Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli 4D-maapalloa, luonnonhenkiä ja Kristus-tietoisuutta. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.
Q: Mietin josko ihmisillä jotka valitsevat rakkauden ja valon ja positiiviset kokemukset…
A: Kyllä?
Q: … on vastapuoli, niinsanotusti, pimeydessä ja negatiivisissa kokemuksissa?
A: Te itse tulette aina sisältämään nämä potentiaalit, mutta niiden ei tarvitse manifestoitua fyysisesti fyysisessä todellisuudessanne. Se on salliminen, että tuo puoli on samanarvoinen toisen puolen kanssa, positiivisen puolen; ja yhtä kelpo itsessään. Se on tuon samanarvoisuuden salliminen joka sallii teidän jatkuvasti valita positiivisen manifestaation. Vain kun pyritte tuomitsemaan negatiivisen puolen annatte sille itse asiassa enemmän voimaa ja energiaa kohti negatiivisen puolen ilmentymistä.
Q: Se miten ymmärrän tuon, kuitenkin, on että oli oikeasti olemassa ihmisiä jotka kantoivat negatiivista värähtelyä. Ja mahdollisesti positiivisen ja negatiivisen ei ole tarkoitus…
A: Jokainen olento, jokainen olento tässä universumissa on sekä positiivinen että negatiivinen; kukaan ei ole joko tai. Tällä tavoin, yksinkertaisesti se mitä he valitsevat ilmaista joka saattaa tulla havaituksi ylitsepääsemättömän negatiivisesti. Mutta he kyllä sisältävät syvemmän positiivisen ilmentymän, jos he päättävät sitä ilmentää. Jos he päättävät valita integraation eristäytymisen sijaan, ja tuntea itsensä olevan osa Kaikkea Se Mikä On, sen sijaan että he olisivat sen ulkopuolella, sen sijaan että Kaikki Se Mikä On olisi heidän ulkopuolellaan.
Q: Onko olemassa ihmisiä jotka valitsevat olla jälkimmäistä?
A: Negatiivista?
Q: Kyllä.
A: Selvästikin.
Q: Tarkoitan… kyllä, ymmärrän, mutta luin jotain, näethän, ja tämä on se mistä kysyn.
A: Selvä, jatka.
Q: Kirjassa jota luen sanotaan, että tulee olemaan ero niiden välillä jotka valitsevat täysin negatiivisen…
A: Aa! Selvä. Se on yksinkertaisesti esimerkki. Se voi tapahtua tuolla tavoin mutta yksinkertaisesti mitä siinä sanotaan on, että kun planeettanne jatkaa sen transformaatiota neljänteen tiheyteen, ne jotka valitsevat kokea neljännen tiheyden, luovat sen kokemuksen itselleen, ja ne jotka eivät, luovat rinnakkaistodellisuuden jossa he ovat olemassa tuolla tavoin.
Yksinkertaisesti, tulette havaitsemaan että tulee olemaan monia tapoja joilla he, ja te tulette, katoamaan toistenne todellisuuksista. Joko he näyttävät kuolevan teille, tai te tunnutte kuolevan heille. Tai ajan mittaan, kun kiihtyminen jatkuu, voitte yksinkertaisesti havaita että nuo yksilöt eivät enää ole teidän todellisuudessanne. He tulevat yksinkertaisesti katoamaan.
Se on, tavallaan, tietynlaisen rinnakkaismaapallon muodostaminen. Sellaisen joka kokee neljännen tiheyden todellisuuden ja sellaisen joka saattaa valita kokevansa toisen variaation kolmannesta tiheydestä ja eristäytymisestä, tuolla tavoin. Se riippuu heistä. He eivät ole kadonneet. Lopulta, tavallaan, he voivat valita menevänsä eteenpäin.
Q2: Tähän aiheeseen liittyen, onko tuo se mitä tapahtui maapallolle eräänä aikana… kun täällä oli keijuja ja sen kaltaisia olentoja?
A: Oi, siinä mielessä, mutta ymmärtäkää että ne ovat edelleen olemassa. Tunnustakaa idea sen tyypin tietoisuudesta olevan yhteiskuntanne kokonaismassatietoisuuden sirpaleen ruumiillistuma tiedostamattoman, alitajuisen merkityksessä.
Te puhutte osalle omaa massatietoisuuttanne, joka on verhottu tavoin jotka esittävät symbolista yhteyttä luontoon jonka läpi tuota tietoisuutenne osaa projisoitte, ja josta annatte sen puhua teille. Pysytkö kärryillä?
Q: Kyllä.
A: Se on symbolinen ruumiillistuma. Nuo olennot ovat — en sano että niillä ei ole omaa itsetietoisuutta, mutta tavallaan — laajennus tiedostamattomasta osasta massatietoisuutta joka te kaikki olette yhdessä. Se on eräs tapa kommunikoida itsenne osan kanssa jota pidetään luonnollisemmin yhteydessä olevana.
Q: Joten se selittää miksi ne olivat vallitsevampia entisaikoihin…
A: Kyllä.
Q: … koska ihmiset uskoivat niihin.
A: Koska tuolloin oli, teidän termeillänne, toteutuneempi yhteys.
Q: Luontoon.
A: Kyllä.
Q: Haluan myös kysyä pakanuudesta. Oliko pakanuus…?
A: Se on, jossain määrin, se mistä me puhumme. Sen juuret löytyvät ymmärryksessä kyvystä kommunikoida toisten luonnossa olevien tietoisuuden osienne kanssa, ja antaa esittää symbolinen esitys teille ilmeisen fyysisin termein.
Q: Pakanuus?
A: Kyllä. Se on se mistä se tulee, alun alkaenkin.
Q: Miki me loimme Kristuksen tuona aikana ja sitten erotimme Kristinuskon pakanuudesta?
