Presidentti Dwight David Eisenhower valittiin vaaleilla marraskuussa 1952 ja hän astui virkaansa 1953.
Valmistuin lukiosta 1952 ja liityin ilmavoimiin 1953. Me kansakuntana olimme mukana Korean konfliktissa. Jotkut kutsuivat sitä Korean sisällissodaksi.
Toiset kutsuivat sitä konfliktiksi kommunismin ja vapaiden valtioiden välillä. Kävin peruskoulutuksen ja erikoiskoulutuksen vuonna 1953 ja minut lähetettiin Georgen ilmatukikohtaan Victorvillen lähellä, Kaliforniaan. Palvelin siellä loppuvuodeta 1953 vuoteen 1954.
Minä olin siellä vuonna 1954 kun Ike tuli Kaliforniaan kuulemma lepäämään ja pelaamaan golfia Palm Springsiin. Hänen lentokoneensa piti laskeutua Nortonin ilmatukikohtaan, San Bernandinoon, Kaliforniaan.
Nortonin ilmatukikohta on komentopaikka. Se ei ole suuri tukikohta ja se pyysi Georgesta lähetettävän ambulanssin lentoradalle kun henkilöstö oli paraatissa kunnioittamassa presidenttiä. Ystäväni Ben Luth lähetettiin ambulanssilla Nortoniin tuota varten.
Kun Presidentti laskeutui Nortoniin, hän välittömästi lähti Palmdaleen C-45:n matkassa. En tiennyt mikä C-45 oli, joten halusin pitää konetta silmällä. Se mitä en ymmärtänyt oli, että miksi hän halusi mennä Palmdaleen.
Minkä tahansa kokoiselle lentokoneelle oli paljon laskeutumistilaa. Luulin että syy miksi hän laskeutuin Nortoniin oli, että koska Palm Springsin lentokenttä oli niin pieni suurelle koneelle. Totta kai hän olisi voinut laskeutua Marchin tukikohtaan, joka oli tuohon aikaan strateginen ilmatukikohta. En kyseenalaistanut sitä miksi hän halusi laskeutua strategiseen tukikohtaan, sillä kukaan ei olisi halunnut laskeutua strategiseen tukikohtaan jos hänellä olisi ollut muita vaihtoehtoja.
Myöhemmin sain selville, että C-45 oli kaksimoottorinen Beechcraft, jota käytettiin kuljettamaan korkea-arvoisia upseereja lyhyitä matkoja. Ideaalinen kone jolla Ike voisi mennä Nortonista Palm Springsiin. Silti en tajunnut hänen matkaansa Palmdaleen ellei kyse ole erikoissyystä joka ei ole minun asiani.
Pian uudenvuoden jälkeen keväällä minut lähetettiin Hollomanin ilmatukikohtaan New Mexicoon. Olin Aero Medicon laboratoriossa lääkintäeverstiluutnantti John Paul Stappin alaisuudessa.
Eversti Stapp oli lentokirurgi, yksi neljästä tukikohdassa. Kun olin epäonnistunut pitämään joitain kananmunia elossa toimistolla, minut lähetettiin tukikohdan sairaalaan
Eversti Stapp oli lentokirurgi, yksi neljästä tukikohdassa. Kun olin epäonnistunut pitämään joitain kananmunia elossa toimistolla, minut lähetettiin tukikohdan sairaalaan, jossa olin töissä lentokirurgi kapteeni Robert Reinerin alaisuudessa, eräs parhaista miehistä jonka kanssa olen koskaan tehnyt töitä elämässäni.
Pidin hänestä ja nautin sairaalassa työskentelystä.
Helmikuun lopulla 1955 me kuulimme, että presidentti oli tulossa Hollomaniin. Tiesin että siellä tulisi olemaan kunniaparaati hänelle. Kapteeni Reiner kysyi minulta halusinko ottaa osaa paraatiin. Sanoin ”ei”. Hän sanoi ”Selvä, olet palveluksessa.”
Paraati oli tarkoitus pitää aikaisin aamulla. Päivää ennen paraatia minut vedettiin pois palveluksesta. Ei ainoastaan sitä, mutta kuulin että tukikohdan komentaja oli pyytänyt lomansijaisuutta sille ajalle jolloin presidentti oli käymässä.
Mielestäni tämä oli omituista. Olisin pysynyt tukikohdassa jos olisin ollut komentava upseeri ja presidentti oli käymässä.
Aamulla jolloin paraati piti olla, menin töihin normaalisti. Kun pääsin sinne, sairaanhoitaja kysyi minulta ”Missä on Dorsey?” Olin sanomassa hänelle etten tiedä.
Silloin Dorothea Thorensen sanoi,
”Hän sanoi että hänen pitää viedä vaimonsa komissaarin luo tänä aamuna. Näin hänet vaimonsa kanssa matkalla tänne aamulla.”
Kun Dorsey tuli paikalle, hän kysyi minulta,
”Kirklin, näitkö lautasen leijailemassa lentoradalla?”
”En.” Ajattelen jotain pientä jota pidetään kädessä, niinkuin kiekkoa, sillä ainoa alus jonka kykenin ajattelemaan leijailevan olivat helikopterit ja laivaston ilmatyynyalukset. Helikoptereita ei näkynyt paljoakaan Hollomanissa. ”Mistä se on tehty?” Ajattelin puista kiekkoa teräsreunalla. ”Näyttää kiillotetulta ruostumattomalta teräkseltä tai alumiinilta. Sellainen kirkkaan metallinen ja kiiltävä.”
