkeamman ulottuvuuden olentoja jotka voivat morffautua monenlaisiin muotoihin eri tarkoituksia varten.
Goode kuljetetaan pois planeetalta sinisessä pallossa. Kuva: SBA
Goode kuvasi avaruusohjelmaan liittymisen kun hänet identifioitiin kuusivuotiaana erikoisista geneettisistä ominaisuuksista, ja hänet otettiin mukaan ohjelmaan hänen koulussaan. Hänelle myöhemmin annettiin paljon koulutusta avaruusohjelmaa varten seuraavan kymmenen vuoden ajan. 16-vuotiaana lukioiässä hän oli joululomalla koulusta, kun hänet muodollisesti vietiin avaruusohjelmaan mukaan. Hän joutui allekirjoittamaan paperit vaikka alaikäisen on laitonta liittyä armeijan palvelukseen.
Goode sitten vaihtoi aihetta tuoreempiin aiheisiin ja puhui Sigmundin kuukomennon operaatiosta. Sigmund oli hänen entinen armeijan abduktiohenkilö salaisesta avaruusohjelmasta, jota pyöritti ilmavoimat/DIA/NRO/NSA, joka lopulta liittyi avaruusohjelmien allienssiin jonka parissa Goode on työskennellyt sitten vuoden 2015. Sigmund oli vahvistanut Gooden todistuksen oikeellisuuden ja tajunnut, että syvävaltio oli huijannut avaruusohjelmaa koskien muiden ohjelmien olemassaoloa ja niiden kehittyneitä teknologioita.
Goode kuvasi miten sähkömagneettinen pommi, joka vapauttaisi lyhyen kuolettavan säteilypurkauksen, asetettiin huoneen kattoon ja räjäytettiin, kun Sigmund ja muut tapaamiseen osaa ottaneet tapettiin ilman minkäänlaista vauriota LOC:lle.
Goode jatkoi mainitsemalla joitain korkea-arvoisia Maa-allianssin lähteitä, vanhempia upseereita joiden kanssa hän on työskennellyt, jotka David Wilcockille, Jordan Satherille ja minulle on esitelty. Voin vahvistaa, että olen tavannut korkea-arvoisen sotilastiedustelu-upseerin NATO-maasta, jonka Goode esitteli minulle, ja jonka kanssa kävin keskusteluja.
Kykenin saamaan selville hänen sotilasarvonsa kenraalina, mutta minua on pyydetty olemaan paljastamatta enempää hänen identiteetistään. Sen mitä voin kertoa on, että kenraali oli vakuuttunut Gooden salaista avaruusohjelmaa koskettavasta informaatiosta, ja hän aktiivisesti auttoi tätä keräämään tiedustelutietoa, joka tukisi hänen tehtäväänsä.
Goode huomautti, että henkilöt jotka antoivat hänelle kaksi puolustustiedustelun referenssidokumenttia, kykenivät tulostamaan dokumentit suoraan DIA:n tietokannasta. Tämä oli merkittävä ele, sillä se näytti että hänen kontakteillaan on edelleen ne turvaluokitukset, joita vaaditaan pääsyyn erittäin salaisiin dokumentteihin.
Se seikka, että Goode oli ensimmäinen joka julkisesti julkaisi nämä dokumentit, on merkittävää, sillä se auttaa varmistamaan hänen statuksensa aitona sisäpiiriläisenä, jota DIA:n henkilökunta auttaa paljastamaan avaruusohjelmat.
Gooden mukaan QAnon on tiedusteluoperaatio, jota Maa-allianssi tukee (maailman armeijoiden valkohatut). Tämä viittaa siihen, että jossain kohtaa tulevaisuudessa QAnon tulee puhumaan lisää aiemmista postauksista, jotka liittyivät salaisiin avaruusohjelmiin ja maan ulkopuoliseen elämään.
Goode kuvasi samankaltaisuuksia hänen kontaktikokemustensa sekä Eenokin kokemusten välillä — joka oli patriarkka ennen Suurta Tulvaa. Hän huomautti, että tämänkaltainen katastrofinen tapahtuma on jotain mikä tapahtuu jokaisen syklin päätteeksi. Nämä syklit kuvataan Yhden Lain kirjasarjassa, jossa planeetan populaatiolla on mahdollisuus ylösnousta 25 tuhannen vuoden periodin jälkeen.
Kirjassani Antarctica’s Hidden History selitän joitain Gooden ja Eenokin välisiä samankaltaisuuksia, ja sen miten nämä liittyvät avaruusolentojen sivilisaatioihin, jotka valitsevat työskennellä henkilöiden kanssa Lopun Aikojen skenaariossa planetaaristen tapahtumien silminnäkijänä.
Hän painottaa, että salaisten avaruusohjelmien ja Maan ulkopuolisen elämän täydeltä paljastamiselta ei voida välttyäjohtuen paljastuksista, jotka ovat jo tähän mennessä tapahtuneet Gooden ja muiden todistuksien kautta. On yksinkertaisesti liian monta ihmistä, jotka kysyvät kysymyksiä tukikohdista Marsissa, Maan ulkopuolisesta elämästä, laivaston avaruusohjelmasta jne., jotta rajoitetun paljastuksen skenaario toimisi, niinkuin syvävaltio on sen alunperin visioinut.
Goode esitti, että vaikka hän pyrkii olemaan niin uskollisesti tarkka kuin mahdollista näistä tapahtumista ja kontaktikokemuksista raportoidessaan, hänen informaationsa vaikuttaa hänen henkilökohtaiset havaintonsa ja vääristymänsä. Tämä heijastelee sitä mitä Yhden Lain materiaali sanoo Ra:n välittämästä informaatiosta.
Hän vakuutti, että Maapallo on sekoituspiste suuresti erilaisille kolmannen tiheyden sieluille, jotka matkaavat tänne monien eri tehtävien ja tarkoitusten vuoksi. Inkarnaatio Maapallolle on kiihdytetty mahdollisuus yksittäisille sieluille ylösnousta planeetan, Maapallon, käydessä läpi omaa ylösnousemusprosessiaan.
Goode kuvasi entistä super-Maata “Maldekia”, jonka jäänteet nykyään muodostavat asteroidivyöhykkeen Marsin ja Jupiterin välillä. Hän huomautti, että suuri osa Maldekin tuhoutumisesta johtui Auringon toiminnasta ja sen välähdyksestä/mikronovasta.
Merkittävä lukumäärä maldekilaisia pakeni Kuuhun (joka oli Maldekin kiertolainen ennen sen tuhoutumista), joka tämän jälkeen siirtyi tänne pakolaisaluksena. Goode huomauttaa, kuitenkin, että suurin osa maldekilaisista kuoli, ja heidät siirrettiin tänne kuoleman ja reinkarnaation prosessin avulla.
Goode painotti, että Maapallo on historiallisesti ollut pakolaisplaneetta entisten Maldekin ja Marsin populaatioille, jotka olivat joutuneet pakenemaan planeetan laajuisia katastrofeja. Hän myös sanoi, että Maa on ollut pakolaisplaneetta monille Maan ulkopuolisille roduille historian mittaan. Olmecit ja Mayat ovat esimerkkejä Maan ulkopuolisista sivilisaatioista, jotka pakenivat Maapallolle oman kotimaailmansa tuhoa tai tyranniaa, ja lopulta he palasivat.
Kuva salaisen avaruusohjelman Maya-edustajista. Kuva: SBA
Hän sanoi, että Mayat viettivät tuhansia vuosia Maassa ennen kotiinpaluutaan. Kaikki puhdasveriset Mayat palasivat takaisin kotimaailmaansa, ja he jättivät taakseen sekaveriset. Tämä ryhmä on nykyinen Keski-Amerikan natiivi Maya-populaatio.
Gooden informaatio sivuaa monien alkuperäiskansojen traditioita, mukaanlukien alkuperäisten hawaijilaisten, jotka uskovat polveutuvansa tähtikansoista kuten Seulaset, jotka vierailivat täällä, perustivat sivilisaation, ja sitten mystisesti katosivat.
Goode huomautti, että Planeettojen Liitossa on arviolta 60 ihmisen kaltaista avaruusolentojen rotua, jotka ovat olleet suoraan yhteydessä ihmiskunnan kanssa. Suurin osa näistä näyttää ulkoisesti monikulttuurisilta, ja vain harvat ovat valkoihoisia.
Hän tapasi näiden eri avaruusolentojen ryhmien edustajia kun hän toimi salaisen avaruusohjelman palveluksessa intuitiivisena empaattina Liiton tapaamisissa.
Hän puhui niistä 22 geeniohjelmasta, joita nämä 60 ihmisen kaltaista avaruusolentojen rotua ovat pyörittäneet. Ne ovat olleet toiminnassa arviolta 500 tuhatta vuotta. Goode esitti, että nämä ovat kilpailevia ohjelmia toistensa kanssa, ja että avaruusolennot sabotoivat toisten ohjelmia luomalla viruksia, sotia ja muita keinoja haitata kilpailevia geeniohjelmia. Planeettojen Liitto on edustava elin, joka historiallisesti on säännellyt eri avaruusolentoryhmittymien käyttäytymistä, jotka näitä ohjelmia toteuttavat.
Hän painotti, että geeniohjelmat ovat sosiaalisen ehdollistamisen taki vahvasti siiloutuneet, jotta ne pysyisivät toisistaan erillään. Tekijät kuten uskonnolliset/henkiset uskomukset, kulttuurin käytännöt, genetiikka, jne. ovat kaikki käytössä etnisten ryhmien erottelemiseksi toisistaan planeetalla.
Goode puhui myös lisää aiemmasta paljastuksesta, jonka hän oli tehnyt. Seuraavan aurinkovälähdystapahtuman jälkeen ihmiskunta tulee ottamaan täyden vastuun omasta evoluutiostaan. Tämä viittaa siihen, että huolimatta laajalle leviästä tuhosta, ihmiskunnasta ja sen infrastruktuurista tulisi selviämään tarpeeksi suuri osa niin, että voimme ottaa paikkamme galaktisen yhteisön täysivaltaisena jäsenenä.
Goode luonnosteli sitä miten “osittainen paljastusprosessi” toteutuisi USA:n avaruusvoimien perustamisen myötä. Avaruusvoimien pääasiallinen tavoite on paljastaa lentävien kolmioiden, lentävien neliöiden ja stealth-avaruusasemien olemassaolo, joita on salaa rakennettu ja otettu käyttöön MIC-avaruusohjelmassa. Eräs minun lähteeni, JP, on valokuvannut joitain näistä, jotka ilmavoimien henkilökunta on rohkaissut paljastamaan.
Space Force mahdollistaa ilmavoimien ottaa mukaan armeijan teknologioita, joita avaruuteen on otettu käyttöön, yhden auktoriteetin alaisuuteen. Tästä huolimatta Gooden mukaan tämä tulee olemaan osittainen paljastus, sillä laivaston Solar Warden -ohjelma ei ole tässä mukana.
Hän vakuutti, että Antarktiksella olevat sivilisaation rauniot tullaan paljastamaan osana paljastusprosessia. Lopulta nämä rauniot tullaan yhdistämään avaruusolentoihin, jotka saapuivat tänne emoaluksilla, joihin Goode on aiemmin viitannut termillä Esi-Adamiitit.
Hän huomautti, että 13 illuminatin verilinjaa yrittävät identifioida itsensä Antarktikselta peräisin olevien avaruusolentojen geneettisiksi perillisiksi. Hän uskoo, että tämä yhteys suurelta osin on fiktionaalinen ja että eliitille on valehdeltu heidän geeniperimästään. Yhtä kaikki, globaali eliitti on hyväksynyt sellaiset valheet, koska se erottaa heidät tavallisesta rahvaasta, ja auttaa heitä oikeuttamaan heidän poliittisen ja taloudellisen dominanssinsa.
Lisäksi Goode sanoi, että muinaisen sivilisaation, joka on hautautunut mereen Australian ja Etelänapamantereen väliin, tullaan myös paljastamaan. Nämä sivilisaatiot muodollisesti sijaitsivat saarilla, jotka ovat vajonneet mereen viimeisen suuren tulvan aikaan noin 9600 eKr.
Goode sanoi, että hän näki joitain kaikuluotauskuvia sivilisaatiosta Etelänapamantereen ja Etelä-Amerikan välissä. Sukellusveneiden kehittynyttä kaikuluotausta on käytetty hankkimaan yksityiskohtaisia kuvia raunioista, joita tieteilijät ovat tarkastelleet.
Hän sanoi, että uudet sisäpiiriläiset saavat tällä hetkellä opastusta paljastusta varten muinaisista sivilisaatioista, joita löytyy Grand Canyonista. Goode kuvasi maanalaiset kaupungit sekä avauusolentojen artifaktit, jotka tulevat tukemaan Hopien ja Zunien perinteisiä tarinoita. Sisäpiiriläiset puhuvat avaruusolentojen ruumiiden löytämisestä, jotka sopivat Hopi/Zunien kertomukseen Ant-kansasta.
Goode tiivisti hänen aiemmat paljastuksensa Marsista löydetyistä raunioista, joihin kuuluu myös pyramideja. Hän vakuutti, että Marsissa on tällä hetkellä elämää kasvien ja eläinten muodossa. Kaikkein tärkeimpänä hän huomautti, että salaisen avaruusohjelman tieteentekijät ovat löytäneet jäänteitä aurinkovälähdystapahtumasta Marsissa.
Kyselytunnun aikaan hän kuvasi sitä miten salaisen avaruusohjelman tieteentekijät saivat tietää mikronovan legendoista, jotka kertovat tapahtumasta joka on tuhonnut suuren osan aurinkokuntaa syklisesti. Salainen avaruusohjelma lähetti tehtävän vahvistamaan tämän ja löysi todisteita Marsista ja Kuusta.
Valmistellakseen ihmiskuntaa shokkiuutisiin siitä, että Aurinko periodisesti tuottaa suuria välähdyksiä (mikronova), jotka pyyhkivät kaiken sivistyksen eri planeetoilta, NASAn kanssa saatiin lähetetyksi alus etsimään Kuuhun ”mustaa lasia”. Tämä on jäänteitä suuresta plasmapurkauksesta, joka on vahvasti vaikuttanut Kuuhun ja Marsiin aiempien aurinkovälähdysten aikaan.
Tieteelliset tutkimukset ovat myös löytäneet mustaa lasia Kuusta, joka on jäänteitä jättiläismäisistä Auringon koronamassapurkauksista.
Kaikkein tärkeimpänä Goode esitti, että kollektiivinen tietoisuutemme voi vaimentaa sitä miten aurinkovälähdys tapahtuu. Hän painottaa, että meillä on valta vaikuttaa ympäröivään todellisuuteemme omilla ajatuksillamme. Täten massatietoisuutemme voi vaikuttaa Aurinkoon sen käydessä läpi välähdystapahtumaa. joka tulee tapahtumaan suhteellisen lyhyessä ajassa.
Henkilökohtaisessa keskustelussa hän sanoi, että aikaikkuna tälle tapahtumalle on arviolta 13 vuotta. Se tulisi tapahtumaan auringon aktiviteetin minimissä, kun Auringon heliosfääri olisi tarpeeksi heikko aurinkovälähdyksen käynnistymiselle kosmisista aalloista. Nykyinen aurinkosykli 24 on siirtymässä sen minimiinsä, jonka on ennustettu alkavan arviolta 2019/2020, ja tämä aikaikkuna loppuisi seuraavan aurinkominimin myötä (joka aloittaa syklin 26) joskus vuonna 2031/2032.
Auringonpilkkujen ja kosmisten säteiden välinen suhde
Hän sanoi, että aurinkovälähdyksen jälkeen tulee olemaan suuri tietoisuuden muutos planeetalla. Auringosta lähtevä sähkömagneettisen plasmaenergian seinämä saa aikaan ylösnousemuksen, mikä on Gooden mukaan tietoisuuden laajentumista.
Tämä tekee paljon helpommaksi ihmiskunnalle ratkaista ikuisuuden vanhat ongelmansa. Tämä kirjaimellisesti aloittaa tuhatvuotisen rauhan ajan Maapallolla. Hän sanoo, että tämä prosessi tapahtuu jokaisella planeetalla, joka käy läpi ylösnousemusprosessin.
Goode esittää, että kaikki teknologia tulee tuhoutumaan aurinkovälähdyksessä Ansharin hänelle näyttämällä aikajanalla. Tällä aikajanalla avaruusolennot näyttäytyvät ihmiskunnalle suurin joukoin. Monet aurinkovälähdyksen aikaansaamissa katastrofeissa kuolevat kierrätetään toisille planeetoille.
Hän painottaa sen tärkeyttä, että tekee valmisteluja aurinkovälähdystä varten, sekä fyysisiä että henkisiä. Goode mainosti “preppaajien” suosituksia elää vuoristoalueilla, kaukana matalista merialueista, ja että on tarpeeksi ruokaa ja vettä joiden avulla selvitä sähköverkon romahduksesta. Hän esitti, että henkiset valmistelut ovat kaikkein tärkeimmät, ja että se vaikuttaisi suoraan siihen miten aurinkovälähdys itsessään tulisi toteutumaan.
Luento 2 – huhtikuun 11. 2019
Gooden toinen esitys Cosmic Waves -seminaarissa keskittyi informaatioon, jota hän oli saanut koskien Lopun Aikojen ennustusta, ja sitä mitä hänelle olivat eri avaruusolentojen rodut näyttäneet mahdollisista katastrofaalisista tapahtumista liittyen eri historiallisiin Maan ja Auringon sykleihin.
Goode aloitti ensin tunnustamalla David Wilcockin ja minut hänen salaisen avaruusohjelman paljastuksensa tukemisesta, huolimatta eri tahoilta tulevasta painostuksesta. Wilcock erityisesti on ollut paljon häirinnän ja rahallisen painostuksen kohteena, jotta hän sanoutuisi irti Goodesta, mutta hän on kieltäytynyt kaikista rahallisista insentiiveistä tehdä niin. Omassa tapauksessani olen saanut paljon painostusta jättää Goode ja hyväksyä rajoittuneempi narratiivi salaiselle avaruusohjelmalle niiden taholta, jotka ajavat tiedeperustaista ufologiaa, joka sivuuttaa sisäpiiriläisten todistukset.
Goode sitten kävi esityksensä pääaiheen kimppuun koskien lopun aikojen ennustusta. Hän aloitti huomauttamalla, että hänen isoisänsä oli pappi, joka oli puhunut Lopun Ajoista, ja että monia ilmestyksiä tulisi tapahtumaan näinä aikoina. Goode määriteli “maailmanlopun” suurena ilmestyksenä, jonka voimme ymmärtää modernein termein täytenä UFO-paljastuksena.
Hän huomautti, että planeetan sivilisaation tuhoavan aurinkovälähdystapauksen aikaan on kosmisen lain alaisuudessa avaruusolennoille sallittua avoimesti paljastaa itsensä ja olla kanssakäymisessä populaation kanssa.
Goode viittasi hindujen, buddhalaisten, muslimien ja kristittyjen profetioihin, jotka viittaavat massiiviseen aurinkovälähdykseen lopun aikoina. Lisäksi hän viittasi Hopien profetiaan Sinisestä Tähdestä (Kachina), joka tulee edeltämään suurta Aurinkoon liittyvää.
NASA on luotu tutkimaan massiivista Auringon katastrofia, Goode sanoo. Lajin jatkuvuus on porkkana, jota on käytetty tuomaan yhteen eri alojen tieteellistä tutkimusta mahdollisen aurinkovälähdystapahtuman / mikronovan tapahtuessa, joka voisi pyyhkiä niinkin paljon kuin puolet planeetan populaatiosta ja infrastruktuurista.
Tieteilijät puhuvat nyt aurinkominimistä — jolloin auringonpilkkuaktiviteetti on heikointa, ja näin aurinkotuulien ja heliosfäärin antama suoja kosmisia säteitä vastaan on heikoin — kuten kaikkein todennäköisimmän massiivisen aurinkotapahtuman aikaan. Tällä hetkellä olemme aurinkosykli 24:n lopulla, ja odotamme syklin numero 25 alkua.
Tieteilijät epätoivoisesti yrittävät ennustaa sen milloin auringon minimi alkaa, jotta he voisivat paremmin ymmärtää sitä aikaikkunaa, jolloin mikronova on kaikkein todennäköisimmin tapahtumassa.
Goode viittasi geofyysisten napojen siirtymään, joka Marsista on jokin aika sitten havaittu.
Kaikki suuret maat, joilla on avaruusteollisuutta, ovat päättäneet antaa osuuden bruttokansantuotteestaan monikansalliselle salaiselle avaruusohjelmalle, jota Goode on aiemmin nimittänyt “Globaaliksi Galaktiseksi Kansainliitoksi”. Elokuva 2012 oli pehmeän paljastuksen aloite, sillä se näytti monikansallisen yhteistyön jolla yritetään säilyttää laji rakentamalla massiivisia arkkeja, ja se miten tämä kaikki on pidetty salassa ihmiskunnalta.
Triljoonia dollareita menee vuosittain monikansallisen avaruusohjelman rahoittamiseen ja massiivisten alusten rakentamiseen, Goode sanoo.
Hän selitti, että toiset tähtijärjestelmät ovat kokeneet aurinkovälähdyksiä, jotka ovat vaikuttaneet heidän planetaarisiin järjestelmiinsä. Goode sanoo, että jättiläismäiset sähkömagneettiset filamentit (eli Birkeland-virtaukset), jotka kytkevät eri tähdet Kosmiseen Verkkoon, luovat takaisinkytkentäluupin, joka liipaisee muita tähtiä, mm. oman Aurinkomme, kokemaan aurinkovälähdyksen.
Sähköisen Universumin malli on se, jota eri avaruusohjelmat pitävät tarkimpana, ja konseptit kuten “pimeä aine” ja “pimeä energia”, joita on käytetty selittämään standardimallin puutteita universumin massan ymmärtämiseksi, tullaan pian osoittamaan vääriksi.
Salaisen avaruusohjelman tieteilijät ymmärtävät, että jokaisen eri tähden välillä on energeettinen suhde jättiläismäisten filamenttien kautta. Avaruusohjelma käyttää tätä energeettistä suhdetta matkaamaan ympäri galaksia.
Goode esittää, että kosminen verkko, joka koostuu jättiläismäisistä filamenteista tähtien välissä, on tärkeällä tavalla yhteydessä ihmistietoisuuteen. Tietoisuus on kytkeytynyt samalla tavoin kuin nämä sähkömagneettiset filamentit.
Hän sanoo, että meitä totutellaan sähköisen universumin malliin ihmiskunnan valmistelemiseksi vastaanottamaan uusia teknologioita, jotka pian esitellään yhdessä avaruusohjelman paljastamisen kanssa.
Hän ennustaa, että kosmiset säteet pian osuvat yhä enemmän Maahan, mikä saa aikaan suuria maanjäristyksiä. Supertulivuoret kute Yellowstone todennäköisesti liipaistaan kosmisilla aalloilla, jotka saapuvat planeetallemme auringon minimin ja Maapallon heikkenevän magnetosfäärin takia.
Goode lainasi Aatamin ja Eevan dokumenttia, josta puhuttiin Ben Davidsonin Earth Catastrophe Cycle -sarjassa. Tieteentekijät esittävät, että aina 200,000 – 300,000 vuoden välein Maapallon fyysiset navat kääntyvät. Navat yrittivät kääntyä 40 tuhatta vuotta sitten, mutta eivät onnistuneet.
Hän sanoo, että navat siirtyivät 11 tuhatta vuotta sitten. Tämä vastaa Atlantiksen katastrofia 9600 eKr.
Esi-Adamiittien sivilisaatio, jota Goode aiemmin kuvasi, laskeutui Etelänapamantereelle 55,000 vuotta sitten, ja joka on sen jälkeen perustanut erittäin teknologisesti kehittyneen sivilisaation, jolla on siirtokuntia ympäri planeettaa (Atlantis), koki katastrofaalisen tapahtuman ennen sitä tapahtumaa joka tuhosi Atlantiksen. Hän vahvisti, että tämä on tapahtumassa uudelleen.
Hän lainasi vuoden 1986 tieteellistä tutkimusta, jonka on julkaissut Royal Astronomical Society ja kirjoittanut professori James Deardorff otsikolla “Mahdollinen Maan ulkopuolinen strategia Maapallolle”, joka tarkasti kuvaa sitä miten avaruusolennot ovat valinneet työskennellä yksittäisten kontaktihenkilöiden kanssa optimitapana vaikuttaa planeettamme evoluutioon.
Galaktisen Superaallon teorian, Goode selittää, julkaisi Paul LaViolette vuonna 1983. Eri salaisen avaruusohjelman faktiot alkoivat tarkastella tätä evidenssiä vuonna 1987, ja he ovat lähettäneet tutkimusryhmiä tutkimaan aurinkokuntaamme lähestyvää energian seinämää.