A: Ymmärrä nyt…
Q: Mikä oli se tarve?
A: Oi, selvä. No, ymmärrä tällä tavoin, se oli yksinkertaisesti että jopa niinkutsutun pakanuuden sisällä — ei sillä että mikään olisi oikein tai väärin — mutta silti oli jäänyt jäljelle eristäytyneisyyden idea Kaikesta Siitä Mitä On. Ja idea Kristus-tietoisuudesta oli antaa teidän tietää että kaikki nuo ideat ovat myös te itse; että teidän ei tarvinnut erottaa niitä, tuolla tavoin. Että se on kaikki yhtä; ja että olette, tällä tavoin, myös itse Kristus-tietoisuus; olette Luoja, siinä merkityksessä. Se oli yhdistämisen periaate.
Q: Joten ihmiset, vaikka he olivat enemmän yhteydessä luontoon, silti eivät tajunneet yhteyttään Kaikkeen Siihen Mikä On?
A: Siinä mielessä, kyllä. He havaitsivat idean yhteydestä poispyyhityillä tavoilla, sen sijaan että yhteys olisi ollut heidän sisässään. Näin he olettivat että voima itse asiassa kuului noille olennoille, sen sijaan että se olisi ollut heidän sisässään, heidän omassa Jumaluudessaan. Pysytkö kärryillä?
Q: Kyllä.
A: Ja tämä on idea Kristus-tietoisuudesta. Yksinkertaisesti, sekaannus aiheutui ideasta, että se mitä he sanoivat ei ollut että pakanuus olisi ollut väärin, vaan että ihannointi, tuolla tavoin, oli vallan ottamista pois itseltä ja vastuun asettamista jollekin muulle kuin omalle itselle oman todellisuuden luomisesta ja sen tuomasta vastuusta.
Q: Siltikin, me emme tajunneet vihjettä, emmehän?
A: Jotkut tajusivat, jotkut eivät.
Q: Me silti teemme siirtoja ”muille”.
A: Te olette tavanmukaisesti siirtäneet ja niin monet teistä yksinkertaisesti siirsivät Kristus-tietoisuudelle saman idean joka tehtiin pakanuuden idean kanssa. Olette ihannoineet Kristus-tietoisuutta sen sijaan että käyttäytyisitte kuin se. Pysytkö kärryillä?
Q: Kyllä.
A: Tämä on uskonnon idean alku.
Q: Kyllä, ymmärrän. Nyt, haluaisin puhua siitä ideasta kuinka me luomme oman todellisuutemme… se tuntuu erittäin vaikealta.
A: Selvä.
Q: Jokin minussa… edelleen huomaan että epäilen kaikkea tuota. Jokin minussa haluaa tarttua seikkaan että valitsen oman todellisuuteni, mutta siltikin sisälläni on taisteli… se pieni epäilys.
A: Selvä, selvä. Ymmärrä jotain: on monia yksilöitä jotka elävät täysin ja täydellisesti neljännen tiheyden tyyppistä elämää ilman että he koskaan tietävät että heidän tulisi tehdä mitään valintoja sen välillä tietävätkö he luovansa oman todellisuutensa vaiko ei.
Q: Tiedän tuon, mutta silti minua repii nuo kaksi napaa.
A: Selvä, sitten se palvelee sinua.
Q: Mutta haluaisin olla joku niistä ihmisistä jotka vain…
A: Ymmärrä ristiriita jonka olet juuri saanut aikaan — paradoksi. Jos haluaisit olla ”yksi niistä ihmisistä”, sinulla tulee olla jokin idea siitä mitä yksi niistä ihmisistä olo tarkoittaa. Ja jos sinulla on jokin idea siitä mitä yksi niistä ihmisistä olo tarkoittaa, silloin sinun tulee olla yksi niistä ihmisistä joka kykenee kuvittelemaan sen.
Q: Sen näkeminen, tarkoittaa sinä olemista — niinkö?
A: Yksinkertaisesti, määritelmän mukaan, voit ainoastaan kuvitella mitä pidät sisälläsi. Voit havaita ainoastaan sitä mikä on värähtelysi.
Q: Luulen että se mitä se on… on vain luottamista tarpeeksi.
A: Kyllä.
Q: Luottamus.
A: Kyllä!
Q: Mielestäni en luota tarpeeksi siihen.
A: Jos niin sanot. Ymmärrä, että pohjimmiltaan, kyllä luotat. Sllä aina toimit tässä hetkessä; jopa silloinkin kun käytät tätä hetkeä luomaan näennäisen skenaarion siitä että et toimi. Et voi tehdä mitään muuta kuin toimia tässä hetkessä. Koska nyt-hetki on ainoa hetki jossa koskaan kokemuksellisesti olet olemassa. Täten, piditpä sitten itseäsi nyt-hetkessä ja luottavaisena tai et, tämä on mekanismi jota käytät luomaan todellisuutesi joka tapauksessa.
Kaikki mitä sanomme liittyy muistamiseen siitä että teet niin. Me emme sano että sinun tulisi oppia jotain jota et jo tee. Sen tähden, rentoudu. Luot todellisuutesi tässä hetkessä. Saatat myös luoda todellisuutesi sellaiseksi jossa et tiedä niin tekeväsi, mutta se ei tarkoita ettetkö tekisi niin.
Q: Selvä.
A: Joten rentoudu.
Q: Okei.
A: Kysy vain itseltäsi minä tahansa hetkenä? Missä olet? Vastaus voi aina ja ainoastaan olla: Tässä ja nyt.
Q: Kyllä.
A: Selvä. Hellitä itsestäsi. Ota rennommin..
Q: Kiitos paljon. (syvä huokaus ja naurahdus)
A: Oi! Kiitos paljon sinulle.