Goode kuvasi sitä miten saapuvat kosmisen aallot vaikuttavat ihmisiin tiedetehtävissä. Ihmiset, jotka ovat tempperamentiltaan rentoja, muuttuvat vieläkin rennommiksi, kun taas tempperamentiltaan kireät muuttuvat aggressiivisiksi ja väkivaltaisiksi. Tämä johti ideaan ”Lopun Aikojen hulluudesta”, joka tulee Gooden mukaan vain lisääntymään, kuten on ennustettu eri uskonnollisissa ja alkuperäiskansojen traditioissa.
Eri avaruusohjelmat tietävät, että aurinkokuntamme on siirtymässä tähän galaksin osaan. Hän huomauttaa, että aurinkomme, kosmisten aaltojen ja muiden tähtijärjestelmien välillä on linkki kosmisen verkon kautta.
Goode vakuutti, että jättiläismäiset Siniset Pallot ovat viime aikoina avustaneet energioiden puskuroinnissa näistä kosmisista aalloista, aivan viime päiviin asti. Ne ilmaantuivat ensi kerran 1930-luvulla, ja ne puskuroivat aurinkokunnan energioita tuolloin, mikä olisi muuten voinut johtaa sellaiseen Auringon käyttäytymiseen johon ihmiskunta ei ole valmistautunut. Hän uskoo, että ihmiskunta olisi tuhoutunut jos siniset pallot eivät olisi puskuroineet kosmisia ja Auringon energioita.
Mandela-efekti, Gooden mukaan, viittaa moniin eri aikalinjoihin jotka ovat yhdistymässä meidän aikanamme. Eliitti loi nämä aikalinjat halutessaan muuttaa ihmiskunnan historiaa, mutta ne ovat tuomittu epäonnistumaan, sillä aika on elastista.
Goode kuvasi sitä mitä Ansharit näyttivät hänelle. Asteroidi, tai mahdollisesti koronamassapurkaus, osuu Maan ilmakehään juuri ennen napasiirtymää, tsunameita, äärimmäisiä tuulia ja globaaleja tulipaloja. Vaikutus esiintyy Tyynen valtameren yllä, mikä luo keskikokoisen tsunamin, ja se on merkkinä siitä mitä on tulossa. Sitten hän näki tähtiä tulevan taivaalta, jotka olivat itse asiassa avaruusolentojen aluksia, jotka saapuvat auttamaan pinnalla elävää populaatiota.
Avaruusolennot ovat vedonneet eri avaruusohjelmiin edistyneen teknologiansa jakamiseksi lopun ihmiskunnan kanssa, jotta maksimoitaisiin tulevasta aurinkovälähdystapahtumasta selviävien ihmisten lukumäärä. Tämä auttaa selittämään sen miksi USA:n ilmavoimien avaruusohjelma on sallinut näyttää yhä enemmän sen antigravitaatioalusta julkisesti.
Goode käytti jonkin aikaa kertoakseen miten ihmiskunta voi itse valmistautua aurinkovälähdykseen. Hän sanoo, että meidän tulee paastota ja puhdistaa keho raskasmetalleista niin, että me emme reagoi lisääntyvään auringon plasmaan, joka puskee planeetallemme. Spontaanit tulipalot ovat hyvin mahdollisia aurinkovälähdyksen aikaan johtuen eri metallien kertymästä kehoihimme.
Hän suositteli kasviksia kuten selleri, varsiselleri, korianteri, lehtikaali, jne. kehon puhdistukseen. Kasvisruokavalio auttaa myös puhdistamaan kehoa ja on muutenkin puhtaampi.
Lisäksi meidän tulee selvittää karmamme ja traumamme anteeksiannolla ja sisäisellä työllä. Tämä on erityisen tärkeää negatiivisten emootioiden takia, jotka ovat varastoituneet kehoomme massaksi, joka reagoi Auringon aktiivisuuteen ja kosmisiin säteisiin. Hän painottaa, että tulevat kosmiset energiat saavat aikaan sen, että tuomitsemme itseämme, joten kannattaa alkaa harjoittaa anteeksi antamista itselle ja muille.
Hän puhui joistain muista lisätavoista, millä voimme fyysisesti ja mentaalisesti valmistautua aurinkovälähdyksiin: olla pelkäämättä; mennä mukaan massameditaatioihin; ja rakentaa nykyverkosta irti olevia (off-grid) yhteisöjä. Hän mainitsi korkealla olevat vuoristoalueet kuten Boulder, Colorado ja Ozark-vuoret hyvinä paikkoina joissa selviytyä tulevista maanmuutoksista.
Kyselytunnilla Goode kuvasi sitä miten zululta näyttävät asukkaat planeetalta, jossa harjoitetaan shamanismia, eivät koskaan tulleet liskojen valloittamiksi, ja he kykenivät tietoisesti romauttamaan fyysiset kehonsa ja käyttämään mikro-madonreikiä kehoissaan matkustamaan minne vain halusivatkin. Tämä oli esimerkki siitä miten voi oppia käyttämään fyysistä kehoaan tähtiporttina, jotain mistä olen puhunut aiemmin omassa esityksessäni. Aurinkovälähdystapauksen jälkeen ne, jotka ovat riittävästi nostaneet tietoisuuttaan ja kehittäneet kykyjään, tulevat kykenemään käyttämään omaa fyysistä kehoaan samalla tavalla tähtiporttina.
Vastauksena kysymykseen QAnonista Goode sanoi, että hän saa samat briiffaukset kuin mitä QAnon-kanavalla, ja että hän saa myös briiffejä QAnon-koodeista. Kuten aiemmin mainittua, Goodea ohjeistaa ryhmä armeijan tiedustelu-upseereita, joista eräs on NATO-maan kenraali jonka tapasin vuonna 2017.
QAnon on suoraan sidottu presidentti Trumpiin, ja kolmeen kenraaliin, jotka taivuttelivat hänet ryhtymään presidentiksi. Vaikka kenraalit ovat eläkkeellä, heillä on silti vahvat siteet sotilastiedusteluyhteisöön. Goode sanoo, että hän on ollut tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat olleet suoraan kytköksissä QAnoniin pitkän aikaa.
Julkaistaan tässä muutama artikkeli tiedustelupalveluista ja niiden roolista yhteiskunnassamme ja tietojen salailussa. Tapani Koivula kirjoitti Suomen UFO-tutkijoiden UFO-raportti -julkaisussa numerolla 22-23 siitä miten Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli äärimmäisen paranoidi kaikkea tiedustelutoimintaa liittyvää kohtaan. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena kertoa yleisesti siitä miten Rauni-Leenan luulot tiedustelupalveluja kohtaan ovat jossain mielessä faktoihin perustuvia.
Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:
Tapani Kuningaskin huolestui 1990-luvun lopulla Rauni-Leenan salaliittoväitteistä. Rauni-Leena oli mukana elvyttämässä Iso-Syötteen ufoseminaareja vuonna 1997. Muita aktivisteja seminaarissa olivat Suomen Ufotutkijat sekä Helsingin Ufoyhdistys — Interplanetaristit. Kaikkien yllätykseksi Rauni-Leena karkasi seminaarista ennen ufopaneelia, saatuaan selville, että Syötteen hotelli on salaisen palvelun koulutuskeskus… Ja Suomen kaupungeissa katuvaloihin oli muutettu infrapunasäteilijät ihmisen aivotoiminnan hämärtämiseksi. Tapanin aloitteesta erilaisten rajatiedon tilaisuuksien järjestäjät pitivät palaverin Ekbergin kahvilassa Helsingissä. Yritimme tehdä sopimuksen, että sekä Rauni-Leenan että koko rajatiedon suojelemiseksi skeptisiltä toimittajilta Rauni-Leenaa ei kutsuttaisi esitelmöijäksi vähään aikaan. Kokouksessa oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo ehtineet kutsua hänet puhujaksi, eivätkä halunneet perua tilaisuutensa yleisömagneettia.
Itse olen aina kannattanut suvaitsevaisuutta ja erilaisten mielipiteiden sallimista. Yllättäen Rauni-Leena oli saanut tietää palaveristamme. Lisäksi hän väitti saaneensa avaruusolennoilta automaattikirjoituksella tiedon, että minä olin salaisen palvelun maksettu agentti. Niinpä hän sanoi ystävyytemme irti. Kun kyseinen automaattikirjoitus oli tullut, paikalla oli ollut Rauni-Leenan paras rajatiedon ystävätär, jonka kanssa ystävyyteni on jatkunut ensi kohtaamisestamme lähtien 1990-luvulta alkaen, ja jatkuu edelleen. Hän oli saanut tarkistaa tekstin, mutta todellisuudessa siinä ei ollut sanaakaan minusta. Myös toisen suomalaisen, erään kontaktihenkilön ja reiki-kouluttajan, Rauni-Leena oli leimannut maksetuksi agentiksi. Täytyy sanoa, että minun oli vaikea ymmärtää hänen jatkamisensa myös Ultrapäivien kassamagneettina. Kun kysyin sitä järjestäjiltä, hekin vetosivat siihen, että ”yleisö haluaa”. Siis esitelmöijiksi valitaan sen mukaan kuin he tuovat rahaa, olivat väitteet kuinka vainoharhaisia ja pelottelevia tahansa? No, en suinkaan hylännyt upeita Ultrapäiviä yhden ristiriidan vuoksi. Viiden vuoden ajan olen järjestänyt Ultrapäivillä ufoiltoja, useimmiten Olli Pajulan kanssa.
(…)
On aikamoinen mysteerio, kuinka vapaasti Rauni-Leena sai toimia sekä Suomessa että ulkomailla hurjine ja pelottavine väitteineen ilman, että sitä suoranaisesti estettiin. Hän tosin joutui samanlaiseen CIA:n uhkailuun, kuten esimerkiksi englantilainen ufotutkija Anthony Dodd. Moni, joka olisi voinut kiistää Rauni-Leenan pahimmat väitteet, vaikeni julkisuudessa. Näitä olivat Tapani Kuninkaan ohella Pekka Suominen ja john E. Mack, jopa James Hurtak. Monet tietysty vetävät tästä sen johtopäätöksen, että minä olen ollut väärässä kritisoidessani Rauni-Leenaa. Itse koen, että kyseiset henkilöt kokivat aiheen liian kiusalliseksi ja mieluummin vaikenivat. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, poikettiinko rehellisen totuuden tieltä, kun suvaitsevaisuuden ja yleisömenestyksen nimissä sallittiin Rauni-Leenan vainoharhaisimmatkin väitteet (1997-2015). Onko IsoSyötteen hotelli Syötekeskus edelleenkin salaisen palvelun koulutuskeskus — koska parvekkeilla on sadeveden poistoreikiä, tai naisten vessojen käsienpesualtaista tulee myrkkykaasuja? Tai minä olen suurvaltojen maksettu agentti?
1950-luvun alussa eräs tietty ryhmä henkilöitä alkoi julkisesti esittää väitteitä suorasta fyysisestä kontaktista ‘ihmisiltä näyttävien’ eri Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa. Nämä ‘kontaktihenkilöt’ väittivät saaneensa tietoa Maan ulkopuolisista kehittyneistä teknologioista, filosofisista uskomuksista ja heidän pyrkimyksistään avustaa ihmiskuntaa muuttumaan osaksi galaktista yhteiskuntaa jossa avoin kontakti muiden planeettojen sivilisaatioiden kanssa tapahtuisi. Kontaktihenkilöt kuvasivat avaruusolentoja hyväntahtoisiksi, erittäin kunnioittavaisiksi ihmisten vapaata tahtoa kohtaan sekä olevansa muinaista sukua ihmiskunnalle (näin he saivat nimen “avaruusveljet”). Lisäksi kontaktihenkilöt paljastivat, että avaruusolennot, jotka olivat monissa tapauksissa erottamattomasti ihmisen näköisiä, olivat salaa integroituneet ihmiskuntaan. [2] Heidän tavoitteenaan oli paremmin sopeuttaa itsensä eri kansallisiin kulttuureihin ja/tai osallistua koulutusohjelmaan jolla valmistella ihmiskunta galaktiseen statukseen. Kontaktihenkilöt alkoivat levittää kansalle tietoa heidän kokemuksensa luonteesta ja heidän kontaktin aikana saamistaan tiedoista.
Kontaktihenkilöiden paljastama tieto on kiistämätön kansallisen turvallisuuden kriisi poliittisille päättäjille USA:ssa ja muissa suurissa valtioissa. Tämä kriisi syntyy kahdesta pääelementist. Ensinnäkin kehittyneet avaruusalukset ja teknologiat, joita Maan ulkopuolisilla sivilisaatioilla on, ovat paljon sofistikoituneempia kuin kehittyneimmät lentokoneet, aseet ja kommunikaatiojärjestlemät kansallisvaltioiden hallituksilla. Tämä on kiireellinen teknologinen ongelma, joka vaatii laajoja kansallisia resursseja joilla sillata yhteen teknologinen juopa avaruusolentoihin. Se on johtanut toiseen Manhattan-ohjelmaan, jonka olemassaolo ja salainen rahoitus on tiedossa vain niillä, joilla on “tarve tietää.” [3] Manhattan II, yhtessä todisteiden kanssa avaruusolentojen vierailuista ja teknologioista, pidettäisiin salassa kansalta ja medialta sekä suurimmalta osalta valittuja kansanedustajia.
Toiseksi Maan ulkopuoliset sivilisaatiot ottivat yhteyttä yksityishenkilöihin, ja jotkut heidän edustajistaan jopa integroituivat ihmiskuntaan. [4] Tämä oli rohkaisi useita henkilöitä osallistumaan salaiseen avaruusolentopyrkimykseen valmistella ihmiskuntaa “galaktiseen statukseen” — jossa avaruusolentojen olemassaolo virallisesti tunnustettaisiin ja avoin kontakti voisi tapahtua. Lisäongelmana oli ydinaseriisunta. Kymmenet tuhannet henkilöt tukivat kontaktihenkiöitä, jotka levittivät uutiskirjeitä, puhuivat konferensseissa ja matkustivat laajalle levittämään informaatiota rauhanomaisesta planeetan transformaatiosta, ja peräänkuuluttivat välitöntä ydinaseiden kehittämisen lopettamista. Ydinaseet uhkaavat enemmän kuin pelkästään ihmiskunnan tulevaisuutta, sanovat avaruusolennot. Jokainen räjäytys häiritsi avaruuden rakennetta, joka voi myös vakavasti vahingoittaa heidän omia maailmojaan tuhoisilla tavoilla.
Jokaisen suurvallan politiikkaa vastaan käytiin suoraan, sillä ne aktiivisesti kehittivät ydinaseita. Massiivista vallankumouspotentiaalia levitettiin koko planeetalle. Näin kontaktihenkilöit olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle, ja heitä varten tuli kehittää vastatiedusteluohjelma. Avaruusolentoje opetusten ja heiltä saatujen kokemusten pohjalle rakentunut kontaktiliike piti estää muuttumasta globaalien muutosten katalyytiksi. Tämän johdosta toeutettiin huippusalainen ja julma vastatiedusteluohjelma, joka otti suoraan kohteikseen kontaktihenkilöt ja heidän tukijansa.
Sarja salaisia tiedusteluohjelmia toteutettiin, jotka pyrkivät neutralisoimaan kontaktiliikkeen vallankumouksellisen potentiaalin. Nämä ohjelmat kehittyivät kolmessa vaiheessa, joka joti lopulliseen vastatiedusteluohjelmaan, joka otettiin käyttöön eliminoimaan mikä tahansa kontaktihenkilöiden esittämä uhka.
Ensimmäisessä vaiheessa kontaktihenkilöitä tarkkailivat tiedusteluviranomaiset, jotka yrittivät selvittää ihmisten ja avaruusolentojen välisen kanssakäymisen laajuuden ja sen seuraamukset.
Toisessa vaiheessa aktiivisesti debunkattiin ja pilattiin kontaktihenkilöiden sekä heidän tukijoidensa maine.
Lopulta kolmannessa vaiheessa se integroitiin FBI:n COINTELPRO:n, joka tarjosi tarpeellisen peitteen jolla neutralisoida mikä tahansa uhka kontaktihenkiöistä saattaisi aiheutuakin, mikäli he liittyisivät muihin politiikan muutosta ajaviin ryhmittymiin.
Kaikkia kolmea kontaktihenkiöiden vastaista vaihetta salaisista ohjelmista pyörittivät CIA, ilmavoimien erikoistutkimusvirasto (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) sekä NSA, jonka kenttäagentit olivat suoraan tietoisia Maan ulkopuolisen elämän todellisuudesta sekä kontaktista ja kommunikaatiosta joka tapahtui yksityisten kansalaisten kanssa.
Tämä tutkielma keskittyy salaisiin vastatiedusteluohjelmiin, jotka USA:n kansalliset turvallisuusvirastot ovat ottaneet käyttöönsä, jotka ottivat kohteekseen kontaktihenkilöt lähtien 1950-luvulta, joiden aikeena oli mitätöidä, pilkata ja debunkata todisteet, jotka vahvistaisivat sen että yksityiset kansalaiset olisivat olleet yhteydessä Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin, sekä se vallankumouksellinen potentiaali joka näillä oli transformoida tämä planeetta.
Vaihe Yksi: Tiedusteluviranomaiset valvovat kontaktihenkilöitä
On olemassa laajalti dokumentaatiota jolla osoittaa, että FBI läheisesti monitoroi kontaktihenkilöitä, ja että he olivat vimmaisen kiinnostuneita määrittämään heidän toimiensa laajuuden, joka seurasi avaruusolentojen kanssa käydystä kommunikaatiosta ja interaktiosta. [5]Salaiset FBI:n dokumentit esittävät, että tunnettuja kontaktihenkilöitä tarkkailtiin tutkimalla heidän lausuntojaan ja tekemisiään, ja kenttäagentit raportoivat suoraan FBI:n johtajalle J. Edgar Hooverille. Kenttäagenttien raportit viittaavat siihen, että FBI:n johtaja oli vakavasti yrittämässä saada selkoa kontaktihenkilöiden vallankumouksellisesta potentiaalista ja uhasta USA:n kansalliselle turvallisuudelle. Tämä ei ole yllättävää kun otetaan huomioon dokumentit, joista käy ilmi että FBI oli suurelta osin jätetty sivuun avaruusolentojen teknologioita koskevasta tiedustelupiiristä. [6] Hoover mahdollisesti luotti kontaktihenkilöiden valvontaan saadakseen selvyyden todellisesta avaruusolentotilanteesta.
George Van Tassel [vasemmalla kuvassa] väittää, että elokuussa 1953 hänellä oli fyysinen kohtaaminen ihmiseltä näyttävän avaruusolennon kanssa Venukselta. Hän tämän jälkeen piti yhteyttä tasaisin väliajoin ‘telepaattisesti’ heidän kanssaan, jolloin hänelle annettiin tietoa jonka hän välitti monille hänen tukijoilleen ja julkisen puolen virkamiehille. Van Tasselin suosio kasvoi nopeasti, ja hänen uutiskirjeellään oli tuhansia lukijoita ja tuhannet tulivat kuuntelemaan hänen julkisia luentojaan. Tuhannet ottivat myös osaa Van Tasselin vuosittaiseen Giant Rock Flying Saucer -kokoontumiseen Mojaven aavikolla, joka alkoi vuonna 1964 ja 23 vuoden ajan oli keskeinen kokoontumispaikka kontaktiliikkeelle.
FBI:n kiinnostus Van Tasselia kohtaan on perua marraskuulta 1953 kun hän lähetti kirjeen ilmavoimien tiedustelukeskukseen (Air Technical Intelligence Center, ATIC) Wright Pattersonin ilmatukikohtaan ‘Komentaja Ashtarin’ puolesta välittämään “ystävällismielisen” varoituksen koskien tuhoisia aseita, joita tuolloin kehitettiin. [7] Tämä johti tapaamiseen ilmavoimien erikoistutkimusviraston (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) majurin S. Avnerin (yhdessä FBI:n) kanssa. Kaikki tämä huipentui siihen kun Van Tasselia haastatteli kaksi erikoisagenttia marraskuun 16. päivänä 1954. Agentit lähettivät laajan muistion J. Edgar Hooverille, jossa käytiin läpi Van Tasselin väitteet avaruusolentojen vierailuista. [8] Muistiossa paljastui Hooverin erikoiskiinnostus siihen mitä avaruusolennot olivat sanoneet ydinaseista, tulevasta kolmannesta maailmansodasta sekä heidän kyvystään telepaattisesti kommunikoida Van Tasselin kanssa. Kiistämättä FBI tarkkaili Van Tasselia läheisesti, kuten käy ilmi huhtikuun 12. päivän dokumentista 1965, jossa lukee: “Van Tassel on tunnettu Los Angelesin FBI:n toimistossa vuodesta 1954 lähtien. [9]
Toinen paljon huomiota saanut kontaktihenkilö on George Adamski. Adamski tuli tunnetuksi vuonna 1947 hänen lentävien lautasten ja emoalusten valokuvistaan, jotka oli otettu amatööriteleskoopilla Mount Palomarilla, Kaliforniassa. Kuvat saivat laajalti huomiota. Hänestä tuli kaikkein tunnetuin kontaktihenkilö johtuen hänen kansainvälisestä myyntihittikirjastaan, jossa hän kuvasi kohtaamisia avaruusolentojen kanssa. Hänen ensimmäinsen kirjansa Flying Saucers Have Landed (1953) perustui hänen marraskuun 20. päivänä 1952 Desert Centerissä tapahtuneeseen kohtaamiseen venuslaisen ‘Orthonin” kanssa, joka saapui partioaluksella. Orthon kertoi Adamskille ydinaseiden vaaroista ja mahdollisuudesta sille, että kaikki elämä tuhoutuisi kontrolloimattomassa ydinreaktiossa. Neljä kuukautta myöhemmin helmikuussa 1953 Adamski väitti jälleen kokeneensa kohtaamisen. Kaksi avaruusolentoa nouti hänet Los Angeles -hotellin aulasta, ja ajoi salaiseen paikkaan jossa hän jälleen tapasi Orthonin ja hänet vietiin venuslaisen emoaluksen kyytiin. [10] Adamskin UFO-havainnot ja kontaktit avaruusolentojen kanssa saivat tukea merkittävältä joukolta todistuksia, valokuvia ja filmejä, joista useat riippumattomat tutkijat totesivat että ne eivät voineet olla väärennöksiä. [11]
FBI:n kiinnostus Adamskia kohtaan heräsi syyskuussa 1950 kun luottamuksellinen lähde alkoi välittää informaatiota FBI:n San Diegon toimistolle. Lähteen mukaan Adamski selitti, että avaruusolentojen yhteiskuntajärjestys muistutti kaikkein läheisimmin kommunismia. Tämä “nostatti kulmakarvoja FBI:ssä ja johti jatkuvaan, syvään tarkkailuun.” [12] Lisäksi FBI:n lähteen mukaan Adamski väitti, että “tämä maa on hallintomuodoltaan korruptoitunut ja kapitalistit orjuuttavat köyhiä.” [13] Ennustettavasti sellaiset kommentit johtivat Adamskin tarkkailuun “turvalisuuskysymyksenä.” [14] FBI ei koskaan paljastanut lähdettä ja niin ei ole keinoa arvioida lähteen objektiivisuutta sellaisen ennakko-oletuksia sisältävän informaation suhteen. Adamskin väitteet siitä, että avaruusolennot näkivät ydinaseiden kehittämisen uhkana ihmiskunnan tulevaisuudelle oli viranomaisille syvä huolenaihe. Sellaiset mielipiteet saivat FBI:n pitämään häntä Van Tasselin lisäksi tahona joka vaati jatkuvaa tarkkailua. Tämä käy ilmi vuoden 1952 dokumentista. [15]
Adamskin pitämä luento Kalifornian Lions Clubilla maaliskuun 12. päivänä 1953 sai palstatilaa paikallisessa sanomalehdessä, jossa raportoitiin että Adamskilla oli FBI:n ja ilmavoimien virallinen suostumus esittää materiaalia kansalle. Adamskin mukaan sanomalehden raportti oli ‘väärin’, mutta se johti FBI:n ja ilmavoimien edustajien vierailuun, jotka ilmeisesti olivat huolissaan viittauksista viralliseen lupaan. [16] Edustajat vaativat, että Adamski allekirjoittaisi dokumentin, jossa sanotaan että hänen materiaalillaan ei ole virallista suostumusta. J. Edgar Hooverin toimisto sai FBI:n ja ilmavoimien edustajien raportin ja allekirjoitetun paperin. Suosio ja Adamskin kansainvälinen matkailu saivat FBI:n ja muut tiedusteluvirastot kiinnittämään häneen sekä hänen lausuntoihinsa ja julkisiin reaktioihinsa läheistä huomiota. Adamski väitti tavanneensa yksityisesti Paavi Johannes XXIII:n, Alankomaiden kuningatar Julianan ja muita VIP-henkilöitä. [17] Helmikuussa 1959 Adamski matkasi Uuteen Seelantiin ja puhui täysille saleille. Yksisivuinen Foreign Service Dispatchin dokumentti Adamskin keskeisistä pointeista kiersi FBI:ssa, CIA:ssa, ilmavoimissa ja laivastossa, mikä näin vahvistaa Adamskin jatkuvan valvonnan.
Muut kontakihenkilöt, joita FBI monitoroi julki tuotujen dokumenttien mukaan ovat Daniel Fry, George Hunt Williamson ja Truman Bethurum. [18] Kontaktihenkilöiden välittämä informaatio koskien avaruusolentojen yhteiskunta- ja talousjärjestelmiä, yhdessä kritiikin kanssa koskien ympäri maailmaa tapahtuvaa ydinaseiden kehittämistä, johti siihen että heidät ja heidän tukijansa nähtiin turvallisuusuhkana. Ottaen huomioon kansallisen kommunismia koskevan hysterian McCarthyn aikaan USA:ssa, tämä johti kontaktihenkilöitä vastaan toteutettuihin vastatiedusteluohjelmiin. Kontaktihenkilön väitteiden debunkkaus ja pilkkaaminen olivat merkittävimpiä esiintyneitä toimenpiteitä.
Vaihe Kaksi: Kontaktihenkilöiden debunkkaaminen ja maineen pilaaminen
CIA:lla oli aktiivinen rooli tarpeellisen juridisen, poliittisen ja sosiaalisen ympäristön luomisessa lentävien lautasten raporttien debunkkaamiseksi ja kontaktiväitteiden mustamaalaamiseksi. Tämän se saavutti kuvaamalla raportit lentävistä lautasista kansallisen turvallisuuden uhkana jos ulkovaltojen viholliset käyttäisivät massahysteriaa niistä hyväkseen. Sellaisten psykologisten ohjelmien oikeutus rakennettiin tunnetun vuoden 1938 Orson Wellesin radio-ohjelman päälle. Tri. Hadley Cantril lähetti radiossa tunnettuun H. G. Wellsin kirjaan perustuvan lähetyksen, joka keskittyi paniikin psykologiaan, ja myöhemmin kansallisen turvallisuuden ammattilaiset laajalti siteerasivat sitä aina kun puhuttiin kansan kiinnostuksesta lentävien lautasten raportteihin. [19] Tämän seurauksena CIA pyöritti salaisia psykologisia operaatioita, jotka ‘kouluttaisivat’ Amerikan kansaa ‘paikkansa pitävillä faktoilla’ lentävien lautasten raporteista ja kontaktiväitteistä. Eräs CIA:n suorittamista toimista oli luoda virastojen välinen ryhmä nimeltä Psychological Strategy Board, joka käsittelisi kansallisen turvallisuuden uhkia salaisten psykologisten operaatioiden kautta.
Heinäkuun 18. 1951. Gordon Gray (oikealla) vannoo valan ensimmäisen Psychological Strategy Boardin johtajana Frank K. Sandersonin avustamana (vasemmalla), kun presidentti Harry S. Truman (keskellä) todistaa tapahtumaa. Lähde: Truman Library Collection.
Presidentin päätöksellä 4. huhtikuuta 1951 luotiin Psychological Strategy Board ”valtuuttamaan ja toteuttamaan tehokkaampaa suunnittelua, koordinaatiota ja toteuttamaan hyväksyttyjen kansallisten päätösten viitekehyksen mukaisesti psykologisia operaatioita.” [20] Gordon Grayn, presidentti Trumanin huippuneuvonantaja tuohon aikaan (myöhemmin myös Eisenhowerin), perustama Psychological Strategy Board oli virastojen välinen organisaatio joka alunperin sijaitsi CIA:n sisällä, mutta raportoi kansalliselle turvallisuusneuvostolle (National Security Council). Organisaation oli tarkoitus johtaa salaisia psykologisia operaatioita, jotka käsittelisivät kylmän sodan uhkaa.
Kylmän sodan uhka oli peite jolla salattiin todellinen toiminta. Todellisuudessa Psychological Strategy Board luotiin käsittelemään lentävien lautasten raporttien ja kontaktiväitteiden aiheuttamaa kansallisen turvallisuuden uhkaa, jotka voisivat saattaa USA:n valtion auktoriteetin vaaraan. Valtion dokumenttien todisteiden mukaan Gray kuvataan salaisen kontrolliryhmän perustajajäsenenä, jonka väitetään olevan nimeltään Majestic-12 Special Studies Group (MJ-12), joka otti avaruusolentoaiheen hoitoonsa. [21] Erään vuodetun Majestic-12 -dokumentin mukaan presidentti Truman loi Psychological Strategy Boardin MJ-12:n johtajan suosituksesta. [22] Grayn johto ja rooli MJ-12:n luomisessa auttaa varmentamaan sen, että Psychological Strategy Board luotiin pyskologisia operaatioita varten, joilla muokata kansan mielipidettä avaruusolentokysymyksessä.
Psychological Strategy Boardin menestys yhdessä sen seuraajan Operations Coordinating Boardin kanssa, sekä kaikkien muitten Maan ulkopuolista elämää käsittelevien salaisten operaatioiden myötä näkyi siinä miten totuus oli tarkoitus paljastaa vain niille joilla oli “tarve tietä.” [23] Tämä vaati sopivan kansallisen turvallisuuden peiteprojektin luomista psykologisille operaatioille, joita suoritettiin Amerikan kansaa vastaan. Voitto saavutettaisiin muodostamala asiantuntijapaneeli, joka muokkaisi valtion politiikkaa ja tiedustelutoimia niitä vastaan, jotka ovat mukana Maan ulkopuolisissa asioissa. Tämän seurauksena CIA salaa kokosi julkisen paneelin ‘mukanaolleista’ asiantuntijoista, jotka keskustelisivat saatavilla olevasta fyysisestä todistusaineistosta.
Puheenjohtajan tri. Howard Robertsonin mukaan nimetty Robertsonin paneeli kävi läpi tapauksia lentävistä lautasista neljän tunnin ajan yhteensä 12 tuntia, eivätkä he pitäneet yhtäkään niistä uskottavana. Paneelin johtopäätökset julkaistiin dokumentissa nimeltä Durant’n raportti. Se suositti ‘lentävien lautasten ilmiön’ ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden saatamista naurunalaiseksi, kansallisen turvallisuuden nimissä. Raportti on keskeinen kun halutaan ymmärtää institutioiden suorittamaa Maan ulkopuolisen elämän todisteiden debunkkausta ja mustamaalausta. CIA:n johtavan roolin varmentaminen paneelissa ja asiantuntijoiden valinnassa näkyy myös Durant’n raportissa itsessään, huolimatta kaikista niistä yrityksistä joilla CIA yritti salata oman roolinsa ensimmäisissä raportin sensuroiduissa versioissa. CIA:n tiedusteluneuvonantajakomitea oli sopinut, että “Keskustiedustelun johtaja tulee… [r]ekrytoimaan valitut tiedemiehet käymään läpi ja tekemään selko saatavilla olevista todisteista hyväksyttyjen tieteellisten teorioiden valossa…” [24]
Raportti keskittyi lähes yksinomaan ulkovaltojen aiheuttamaan kansallisen turvallisuuden uhkaan, jos ne hyväksikäyttäisivät Amerikan kansan uskoa lentävien lautasten ilmiöön. Se julisti: “Kansan alistaminen massahysterialle ja suuremalle haavoittuvuudelle mahdollisen vihollisen psykologiselle sodankäynnille… [ja] jos raportoidut kanavat ovat saturoitu väärillä ja huonosti dokumentoiduilla raporteilla, kykymme havaita vihollistoiminta heikkenee.” [25] Tämän seurauksena Robertsonin paneeli ehdotti ‘koulutusohjelmaa’ jolla poistaa vihollisvaltioiden uhka väärinkäyttää kansan uskoa lentäviin lautasiin:
Paneelin konsepti laajemmasta koulutusohjelmasta, jolla integroitaisiin kaikkien asiassa mukana olevien virastojen pyrkimykset, oli että sillä tulisi olla kaksi tavoitetta: kouluttaminen ja “debunkkaus.” “Debunkkauksen” tavoite johtaisi kansan kiinnostuksen laantumiseen “lentäviä lautasia” kohtaan, jotka nykypäivänä saavat aikaan vahvan psykologisen reaktion. Tämä koulutus tulisi suorittaa massamedian avulla, kuten televisio, elokuvat ja suositut artikkelit… Sellaisen ohjelman tulisi onnistua vähentämään nykyistä kansan hyväuskoisuutta ja sen seurauksena heidän alttiuttaan uskoa nerokasta vihamielistä propagandaa. [26]
CIA:n koolle kutsuma paneeli, jossa CIA:n valitsemat asiantuntijat istuvat, käyvät läpi raportteja lentävistä lautasista yhteensä 12 tunnin ajan neljän päivän mittaisella ajanjaksolla, ja toteavat että kansan psykologinen reaktio lentäviin lautasiin on mahdollisen turvallisuusuhan peruste. Kylmä sota tarjosi tarpeellisen turvallisuusympäristön CIA:lle ja muille yhteistoimintavirastoille kuten Psychological Strategy Board väittää, että Neuvostoliitto voisi käyttää lentäviä lautasia psykologisen sodankäynnin tekniikoissa. Tämän johdosta tulisi suorittaa psykologisia operaatioita massamedian ja virastojen avulla joilla debunkata raportit lentävistä lautasista ja poistaa mahdollinen uhka. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteistä siitä, että he ovat kohdanneet avaruusolentoja, tämä tarkoitti että kansan mahdollinen reaktio lentäviin lautasiin ja Maan ulkopuoliseen elämään oikeutti kaikkien kontaktikertomusten debunkkaamisen. Debunkkaustekniikoita, joita käytettäisiin konktaktihenkilöiden mustamaalauksessa, olivat mm. kontakihenkiöiden väitteiden pilkkaaminen, raportoitujen tapausten liioittelu mediassa, se että kriitikot sivuuttavat kaikki fyysiset todisteet, toistuvasti nimekkäiden auktoriteettihahmojen siteeraaminen jotka pitivät näitä väitteitä harhaluuloina ja petoksena, sekä tiedemaailman kiinnostuksen puute näitä kontaktiraportteja kohtaan.
Durant’n raportti loi tarvittavan juridisen oikeutuksen debunkata todisteita, jotka kontaktihenkilöt esittivät, huolimatta heidän väitteidensä meriitistä. Tämä käy ilmi siitä aasta, jolla FBI ja muut tiedusteluvirastot yksityisesti kommunikoivat kontaktihenkilöille, ja sitten he antoivat julkisia lausuntoja tai vuodettua informaatiota medialle tavoilla jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden rehellisyyden. Esimerkiksi Adamski oli kommunikoinut FBI:n, AFOSI:n ja Pentagonin kanssa materiaalin sisällöstä, jonka hän aikoi laittaa kirjoihinsa, sekä dokumenteista jotka hän esittäisi julkisesti. Tämä ei ole yllättävää ottaen huomioon sen, että monet kontaktihenkilöt Adamskin lailla olivat entisiä armeijan työntekijöitä, jotka ymmärsivät sen tärkeyden ettei tehtäisi mitään millä uhataan kansallista turvallisuutta. Adamski johdateltiin uskomaan, että hänellä oli lupa levittää tiettyä dokumenttia, ja hän teki julkisen lausunnon tästä. Tämä sai FBI:n PR-osaston johtajan Louis B. Nicholsin ohjeistamaan erikoisagentti Willisiä tapaamaan Adamski ja puhumaan tästä dokumentista. Tämän jälkeinen FBI:n dokumentti 16. joulukuuta 1953 kertoo:
Willisia komennettiin antaa San Diegon agenttien, joiden seurana oli OSIn edustajia mikäli he halusivat lähteä mukan, soittaa Adamskille ja lukea mellakkalaki ja päivänselvästi osoittaa hänelle, ett ähän on käyttänyt tätä dokumenttia valheellisella, epäasianmukaisella tavalla, jota tämä Virasto ei ole tukenut, hyväksynyt tai valtuuttanut hänen puheissaan tai kirjoissaan käyttämään. [27]
FBI teki julkiseksi mielipiteensä Adamskin käytöksestä tavalla, joka “kolhaisi Adamskin uskottavuutta suuresti”. [28] Aikana jolloin kansa kyseenalaistamatta uskoi julkisten virkamiesten tekemien lausuntojen tarkkuuteen, sellaiset negatiiviset kommentit olivat rittäviä viemään henkilöltä uran tai uskottavuuden. Todellakin monet kansasta, jotka uskoivat lentäviin lautasiin ilmiönä, pitivät Adamskia nyt huiputtajana. Tämä oli erityisen merkittävää nille, jotka ajoivat lentävien lautasten tieteellistä tutkimusta. Se mitä kansa ei tajunnut oli, että tiedustelupalvelut kuten FBI ja AFOSI aikoivat debunkata kontaktihenkilöt politiikan vuoksi johtuen heidän esittämästän uusresta uhasta kansallisele turvallisuudelle. Näin kontaktihenkilöitä pystyttiin helposti “jallittamaan” uskomaan johonkin jota sisäpiiriläiset heile kertoivat, ja siten julkisessa kohtaamisessa viranomaisten kanssa he olivat esittäneet valheellisia väitteitä kun he eivät kyenneet varmentamaan sitä mitä heille oltiin kerrottu.
The World Weekly News (National Enquirerin sivujulkaisu) ilmestyi vuosina 1979-2007
Toinen tapa jolla kontaktihenkilöidet väiteet voitiin debunkata oli antaa tabloidilehden kuten National Enquirer julkaista sensaatiomaisia raportteja, jotka vääristelivät kontaktihenkilöiden väitteitä tai olivat kokonaan toimituskunnan päästään tekaisemia. Mikä tahansa tutkimus, joka tämän jälkeen esittäisi sellaisia väitteitä, olisi täysin liioiteltu tai perusteeton, ja näin kontaktihenkilöiden ja UFO-tutkimuksen laajemmin maine tahriintui. Se mitä ei yleisesti tiedety oli, että National Enquirer CIAn juoksupoikien perustama ja pyörittämä, jonka salainen toimeksianto oli saattaa naurunalaiseksi koko lentävien lautasten ilmiö. Gene Pope pyöritti New York Enquireria vuonna 1953, ja hän julkaisu nimettin uudelleen The National Enquireriksi vuonna 1954. Pope oli nimetty hänen omassa Who’s Who -elämänkerrassaan entiseksi CIA:n tiedustelu-upseeriksi joka oli ollut mukana “psykologisessa sodankäynnissä.” [29] Salaisten psykologisten operaatioiden keskeinen työkalu joilla debunkata kontaktihenkilöiden väitteet ja raportit lentävistä lautasista oli The National Enquirer sen sensaatiomaisella tabloidityylillään. Lehti yhdessä muiden medialähteidn kanssa, jotka kirjoittivat kontaktihenkilöistä, olivat osa koulutusohjelma joka vaati lentävien lautasten raporttien debunkausta. Ennustetavaa kyllä, sensaatiomaisen tabloidilähestymistavan lopputulos oli, että vakavat raportoijat ja tutkijat välttelivät lehden tarinoita.
CIA:n ja muiden tiedustelupalveluiden psykologisen sodankäynin muotoihin kontaktihenkilöitä vastaan kuului The National Enquirer, joka oli suurmenestys. Se menestyi niin hyvin, että vaikutusvaltaiset UFO-tutkijat, joilla oli tieteellistä meritiä UFO-raporttien käsitelyssä, muuttuivat tietämättään salaisen psykologisen ohjelman liittolaisiksi joilla kumota kontaktihenkilöiden väitteet. Tämä käy ilmi erään johtavan UFO-tutkijan kuten majuri Donald Keyhoen kommenteista, joka painotti tarvetta erottaa aidot UFO-raportit “suuresta joukosta villejä kertomuksia ja yleensä naurettavia ’kontaktihenkilöiden’ väitteitä”. [30] Keyhoe yhdessä muiden UFO-tutkijoiden kanssa oli suuresti huolissaan kontaktihenkilöiden väitteistä, joita lehdistö liioitteli, “valitetavasti lehdistyö lyttää yhteen kaikki raportit ’avaruusmiehistä’, mikä saa aikaan sen etä monet hylkäävät kaiken UFO-aineiston.” [31] Keyhoe piti kontaktiraportteja häpeänä, joka piti erottaa tieteellisemmin suuntautuneesta UFO-tutkimuksesta. Muut UFO-tutkijat seurasivat Keyhoen tyyliä ja näin saatiin aikaan suuri skisma niiden kesken, jotka olivat vakuutuneita siitä etä Maan ulkopuolinen elämä vieraili Maassa. Menestyksekkään debunkkaukset raporteista koskien lentäviä lautasia ja Maan ulkopuolista elämää mahdollistivat CIA:n, FBI:n ja armeijan tiedustelupalveluiden siirtyä kolmanten vaiheseen psykologisia operaatioitaan. Seuraavaksi täyden rintaman vastatiedustelusodankäynnin tekniikat joilla häiritä ja neutralisoida kontaktihenkilöliike.
Vaihe Kolme: Galaktinen COINTELPRO
COINTELPRO oli vastatiedusteluohjelma, joka perustettiin vuona 1956 tiettyjä poliittisia mielipiteitä vastaan, jonka raportoidaan loppuneen vuonna 1971. Se oli pääosin FBI:n pyörittämä; toiset tiedustelupalvelut kuten CIA ja NSA avustivat tietyissä salaisissa toimissa. COINTELPRO oletti, että väärien poliittisten mielipiteiden edustajat USA:sa olivat ulkovaltojen vaikutusten alla tavoilla, joista tuli uhka USA:n kansalliselle turvallisudelle. On syytä kerrata COINTELPRO:n käyttämiä tekniikoita. Sekä kontaktihenkilöiden että väärien poliittisten mielipiteiden omaavien tapauksessa “ulkovaltojen” vaikutuksen ajateltiin oikeuttavan sotilastyyliset vastatiedusteluohjelmat, joilla häiritä ja neutraloida näitä ryhmiä. Näiden “ulkovaltojen” “Maan ulkopuolinen” luonne, avarusolennot, eivät nähtävästi muutaneet vastatiedustelun sekä “kontaktihenkilöihin” että väärien poliittisten mielipiteiden kannattajiin käyttämien menetelmien luonnetta. Molemmissa tapauksissa näiden ryhmien aktiviteteja pidettiin uhkana USA:n kansallisele turvallisuudelle.
Oli kaksi merkittävää eroa siinä miten COINTELPRO toimi väärien poliittisten mielipiteiden kannattajia ja kontaktihenkilöitä vastaan. Ensimäinen oli, että vaika tiedusteluagenteja briiffattiinkin “ulkovaltojen” vaikutuksesta poliittiseen toimintan, on epätodennäköistä että he saivat tällaista briiffausta kontaktihenkilöiden tapauksessa. Toiseksi, vaika COINTELPRO väärien poliittisten mielipideiden kannattajien tapauksessa paljastui ja ilmeisesti lopetettiin vuonna 1971, COINTELPRO kontaktihenkilöitä vastaan ei koskaan paljastunut. Se lähes varmasti jatku nykypäivänä.
Vuonna 1975 USA:n senaatin komitea, jota johti senaattori Frank Church, tutki COINTELPROn menetelmiä ja kohteita, ja julkaisi yksityiskohtaisen raportin vuonna 1976. [32] Churchun komitea kuvaa COINTELPRO:ta seuraavasti:
COINTELPRO on FBI:n akronyymi sarjalle salaisia toimenpideohjelmia, jotka on suunnattu kotimaan ryhmiä vastaan. Näissä ohjelmissa Virasto teki muutakin kuin keräsi tiedustelutietoa, ja siirtyi suorittaman salaisia toimenpiteitä ”disruptoidakseen” ja ”neutraloidakseen” kohderyhmiä ja henkilöitä. Tekniikat otettiin käyttöön selaisinan sodan aikaisesta vastatiedustelusta… [33]
Vastatiedustelu, siten kuin Churchin komitea sen märittelee, koostuu “niistä tiedustelupalvelun toimista joiden tarkoitus on suojella sen oma turvallisuutta ja hyökätä vihamielisiä tiedusteluoperaatioita kohtaan.” [34] Komitea kuvasi miten “tiettyjä Viraston tekniikoita, joita oltiin käytetty vihamielisiä ulkovaltojen agentteja vastaan, käytettiin kotimaisia uhkia vastaan, joiden koettiin uhkaavan vakiintunutta poliittista ja yhteiskunnallista järjestystä.” [35] Komitea kuvasi COINTELPRO:ta sarjaksi salaisia toimenpiteitä, joita toteutettiin Amerikan kansalaisia vastaan, ja se oli osa “rankkaa, kovaa ja likaista peliä” FBI:n johtaja William Sullivanin mukaan. [36] Komitea sai kuulla, että: “Ryhmiä ja henkilöitä on ahdisteltu ja häiritty johtuen heidän politisista mielipiteistään tai heidän elämäntyylistään…” [37]
Komitean mielestä COINTELPRO oli “suunnattu eri rotujen edustajien ja naisten oikeuksia puolustavia vastaan, väkivallattomuuden ja rotujen välistä harmoniaa äänekkäästi ajavia apostoleja vastan; asemansa vakiinnuttaneita politikkoja vastaan; uskonnollisia ryhmiä vastan; sekä uudenlaista elämäntyyliä ajavia vastaan.” [38] Vuosina 1960-1974 käynnistettin yli 500 tuhatta tutkimusta USA:n valtiota mahdollisesti vastaan olevista henkilöistä, mutta yhtään syytteitä ei koskaan nostettu vedoten mihinkään lakiin jotka käsittelivät vallankaapausta tai USA:n hallinnon syrjäyttämistä. [39] Komitea ryhmiteli COINTELPRO:n toimenpiteet seuraavasti:
Yleiset yritykset mustamaalata;
Median manipulointi;
Valtion politiikkaa tai kansan käsityksiä koskettavan datan vääristely;
Ensimmäisen perustuslain lisäyksen takaamien oikeuksien ”höllentäminen” sekä
Komitean mielestä: “Tiedustelupalvelujen viranomaiset tunnustivat, että tiety aktiviteetit olivat laittomia, .. [ja] että laki, ja Perustuslaki yksinkertaisesti sivuutettiin.” [41] Mikä järkyttävämpää, Churchin komitea totesi, että “Julmia ja ruokottomia taktiikoita on käytetty.” [42]
Churchin komitea ei puhunut COINTELPRO:sta suhteessa UFO-kysymykseen tai kontaktihenkilöiden väitteisiin. Huolimatta asiaan liittyvästä hiljaisuudesta, todisteet selvästi osoittavat siihen, että COINTELPRO:ta käytetään kontaktihenkilöitä vastaan, ja se oli viimeinen hyvin vehkeillyn vastatiedusteluohjelman vaihe, jolla ”disruptoida” ja ”neutralisoida” kontaktihenkilöliike. Kuten aiemmista Van Tasselin ja Adamskin väitteistä käy ilmi, kontaktihenkilöiden väitteet, jotka koskevat eri sosioekonomisia ja sotilaallisia päätöksiä koskien Maan ulkopuolista elämää, nähtiin suorana uhkana USA:n kansalliselle turvallisuudelle.
Täysi sen uhan luonne, jonka Maan ulkopuolisen elämän todellisuus ja teknologiat aiheuttavat, kävi elävästi selväksi vuoden 1961 Brookings Instituten raportista, jonka NASA oli antanut USA:n kongressin puolesta toimeksi. Otsikolla “Ehdotetut tutkimukset rauhallisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisten asioihin” Brookings Instituten raportti keskusteli Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista sekä ‘artifakteista’ joita löydettäisiin läheisiltä planeetoilta. Raportti kuvasi yhteiskunnan arvaamattomia reaktioita sellaiseen löydökseen:
Todisteita [Maan ulkopuolisesta] elämästä voidaan löytää myös artifakteista, joita on jäänyt Kuuhun tai muille planeetoille. Tämän vaikutukset asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomia, mutta ne vaihtelisivat huomattavasti eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien ryhmien välillä; kriittinen tekijä olisi meidän ja muitten olentojen välisen kommunikaation luonne. [43]
Raportin mukaan kontaktista teknologisesti kehittyneempiin Maan ulkopuolisiin yhteisöihin voisi syntyä tuhoisia yhteiskunnallisia vaikutuksia:
Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena. [44]
Brookingsin raportti esitti mahdollisuuden jättää kertomatta mistään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta tai artifakteista kansallisen turvallisuuden nimissä: “Miten sellainen infromaatio, missä olosuhteissa, voitiaisiin esittää tai vetää pois kansalta?” [45] Tämän johdosta on selvää, että virallinen pelko yhteiskunnan vasteista mihinkään viralliseen julkistukseen Maan ulkopuolisesta elämästä on suuri kansallisen turvallisuuden huoli. Oltiin löydetty COINTELPRO:n kontaktihenkilöiden vastaiseen käyttöön oikeuttava selitys.
Eräs COINTELPRO:n yleisimmistä käyttämistä taktiikoista oli häiritä väärän poliittisen mielipiteen omaavia ryhmiä luomalla hajaannusta ja epäilyä heidän tukijoidensa keskuuteen. COINTELPRO:n ‘Galactisessa’ versiossa hajaannus syntyi asettamalla vastakkain ne jotka hyväksyivät Maan ulkopuolisesta todellisuudesta kertovan todistusaineiston. Hajaannus puhtaan tieteellisen lähetymistavan UFO-asiaan valinneiden ja kontaktihenkilöiden todistuksia tukevien välillä oli COINTELPRO:n operatiivien kierosti vehkeilemä. Voitto saavutettaisiin vakuuttelemalla teknisesti suuntautuneemmille puhtaan tieteelisen maailmankuvan tukijoille, että kontaktihenkilöliike aiheuttaisi “vakavammille” tutkijoille heidän maineensa tahraantumista. Tieteellisen lähestymistavan tukijoiden vakuuttelemiseksi siitä, että heidän pyrkimyksensä kantaisivat hedelmää, käynnistettiin ilmavoimien virallinen tutkimus vuonna 1952. Project Blue Book ei ollut paljoa muuta kuin ilmavoimien PR-harjoitus jolla vakuutellaan kansalle ja UFO-tutkijoille, että se käsitteli UFO-raportteja vakavasti. Todellisuudessa Project Blue Book ei tarjonnut vakaville UFO-tutkijoille paljoakaan tukea ja pääosin se toimi elimenä jolla laimentaa julkinen kiinnostus UFO-raportteja kohtaan.[46]
Eräs Project Blue Bookin pääasiallisista funktioista oli toteuttaa ensimmäinen Durant’n raportin “koulutusohjelman” toimista. Se “kouluttaisi” kansaa siitä miten asianmukaisesti arvioida UFO-dataa tavoilla, jotka laimentaisivat kansan ja median kiinnostuksen sellaisia raportteja kohtaan. Lyhyesti Project Blue Book oli keskeinen osa salaista psykologista operaatiota jolla vakuuteltiin kansaa ja mediaa siitä, että UFO-raportit eivät olleet tärkeitä, eikä maksanut vaivaa pohtia niitä. Yhtä kaikki, Project Blue Bookin asema virallisena ilmavoimien tutkimuksena rohkaisi UFO-tutkijoita siitä, että huolelliset ja riittävät menetelmät ja tutkimus lopulta kantaisi hedelmää. Sellaiset toiveet lytättiin vuoden 1969 Condonin komitean loppuraportissa, joka julkisesti lakkautti ilmavoimien tutkimukset ja Project Blue Bookin.
Toinen pääasialline Project Blue Bookin funktio oli neutralisoida kontaktihenkilöliike kuvaamalla henkilökohtaiset kontaktikertomukset avaruusolentojen kanssa epätieteellisinä. Esittämällä erittäin näkyvästi julkisen tutkimuksen, Project Blue Book tarjosi tarpeellisen ‘koulutuksen’ tieteelliselle tutkimukselle joka systemaattisesti sulkisi pois kontaktiraportteja. UFO-tutkijat rohkaistuisivat hyökkäämään kontaktiraportteja vastaan epätieteellisinä, harhaluuloille tai petkutukselle alttiina sekä loukkaavana ‘vakavalle’ UFO-tutkimukselle. Johtavien UFO-tutkijoiden kuten J. Allen Hynek, joka oli entinen Project Blue Bookin konsultti, lausunnottarjoavat todisteita siitä että sellainen prosessi oikeasti oli olemassa. Kirjassa, jonka tarkoitus on esittää UFO-tutkimuksen tieteellinen perusta, tri. J. Allen Hynek sivuutti kontaktihenkilöiden kertomukset, joita hän piti “pseudouskonnollisina fanaatikkoina” joilla oli “vähäinen uskottavuus”:
Minun tulee painottaa sitä, että kontaktiraportteja ei luokitella Kolmannen asteen kohtaamisiksi. Se on valitettavaa, vähintäänkin, että raportit sellaisista kuten nämä ovat saattaneet koko UFO-ongelman naurunalaiseksi tiedeyhteisössä ja kansan piirissä, joka pitää yllä suosittua kuvaa “pienistä vihreistä miehistä” ja fiktionaalista ilmapiiriä tuon aihepiirin aspektin ympärillä. [47]
Kuten Hynekin lausunnoista käy ilmi, UFO-tutkijat hyökkäsivät kontaktiraporttien kimppuun suurella vimmalla purkaakseen sen mitä he pitivät suurena haasteena vakavalle julkiselle UFO-raporttien tarkastelulle. Rohkaisemalla UFO-tutkijoita siitä, että puhtaan tieteellinen lähestymistapa johtaisi siihen että totuus UFOista ja avaruusolennoista lopulta tehtäisiin julkiseksi, Galaktinen COINTELPRO onnistui luomaan suuren skisman niiden keskuudessa, jotka hyväksyivät todellisuuden UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä. 1960-luvun loppuun mennessä kontaktiliike oli niin läpikotaisin debunkattu ja mustamaalattu UFO-tutkijoiden suulla, että COINTELPROn ei enää tarvinnut jatkaa Project Blue Bookia. UFO-tutkijoista oli tullut tietämättään tiedustelupalveluiden käsikassara, joka salaa toteutti erilaisia psykologisia ohjelmia joista Galaktinen COINTELPRO koostui.
Galaktisella COINTELPRO:lla oli myös pahantahtoisempi puolensa, kun puhutaan niistä “julmista ja ruokottomista taktiikoista joita on käytetty” kontaktihenkilöitä vastaan, jotka sivusivat vääriä poliittisia mielipiteitä kannattavia vastaan käytettyjä menetelmiä. [48] Mystinen Miehet Mustissa (Men In Black, MIB) -ilmiö on useiden tutkijoiden kuvaama, jotka saivat selville, että henkilöitä, joilla oli kokemuksia avaruusolennoista, usein uhkaili ja ahdisteli hyvin pukeutuneet miehet mustissa liikemiesvaatteissa, jotka antoivat kuvan siitä että he olisivat julkisia virkamiehiä. Todisteita siitä, että eliittitiedusteluryhmille on annettu toimeksi uhkailla, häiritä ja jopa “neutraloida” kontaktihenkilöitä tai muita joilla on suoria kokemuksia avaruusolennoista tai heidän teknologiastaan, löytyy vuodetussa dokumentissa, jota useat veteraanitutkijat pitävät aitona. [49] Special Operations Manualissa lukee:
Jos mitenkään mahdollista, silminnäkijöitä pidetään hiljaisina kunnes on määritetty se mitä he tietävät ja mikä heidän mukanaolonsa laajuus on. Silminnäkijöitä tulee patistaa olemaan puhumatta siitä mitä he ovat nähneet, ja uhkailu voi olla tarpeen heidän yhteistyönsä varmistamiseksi. [50]
USA:n ilmavoimat on myös tehnyt tutkimuksia, jotka liittyivät huoleen siitä että MIB:t ovat imitoineet ilmavoimien upseereita. Maaliskuun 1. päivän 1967 muistiossa, jonka on valmistellut pääesikunnan varajohtaja, kuvataan tapauksia joissa siviileihin on ottanut yhteyttä henkilöt, jotka väittävät olevansa NORADin jäseniä ja vaatineensa silminnäkijöillä hallussaan olevia todisteita. [51]
MIB:n hämäräperäiset operaatiot ja SOM1-01 -dokumentti viittaavat siihen, että he ovat osa vastatiedustelun “pakottavaa” siipeä, joka koostuu FBI:sta, ilmavoimien OSI:sta, laivaston tiedustelupalvelusta ja jopa CIA:sta. On erittäin mahdollista, että MIB liittyy vieläkin salaisempiin virastoihin kuten National Security Agency (NSA) ja National Reconnaissance Office (NRO), joilla on korkeammat turvallisuusluokitukset käsitellä todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä. [52]
Tämän seurauksena tiedustelupalveluilla on nokkimisjärjestys Galaktisessa COINTELPRO:ssa, jossa jokainen suorittaa omaa tehtäväänsä. FBI:n, ilmavoimien OSI:n (sekä muiden armeijan haarojen yksiköiden kuten laivaston ONI:n) leivistä otetut agentit olivat pääosin mukana tiedustelutiedon keräämisessä ja läheisesti kontaktihenkilöiden aktiviteettien valvonnassa, kuten käy ilmi tietopyynnöillä saaduista dokumenteista. CIA oli mukana koordinoidussa debunkkauksessa ja mustamaalaamisessa, joka oli osoitettu kontaktihenkilöitä vastaan Durant’n raportin ehdottaman koulutusohjelman avulla. NSA ja NRO ovat mukana seuraamassa kommunikaatiota ja interaktioita Maan ulkopuolisen elämän kanssa, ja heillä on tiimejä joilla vetää pois julkiseksi tehtyä todistusaineistoa ja häiritä kontaktihenkilöitä hiljaiseksi. Galaktinen COINTELPRO voi näin minimoida avaruusolentoja koskevan informaation, joita eri tiedustelupalveluilla on, kun agentteja käskettiin toteuttamaan erikoistehtäviä. Kaikkein eniten ulkona Maan ulkopuolisia asioita koskevista tiedustelupiireistä oli FBI. Toisaalta NSA ja NRO vaikuttivat olevan eniten piirin sisällä johtuen heidän toteuttamistaan avaruusolentojen valvontatoimista sähköisillä valvontalaitteilla ja satelliittikuvilla. Armeijan tiedustelupalvelut vaikuttivat olevan sivuroolissa, jossa he tukivat Galaktista COINTELPRO:ta ilman että he saivat pääsyä kaikkeen informaatioon koskien Maan ulkopuolista elämää ja projekteja. Tämä käy ilmi kun vara-amiraali Tom Wilson, pääesikunnan tiedustelupäällikön (J-2), vuonna 1998 oli jätetty ilmeisesti pois Maan ulkopuolisia projekteja koskevien tietojen jakelusta. [53]
Loppusanat
Galaktisen COINTELPROn kontaktihenkilöitä vastaan tarkoitus on minimoida ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen ilmentämä uhka niille päätöksillle, jotka on tehty salaa valituissa komiteoissa koskettaen Maan ulkopuolista elämää ja teknologioita. Pääasiallinen avaruusolentojen uhka oli se, että kontaktihenkilöt onnistuisivat vakuuttamaan suuren osan Amerikkaa ja globaalia populaatiota muuttamaan politiikkaa suuresti valmisteltaessa ihmiskuntaa galaktisen yhteisön jäseneksi. Sellainen politiikan muutos on tulkittu olevan suora uhka kansalliselle turvallisuudelle USA:n ja muiden maiden taholta, jotka ovat saaneet briiffauksia Maan ulkopuolisen elämän olemassaolosta. Galaktinen COINTELPRO käsittää kolme vaihetta, jotka kulminoituvat kattavaan vastatiedusteluohjelmaan, jolla neutralisoida ja disruptoida kontaktiliikkeen uhkia. Ensimmäinen on FBI:n vetämä valvontaohjelma, joka läheisesti monitoroi kontaktihenkilöiden julkisia luentoja, interaktioita ja kommunikaatioita. Tietopyyntöjen kautta saadut dokumentit ovat vahvistaneet, että FBI harjoitti laajaa tunnettujen kontaktihenkilöiden valvontaa, ja työskenteli muiden tiedustelupalveluiden kuten ilmavoimien OSI:n kanssa.
Toinen vaihe Galaktisessa COINTELPRO:ssa oli debunkkaus- ja mustamaalausohjelma, jota CIA salaa veti, joka kutsui koolle Robertsonin paneelin ja joka julkaisi Durant’n raportin vuonna 1953. Sen tärkein löydös vastatiedusteluohjelmille oli oikeuttaa koulutusohjelma, joka sisälsi kansan ‘kouluttamista’ ja silminnäkijöiden kertomusten “debunkkaamista”, mukaanlukien kontaktihenkilöiden, sillä perusteella että ne olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle koska kansan uskoa UFOihin saattaisivat vihollisvaltiot käyttää hyväkseen. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteiden meriitistä tämä tarkoitti, että todistet ja lausunnot debunkattaisiin ja mustamaalattaisiin kansallisen turvallisuuden nimissä. Tiedusteluammattilaiset joutuivat ei-niin-kadehdittavaan hommaan debunkata ja mustamaalata niitä, joilla heidän mielestään oli yksityisesti todettu olevan aitoja kokemuksia. FBI:n dokumentista käy ilmi, että FBI:n agentit ja tietolähteet olivat aktiivisessa roolissa nimekkäiden kontaktihenkilöiden mustamaalauksessa osana kontaktihenkilöitä vastaan luotua CIA:n psykologisen sodankäynnin ohjelmaa. Galaktisen COINTELPRO:n viimeinen vaihe on luoda skismaa niiden välillä, jotka hyväksyvät todisteet Maan ulkopuolisesta elämästä. Ryhmä UFO-tutkijoita, jotka ajavat tieteellistä menetelmää, saivat rohkaisua etäännyttää itsensä kontaktihenkilöiden väitteistä, joita pidettiin epätieteellisinä, ja jotka epätodennäköisesti saiisvat julkista tukea akateemikoilta, byrokraateilta ja kongressiedustajilta. Project Blue Book luotiin rohkaisemaan UFO-tutkijoita pitämään kiinni virheellisestä uskomuksesta, että tiukan tieteellinen metodologia riittäisi kääntämään valtion politiikan jolla salattiin todellisuus Maan ulkopuolisesta elämästä. UFO-tutkijat täten olivat itse eturintamassa vastassa kun kontaktihenkilöiden väitteitä tarkasteltiin vakavasti. Project Blue Bookin tutkimusten avustuksella kansaa koulutettiin siitä minkälaiset UFO-todisteiden kategoriat tulisi tulkita legitiimeiksi. Mikään näistä kategorioista ei sisällä kontaktihenkilöiden väitteitä.
Galaktinen COINTELPRO ei olisi ollut menestys ilman UFO-veteraanitutkijoiden apua, jotka kaikki olivat liian innokkaita sivuuttamaan kontaktihenkilöiden väitteet epätieteellisinä ja alttiina harhaluuloille tai petkutukselle. Sellaiset tutkijat epäonnistuivat pahasti näkemään, että Galaktinen COINTELPRO olisi suunniteltu häiritsemään ja neutralisoimaan kontaktihenkilöiden väitteitä, ja he innokkaasti hyväksyivät viralliset lausunnot, jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden lausuntojen todenperäisyyden. Todellakin, se innokkuus millä FUO-tutkijat asemoivat itsensä vakavan tieteellisen UFO-tutkimuksen portinvartijoiksi ja debunkkasivat kontaktihenkiöiden väitteet on mitä traagisin aspekti kuudessa vuosikymmenessä UFO- ja Maan ulkopuolisen elämän tutkimusta.
Toinen keskeinen tekijä Galaktisen COINTELPRO:n menestymisessä tähän päivään mennessä on ollut avaruusolentoihin liittyvän informaation siilouttaminen. Tämä on mahdollistanut tiedustelupalvelujen suorittaa tiettyjä tehtäviä Galaktisessa COINTELPRO:ssa ilman, että agentit saavat koko totuutta kontaktihenkilöiden väitteistä. Kontaktihenkilöiden debunkkaamisen ja mustamaalaamisen onnistumisen on täytynyt riippua siitä uskovatko tiedusteluagentit kontaktihenkilöiden olevan aidosti turvallisuusuhka. Tämän seurauksena Maan ulkopuolisia asioita koskevan tiedon tekeminen saataville vain silloin kun siihen on tarve on varmistanut sen, että vain tietty ryhmä henkilöitä eri tiedustelupalveluista saa briiffauksen yleensäkään.
Tiivistelmä keskeisistä tiedustelupalveluista ja niiden tehtävistä Galaktisessa COINTELPRO:ssa, sekä niiden avaruusolentoja koskettavan informaation tiedonsaantiluokituksesta löytyy taulukosta 1. Taulukko 1. USA:n tiedustelupalvelut ja Galaktinen COINTELPRO
Virasto
Toimenpiteet
Pääsy avaruusolentoinformaatioon
Federal Bureau of Investigations, FBI
Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen kenttäagenttien avulla.
Ei mitään. FBI:n johtaja Hooverilta evättiin pääsy eikä hänellä ollut kapasiteettia valvoa Maan ulkopuolisia aktiviteetteja.
Air Force Office of Special Investigations, OSI (yhteistyössä muiden armeijan tiedustelupalvelujen kuten Office of Naval Intelligencen kanssa, ONI)
Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen Project Blue Bookin avulla. Skisman luominen UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen.
Osittainen. Armeijan tiedustelupalvelu tarkkailee Maan ulkopuolisia aktiviteetteja, mahdollisia kontaktitapauksia siviilien kanssa, ja välittää tiedon näistä muille virastoille.
Central Intelligence Agency, CIA
Vetää julkista koulutusohjelmaa kouluttamalla kansaa ja debunkkaa kontaktihenkilöiden raportteja. Luo skismaa UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen.
Osittainen. Koordinoi virastojen välistä yritystä varmistaa, että avaruusolentoinformaatio ei pääse julkisuuteen.
National Security Agency, NSA & National Reconnaissance Organization, NRO
Tarjoavat tiimit joilla vetää pois todisteet ja häiritä kontaktihenkilöt hiljaisiksi.
Täysi. Tarkkailee Maan ulkopuolista elämää ja sen interaktioita yksityisten kansalaisten ja valtioiden välillä.
Psychological Strategy Board / Operations Coordinating Board (tätä seurannut virasto toimii yhdessä kontrolliryhmän MJ-12 kanssa)
Koordinoi virastojen välisiä salaisia psykologisen sodankäynnin ohjelmia, joilla petkutetaan kansaa Maan ulkopuolisesta elämästä.
Täysi. Sillä on pääsy kaikkeen informaatioon, jota muut tiedustelupalvelut ovat keränneet, jotta voitaisiin kehittää strateginen vastaus avaruusolentojen toiminnalle.
Lopputiivistelmänä monet pioneerinaiset ja -miehet, jotka ovat tarkasti kertoneet fyysisestä kontaktistaan avaruusolentojen kanssa, ovat joutuneet systemaattisen maineen ja uran pilaamisen uhriksi julkisten virkamiesten, massamedian ja UFO-tutkijoiden taholta. Vaikuttaa siltä kuin sellainen lopputulema oli tarkoituksella haluttu saada aikaan virallisella Galaktisella COINTELPRO:lla, joka jatkuu tähän päivään asti. FBI:n lakkauttaman poliittisen COINTELPRO:n vastapainoksi on erittäin todennäköistä, että henkilöt julkisissa viroissa, massamediassa ja UFO-tutkijoiden keskuudessa voivat olla aktiivisia agentteja käynnissä olevalle COINTELPRO:lle, joka on perustettu kontaktihenkilöitä vastaan. Toiveena on, että Galaktisen COINTELPRO:n paljastaminen auttaisi hälventämään jatkuvaa kontaktitodistusten parjaamista, joka on tähän päivään asti estänyt objektiivisesti arvioimasta suoraa fyysistä kohtaamista aaruusolentojen ja yksityisten kansalaisten välillä.
***
Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exopolitics Instituten.
***
Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.
Viitteet
[1] Olen kiitollinen Angelika Sareighn Whitecliffille hänen tyylillisistä parannuksistaan tälle artikkelille.
[3] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” Scoop Independent News (30 January 2004): http://www.scoop.co.nz/stories/HL0401/S00151.htm
[4] Kts. Michael Salla, “Extraterrestrials Among Us,” Exopolitics Journal 1:4 (2006) 284 -300. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-4.htm
[6] Kts. FBI:n (FOIA-tietopyynnön) documenttijulkaisu 06/09/1986 koskien J. Edgar Hooverin väitteitä siitä, että FBI:ltä on evätty pääsy talteen noudettuun lentävään lautaseen: http://www.cufon.org/cufon/foia_001.htm .
[11] Osittainen arvio Adamskin tapauksesta, jonka on kirjoittanut Lou Zinsstag ja Timothy Good kirjassa George Adamski- The Untold Story(Ceti Publications, 1983).
[12] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,35.
[13] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.
[14] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.
[15] Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 33.
[24] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects Convened by Office of Scientific Intelligence, CIA, Jan 14-18, 1953” (Released November 16, 1978) 1. Verkossa: http://www.ufologie.net/htm/durantreport.htm
[25] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 15.
[26] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 19-20.
[27] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 39.
[28] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 38-39.
[29] Keskustelua siitä miten paavi ja CIA liittyvät the National Enquireriin, katso Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation, 2001) 231-46.
[32] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities together with additional, supplemental, and separate views, April 26 (Legislative Day, April 14), 1976. Verkossa: http://www.icdc.com/~paulwolf/cointelpro/
[38] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.2.
[39] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.
[40] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.
[41] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.4.
[42] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.
[48] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.
[49] Kts. Ryan Wood, Majic Eyes Only: Earth’s Encounters with Extraterrestrial Technology (Wood Enterprises, 2005) 264-67; & Stanton Friedman, TOP Secret/MAJIC, 161-84.
[50] “SOM1-01: Majestic-12 Group Special Operations Manual,” The Majestic Documents, eds. Robert Wood & Ryan Wood (Wood & Wood Enterprises, 1988) [ch. 3.12b.] 165
[51] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 57.
Tämän Aquarius-projektia käsittelevän tekstin on kirjoittanut Christian P. Lambright. Se havainnollistaa Richard Dotyn osuutta UFO-tutkijoiden harhaanjohtajana aikana, jolloin elektroniset kommunikaatiovälineet mahdollistivat keskustelufoorumien pitämisen ensi kertaa ja tiedon levittämisen tätä kautta 1980-luvulla, ja jolloin kertoman mukaan Richard Dotyn aktiivinen rooli väärän tiedon levittäjänä on ollut suurimmillaan.
On sanottu, että on kolmenlaisia ihmisiä, niitä jotka saavat asioita aikaan, niitä jotka katsovat kun ne tapahtuu ja niitä jotka miettivät mitä tapahtui. Suntuu siltä, niinkuin mikään ei kuvaisi paremmin UFO-aiheesta kiinnostuneita. Viimeaikainen haloo koskien väitettyä projektia nimeltä ”AQUARIUS” sekä kontrolliryhmää nimeltä ”MJ-12” tuntuvat loistavilta esimerkeiltä siitä hämmennyksestä, joka seuraa kommunikaation puutteesta osapuolten välillä. Onko UFOja käsittelevää projektia nimeltä AQUARIUS olemassa? Kuka ensinnä sai tietää, että sellainen on olemassa? Jos on olemassa dokumentaatiota, joka tukee ”MJ-12” ryhmän olemassaoloa, niinkuin jotkut esittävät, silloin miksi se tuntuu olevan täynnä ristiriitoja? Nämä ovat kysymyksiä joihin tulee vastata ennenkuin yritetään arvioida ongelmaa.
Kuten kuka tahansa salapoliisi voi kertoa, motivaatio on avuksi selvitettäessä mitä tahansa rikosta tai mysteeriä. Kuka saisi etua tilanteessa? Ehkäpä hieman tämänkaltainen ajattelu auttaisi ratkomaan nykyistä AQUARIUS/MJ-12:n mysteeriä. UFOihin liittyvän AQUARIUS-nimisen projektin paljastus ensi kerran ilmaantui niinkutsutussa ”NASA-telexissa” [AQUARIUS.DOC]. Tämän väitetään olevan aito dokumentti, joka kuvaa useita valokuvafilmejä, jotka liittyvät Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtuneisiin asioihin sekä Paul Bennewitzin tapaukseen. Kuten asioista eniten tietoiset ihmiset tietävät, tämä dokumentti kertoo varsin paljon mielenkiintoista tietoa liittyen viranomaisten UFO-kiinnostukseen, ja mainitsee projektin nimelt AQUARIUS sekä jotain nimeltä ”MJ-12”. Kuitenkin useita keskeisiä osia tästä dokumentista poistettiin joko alkuperäisen lähettäjän tai vastanottajan kädellä. On kiinnostavaa huomata, että dokumentista on olemassa uudelleenkirjoitettu versio, joka kiertää ympäriinsä ja jossa poistetut osat ovat tallella, mutta mitään selitystä ei anneta sille kuka kirjoitti dokumentin uudelleen tai miten aiemmin poistetut osat saatiin tietoon.
On raportoitu, että Peter Gersten on näyttänyt tämän dokumentin vuonna 1983 ja niin vaikuttaisi siltä, että se on ollut liikenteessä ainakin useita vuosia. Mutta jos Gersten oli alkuperäinen vastaanottaja, hän ei ole paljastanut sitä mistä hän on saanut sen tai keneltä. Tämä dokumentti näyttää olevan läheisessä yhteydessä Kirtlandin ilmatukikohdan tapahtumiin vuonna 1980 siten kuin Bennewitz ja ilmavoimien kiinnostus UFO-havaintoihin tukikohtien yllä siinä mainitaan. Voisiko tämän dokumentin julkaisiu liittyä Kirtlandin tapauksesta kertovien dokumenttien julkaisuun? [KIRTLND1.DOC, KIRTLND2.DOC] William Moore on sanonut, että hänelle annetoi nimetön lähde ensimmäiset Kirtland-dokumentit ensimmäisenä Washington DC:ssa alkuvuonna 1982. Ja että monia huhuja on liikkunut Mooren ja Gerstenin välisistä kiivaista kiistoista liittyen siihen miten Gersten sai nämä dokumentit haltuunsa. Huhut sikseen, jos Moore sai dokumentit vuosi sen jälkeen kun tapaukset sattuivat, silloin kenellä tahansa joka hänelle ne antoikin on pakostakin ollut pääsy joko AFOSIn tietoihin Washingtonissa tai alkuperäisen lähettäjän tietoihin Kirtlandissa. On viitteitä siitä, että William Moore sai kopionsa Richard Dotylta, AFOSIn erikoisagentilta Kirtlandissa. Toiset lähteet ovat myös raportoineet, että Doty oli mukana pyrkimyksissä saada tämänluonteista informaatiota ulos tietyille henkilöille tuntemattomista syistä. Ja niin vaikuttaa mahdolliselta, että Doty oli vastuussa Kirtlandin dokumenttien lähettämisestä ja mahdollisesti ”NASA-telexin” lähettämisestä, sillä hän olisi ollut asemassa saada käsiinsä sellaista informaatiota. Kaikesta huolimatta jäisi vakavien UFO-tutkijoiden käsiin pyrkiä varmentamaan josko dokumenteissa esitetty informaatio on validia, tai väärää.
Kiinnostuksen lisääntyessä AQUARIUSta ja MJ-12:ta kohtaan, useita tietopyyntöjä lähetettiin eri valtion virastoille joilla saada informaatiota näistä aiheista, mutta niinkin myöhään kuin 1986 johtavat ufologian alan henkilöt ovat olleet vakuuttuneita siitä, että dokumentti oli väärennös ja AQUARIUS-projektia ei ollut koskaan olemassa. Vuonna 1985 olin lähettänyt useita tietopyyntöjä valtion virastoille ja pyytänyt informaatiota kolmesta projektista: Sigma, Snowbird & Aquarius; sekä mitä tahansa informaatiota MJ-12:n tai Majestic-12:n sitten liittyikään. Erityisesti en maininnut mitään yhteyttä tai kiinnostusta UFOihin näissä pyynnöissä. Poislukien NSA, jokainen saamani vastaus kielsi minkäänlaisen informaation näistä aiheista. Vaikka niissä sanottiinkin, että Sigma ja Snowbird ”eivät olleet tämän viraston projekteja”, ja että heillä ei ollut tietoa MJ-12:sta, he arvioivat, että etsintäkulut kaikelle informaatiolle AQUARIUS-projektiin liittyen olisivat $15,000! Vaikuttaisi siltä, että kyseessä oli varsin suuri projekti. Useiden selventävien tietopyyntöjen, sekä pyynnön saada pelkästään ensimmäinen dokumentti jossa projekti laitettiin käyntiin, jälkeen NSA sanoi että projekti ei käsitellyt ”UFOja” ja että koska en maksaisi kuluja, he eivät tekisi pyynnölleni mitään. Tämän jälkeiset vetoomukset ainoastaan selvittivät sen, että AQUARIUS oli luokiteltu Huippusalaiseksi ja että minkään osan julkistaminen voisi olla ”suureksi vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle”. [AQUANSA.DOC]
Useat henkilöt ovat pitäneet NSA:n lausuntoa siitä, että AQUARIUS ei käsittele UFOja pelkästään rehellisenä, ja mahdollisesti tämä onkin totuus. Kuitenkin uskon, että jos olisi odottanut NSA:n ”kääntävän kelkkansa” ja avoimesti paljastavan kaiken olisi vähintäänkin naiivia. Tuntuu paradoksaaliselta, että jotkut ”tutkijat” sekä odottavat näiden virastojen olevan petollisia että suoraan hyväksyvät niiden lausunnot täysin oikeellisina. Uskon, että on riittävät syyt olettaa, että NSA:n projekti voi itse asiassa olla se projekti, josta ”NASA-telexissä” puhutaan ja joka mainitsi myös MJ-12:n.
Ylläolevan dokumentin verifioimisen prosessissa olin jo kirjoittanut sarjan kirjeitä 7602 Air Intelligence Groupille (7602 AINTELG), joka on vuodesta 1983 tunnettu nimellä Air Force Special Activities Center. Osana ilmavoimien tiedustelupalvelua, 7602 AINTELG käsittelee HR-tiedustelua, paljon samaan tapaan kuin 4602 AINTELG, joka tunnetusti on auttanut Edward Ruppeltia hänen tutkimuksissaan useita vuosia sitten. Tämä voi olla sattumaa tai sitten ei ja se voisi olla mielenkiintoinen lisätutkimusten suunta. Yhtä kaikki, prosessissa yrittäessäni saada informaatiota tältä ryhmältä sain jonkin verran välttelevän vastauksen AFISilta. Keskusteluissa ilmavoimien lähteen kanssa, jossa mainitsin ongelmistani saada informaatiota tästä ryhmästä, minulle sanottiin että ehkäpä tämä johtuu siitä että ”he ovat NSA:n haara!” Tämä ensimmäistä kertaa oli viite siitä, että NSA saattaisi olla jollain tavalla mukana, ja oli jo ennen kirjeitäni NSA:lle itselleen. Muutamassa kuukaudessa sain tietää toisesta kiinnostavasta seikasta, joka osoitti NSA:n suuntaan.
Tunnetun tutkijan Thomas Adamsin avulla sain tietää henkilöstä, joka oli raportoinut kuulleensa kiinnostavan väitteen koskien ensimmäistä AQUARIUS/MJ-12 -dokumenttia. Puhuttuani tämän herrasmiehen kanssa henkilökohtaisesti, vakuutuin siitä että hänen kertomansa informaatio oli oikein ja että se oli kerrottu hänelle. Hän kertoi, että hänelle oltiin henkilökohtaisesti kerrottu, että tämä dokumentti oli peukaloitu kahdella tavalla, ja että hänelle tämän oli kertonut henkilö joka muutokset oli tehnyt. Vaikka kumpaakaan muutosta ei paljastettu, hänelle oltiin kerrottu, että viittaus dokumentissa ”NASAan” oli alunperin ollu ”NSA”! Ja se kuka tämän oli tehnyt, oli kukapa muukaan kuin William Moore. Lyhyessä keskustelussa Mooren kanssa tämän jälkeen kysyin häneltä oliko hänellä tietoa tästä, ja hän yksinkertaisesti sanoi ”En kommentoi.”
JUST CAUSEn tuoreessa numerossa oli myös lausunto Larry Fawcettilta ja Barry Greenwoodilta siitä, että heille oltiin kerrottu että tämä dokumentti on itse asiassa uudelleenkirjoitettu versio. Tämä seikka paljastettiin vuonna 1983 Peter Gerstenille ilmavoimien upseerin suulla ja se joko oli unohtunut tai jätetty sikseen aivan viime päiviin asti. Kuitenkin siteeratuksi ilmavoimien lähteksi on ilmoitettu kukapa muukaan kuin Richard Doty itse.
Tämän seikan valossa, että on hiljattain muuttunut yleiseksi tiedoksi että Moore (omista syistään) muokkaa saamiaan dokumentteja, ja että hän on varsin aggressiivinen tutkimuksissaan, uskon että Moore itse asiassa kirjoittikin uusiksi tämän dokumentin, tai on joskus tehnyt niin. Mutta vähentääkö tämä dokumentin arvoa, vai kertooko se siitä että se on väärennös? Ehkäpä tämä selittää sen miksi kukaan ei voi varmistaa dokumentin olevan aito, koska teknisesti se on väärennös. Vaikuttaa siltä, että Mooren tehtävänä on nyt paljastaa selvä, tarkka versio siitä ja lopultakin paljastaa faktat sen saamisesta.
Elokuvatuottaja Linda Moulton Howen mukaan hänellä on riippumaton varmistus MJ-12:sta ja hänelle on kertoman mukaan näytetty liuta dokumentteja, joissa on samanlainen, ellei identtinen, informaatio. Kuitenkin kyseessä olevan ryhmän oikea nimi ei ollut ”Majestic” vaan samanlaiselta kuulostava nimi, jossa oli kirjaimet M ja J. Voisiko olla, että termi ”Majestic” on substituutti, joka välkyllä tavalla yrittää siivota pois informaatiota, jonka joku ainoastaan sisäpiirin todellisella informaatiolla kykenisi identifioimaan?
Jos on syy kyseenalaistaa alkuperäisessä AQUARIUS/MJ-12 -dokumentissa sekä myöhemmissä sitä koskevissa papereissa esitetyn informaation tarkkuutta, tarkoittaako tämä loogisesti sitä, että vuoden 1980 Kirtland/Bennewitz-tapauksia tulisi aina pitää kyseenalaisina? Mikä tahansa yksittäisen silminnäkijän UFO-havainto on aina jonkinverran kyseenalainen, tämän takia me etsimme useita silminnäkijöitä ja muuta tukevaa todistusaineistoa. Jos Richard Doty, tai Paul Bennewitz olivat yksin raportoidessaan näitä tapauksia, silloin Kirtlandin tapaukset eivät koskaan olisi muuttuneet niin suuriksi kysymyksiksi kuin ne ovat. Silloin oli useita henkilöitä mukana sekä dokumenteissa kerrotuissa tapahtumissa että dokumenttien valmistelussa itsessään. Lyhyt tiivistelmä tapauksesta kuuluu seuraavasti:
Alkuvuonna 1980 Paul Bennewitz tarkkailee ja filmaa kappaletta, jonka hän on havainnut maassa ja ilmassa Kirtlandin ilmatukikohdassa sekä Manzanon koealueella. On raportoitu, että hänen vaimonsa oli myös mukana näkemässä omin silmin ensimmäiset laskeutumiset, jotka Paul näki ja kuvasi Coyote Canyonin alueella. Tämän jälkeen Paul otti yhteyttä Earnest Edwardsiin Kirtlandin turvallisuuspoliisissa, joka seuraavan muutaman kuukauden ajan huolestui ja pyysi Manzanon asevaraston alueen vartijoita raportoimaan hänelle kaikista ilmassa näkyvien valojen epätavallisista havainnoista. Elokuussa 1980 kolme vartijaa raportoivat havainneensa ilmavaloja, jotka laskeutuivat Sandian sotilasalueelle. Tämä on ensimmäinen havainto, joka on kuvailtu Richard Dotyn allekirjoittamassa valituslomakkeessa. Edwards raportoi havainnon Dotylle tietämättä siitä, että Doty oli jo kuullut siitä Russ Curtisilta (Sandian turvallisuuspäällikkö), että Sandian vartija havaitsi levynmuotoisen kappaleen erään rakennuksen lähellä minuutteja sen jälkeen kun kolme Manzanon vartijaa tekivät havainnon. Doty otti nämä raportit ja useita muita hänen valituslomakkeeseensa ja lähetti raportin AFOSIn päämajaan Washingtoniin.
Tästä eteenpäin monia muita henkilöitä tulee mukaan. Bennewitz kutsuttiin tapaamiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan, jossa useat korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ja Sandian viranomaiset olivat paikalla. Heihin kuului mm. prikaatinkenraali. Earnest Edwards on varmentanut, että kolme vartijaa hänen komennossaan ovat raportoineet kuvatun tapauksen, ja että tapaaminen pidettiin. Bennewitz varmensi, että Doty ja Jerry Miller tulivat hänen kotiinsa katselemaan materiaaleja, ja että tämän saattoi varmentaa myös Thomas A. Csehin allekirjoittamalla dokumentilla, joka on tukikohdan tutkimusosaston johtaja. Lopuksi mainittakoon, että on olemassa kokonainen dokumenttipino, jonka AFOSIn päämaja on julkaissut ilmavoimien peiteidentiteetillä, joka kuvaa näitä tapahtumia.
Näyttää siltä, että on vain kaksi mahdollisuutta. Yksi: että tämä on yksi syvimmälle menevistä petoksista joita ilmavoimat ovat koskaan suorittaneet, jossa mukana on myös siviili, tarkoituksia varten joita voidaan vain arvailla. Toinen: että kuvatut tapahtumat ja välissä olevat vuodet, sen jälkeiset kehityskulut ja harhaanjohdetut tutkijat ovat vain sekoittaneet faktoja. Ehkäpä oli myös jonkin sortin yritys virallisella tasolla peitellä tapahtumien arkaluontoisuutta.
Olisiko Richard Doty ajanut tekaistua asiaa, ottanut mukaan viranomaisia häneen petkutukseensa, lähettänyt tekaisun AFOSIn päämajaan, ja sitten levittänyt tiettyä informaatiota siviili-UFOtutkijoille? Mitä tarkoitusta varten? Ja olisiko hän silti ilmavoimissa jos hänet paljastettaisiin, tietäen sen PR-katastrofin joka seuraisi AFOSIn julkistaessa Washingtonissa lisädokumentteja? Tuntuu käsittämättömältä, että tukikohdan tutkimusosasto ja ilmavoimien osasto eivät olisi nopeasti ja helposti saaneet selville petkutusta ja pian tämän jälkeen nimenneet koko asiaa sellaiseksi, tietäen heidän aiemmat edesottamuksensa tehdä juuri niin.
Muutama yksinkertainen puhelu on auttanut selventämään paljon totuutta alkuvaiheen tapahtumista. Meidän tulee välttää ajoittaista houkutusta ”ampua ensin ja kysyä kysymyksiä vasta sitten”, joka voi johtaa väärän informaation levittämiseen. On suotavaa pitää pää kylmänä lähestyessään silminnäkijöitä, sillä meillä ei ole Jumalan suomaa oikeutta soittaa tuntemattomille henkilöille ja vaatia heitä vastaamaan kysymyksiin, etenkään kun asiaan saattaa liittyä arkaluonteisia yksityiskohtia. Onko yllätys, että jotkut näistä ihmisistä eivät halua tulla jokaisen henkilön vaivaamaksi, jolla olisi tälle esittää kysymyksiä?
Erittäin omituinen mutta kiinnostava kirje lähetettiin APROlle joko vuoden 1980 lopulla tai 1981 alussa, ja siihen yleisesti viitataan lähettäjän nimellä, Craig Weitzel. Tämä kirje viittaa sarjaan tapahtumia, jotka sattuivat puolivälissä vuotta 1980 sekä Kirtlandissa että Pecosin lähellä olevalla alueella New Mexicossa, ja se esittää useita väitteitä että UFO-tutkimuksen sivuosasto on asettunut Kirtlandiin tai sen lähelle. Kirjoittaja mainitsee myös, muun muassa, että ainakin yksi ”esine” on tallessa Manzanon varastoalueella. Sen, että kirjeen on ainakin legitiimisti vastaanottanut APRO, voi varmentaa Jim Lorenzenin vimmatusta kirjeestä joka lähetettiin sättimään herrasmiestä, joka tämän kirjeen oli julkistanut ilman virallista lupaa APROlta. Voimmeko kuitenkaan määrittää onko tämä kirje täysin tekaistu vai onko siinä edes vähänkään totuuden siementä sen välittämässä informaatiossa? Käymässäni keskustelussa Craig Weitzelin kanssa hän väitti, että hän ei tiedä mitään kirjeeseen liittyvistä yksityiskohdista, ja hän kiisti ottaneensa yhtään valokuvaa. Omituista kyllä, kuitenkin hän kyllä esitti, että hän ja muut näkivät omituisen hopeisen kappaleen leijailevan korkealla taivaalla, joka sitten poistui alueelta, hänen sanojensa mukaan, ”eksponentiaalisesti”! Hän oli ollut koulutuksessa vuoripelastustoiminnasta ja hän sekä muut esittivät S-O-S merkin vuorenrinteessä käyttäen laskuvarjoja ja odottivat helikoptereiden löytävän heidät. Etsiessään näitä helikoptereita he havaitsivat hopeisen ”UFOn”. Jos tämä on kaikki mikä tapahtui, mikä olisi syy tuulesta temmata sellainen kirja ja kuitenkkin antaa silminnäkijän nimi ja osoite, joka varmasti tulisi tällaiset väitteet kiistämään? Oliko kyse hämärästä teekkarijäynästä? Anonyymin kirjeen kirjoittaja väittää, että sen jälkeen kun Weitzel oli puhunut AFOSIn agentille nimeltä Dody (sic), hän ei halunnut liittyä asiaan enää mitenkään ja siitä eteenpäin Dodyn hahmo kiisti, että mitään valokuvia oli koskaan ollutkaan. Oliko tämä olosuhde, jota oltaisiin voitu odottaa perustuen aiempaan kokemukseen ilmavoimien tällaisten asioiden hoitamisesta? Monet valtion ja armeijan silminnäkijät usein kieltäytyvät puhumasta heidän kokemuksistaan tuntemattomille joko johtuen virallisesta painostuksesta, tai yksinkertaisesti oman yksityisyytensä säilyttämiseksi. Motiovaatiota jälleen pitää tarkastella löytääksemme lopullinen totuus.
Lokakuun alussa 1987 minulla oli omituinen keskustelu henkilön kanssa, joka on minulle muuten tuntematon kuin etunimeltä ja joka aluksi ei tiennyt mitään UFO-kiinnostuksestani. Puhelinkeskustelussa, joka sattui aivan vahingossa, ydinaseiden aihe tuli esiin tämän henkilön antaessa ymmärtää tietävänsä siitä jotain, koska hän tuolloin oli ollut ilmavoimissa. Vitsaillen pyysin häneltä saada tietää kaiken mitä Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtui, ei siksi että olin kiinnostunut ydinaseista vaan jostain muusta jonka ajattelin olevan Manzanossa varastossa joka ”ei ole ydinase”. Hetken naureskeltuaan tämä henkilö sanoi, ”kyllä… UFOja!” Hämmästyneenä pyysin saada hieman lisäselvitystä, ja kerrottuani kiinnostuksestani minulle sanottin että kaksi ”esinettä” oli tallessa Manzanon alueella perustuen keskusteluun, jonka tämä henkilö oli kuullut ilmavoimien henkilöiden välillä Saksassa. Jotain keskustelua oli ollut UFO-tapaukseen liittyen, joka oltiin laajalti raportoitu sanomalehdissä Saksassa vuonna 1981, joka olisi samanlainen kuin jotain mikä ”heillä” oli ”siellä”. Johtuen olosuhteista joiden alaisuudessa tämä keskustelu käytiin sekä siitä seikasta etten ollut millään muotoa viitannut aiheeseen, uskon tämän olevan jonkinlaista tukea joillekin väitteille, joita on esitetty anonyymissä ”Weitzelin” kirjeessä.
Viimeinen kiinnostuksen kohde esiintyi juuri julkaistussa kirjassa, joka kertoo ”lentävistä bumerangeista” joita on raportoitu viime vuosina New Yorkin osavaltiossa [NIGHT SIEGE, Ballantine 1987]. Näiden ilmiöiden tutkimusprosessissa Hynekiin ja Imbrognoon otti yhteyden eräs henkilö, joka väittää työskennelleensä NSA:lle. He ilmeisesti varmensivat tämän itsensä takia, ja vaikka henkilö väitti että hänen kiinnostuksensa oli ainoastaan henkilökohtaista, he yllättyivät tämän henkilön siitä epätavallisen suuresta kiinnostuksen määrästä heidän tutkimuksiaan ja heidän löytämiään todisteita kohtaan. On jopa viitteitä siitä, että heidän puhelimiaan salakuunneltiin. Vaikka ei olekaan tiedossa oliko tämän henkilön kiinnostus laajempikin kuin pelkkä henkilökohtainen kuriositeetti, on selvää että tutkijat tunsivat siinä olevan jotain epätavallista. Yhtä kaikki, tässä on toinen tapaus jossa NSA tuntuu olevan hiipinyt mukaan kuvioihin.
Heittävätkö tässä esitetyt faktat epäilyksen varjon NSA:n ylle sen osuudesta virallisten etujen varjelussa koskien UFOja? Uskon, että ne niin tekevät ja että on oikeutetusti aihetta epäillä, että AQUARIUS-projekti, joka (ainakin jollain tavalla) liittyy UFOihin, on mahdollisesti NSA:n oma tai siihen liittyvä projekti. Silti tuntuu siltä huolimatta dokumentteja koskevasta hämmennyksestä ja argumenteista, että nimitystä ”MJ-12” tulee pitää, jos nyt ei varmuutena, niin ainakin potentiaalisesti kelpona. Ne jotka ovat käyttäneet aikaa saadakseen yhteyden silminnäköihin ja heiltä lausunnot ja apua, ovat parhaassa asemassa muodostaakseen mielipiteensä itse, huolimatta sekaannuksesta koskien dokumenttien muokkausta, joka tuntuu olevan vimmatusti käynnissä. Me emme halua heittää lasta pesuveden mukana yksinkertaisesti siksi, että faktat näyttävät hämmentäviltä. Ehkäpä hämmennystä joku jopa ohjailee jossain. Meidän tulisi pitää katseemme kiinnitettynä suuriin kysymyksiin ja faktoihin jotka me voimme osoittaa tosiksi pyrkiessämme saamaan selville totuuden.
LOPPU
Kiitos kaikille lähteille, sekä nimetyille että nimettömille, jotka ovat auttaneet tässä esitettyjen faktojen selvittämisessä.
Tämä tieto on peräisin tutkija Melinda Leslieltä, joka omistaa Sedona UFO Sighting Toursin Arizonassa. Haastattelin häntä ensimmäisen kerran koskien MILAB-ilmiötä 90-luvun lopulla Tampa Public Access Televisionin show’huni “The UfoJoe Show.” Hänen bionsa mukaan Melinda on tutkinut henkilöitä, jotka ovat olleet mukana UFO-”salailussa”, jo yli 28 vuoden ajan.
Koska Melinda ei nauhoittanut haastattelua, kysyin häneltä hänen muistiinpanojensa tarkkuudesta. Hän sanoi minulle, ”Nuo olivat aika tasan tarkkaan suorat lainaukset. Kirjoitin ylös kun hän puhui, ja puhtaaksikirjoitin ne heti puhelun lopettamisen jälkeen.”
Verkkosivujensa mukaan Semivan on yksi perustajajäsenistä, hallituksen jäsen ja varatoiminnanjohtaja “To The Stars Academy of Arts and Sciencessa.” Hän on ollut 25 vuoden ajan urastaan CIA:n operaatiojohdossa. Hän on myös tiedustelumaailman ja CIA-toiminnan konsultti ja työskentelee massatuhoaseita vastaan.
Semivan eläköityi vuonna 2007 25 vuoden uran jälkeen CIA:n salaisessa palvelussa. Hänen eläköitymisensä aikaan hän oli jäsen CIA:n ylemmässä tiedustelussa. Jim palveli ulkomailla ja kotimaassa CIA:lla ylemmän johdon tehtävissä. Hän on saanut CIA:n Career Intelligence Medalin.
Tämä on toinen julkinen kommentti Wilson/Davis-dokumenteista joltain, joka on ollut tekemisissä TTSA:n kanssa. Hal Puthoff, PhD, oli ensimmäinen.
Jos haluat tietää miksi Semivan on kiinnostunut UFO/UAP-aiheesta, suosittelen lukemaan hänen esipuheensa Tom Delongen ja A.J. Hartleyn kirjaan “Sekret Machines: Chasing Shadows.”
Pitäen mielessä hänen CV:nsä, tässä on lainaus siitä mitä pidän tärkeänä hänen esipuheessaan:
“Mitä tulee muodolliseen tähän ilmiöön tutustumiseeni, niinkuin me sen tunnemme nykypäivän kontekstissa, se tuli yllättäen ja yhtäkkiä. En yritä mennä sisään kokemukseen tässä, mutta sanon, että se oli yksi elämän muutostekijöistä sekä minulle että vaimolleni. Kokemus oli samaan aikaan pelottava, hämmentävä, turhauttava ja absurdi. Se oli sekä fyysinen että emotionaalinen, vaikka en osaa päättää oliko siinä lisänä vielä spirituaalinen komponentti. Melkein 30 vuotta myöhemmin, en edelleenkään tiedä mitä kokemuksesta pitäisi ajatella. Sen mitä tiedän, kuitenkin, on että tämä tapaus muutti näkökantani siitä mitä kollektiiviseen todellisuutemme versioon kuuluu.”
Melinda Leslie
Kirjoittanut Melinda Leslie
Minulla oli 43-minuuttinen puhelinkeskustelu Jim Semivanin kanssa koskien Wilson/Davis-dokumentteja. Se oli olennaisesti 43 minuuttia kestävä, harkitun sanamuotoinen epäkiistäminen. Annoin hänelle keskustelumme aikana monia mahdollisuuksia kiistää ne ja niiden sisältö, mutta hän ei koskaan tehnyt niin. Hänen tarinaansa tarkastellessani tuntuu siltä kuin tämä olisi osa sitä samalla tavalla kuin muiden vastaukset, joilta on kysytty samasta aiheesta. Jimin äänensävy, intonaatio ja tarve selittää (överin) läpikotaisesti turvallisuusvalat sekä hänen toistuva ”ei kommenttia” tai ”ei kantaa” selityksensä koko keskustelun ajan kertovat paljon minulle siitä, että he ovat itse asiassa erittäin huolestuneita ja että he ovat kierrelleet sitä kuin kissa kuumaa puuroa. Vaikka en tehnytkään paljoa muistiinpanoja haastiksen aikaan (minun mokani), tässä on se mitä minulla on, jotka ovat eksakteja lainauksia. Nämä eivät ole missään järjestyksessä. Minusta ensimmäsiet ovat tärkeimpiä.
Jim Semivan – JS
Melinda Leslie – ML
JS: “Meidän täytyy sanoa ei kommenttia, johtuen edelleenkin turvallisuusluvista. Valat sitovat meitä. Meillä on nuo valat kuolemaamme saakka.”
JS: “Vaikka vain yksi lause dokumentissa olisi salainen, tai käsittelisi jotain joka on salaista, me emme voi kommentoida koko dokumenttia.”
JS: “Me olemme ystäviä monien mainittujen henkilöiden kanssa. Me emme halua luoda ongelmia, vaikeuksia heille. (Kertoo omin sanoin) Se olisi nöyryyttävää heille, aiheuttaisi heille murhetta, syntyisi juridisia ongelmia, se olisi kohtalokasta heidän työlleen, asemalleen, projekteilleen.”
ML: “Mikä on TTSA:n kanta Wilsonin dokumenttiin?”
JS: “Meillä ei ole kantaa. Me emme voi yksinkertaisesti kommentoida johtuen salassapitovalasta, me emme saa vaikka me tietäisimmekin jotain tai haluaisimme sanoa.”
ML: “Mikä on TTSA:n toimintasuunnitelma (koskien dokumentteja)”
JS: “TTSA:lla ei ole mitään suunnitelmaa. Me katsomme mihin tämä johtaa.”
ML: “Kirjoittiko Eric sen?”
JS: “Ei kommenttia”
ML: “Nauhoittiko hän sen?”
JS: “En tiedä”
ML: “Mitä Eric sanoi tästä?”
JS: “En ole puhunut hänelle, oletan että Hal on.”
(Annoin Semivanille toistuvasti mahdollisuuden kiistää kaiken, eikä hän tehnyt niin milloinkaan. Yksi esimerkki:)
ML: “Haaskaako ufologia aikaansa?”
JS: (pitkän paussin jälkeen) “Taaskin, ei kommenttia”
Faktat tiskiin; on OK olla jonkin verran huolestunut kun mennään kentälle ensimmäistä kertaa. Kurssin asettaminen avaruusolentojen alukseen luomaan yhteys kansalaisdiplomaattisessa tehtävässä vieraileviin avaruusolentoihin ei ole jotain mitä pääsee tekemään joka päivä elämässään. Se ei ole jotain minkä oppii kotona tai koulussa tai yliopistossa. Ei voi katsoa telkkarista ”tee-se-itse”-videota (toivottavasti tämä muuttuu tulevaisuudessa), eikä kyse ole aktiviteetista joka on vain puhtaan ”intuitiivisesti selvää”, joka johtaa ”kaikki toimii”-tyyppiseen lähestymistapaan.
CSETIn kontaktiprotokollien noudattaminen voi olla äärimmäisen paljon avuksi yksinkertaisesta syystä. Ne todella toimivat! Kymmenet menestyksekkäät Viidennen Asteen Kontaktit on onnistuttu muodostamaan CSETIn Työryhmissä Pohjois-Amerikassa ja Englannissa noudattamalla näitä periaatteita, ja niin me pyydämme teitä seuraamaan esimerkkiämme ja katsomaan voisitteko tuoda oman kokemuksenne tähän kasvavaan kokemusten joukkoon. Muistattehan, että nämä protokollat eivät ole kiveen hakattuja. Ne ovat kehittyneet jatkuvasti ja ne kaikki perustuvat siihen, että pyritään saamaan yhteys. Ilman muuta ne jatkavat kehittymistään, toivottavasti teidän kontribuutioillanne. Kuten CSETIn johto on painottanut, tässä hommassa ei ole todellisia asiantuntijoita. Ei ole tieteenalan professoreita suurissa yliopistoissa opettamassa ”Lautastutkimusta”, jotka olisivat saatavilla vastaamaan kysymyksiin jos teillä on kysyttävää. Ottaen huomioon nykyisen yhteiskunnallisen kieltäymyksen määrän avaruusolentojen läsnäolosta, todennäköisesti et ole saamassa suurta määrää rahoitusta tämän aiheen tutkimukseen. Siitä huolimatta saatat hämmästyä miten menestyksekkäästi voi saada yhteyden heti tämän harjoittamisen aloittamisen jälkeen (tämä kenttätyöläinen ainakin hämmästyi), ja voit aloittaa homman minimivarustuksella yhdistettynä oikeanlaiseen asenteeseen. Käydään läpi ensimmäinen askel, joka on ryhmän muodostaminen, mutta osana tuota keskustelua meidän tulisi käydä läpi se miten alkuvaiheen CSETI-tutkimustiimit ovat järjestäytyneet. Jos sinulla on jo joukko ystäviä jotka tuntevat toisensa hyvin ja ovat valmiita lähtemään kentälle, saatat skipata tämän CSETIn historiikin ja mennä seuraavaan kohtaan “Pelko ja sen käsittely”.
CSETIn työryhmät on muodostettu monin eri tavoin. Ensimmäiset yritykset tehdä toistuvaa kenttätyötä tapahtuivat Pohjois-Carolinassa, jossa CSETIn kansainvälinen johtaja Steven Greer asui. Hän meni kentälle useiden paikallisten tukijoidensa kanssa vuonna 1991. Siellä Appalakian vuoristossa saivat alkunsa nämä kontaktiprotokollat, perustuen hänen aiempiin tutkimuksiinsa. Tämän alkuvaiheen jälkeen tri. Greer teki kolmen vuoden työn, johon kuului kymmeniä luentoja ja työpajoja Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, joilla fasilitoida muiden CSETI-työryhmien perustamista. Koulutusprosessi sisälsi yleensä julkisen luennon perjantai-iltana ja sen jälkeen kokopäiväisen työpajan seuraavana päivänä. Niissä kuvattiin Center for the Study of Extraterrestrial Intelligencen toimintaperiaatteet. (Yksityiskohtaisempi kuvaus näistä perusperiaatteista löytyy Tri. Greerin monografista.) Lisäksi työpajoihin osallistuneille opetettiin ohjattuja meditaatiotekniikoita, jotka muodostavat perustan Koherentille Ajatusten Sekvensoinnille (Coherent Thought Sequencing, CTS). Kenttätyön protokollat käytiin myös läpi, jotta CSETIn jäsenet voisivat aloittaa CE-5 -tutkimuksensa samana iltana kuin työpaja pidettiin. Tähtitaivaan alla tri. Greer demonstroi miten kontaktiprotokollilla saatiin joskus aikaan uskomattomia tuloksia. Useammin kuin ei nähtiin havaintoja anomaalisista valoista, jotka hämmästyttivät monia mukanaolijoita, ja erään kerran oli eräs todella historiallinen tapaus.
Se tapahtui maaliskuun 15. päivänä 1992 kokopäiväisen CSETIn työpajan jälkeen Gulf Breezessa, Floridassa, kun neljä avaruusolentojen alusta oli interaktiossa 50 osallistujan kanssa 15 minuutin ajan. (Yksityiskohtaisempi kuvaus löytyy täydellisestä reportaasista tri. Greerin monografista.) Tämä häikäisevä tapaus kuvattiin useilla kotivideokameroilla. Niistä näkyy miten kolme alusta, jotka näkyivät kiikareissa levyinä, rikkoivat löyhän muodostelmansa ja ottivat tasasivuisen kolmion muodon. Tämä liike tehtiin vastauksena CSETIn valotyöhön, joka koostuu kolmioiden piirtämisestä taivaalle voimakkailla signaalilampuilla. Videot antoivat CSETIlle dramaattista dokumentaatiota, mikä auttoi rekrytoimaan lisää jäseniä ryhmiin. (Tämän työryhmän koordinaattori, tri. Joe Burkes Los Angelesin CSETI-kontaktiryhmästä, liittyi CE-5 -aloitteeseen koska hän vakuuttui näistä videoista.)
Huolimatta alkuvaiheen innostuksesta, joka seurasi tästä kenttätyöstä, työryhmillä oli vaikeuksia organisoitua itse tekemään toistuvaa kenttätyötä. Usein ryhmät koostuivat ihmisistä, jotka tapasivat ensimmäistä kertaa työpajassa, ja heidän piti käydä läpi monimutkainen sosialisaation ja kouluttautumisen prosessi ennen kuin he saattoivat työskennellä tehokkaasti tiiminä. Pieni määrä huikeita poikkeuksia kuitenkin löytyy. Näissä tapauksissa tiimit muodostuivat ryhmistä, jotka olivat tehneet jo kontaktityötä omalla tahollaan, ja he tulivat CSETIin vasta sen jälkeen kun he olivat jo saaneet aikaan tehokkaan ja positiivisen työsuhteen keskenään. Näillä valmiilla ryhmillä oli paljon suurempi todennäköisyys onnistumiselle kuin niillä ryhmillä, jotka koostuivat alunperin toisilleen tuntemattomista ihmisistä, tai mahdollisista tutkijoista jotka tiesivät toisensa vain nimeltä.
Tri. Greerin alkuvaiheen organisointitoimien seurauksena, johon kuului kymmeniä luentoja ja työpajoja vuosina 1991-1994, ainoastaan puolet alkuvaiheen ryhmistä kykenivät tekemään kontaktityötä pysyvämmin. Vaikka jokainen kontaktiryhmän muodostamisen onnistuminen ja epäonnistuminen voidaankin analysoida jokaisen ryhmän historian perusteella, useita oppitunteja saatiin tästä kokemusten sarjasta. Seuraavat ehdotukset tarjotaan siinä toivossa, että ne auttaisivat maksimoimaan menestyksekkään CE-5 Työryhmän muodostamisen.
Liiketapaamiset ovat tärkeässä esittelyroolissa uudelle CE-5 -tiimille. Ensimmäisten muutaman tapaamisen aikana, sen lisäksi että käydään läpi perusprotokollat, mahdolliset kenttätyöläiset joutuvat jakamaan joitain yksityiskohtia itsestään, erityisesti koskien sitä miksi heitä kiinnostaa kontaktityö. Työryhmän koordinaattori saattaa haluta panna muistiin tämän tärkeän informaation, sillä mitä paremmin työryhmän koordinaattori tuntee tiiminsä, sitä paremmin hän kykenee vetämään kenttätyötä. Tutkijoiksi hiukoilevien motivaatioita tulee tarkastella huolellisesti, ja aina pitää mielessä CSETIn ideaali saada aikaan molempia tahoja hyödyttävä, rauhallinen suhde minkä tahansa ja kaikkien Maapallolla vierailevien avaruusolentosivilisaatioiden kanssa. Ne, jotka ilmaisevat pelkoon perustuvia oletuksia vierailijoiden aikeista, voivat tarvita erikoisapua ja tukea muulta ryhmältä. Työryhmän koordinaattori, jolla on suurin vastuu tiimin yhtenäisyyden ylläpidossa, todennäköisesti on aktiivisessa roolissa näissä alkuvaiheen keskusteluissa. Tulisi aina tunnustaa, että CE-5 -kontaktityö ei ole kaikkia varten, ja työryhmät ovat pääosin tutkimusryhmiä, jotka keskittyvät tekemään toistuvaa kenttätyötä, jolla tutkia Maan ulkopuolista älyä ja Maassa vierailevia aluksia. Me emme ole tukiryhmä niille, jotka uskovat olevansa kontaktihenkilöitä, “abduktoituja” tai sellaiseksi kaipailevia.
Lyhyiden liiketapaamisten jälkeen ehdotan, että tiimin tulisi välittömästi mennä kentälle. Suosituksena on kolmesta neljään ulkoilukertaa ensimmäisessä kuussa, ja se voi auttaa rakentamaan sellaisen yhtenäisyyden ja toveruuden, joka on tarpeellista menestyksekkäälle tiimille. Älä ylläty jos tiimin kokoonpano muuttuu huomattavasti ensimmäisen parin kerran aikana. Odotus on, että ehkäpä 50% niistä, jotka tulevat työryhmään tai alkuvaiheen tapaamisiin, jättäytyvät pois. Joillekin se on yksinkertaisesti niin, että kenttätyöstä fantasiointi on houkuttelevampaa kuin oikeasti sen tekeminen. Jotkut henkilöt haluavat vain puhua UFOista, sen sijaan että tekisivät jotain niiden eteen. Loppujen lopuksi, yöllä valvominen huonossa säässä, jonkin niinkin oudon, ihmeellisen ja kummallisen asian tekeminen kuin avaruusolentojen aluksen vektorointi, voi olla liian vaikeaa sohvaperunoille. Toisille mahdollisille kenttätyöläisille ongelmat voivat olla henkilöiden välisiä. Ollaan rehellisiä, kaikki eivät ole tiimipelaajia. UFO-alalla on enemmän kuin riittävästi outolintuja, joilla ei välttämättä ole sosiaalisia taitoja joilla työskennellä tehokkaasti ryhmässä. Mitä tasapainoisempi ja vakaampi henkilö on sen suhteen, että hänellä on tulonlähteet ja perheen tuki tehdä CSETI-tutkimusta, sekä riittävästi vapaa-aikaa omistaa tälle tärkeälle työlle, sitä todennäköisemmin hän pysyy ryhmässä. Kenttätyön sivuuttaminen alkuvaiheessa ja keskustelutyyppiseen toimintaan jääminen ryhmän muodostusvaiheessa on ollut fataalia useille työryhmille, jotka eivät vain kyenneet muotoutumaan. Kun heidät altistetaan lakkaamattomalta näyttävälle sarjalle teoreettisia keskusteluja, mahdolliset CSETI-tutkijat, jotka olisivat innokkaita lähtemään kentälle, ymmärrettävästi menettävät kiinnostuksensa. Tämä tapahtuu valitettavasti liian usein UFO-yhteisössä, jossa jatkuvasti spekuloidaan sen sijaan että esitettäisiin raakoja faktoja, jotka perustuvat tieteelliselle tutkimukselle. CSETI on käynnistänyt CE-5 -aloitteen korjaamaan tämän surullisen tilanteen. Näin kenttätyölle voidaan saada monipuolinen aikataulu heti ryhmän muodostuksen alkuvaiheessa, ja se auttaa erottelemaan suupaltit tekijöistä ja samaan aikaan antaa tärkeitä kokemuksia ja tieteellistä tutkimusta CSETIn kasvavaan tietokantaan. Ei mitenkään yllättävästi äänekkäimmät suupaltit voivat yksinkertaisesti jättäytyä ulos kun kenttätyön aktiivista aikataulua aletaan toteuttaa ja tiimin identiteetti muotoutuu kaikkein motivoituneimpien tutkijoiden ympärille.
Nyt hyvät naiset ja herrat, on aika puhua suuresta CSETIn työn ja mahdollisesti koko lentävien lautasten alan möröstä, ja se on nimeltään “pelkojen käsittely”. (Saattaa olla avuksi käydä läpi tri. Greerin artikkelit otsikoilla “The Case for Non-Hostility” sekä “A Harvest of Fear”. Ne ovat numeroilla X ja XI hänen monograafissaan. Editoitu versio abduktioilmiötä koskevasta artikkelista voi myös auttaa asettamaan tämän aiheen laajempaan perspektiiviin.)
Kuten teini-ikäiset tyttäreni ja poikani saattaisivat ilmaista CSETIn lähestymistavan avaruusolentojen pelkäämisen ongelmaan, “Hei chillaa, kaikki ookoo”. Käännökseni ja kommenttini tähän yleiseen neuvoon on seuraava: On ookoo olla jonkin verran vastahakoinen kun lähdetään kentälle ensimmäistä kertaa. Avaruusaluksen vektorointi tulee olemaan uutta suurimmalle osalle teitä jotka luette tätä manuaalia. Ensimmäisissä liike/ryhmätapaamisissa saatte jonkinlaisen idean siitä missä jokainen henkilö on pelkojensa kanssa. Meidän tulisi kaikkien olla tietoisia siitä seikasta, että muitten ihmisten sosiaaliset kasvot eivät useinkaan heijastele heidän todellisia tunteitaan. Toisin sanoe saatatte joutua olemaan enemmän huolissanne niistä mahdollisista tutkijoista, jotka vaikuttavat minimoivan pelkonsa, niiden sijaan jotka ovat avoimempia keskustelulle. Macho, joka hakkaa rintaansa ja kovaan ääneen esittää “Ei hätiä! Tulee olemaan iisi piisi”, saattaa vain peitellä suurta ahdistusta. Hollywoodin sosialisoivaa tyyppiä oleva saattaisi julistaa, “Beibi meitsi hoitaa tän. Me vaan kutsutaan ETIä ja syödään yhdessä ja sitten on bileet”, saattavat oikeasti pelätä vierailijoita. Vastakkaisella puolella samaa kolikkoa ovat ne, jotka eivät vain tunnu lakkaavan huolehtimasta siitä mitkä saattaisivat olla ETIen “todelliset aikeet”. Sellaisille henkilöille olisi ehkä hyvä jättäytyä kenttäytyöstä siihen asti kunnes he voivat hyvällä omatunnolla perustaa toimintansa CSETIn oletuksiin koskien avaruusolentojen väkivallattomuutta. Jos kenttätyön tekijä todella ei kykene hyväksymään sitä, että avaruusolentoja voi lähestyä, siloin he eivät kykene antamaan omaa panostaan kauhean positiivisin tavoin.
Meidän tulisi pyrkiä pitää mielessä, että ei ole olemassa absoluuttista standardia sille mikä määrittelee pelkoa olevan liikaa CE-5 -tiimin muodostamisessa. Suurin osa siitä riippuu ryhmän kokonaiskuvasta. Jotkut yksilöt ryhmässä saattavat joutua käsittelemään tätä ongelmaa enemmän kuin toiset. Koordinaattorin vastuulla on olla herkkä jokaisen yksilön tarpeille vastata pelkokysymykseen niin, että mahdolliset CSETI-tutkijat lähestyvät ryhmän normia ja kykenevät menestyksellä integroitumaan kenttätyötoimintaan.
Ryhmäkeskustelujen tulisi painottaa CSETI-periaatetta, että ellei selvästi ole toisin osoitettu, ilman epäilyksen häivääkään, me oletamme että avaruusolennot eivät ole millään tavalla vihamielisiä. Selvästikin joidenkin ryhmien tulee käsitellä tätä ongelmaa enemmän kuin toisten, mutta jos mahdolliset tutkijat eivät kykene hyväksymään oletusta ei-vihamielisyydestä, silloin he todennäköisesti jättäytyvät pois työryhmästä omin neuvoin. Jos he pysyvät työryhmässä, mutta eivät kykene osallistumaan täysin kaikkiin toimiin pelkojen takia, silloin heitä tulisi rohkaista jäämään pois. Liika avaruusolentojen pelko ilmenee liiketapaamisissa useilla tavoilla. Kuten yllä on mainittu, se voi ilmetä henkilön jatkuvana kysymyksen “mitkä avaruusolentojen todelliset aikeet ovat?” esittämisenä. Toisella puolella samaa kolikkoa pelkäävä henkilö saattaa pysyä omituisen hiljaa vaikka näyttääkin äärimmäisen mukavalta keskusteluissa avaruusolentojen motiiveist. On avuliasta huomauttaa, että avaruusolentojen näkökantilta tänne väkivaltaiselle planeetalle katselu saattaa antaa heille hyvän syyn kyseenalaistaa sen mitkä meidän todelliset aikeemme voivat olla heitä kohtaan. Onhan UFO-kirjallisuudessa kuvattu useita tapauksia joissa ihmiset ovat hyökänneet heidän kimppuunsa. Monet avaruusolentojen pahantahtoisiksi toimiksi raportoidut asiat eivät ole muuta kuin yksittäisten ihmisten projisoimaa vihamielisyyttä.
Työryhmä ja erityisesti sen koordinaattori tulisi olla tietoinen siitä, että joskus mahdolliset CSETI-tutkijat saattavat peitellä todellista agendaansa. He saattavat osallistua kenttätyöhön, mutta vain houkutellakseen vain tiettyä valitsemaansa avaruusolentojen ryhmittymää. Mytologia “pahoista harmaista, ihmisiä abduktoivista avaruusolennoista” on niin juurtunut lentävien lautasten faneihin, että CE-5 -työryhmä voi pitää sellaisia ennakkoluuloisia käsitteitä työryhmän toimintaa häiritsevinä. Painottamalla CSETIn perusperiaatetta, että toivotetaan tervetulleiksi kaikki Maapallolla vierailevat avaruusolennot, toivottavasti nämä negatiiviset asenteet voidaan kumota ja ne mahdolliset jäsenet, jotka todella eivät voi päästä liioista peloistaan yli, saavat viestin ja jäävät pois ryhmästä. Jos he eivät jää pois omin nokkineen, heidät tulee taivutella jättäytymään pois koska sellaiset pelkoon perustuvat ja ennakkoluuloiset mielipiteet vaarantavat koko tiimin työskentelyn. Joskus ylitsepääsemätön pelko saattaa nousta pintaan hienovaraisemmin. Työryhmän kuumottunut jäsen saattaa ottaa osaa liiketapaamiseen, mutta jää pois suurimmasta osasta kenttätyötä. Tällaisessa tilanteessa ryhmän ykseyttä ja kurinalaisuutta tulisi vahvistaa painottamalla kaikkien täydellisen osallistumisen tärkeyttä. Avaruusolentoihin kansalaisdiplomaattisen aloitteen saamisen tärkeys ei ole kevyttä hommaa. Niille, jotka ovat halukkaita tarttumaan haasteeseen, mahdollisuudet onnistua ovat suuret, mutta ne, jotka eivät täysin osallistu joko pelon tai omistautumisen puutten vuoksi, saattavat haitata tai jopa pilata kaikkein omistautuneimpien jäsenten työtä.
Kyse on oikeasti vain luottamuksen rakentamisesta. Jos tiimin jäsenet eivät ansaitse toistensa luottamusta kollektiivisilla tekemisillään yhdessä toteuttaen CE-5 -aloitteen protokollia, on todennäköistä että he eivät kykene ansaitsemaan avaruusolentojen luottamusta ja jatkuvaa yhteistyötä, jotka epäilemättä tarkkailevat tekemisiämme. Kamppailu saada aikaan ja ylläpitää ykseys CSETIn CE-5 -tiimissä on erittäin käytännöllisin tavoin heijastusta siitä millä tavoilla rakennamme suhteen avaruusolentoihin. Tämä kamppailu, saada aikaan ykseys, on mahdollisesti mikrokosmos siitä tavasta jolla ihmiskunta joutuu opettelemaan tekemään yhteistyötä tietoisten ja älykkäiden olentojen planeettana, joka voi sitten liittyä suurempaan ja valistuneempaan planeettainväliseen yhteisöön.
Seuraavassa osiossa Shari Adamiak, [tuolloinen] CSETIn työryhmien vetäjä, kuvaa vakiintunutta ohjeistusta ja koulutusta kenttätyölle. Perus CSETIn kolmiovalo, äänet ja tietoisuus on hänen CE-5 -tiiminsä kehittämiä. Hänen sinnikkäät ponnistelunsa Denverin alueella ovat olleet inspiraatio kaikille myöhemmille CSETI-työryhmille. Hänen tietonsa ja kokemuksensa ovat elintärkeitä resursseja CSETIn missiolle. Hän on sekä auttanut muita kontaktiryhmiä ottamaan haltuun protokollat että työskennellyt läheisesti CSETIn kansainvälisen johtajan tri. Steven Greerin kanssa muodostaessaan nopean tutkimuksen tiimejä (Rapid Mobilization Investigative Team, RMIT). Tämä työryhmä ilman maantieteellisiä rajoja on onnistunut fasilitoimaan Viidennen Asteen Yhteyksiä ympäri maailman.
Jonkin verran debattia on ollut viimeaikoina UFO/ET-yhteisössä kokonaisuutena ja eksopolitiikassa erityisesti koskien yhteistyötä valtavirran median kanssa, joka näennäisesti vetämää UFO/ET-paljastusprosessia. Jotkut uskovat, että heidän tulee tyynnytellä avaruusolentokulmaa, jotta mentäisiin massamedian paljastuksen tai propagandatoiminnan mukana, joka olisi alkuvaiheen askel kohti eksopoliittisen todellisuuden julkista tunnustamista.
Toiset taas uskovat yhteistyön massamedian kanssa olevan samanlaista kuin yhteistyö valloittajamahdin kanssa, ja että yhteistyö ainoastaan vahvistaa valloittajan asemaa ja heikentää vastarintaliikettä. Minulle muistutetaan toisen maailmansodan ajan Ranskasta, jossa vastarintaliike ja natsit tekivät yhteistyötä. Jotkut ranskalaiset päättivät tehdä yhteistyötä natsien kanssa ja he hyväksyivät valloittajat todellisuutena joka oli jäämässä sinne, ja päättivät tehdä yhteistyötä helpottaakseen kärsimyksiään valloituksen aikana. Toiset ranskalaiset argumentoivat vastaan ja loivat vastarinnan joka lopulta vapautti heidän maansa natsien tyrannialta.
Useiden viime kuukausien aikana tuntuu tapahtuneen siirtymä taktiikassa jolla valtavirran uutisten ja viihteen propagandistit puhuvat UFOista ja avaruusolennoista. He edistävät avoimempaa hyväksyntää sille että UFOt ovat kuin ovatkin totta ja että ne ovat vain tuntemattomia.
Tämä olisi muutos propagandapolitiikkaan, joka on otettu käyttöön valtion korkeimmilla tahoilla ja jota tukee valtiota käsissään pitävät erityisintressit. Nämä uudet kehityskulut rohkaisevat ihmisiä alalla tekemään yhteistyötä kaikkien niiden kanssa, jotka ylläpitävät UFO/ET-salailua, siinä toivossa että tämä olisi ensiaskel kohti lopullista paljastusta.
Propagandalehdistön taktiikan muuttaminen suorasta kieltämisestä ja naurunalaiseksi tekemisestä hyväntahtoisempaan UFOjen hyväksyntään on jatkamassa ja laajentamassa keskustelua yhteistyön tekemisen puoltajien ja vastustajien välillä. On todellakin askel oikeaan suuntaan kun suurin osa massamediasta tuntuu vähentävän teksteissään salaliitoista puhuvaa kielenkäyttöä ja termejä kuten UFO-sekopää, uskovaiset, amatöörit, salaliittoilijat, todisteiden puute, uskottavuuden puute jne. Propagandapeli tulee liikkumaan kieltämisestä spinnaamiseen, jossa valloittajat jatkavat vallassa pysymistä ja saavat lisää valtaa kun yhteistyön tekijöitä tulee lisää mukaan.
Monet kansasta ovat nyt tulleet tietoisiksi ja ymmärtävät, että erikoisedut ovat saaneet salaisen hallinnan maailman valtioista, valtavirran mediasta ja rahoituksesta. Tätä salaista eliittijoukkoa voisi myös hyvällä syyllä nimittää valloittajavallaksi. Vieläkin häiritsevämpää ja kuitenkin vaikeampaa kansalle on ymmärtää niitä raportteja, joita nyt nousee esiin salaisista liitoista ja sopimuksista avaruusolentojen ja salaisten eliittifaktioiden välillä.
Ilmeisesti salaisia liittoja on tehty enemmän kuin yhden avaruusolentojen rodun kanssa, jotka operoivat samalla tavalla suljettujen ovien takana.
Mikäli yllä esitetty on todella totta, silloin voimme sanoa että nyt on tapahtumassa salainen ja peitelty vallankaappaus meille vielä tuntemattomien Maan ulkopuolisten voimien laskuun, meidän kotikutoisten elitistiemme meidät pettämänä. Tämä olisi todella korkeimman asteen valtiopetos mikä asettaa koko ihmiskunnan alttiiksi orjuudelle ja valloitukselle.
Monet miettivät miten kamppailla tällaista edistynyttä teknologista ja psykologista hyökkäystä vastaan. Onneksi on toivoa, sillä universumi tuntuu olevan täynnä evolutionaarisia kilpailun ja yhteistyön prosesseja, jotka voivat esiintyä yhtä lukemattomin tavoin kuin meillä Maapallolla. Olen ottanut asiakseni identifioida ja keskittyä niihin Maan ulkopuolisiin rotuihin, jotka suosivat yhteistyötä mieluummin kuin kilpailua ja petomaisuutta. Olen tietoinen petomaisista Maan ulkopuolisista roduista ja heidän maanpetturimaisista autokraattiliitoistaan. Kuitenkin tunnen toivoa ja pelastuksen löytyvän yhteistyöstä eettisten rotujen kanssa, erityisesti taivaallisten ihmisten, joiden kanssa meillä tuntuu olevan paljon yhteistä.
Paras minkä voin sanoa on, että jotkut taivaalliset ihmiset, samat joista puhutaan muinaisissa lännen ja idän teksteissä, eivät ole mukana eivätkä osallistu ihmiskunnan salaiseen orjuuttamiseen. Ehkäpä uskonnolliset ihmiset saavat ensimmäisenä vihiä käynnissä olevasta kulkusuunnasta, sillä Raamattu mainitsee kamppailun taivaallisten älyjen, sekä petomaisten että yhteistyötä tekevien, välillä.
Lopun aikojen saapuessa petomaiset sekä paljastetaan että lyödään.
Ongelma on, että Raamattu on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten ja avaruusolentojen todellisuus nähtiin tuolloin primitiivisemmin kuin modernina tiedeaikanamme. Raamattu tuntuu osuneen oikeaan mutta nyt se tarvitsee päivitystä päästäkseen modernien tieteellisten löydösten tasolle. Entisaikojen taivaallinen sotajoukko voisi nykyään kuvautua paremmin termillä modernien aikojen avaruusolennot. Aivan kuten ennenkin, kamppailu hyväntahtoisten ja pahantahtoisten avaruusolentorotujen välillä jatkuu kun ihmiskunnan kohtalo pysyy tasapainossa.
Jokaisen meistä on tehtävä yksilöllinen päätös joko tehdä yhteistyötä tai antautua orwellilaisen valloituksen kohteeksi.
Meidän tulee tuota varten ymmärtää sitä ympäristöä jossa toimimme, ja valita sen mukaan. Yhteistyön tekemisen julkisen paljastusprosessin kanssa, jota vetää valloittajamahti, ja sen miten omat tekomme vaikuttavat välillä on veteen piirretty viiva. UFO/ET-paljastuksen ja sen liittyvän spinin edetessä me joudumme jatkuvasti tarkkailemaan tilannetta ja muuttamaan tekojamme sen mukaan.
Michael Sallan esitys 4th Annual UFO Crash Retrieval Conferencessamarraskuun 10. 2006, Las Vegas, Nevada [1]
Johdanto
Todisteet Maahan törmänneistä UFOista, jotka ovat tulleet Maan ulkopuolelta, ja niiden salaisesta noutamisesta eritoistiimien avulla, joihin kuuluu armeijan ja valtion henkilökuntaa, ovat laajat ja vakuuttavat. Todisteita ovat keränneet UFO-törmäystutkimuksen pioneerit kuten Leonard Stringfield, ja sittemmin tri. Robert Wood sekä Ryan Wood. [2] Erittäin salaisten prosessien ymmärtäminen törmänneiden UFOjen noutamiseksi on saanut huomattavasti huomiota, kun julkisuuteen ilmestyi Special Operations Manual – SOM1-01 vuonna 1994. [3] SOM1-01 tarjoaa tärkeän analyyttisen viitekehyksen ymmärtää ja vastata kysymyksiin salaisista proseduureista, joita käytetään törmänneiden UFOjen paikallistamiseen, eristämiseen ja haltuunottoon. Merkittävää kyllä, SOM1-01 kuvasi salaisen valtion entiteetin, joka on luotu hallinnoimaan törmäysoperaatioita. Tämä tunnetaan nimellä Majestic-12, joka on syntynyt “Majestic 12 Operationista”, jonka presidentti Truman loi syyskuun 24. päivä 1947. [4]
SOM-01:n lisäksi on useiden sisäpiiriläisten todistuksia, jotka ovat osallistuneet UFO-nouto-operaatioon tai osallistuneet useisiin erittäin salaisiin avaruusolentoprojekteihin. Keskityn näissä kahteen sisäpiiriläiseen, Clifford Stone ja Dan Sherman, joiden todistukset tarjoavat tärkeitä oivalluksia ‘pimeiden projectien’ luonteesta, jotka on suunniteltu helpottamaan UFO-törmäysnoutoja, sekä proseduureja joita henkilökunnan rekrytoinnissa käytetään projekteihin, jotka koskettavat Maan ulkopuolisia asioita.
Tässä tutkielmassa käytän sekä SOM1-01:a että sisäpiiriläisten Stone ja Sherman todistuksia kuvaamaan UFO-törmäysnoudoissa käytettyjä pääproseduureja; ja identifioimaan niitä elementtejä joilla henkilökuntaa salassa hallinnoidaan kun heitä rekrytoidaan Maan ulkopuolisia asioita koskeviin projekteihin. Asetan Stonen todistuksen vastakkain SOM1-01:n todisteiden kanssa, jotta paremmin ymmärtäisin sitä miten SOM1-01:a sovelletaan käytännössä, ja jotta pohjustettaisiin Stonen todistusta siitä miten hän oli salaa töissä UFO-törmäysnouto-operaatioissa telepaattina. Käytän myös Shermanin todistusta koskien hänen pestiään “intuitiivisena viestijänä” toisessa avaruusolentoprojektissa todistamaan Stonen väitteet koskien salaista koulutusta ja UFO-törmäysnoutotehtäviä. Lopuksi esitän 10 periaatetta Stonen ja Shermanin todistuksista joilla ymmärtää sitä miten henkilöitä rekrytään, koulutetaan ja hallinnoidaan Majestic-12:n avaruusolentoprojekteissa yleisesti, sekä erityisesti törmäysnouto-operaatioissa.
Vuoden 1954 SOM1-01 -dokumentin autenttisuus
Jatkuvasti on keskustelua siitä onko SOM1-01 aito dokumentti. Eräs lähtökohta on analysoida sitä historiallisena dokumenttina, jota voidaan autentikoida vertaamalla muihin 1950-luvun dokumenttien keskeisiin elementteihin ja identifioida mahdolliset anakronismit. Idea on, että jos kyetään näyttämään että SOM1-01 luotiin vuonna 1954 ilman mitään modernia anakronismia, silloin on äärimmäisen epätodennäköistä että sen esiintulo 40 vuotta myöhemmin olisi modernin huijarin tekosia. Todennäköisempää olisi, että se on aito dokumentti, joka on vuodettu valtion tai armeijan henkilökuntaan liittyvistä syistä, kun he ovat tyytymättömiä virallisen Maan ulkopuolisen presenssin paljastuksen tahtiin. Sekä tri. Robert Wood että Ryan Wood ottavat tämän tulokulman. He ovat esittäneet useita uskottavia argumentteja SOM1-01:n autenttisuudesta. [5] Heidän mielestään siitä puuttuu modernit anakronismit, eivätkä he ole löytäneet yhtään todisteita sen puolesta että se olisi väärennös. Viimeisimmässä kirjassaan Top Secret/Majic, Stanton Friedman on samaa mieltä Woordien analyysin kanssa, ja ehdottaa että SOM1-01 olisi autenttinen vuoden 1954 dokumentti. Friedman uskoo, että nyt on aika analysoida sitä verrattuna muihin vuodettuihin “Majestic-dokumentteihin” jotta lopullisesti määritettäisiin sen aitous. [6]
Vastakkaisen tulokulman on ottanut UFO-tutkija Jan Aldrich, entinen USA:n armeijan adjutantti. Aldrich huomauttaa merkittävistä eroista perinteisistä armeijan manuaaleista, jotka kirjoitetaan tarkkaan tyyliin erojen eliminoimiseksi. Vuonna 1996 Aldrich identifioi 50 virhettä SOM1-01:ssa jotka hänen mielestään kertoivat juuri sellaisesta ”lepsuilusta” joita väärissä dokumenteissa on. [7] Hän spekuloi sivuuttavasti, että SOM1-01:n oli tuottanut “ilmavoimien märkäkorvakersantti, joka oli saanut koulutusta armeijan tiedustelusta” yhdessä joidenkin ystävien kanssa jotka leikkasivat ja liimasivat armeijan manuaaleista. [8]
Täten hän tulee päätelmään, että on erittäin epätodennäköistä, että SOM1-01 on aito. Aldrichin mielestä sellaiset virheet eivät ole todisteita väärennöksestä, vaan todisteita merkittävästä poikkeamisesta normaalista proseduurista jolla tuollaisia manuaaleja luodaan. Sellainen poikkeama voi olla sellaista “lepsua” ladontaa ja virheitä jotka (entiset) armeijan ammattilaiset, jotka ovat asiantuntevasti muita dokumentteja luonnostelleet, huomaisivat. Poikkeamat SOM1-01:n ja standardimanuaalien välillä voidaan selittää erittäin salaisilla turvallisuusproseduureilla, jotka on luotu sekä UFO-törmäysnoutojen hallintaan että luomaan manuaaleja kuten SOM1-01 itse. Tulen esittämään, että on olemassa perinteiselle armeijalle rinnakkainen organisaatio, joka lainaa armeijan henkilökuntaa erilaisiin ad hoc -tehtäviin joita salainen SOM1-01:ssa mainittu ryhmä — Majestic-12 — valvoo. SOM1-01 kuvaa ryhmän historiaa seuraavasti:
4. Operation Majestic 12 perustettiin supersalaisella presidentin käskyllä 24. syyskuuta 1947 puolustusministeri James V. Forrestalin ja tutkimuskomitean puheenjohtaja tri. Vannevar Bushin suosituksesta. Operaatiot toteutetaan huippusalaisesti. Majestic-12 ryhmä on suoraan vastuussa ainoastaan USA:n presidentille.
Dokumentit kuten Eisenhowerin briiffaus, Trumanin muistio ja Cutler-Twining muistio vahvistavat, että Majestic-12 [tai MJ-12] ryhmä luotiin presidentin käskyllä osana erittäin salaista valtion toimeenpanoelintä, joka rekrytoi laajasti armeijasta, mutta joka ei itsessään ole armeijan osasto. [9] Majestic-12 ryhmä on laajan valtio-armeija-korporaatioverkoson keskellä ja on mukana salaisissa toimissa yhteisprojekteissa koskien Maan ulkopuolisia teknologioita ja Maan ulkopuolisia elämänmuotoja. Tärkein näistä salatoimista on valvoa Maan ulkopuolelta tulleiden, törmänneiden UFOjen paikallistamista, noutamista ja takaisinmallintamista. Tämä laaja salaisten organisaatioiden ja projektien verkosto voidaan kuvata toiseksi Manhattan-projektiksi. Manhattan II:sta rahoittaa sarja salaisia mekanismeja, jotka ovat luonteeltaan perustuslain ulkopuolella, ja niiden arvioidaan olevan yli biljoona dollaria vuosittain. [10]
SOM1-01:n kaltaisten manuaalien kehittäminen ei välttämättä ole armeijan ammattilaisten rutiininomainen tuote. Sen sijaan tällaisia manuaaleja todennäköisesti tuottavat armeijan henkilöt, jotka on otettu mukaan MJ-12:n salaisiin projekteihin ad hoc -perusteella johtuen heidän kyvyistään, jotka sitten palaavat takaisin normaaliin palvelukseensa. Näin voidaan tarjota Aldrichille SOM1-01:n luomisesta tietoisempi spekulaatio. SOM1-01 todennäköisesti on syntynyt ‘vanhemman kersantin’ ja muiden tarpeellisten turvallisuusluokitusten omaavien yksilöiden kynästä, joilla on kokemusta UFO-törmäysnoudoista, kun heidän yläpuoliset Majesti-12:n tahot ovat heitä pyytäneet valmistelemaan törmäysnoutomanuaalin käyttäen olemassaolevia armeijan manuaaleja pohjana.
Tämä selitys ottaa huomioon ne useat SOM1-01:sta löydetyt erot kun sitä vertaillaan normaaliin standardimanuaaliin armeijassa, mutta se ei kumoa SOM1-01:n autenttisuutta valtion manuaalina vuodelta 1954. Jos tämä on asian laita, silloin SOM1-01:sta löydetyt erot voidaan selittää sillä omalaatuisella tavalla jolla tällaisia dokumentteja luodaan. Tämä selitys tarjoaa vastauksen SOM1-01:n aitousongelmaan, jonka Woodien tiimi ja Friedman ovat vahvistaneet; vaikka se sisältääkin useita Aldrichin ja muiden identifioimia eroja. Lyhyesti, erot SOM1-01:ssa viittaavat siihen, että se on aito salaisen järjestelmän luoma dokumentti, eikä todiste modernista väärennöksestä. Käytän SOM1-01:a referenssityökaluna auttamaan sisäpiiriläisen, Clifford Stone, todistuksen vahvistamisessa, joka väittää osallistuneensa omakätisesti UFO-törmäysnouto-operaatioon ja Project Moon Dustiin.
Vääpeli Clifford Stone palveli USA:n armeijassa 22 vuoden ajan vuodesta 1969 vuoteen 1990. Hän väittää, että hänet rekrytoitiin eliitti-UFO-törmäysnoutojoukkoon johtuen hänen luonnollisesta telepatiakyvystään kommunikoida Maan ulkopuolisille biologisille olennoille (extraterrestrial biological entities, EBEs). [11]
Hän väittää, että USA:n armeija iski häneen silmänsä lapsena ja ilmavoimien kapteeni kävi hänen luonaan viikottain, joka rohkaisi Stonea seuraamaan kiinnostustaan UFOja kohtaan, ja lopulta vaikutti hänen uravalintaansa. Armeijaan liittymishetkellä Stone päätyi varsin epätyypilliselle uralle erittäin salaisessa projektissa, jonka hän oppi myöhemmin tuntemaan nimellä Project Moon Dust. [12]
Stone sanoo, että hänelle aluksi annettiin koulutusta ydinaseista, biologisesta ja kemiallisesta sodankäynnistä Fort MacCallumissa Alabamassa; ja sitten hänelle annettiin normaaleja toimeksiantoja kunnes hänet kutsuttiin toteuttamaan UFO-törmäysnoutoja käskystä. Mystinen ‘Eversti’ oli henkilö, joka valvoi Stonea hänen suorittaessaan salaisia tehtäviään. Stone väittääm, että kun hänet pantiin noutamaan UFOja, hänet tyypillisesti komennettiin komennukselle palvelemaan kolmesta päivästä viikkoon, mutta joissain kansainvälisissä tapauksissa saattoi kestää kauemmin, kuukauden ollessa pisin aika. Hänen palvelustodistuksensa viittaa ainoastaan tavallisiin tehtäviin typistina; eikä hänellä ole mitään mainintaa saamastaan koulutuksesta tai komennuksista osana UFO-noutotiimiä. Stone kuvaa myös miten hänen aikeensa eläköityä armeijasta vuonna 1989 (20 palvelusvuoden jälkeen) koki vastarintaa ‘Everstin’ taholta, joka sanoi että hänen noutopalveluksiaan kaivattiin edelleen.
Jotain tukea Stonen väitteille UFO-noutoprojekteissa työskentelystä tarjoaa laaja Stonen löytämä dokumentaatio joka kertoo salaisista UFO-noutotiimeistä liittyen Project Moon Dustiin ja törmäysnouto-operaatioista eri maissa. [13]
Stone alkoi 1970-luvun lopulla käyttää tietopyyntöjä paljastamaan tietoa Project Moon Dustista, joka oli luotu noutamaan UFOjen palasia. Lisäksi Stonen palvelusta karakterisoi hänen päättäväisyytensä paljastaa UFO-informaatiota vaikka se oli erittäin epätavallista jollekin joka oli täyspäiväisesti palveluksessa. Hänen tekojaan ei katsottu hyvällä ja jopa vastustettiin armeijan johdon taholta. Hänen tietopyyntönsä johtivat rangaistuksiin kuten sensuuriin, esapekkaan, siirtoon ulkomaiseen amerikkalaistukikohtaan sekä kyvyttömyyteen edistyä pidemmälle uralla kuin vääpeli. Stonen konflikti armeijan upseerien kanssa hänen tietopyynnöistään sekä Project Moon Dustia koskevasta dokumentaatiosta ovat todistusaineistoa hänen väitteistään siitä, että hänet oli salaa rekrytoitu salaiseen UFO-noutotiimiin ilman hänen ylempiensä tietoa.
Stonen tietopyyntöjen käyttö oli tärkeää, koska tämä on laillinen dokumentti, jota käyttää henkilö joka haluaa paljastaa tämänluonteiset aktiviteetit ilman laittomasti salaisen tiedon vuotamista. Stonen tietopyyntötutkimus johti tunnustukseen UFO-tutkijoiden kuten majuri Kevin Randlen taholta, joka kuvasi hänen “pioneerityötään;” [14] sekä Stanton Friedmanilta joka kuvasi häntä “omistautuneeksi tutkijaksi” joka toi julkisuuteen “useita valtion dokumentteja, joista monet ennenjulkaisemattomia.” [15]
Sekä Randle että Friedman tämän jälkeen etäännyttivät itsensä Stonesta kun hän julkisesti ilmoitti työskennelleensä UFO-törmäysnoutotiimissä, eikä hänellä ollut dokumenttia jolla vahvistaa tätä. Stonen väitteiden tukemiseksi tutkin nyt niitä suhteessa SOM1-01:n ja etsin yhtäläisyyksiä koskien proseduureja ja käytänteitä. Jos Stonen väitteet ovat yhdenmukaiset SOM1-01:n kanssa, silloin se auttaa vahvistamaan hänen todistuksensa. Lisäksi sellainen yhdenmukaisuus auttaisi identifioimaan turvallisuusprosesseja joita käytettiin henkilöstön rekrytoinnissa salaisiin UFO-törmäysnoutoprojekteihin.
Stone väitti, että hän oli osa erittäin salaista, kehittynyttä törmäysnoutotiimiä, joka tutkisi alueen biologisen tai radioaktiivisen kontaminaation varalta. Tämä yhdistettiin hänen kaikkein tärkeimpään tehtäväänsä, joka oli olla telepaattisessa yhteydessä mikäli kommunikaatiota vaadittaisiin törmäyspaikalta löydetyn EBEn kanssa.
Stone väiti, että näitä operaatioita johti henkilö jolla oli siviilivaatteet, jonka sotilasarvoa ei koskaan kerrottu mutta jota nimitettiin ’Everstiksi’ johtuen hänen tavastaan ottaa nouto-operaatiot johtoonsa ja vetää briiffauksia. Tämä vaikuttaa omituiselta ottaen huomioon armeijan henkilöstöä sisältävien operaatioiden tavan olla armeijan oman henkilökunnan johtamia, sotilasarvon mukaisesti. Kuitenkin tämä ‘Eversti’ ja muu salainen tiimi johon Stone rekryttiin oli eräs “Erikoistiimeistä”, joita SOM1-01 kuvaa seuraavasti:
4.a. Tieteellistä tutkimusta varten kaiken materiaalin ja laitteiston noutaminen, joka on tuntematonta tai Maan ulkopuolista alkuperää, joka saattaa olla saatavilla… 4.b. Tieteellistä tutkimusta varten kaikkien olentojen ja niiden jäänteiden noutaminen, jotka ovat alkuperältään Maan ulkopuolelta, jotka saattavat olla saatavilla… 4.c. Erikoistiimien perustaminen ylläolevien operaatioiden suorittamiseksi. Nämä erikoistiimit eivät vaadi mitään univormuja niiden tunnistamiseksi, joista kävisi ilmi sotilasarvo, sillä heillä on “Huippuprioriteetti” UFO-törmäysnoutokohteissa: 24d. OPNAC-tiimin henkilöstölle annetaan huippuprioriteetti kaikkina aikoina huolimatta heidän sotilasarvostaan tai statuksestaan. Kenelläkään ei ole auktoriteettia tulla väliin OPNAC-tiimin suorittaessa tehtäviään Yhdysvaltain Presidentin erikoiskäskystä.
Lisäksi Stone väittää, että hän joskus matkasi ulkomaille suorittamaan törmäysnoutoja, joita ‘Eversti’ veti. Tämä on yhdenmukaista Stonen ulkomaankomennusten kanssa, sekä seuraavan SOM1-01:n kohdan kanssa:
4.e. Salaisten operaatioiden perustaminen ja hallinta, jotka tullaan toteuttamaan yhdessä Keskustiedustelun kanssa avittamaan USA:n puolesta Maan ulkopuolisen teknologian ja olentojen noutamista, joka voi tapahtua ulkovaltojen alueella tai joka voi joutua ulkovaltojen käsiin.
Stonen todistus hänen ‘erikoistiimistä’, jota johtaa siviili joka ottaa törmäysnouto-operaation johtoonsa huolimatta mahdollisuudesta korkean arvonimen armeijan henkilökunnalle paikalla, on yhdenmukainen SOM1-01:n kanssa.
Stone lisäksi väitti, että ‘Eversti’ antoi hänen lukea kolmen tuuman paksuisen kirjasen jossa oli informaatiota 57 tunnetusta Maan ulkopuolisesta biologisen olennon tyypistä (EBE):
Tuo informaatio oli peräisin pienestä julkaisusta joka heillä oli, jota henkilö jota nimitän Everstiksi aina kantoi mukanaan… se oli pieni kirjanen jota hän kantoi, itse asiassa pieni paksu kirjanen, muistikirjan tapainen. Mutta sen tarkoitus oli kirjata eri lajit niin, että he voisivat antaa niille parhaan tyyppistä ensiapua kun he tunnistaisivat mikä laji oli kyseessä. [16]
Stone väittää, että hän näki Heinz 57:n ”EBE Guidebookin” vuonna 1979 ensikertaa, ja hän sanoi että se sisälsi paljon informaatiota jokaisesta EBE-ryhmästä koskien niiden fysiologiaa, ruokavaatimuksia ja lääketieteellistä informaatiota. Hän väittää, että hän saattoi lukea ohjekirjaa noutotiimissä palvellessaan vuoteen 1989 asti. Stone sanoo, että ohjekirjaa käytettiin silloin jos EBE tarvitsisi ensiapua kun se löydetään törmäyspaikalta. Me voimme nyt verrata hänen väitteitään SOM1-01:n kohtaan:
24. b. OPNAC-tiimin terveydenhoitohenkilöstö hoitaa loukkaantuneet tai haavoittuneet olennot. Jos henkilöstöä ei ole heti saatavilla, ensiapua antaa lääkintäsotilaat paikalla. Koska EBE:n biologisista toiminnoista ei ole paljoakaan tietoa, apu rajoittuu verenvuodon lopettamiseen, haavojen ja ruumiinosien sitomiseen. Minkäänlaisia lääkeaineita ei saa antaa, sillä Maan lääkkeiden vaikutuksia ei-ihmisiin ei ole mahdollista ennustaa.
Stonen todistus on yhdenmukainen SOM1-01:ssa kuvatun ensiavun kanssa. Osana noutotiimiä Stonen “tarvitsee tietää” milloin ensiapua saa antaa loukkaantuneille EBE:lle. Stonen todistus kuitenkin viittaa siihen, että tieto EBE-fysiologiasta on huomattavasti lisääntynyt sitten vuoden 1954, jolloin mitään lääkkeitä ei saanut antaa.
Vuoteen 1979 mennessä oli tuotu saataville lääketieteellinen manuaali siitä mitä aineita sai ja ei saanut antaa. Tämä viittaa siihen, että 25 vuotta SOM1-01:n julkaisun jälkeen on saatu suuri määrä tietoa EBE-fysiologiasta. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa miten paljon törmäysnouto-operaatioita on arvioitu tapahtuneen vuosien mittaan ja miten paljon tietoa niistä on arvioitu saaduksi.
Kesäkuussa 2005 tekemässäni Stonen haastattelussa hän kuvaa koodisanaa, jonka hän sai kun hän jätti normaalit tehtävänsä nouto-operaatiolle lähteäkseen:
Koodisana oli “kenraali lähettää terveisensä”. En tiedä oliko kenraali mukana vaiko ei sillä en koskaan nähnyt kenraalia. Minulle sanottiin että “pakkaa lähtöä varten”, ota DA-50 -kassisi, kaikki laitteesi pakataan ja suutele vaimoa ja lapsia ja sitten mentiin. Koskaan ei tiennyt näkikö heitä enää. Siellä tapahtui onnettomuuksia joista ihmisiä ei palannut. [17]
Tämä paljastaa sen miten noutotoimet tehtiin ilman hänen ylempien tietoa. Mitä heihin tuli, Stone kutsuttiin toteuttamaan palveluksia tai koulutusta, ja sitten hän palasi takaisiin normaaleihin tehtäviinsä. Seuraava lainaus kuvaa Stonelle annettua turvaluokitusta kun hänet kutsuttiin tehtävään.
Aina kun tarvitsin turvaluokitusta, minulla oli mikä tahansa tarvittava luokitus tehdä mitä tahansa he halusivatkaan minun tekevän. Minulle kerrottiin jälkikäteen ja kirjoitin salassapitosopimuksen, mutta sen ei pitäisi toimia tuolla tavalla. Sen pitäis toimia niin, että he antavat sen kertaluonteisena “tarpeeseen tietää” ja se loppuu siihen, poislukien varsinaisen luokituksen saaminen ja tehtävään briiffauksen saaminen. [18]
Me voimme arvioida Stonen väitteitä koskien tehtävään kutsua salaisella kodilla ja tilapäisen turvaluokituksen saamista SOM1-01:n mukaan: “Armeijan henkilökunnan kontakti EBE:n kanssa, jolla ei ole MJ-12 tai OPNAC-turvaluokitusta rajoittuu täysin tarpeellisiin toimiin joilla varmistetaan, että OPNAC-tiimi saattaa EBEn tutkittavaksi.” [19]
Tämä tukee Stonen väitteitä turvaluokituksen kertaluonteisuudesta, jossa hänelle ei annettu MJ-12:n korkeaa turvaluokitusta. Koodien käyttö Stonen kutsumiseksi salaisiin tehtäviinsä tarkoittaisi “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämistä niin kuin kohta 4.f SOM1-01:ssa vaatii: “Kaikkia yllä esitettyjä operaatioita koskien tulee säilyttää absoluuttinen huippusalaisus.” Stonen viittaus “varsinaisen turvaluokituksen saamiseen ja tehtävään briiffauksen saamiseen” tarkoittaa koulutuksen saattamista lopun siinä mitä hän kuvaa “kouluksi:”
Minä en tiennyt missä se oli, mitä siellä opetettiin. Tapasin joitain ihmisiä jotka sinne menivät ja minusta he olivat pelottavia. Se oli ikään kuin, tiedätkö, jopa palveluksessa olevat ihmiset olisivat saavuttamattomissa. Tarkoitan, se oli kuin “asemasi elämässä on matalampi kuin minun koska minä tiedän salaisuuksia joita kukan muu ei tiedä.” Sitä on vaikea selittää, mutta niissä ihmisissä oli jotain pahaenteistä kun he tulivat koulusta takaisin. [20]
“Koulu” oli jotain niille, joita kiinnosti sitoutua työskentelemään MJ-12:n kanssa syvemmin ja kokea urakehitystä jota salatyö ei voisi antaa.
Lopuksi Stone väittää, että hänen ensimmäisen nouto-operaation aikaan Project Moon Dustissa vuonna 1969 hänelle annettiin tehtäväksi suojella siepattua EBEä. EBE paljasti Stonelle telepaattisen kommunikaation muodossa, että se aikoi paeta. Stone väittää, että EBE olisi tuhottu turvallisuussyistä jos se sellaista yrittäisi. EBEn turvallisuuden suojelemiseksi Stone päätti auttaa EBEä pakenemaan. Tämä huikea väite siitä, että Maan ulkopuolisia olentoja voitaisin tuhota turvallisuussyistä saa vahvistusta SOM1-01:n osiosta:
24.c. Käsiteltäessä mitä tahansa Maan ulkopuolista biologista olentoa, turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Kaikki muut pohdinnat ovat toisarvoisia. Vaikka on suotavaa ylläpitää minkä tahansa olennon fyysistä hyvinvointia, EBE-elämän menettämisen mahdolisuutta pidetään hyväksyttävnä jos tuon elämän säilyttämisen olosuhteet tai viivästykset millään tavoin uhkavat operaation turvallisuutta.
Kuten monien tietovuotajien tapauksessa, jotka paljastavat salaista tietoa UFOista, aina esiintyy kalabaliikkia ristiriidoista Stonen todistuksessa, todisteiden puutteesta varmentaa hänen koulutuksensa ja palveluksensa salaisissa projekteissa. Stone väittää, että hänen salaiset koulutuksensa ja tehtävänsä törmäysnouto-operaatioissa eivät jääneet talteen hänen palvelustietoihinsa. Tämä kirjaamatta jättäminen palvelustietoihin on yhdenmukainen “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämisen kanssa, kuten kohdassa 4.f kuvataan SOM1-01:ssa. Koulutuksen ja palvelustietojen puhdistus törmäysnoutotiimeistä olisi keino säilyttää näissä operaatioissa vaadittu ‘absoluuttinen salaisuus’. Minkään viitteen puuttuminen EBE:n liittyvistä projekteista toistaa saman mikä tapahtui Dan Shermanille. Sherman väittää, että hänen salainen koulutuksensa telepaattiseen viestintään EBE:jen kanssa sekä hänen varsinainen palveluksensa tässä ei tallennettu mihinkään hänen palvelustietoihinsa. Tutkin nyt Shermanin taustaa ja esitän keinon asettaa se Stonen tarinan rinnalle vertailtavaksi, kun pidetään mielessä dokumentaation puuttuminen jolla varmentaa Stonen väitteet.
Dan Sherman ja Project Preserve Destiny
Dan Sherman palveli USA:n ilmavoimissa 12 vuoden ajan (1982-1994) ja hän sai useita palkintoja, mm. Commendation Medal ja Achievement Medal. Hänet rekrytoitiin salaiseen ohjelmaan, ”Project Preserve Destiny” (PPD), jota toteutettiin NSA:n alaisuudessa. [21]
Shermanista tuli “intuitiivinen viestijä” EBEille. Olennaisesti Sherman opiskelisi miten telepaattisesti lähestyä EBEä ja antaa tämä informaatio turvalliseen tietokonejärjestelmään hänen NSA-isännilleen. Shermanin koulutus PPD:ssä toteutettiin samaan aikaan kun koulutus tavallista armeijan uraa varten elektronisessa tiedustelussa (ELINT), joka itsessään myös oli salainen. Merkittävää kyllä, Sherman kertoi, että hän sopi tehtävään sillä häneltä oli havaittu varhaisessa lapsuudessa kyky kommunikoida EBE:jen kanssa. Hän väittää, että hänen halunsa liittyä ilmavoimiin sai lisäpontta majuri Robertsilta, joka oli läheisessä Bealen ilmatukikohdassa, joka tasaiseen tahtiin vieraili Shermanin kotona kun hän oli 10-11 vuotias ja puhui Shermanille siitä miten hienoa ilmavoimien elämä on.
Sherman kuvasi miten hänen ELINT-koulutuksensa toimi peitteenä hänen osallistumiselleen PPD:hen. Hänen kirjassaan Above Black Sherman paljastaa miten hänet rekrytoitiin ja koulutettiin samaan aikaan kuin hänen normaali ELINT-koulutuksensa tapahtui. Hän kuvaa koulutuskokemusta seuraavasti:
Muistan ELINT-koulutuksen olevan hauskaa koska minulla oli paljon ihmisiä ympärilläni joiden kanssa olla tekemisissä…. Ensimmäistä päivää PPD-koulutuksessa ei, millään tavalla, voida kuvata hauskaksi. Minun toisena PPD-päivänäni olin jo aivan kurkkuani myöden täynnä sitä enkä halunnut enää mennä sinne. Kaikki uutuudentunne siitä että voi olla “intuitiivinen viestijä” oli rapissut pois. [22]
Kun hänet myöhemmin siirrettiin NSA:n, Sherman työskenteli erityisesti suunniteltujen tietokoneiden avulla joilla hän kykeni tekemään sekä normaalin ELINT-työnsä että toimimaan intuitiivisena viestijänä EBEille. Shermanin koulutuksesta vastuussa olevat, sekä hänen myöhemmästä salaisesta työstään NSA:ssa, olivat upseereita kapteenin arvolla, jotka eivät toimineet normaalin armeijan komentoketjun alaisuudessa, ei ilmavoimissa eikä NSA:ssa. Vastuuorganisaatio oli ilmeisesti rinnakkaisjärjestelmä, joka toimi NSA:n kautta mutta ei ollut osa sitä. Hän työskenteli PPD:lle lähes kolme vuotta.
Hän sanoi, että kun hän pyysi lähteä PPD:stä, pyyntö evättiin, ja hänelle sanottiin että hänet pakolla listattaisiin uudelleen vastoin hänen tahtoaan. Sherman väittää, että hän oli niin vihainen ja päättänyt lähteä, että hän kehitteli strategian joka johtaisi hänen lähtöönsä: “Kaikki jolla on tarve päästä pois armeijasta voivat käyttää tätä metodia, mutta en suosittele sitä… Kuitenkin tiesin että se olisi ainoa metodi jota voisin käyttää, joka täydellisesti sulkisi minut PPD:n komentoketjusta.” [23]
Shermanin armeijan palvelustiedot eivät kerro hänen koulutuksestaan intuitiivisena viestijänä taikka hänen työstään telepaattisena rajapintana EBEjen kanssa. Eikä mitään tietoja löydy niistä upseereista, joille hän raportoi intuitiivisen viestijän työstään. Shermanin kokemus upseereista tarjoaa riippumattoman keinon vahvistaa Clifford Stonen todistus. 7 elementtiä taulukossa 1 (alla) ovat molempien todistuksissa. Ne viittaavat siihen, että heidät on rekrytoitu projekteihin, joita Majestic-12 ryhmä valvoo. MJ-12 loi järjestelmän jolla rekrytoida henkilöstöä, joka olisi tehokas pitämään asiat salassa.
Shermanin sisäpiiriläispaljastus tarjoaa tärkeää tukea Stonen väitteille siitä, että hän on työskennellyt UFO-törmäysnoutotiimeissä. Yhdistettynä useisiin SOM1-01:n yhdenmukaisuuksiin, Stonen erittäin spesifeihin tietopyyntöihin Project Moon Dustista, hänen pitkään palvelusaikaansa, voidaan todeta että Stonen todistus on erittäin todennäköisesti tarkka kuvaus hänen kokemuksistaan työskennellessään UFO-törmäysnoutotiimeissä. Taulukko 1 vertailua Clifford Stonen ja Dan Shermanin kokemuksista
Dan Sherman (Project Preserve Destiny)
Clifford Stone (Project Moon Dust)
Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella;
Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella;
Majuri Roberts inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka toistuvasti puhui hänelle 10-11 ikäisenä
Ilmavoimien kapteeni inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka vieraili heidän kotonaan viikottain
PPD tehtäviä valvoo kapteenit normaalin komentoketjun ulkopuolella
Törmäysnoutoja valvoo siviili (Eversti) normaalin komentoketjun ulkopuolella
Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa
Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa
Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle ilmavoimien/NSA:n alaisuudessa
Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle armeijan alaisuudessa
Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut kommunikoimassa EBEjen kanssa
Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut noutamassa törmänneitä UFOja
Koki suuria vaikeuksia lähteä PPD:stä johtuen verrattaen harvoista ihmisistä jotka hänet olisi voinut korvata
Koki suuria vaikeuksia eläköityä armeijasta johtuen ‘Everstin’ huomautuksesta että hänen palveluksiaan edelleen kaivataan
Johtopäätös: MJ-12 ryhmän käyttämien proseduurien identifiointi projekteissa & UFO-törmäysnoudoissa
Samankaltaisuudet Stonen ja Shermanin sisäpiirin todistuksissa viittaavat yhteisiin proseduureihin, joita käytetään rekrytoimaan, kouluttamaan ja ottamaan palvelukseen henkilöitä MJ-12 ryhmän projekteihin, jotka liittyvät Maan ulkopuolisiin teknologioihin ja/tai EBEihin. MJ-12 ryhmän henkilöstön proseduurit ovat ilmeisesti pääosin suunnattu täydellisen salaisuuden säilyttämiseen minimoimalla asiattomien paljastusten impakti, joita MJ-12 ryhmän projekteihin rekrytoidut tekevät. Turvallisuusproseduurit, jotka voidaan identfioida Stonen ja Shermanin todistuksista, vaikuttavat yleisiltä erilaisiin MJ-12 ryhmän projekteihin, mm. UFO-törmäysnoutoihin ja/tai EBE:hin liittyviin aktiviteetteihin. Ylläoleva analyysi heidän todistuksistaan ja niiden jälkeiset turvallisuusproseduurit ovat käytössä henkilöstönhallinnossa MJ-12 salaisissa operaatioissa. Taulukko 2. MJ-12 ryhmän henkilöstön turvaproseduurit salaisiin operaatioihin
nro
Henkilöstönhallintaproseduurit
1
Henkilöillä havaitaan lapsuudessa ainutlaatuisia kykyjä (esim. telepaattinen viestintä) jota voidaan käyttää MJ-12 ryhmän projekteissa, ja näitä kehitetään tiettyjä tehtäviä varten, kuten telepaattisena rajapintana toimiminen, UFO-törmäysnoutoihin;
2
Henkilöitä rohkaistaan liittymään tiettyyn armeijan haaraan ja ryhtymään perinteiselle uralle, joka tarjoaa riittävän peitetarinan MJ-12 ryhmän projekteille;
3
Henkilöihin ottaa yhteyden normaalin armeijan komentoketjun ulkopuolinen upseeri ja heidät rekrytoidaan MJ-12 ryhmän projektiin.
4
Koulutus tapahtuu normaalin palveluksen lisäksi ilman armeijan johdon tietoa.
5
MJ-12 ryhmän palvelukseen siirtyminen ja sen suorittaminen tapahtuu ilman normaalien armeijan johdon tietoa.
6
Turvaluokitukset MJ-12 ryhmän projekteille annetaan ad hoc -pohjalta, ellei yksilö suorita lisäkoulutusta tai sitoudu projektiin muuten.
7
Henkilöiltä evätään tiedonsaanti ja/tai ystävyyssuhteiden muodostaminen muiden MJ-12 ryhmän projekteissa mukana olleiden kanssa.
8
Armeijan palvelustiedot eivät sisällä mainintaa henkilön koulutuksesta, toiminnasta, palkinnoista tai turvaluokituksista, jotka MJ-12 ryhmän projekteihin liittyvät.
9
Paperityön tai tietoisuuden puuttuminen normaalilta armeijan johdolta MJ-12 ryhmän projekteihin osallistumisesta jättää henkilöt MJ-12 ryhmän manipulaation vaaraan.
10
Merkittävästi nähdään vaivaa vakuutella henkilöt sitoutumaan enemmän MJ-12 ryhmän projekteihin kouluttamalla enemmän ja olemalla päästämättä heitä pois MJ-12 ryhmän palveluksesta.
Yllä olevat turvallisuusproseduurit paljastavat MJ-12 ryhmän kehittämän systeemin jolla rekrytoida, kouluttaa ja ottaa palvelukseen henkilöitä salaisiin projekteihin kuten Maan ulkopuolista teknologiaa ja/tai EBE-kommunikaatiota käsitteleviin UFO-törmäysnoutoihin. “MJ-12 Group Personnel Security Procedures for Black Operations” ei jätä mitään paperidokumentteja jälkeensä, se minimoi MJ-12 ryhmän projekteista tietoisten ihmisten määrän eikä se tarjoa mitään keinoa henkilöstölle varmentaa väitteitään koskien koulutusta ja palvelusta MJ-12 ryhmän projekteissa. Lisäksi rekrytoiduilla on suuri paine pysyä lojaaleina salaisten projektiensa valvojille. Lopuksi, paljon nähdään vaivaa pitää MJ-12 ryhmän projektit erillisinä armeijan normaalista toiminnasta.
On erittäin epätodennäköistä, että jotain yllämainittujen kymmenen periaatteen kanssa samanlaista olisi käytetty SOM1-01:n luomiseen. Tämä selittäisi havaitut erot SOM1-01:ssa kun sitä verrataan armeijan manuaaleihin. SOM1-01:n erot ovat todennäköisesti seurausta ad hoc tavasta jolla törmäysnoudoista jotain tietävät on pantu hommiin tuottamaan SOM1-01. Sen luojat, turvallisuussyistä, eivät kyenneet jakamaan manuaalia muiden armeijan ammattilaisten kanssa mahdollisten erojen korjaamiseksi, mikä on normaali osa armeijan manuaalin luonnostelua.
Kymmenen turvallisuusproseduuria yllä näyttävät olevan USA:n armeijan useimpien salaisten projektien ohjeistuksen ulkopuolella. Tunnistamattomat salaiset projektit (Unacknowledged Waived Special Access Programs, SAPit) [tai Controlled Access Programs jos puhutaan tiedusteluyhteisöstä] raportoidaan ainoastaan puolustus- tai tiedustelukomiteoiden johtajille USA:n kongressissa suullisesti. [24] Mitään dokumentteja tai kirjoitettuja tietoja ei anneta kongressille, sillä SAPit virallisesti eivät ole olemassa. Eikä henkilöhtö, joka osallistuu sellaisiin ohjelmiin, saa lupaa pitää kirjaa heidän osallistumisestaan SAPiin armeijan tai viraston tiedoissa.
Kuitenkin keskeinen ero SAPien ja MJ-12 ryhmän projekteissa on, että jälkimmäiset ovat tapahtuneet normaalin USA:n armeijan ja/tai tiedusteluyhteisön komentoketjun ulkopuolella. Tämä viittaa siihen, että on olemassa rinnakkaisjärjestelmä, joka noutaa armeijan henkilökuntaa MJ-12 ryhmän projekteihin kun heitä tarvitaan, ilman tavallisen johdon tietoa.
Todisteita rinnakkaisjärjestelmän salaisten projektien olemassaolosta normaalin komentoketjun ulkopuolella on esitetty vara-amiraali Tom Wilsonin tapauksessa, joka oli J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja. Vuonna 1997 tri. Steven Greer ja entinen astronautti tri. Edgar Mitchell pitivät yksityisen tapaamisen amiraali Wilsonin kanssa salaisista Maan ulkopuolisiin asioihin liittyvistä projekteista. Greer väitti, että hänelle oli annettu “salainen dokumentti jossa oli lista koodinimistä ja projektien nimistä, jotka käsittelivät Maan ulkopuolisia asioita.” [25]
Kun Wilson tarkasti olivatko projektit olemassa, häneltä evättiin pääsy. Greerin mukaan: Kun amiraali Wilson identifioi tämän ryhmän, hän sanoi kontaktihenkilölle tässä supersalaisessa hommassa: “Haluan tietää tästä projektista.” Ja hänelle sanottiin, “Herra amiraali, teillä ei ole tarvetta saada tietää. Me emme voi kertoa teille.” Kuvittele nyt olevasi amiraali, J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja Pentagonissa, ja sinulle sanotaan “Me emme aio kertoa teille”? No, hän oli järkyttynyt ja vihainen. [26]
Rinnakkaisjärjestelmän käyttäminen armeijan henkilöstön avulla sen omiin tarkoituksiin on ollut epäilyksenä jo jonkin aikaa, kuten senaattori Daniel Inouyen kommenteista käy ilmi vuoden 1987 senaatin Iran-Contra kuulemisessa:
“There exists a shadowy Government with its own Air Force, its own Navy, it’s own fundraising mechanism, and the ability to pursue its own ideas of the national interest, free from all checks and balances, and free from the law itself.”
Ottaen huomioon Stonen ja Shermanin todisteet, ja niitä tukevat todisteet kuten amiraali Wilsonin kokemus, voidaan todeta että MJ-12 erityisryhmän projektit ovat normaalin USA:n armeijan komentoketjun kontrollin ulkopuolella.
MJ-12 ryhmää voidaan pitää valtion toimeenpanoelimelle rinnakkaisena haarana, joka pyörittää laajaa verkostoa projekteja, joihin kuuluu armeijasta rekrytoitua henkilöstöä samalla kun pidetään yllä poikkeuksellisen korkeita turvallisuustasoja. Tämä yhdistettynä SOM1-01:n sisältöön, Clifford Stonen ja Dan Shermanin todistukset tarjoavat yleiskuvan niistä proseduureista joilla hallinnoidaan UFO-törmäysnoudoissa ja muissa MJ-12 ryhmän projekteissa mukana ollutta henkilöstöä. SOM1-01, Stonen ja Shermanin todistukset tarjoavat selvän näkemyksen siitä miten UFO-törmäysnouto-operaatiot on toteutettu yli viiden vuosikymmenen ajan ja menestyksellä pidetty salassa. ***
Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.
Endnotes
[1] Aiempi versio tästä on julkaistu 4th Annual UFO Crash Retrieval Conference Proceedingsissa (Wood & Wood Enterprises, 2007) 11-21
[8] Jan Aldrich, “Special Operations Manuel 1-01,” Part 4, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m19-004.shtml [9] Keskustelua dokumenttien autenttisuudesta: Stanton Friedman, Top Secret/MAJIC, 56-102,