Kysyin, ”Miten iso se on?”
”60 sentistä metriin läpimitalta. Haluatko nähdä sen?”
”Toki. Mutta minun onnellani se ei ole siellä.”
Dorsey Vastasi. ”Se oli siellä kun vein vaimoni komissaarille ja se oli siellä kun tulin takaisin puolen tunnin päästä. Mene ulos sairaalan ovesta ja katso.”
”Tekisin niin mielelläni.” Käännyin ja kysyin hoitajalta voisinko mennä kadulle katsomaan lautasta. Hän kääntyi ja kysyi tohtorilta ja sitten kääntyi puoleeni sanoen ”Ei. Pysy siinä.” Myöhemmin menin kahville messihalliin. Matkalla takaisin seurasin kahta pilottia. Toinen vasemmalla oli pukeutunut khakeihin, oikealla oleva oli talvensinisissä. Seurasin heitä ja kuuntelin keskustelua.
Vasen: ” Miksi siniset?”
Oikea: ”Olen päivystäjä, olin tukikohddassa kun Air Force 1 tuli. Näitkö sen?”
V. ”Kyllä. Se on iso lintu, eikö?”
O. ”Kyllä. He laskeutuivat ja kääntyivät ympäri ja pysyivät aktiivisella kiitoradalla. Me käänsimme tutkan pois päältä ja odotimme.”
V. ”Miksi käänsitte tutkan pois päältä?”
O. ”Koska meidät käskettiin tekemään niin. Mielestäni se joka tuli alas osui Doppler-tutkaan. Se oli yksi ensimmäisistä sellaisista tutkista USA:ssa. Joka tapauksessa ne tulivat matalalta vuorten yli, läpi Testialueen.
Vasen keskeytti. ”Kuulin että niitä oli kolme ja yksi laskeutui Monumentille.”
O. ”Yksi olisi voinut pysyä Monumentilla. En nähnyt sitä. Näin vain kaksi. Yksi leijaili yllä niin kuin se olisi suojellut muita. Toinen laskeutui kiitoradalle hänen koneen eteen. Hän tuli ulos koneestaan ja meni sitä kohti. Ovi avautui ja hän meni sisään 40-45 minuutiksi.”
V. ”Kykenitkö näkemään? Olivatko ne Harmaita?”
O. ”En tiedä. Ovat voineet olla. En kyennyt näkemään niitä. Minulla ei ollut kiikareilta.”
V. ”Kenellä oli?”
O. ”Lennonjohtotornilla.”
V. ”Kykenivätkö he näkemään ne?”
O. ”Ei, he eivät olleet oikeassa kulmassa.”
V. ”Olivatko ne mielestäsi samoja kuin Palmdalessa viime vuonna?”
O
. ”Ovat voineet olla.”
V. ”Näitkö sitä ruumiinavausfilmiä?”
V. ”Oliko se mielestäsi aito?”
O. ”On voinut olla. En vain tiedä.”
V. ”Näitkö kun ne tulivat ulos?”
O. ”Ei. Ne pysyivät sisällä. Hän kätteli niitä ja meni takaisin koneeseensa.”
Tässä kohtaa kysyin heiltä, ”Kuka kätteli? Oletteko te pilotteja?”
V. ”Se ei ole tärkeää.”
He peittivät merkkinsä ja en nähnyt heidän nimiään. Mutta näin siivet. He olivat molemmat pilotteja.
Myöhemmin noin varttia yli yksitoista menin hakemaan postin. Uusi vääpeli näki minut ja sanoi ”Olen etsinyt sinua. Näitkö mitään lentoradalla?”
Sanoin, ”Ei. Sattuiko jotain?” Luulin että oli ollut onnettomuus ja he olisivat kaivanneet minua siellä.
”Eipä mitään.”
Lounaan jälkeen palasin töihin ja sekä Dorthea että hoitaja kysyivät minulta olinko nähnyt Dorseyta. Sanoin heille molemmille ”Ei. Joskus hän on hieman myöhässä kun palaa lounaalta jos meillä ei ole paljon fyysistä koulutusta.” Kun kahvitauko tuli, kävelin halliin ja näin Dorseyn tulevan ulos noin kello puoli kolme. Sanoin hänelle, että sekä Dorthea että hoitaja etsivät häntä ja kysyin häneltä,
”Missä olet ollut?”
Hän sanoi, ”Kokouksessa.”
”No sano heille että olet tullut takaisin. Minä menen kahville.”
Töiden jälkeen olin parakkihuoneessani kun minut kutsuttiin katsomaan Air Force 1:n ylilentoa. Se lensi tukikohdan asuinalueen yli. Tämä on LENTOKIELTOALUETTA kaikille armeijan aluksille. Vain Presidentti saisi tehdä niin. Illallisen jälkeen näin valot, jotka olivat edelleen lentokirurgin toimistolla ja menin sammuttamaan niitä. Näin tohtori Reinerin puhuvan everstiluutnantille. Eversti sanoi: ”Hän oli varastohangaarissa. Olin siellä eturivissä hänen ja muiden kanssa. Olin lavalla. Siellä oli seisomassa vain 225 miestä hangaarissa..”
Reiner. ”Kuulin että hän oli tukikohdan teatterissa.”
Eversti. ”Hän on voinut olla. Hän puhui vain pari minuuttia. Sitten tukikohdan komentaja puhui parikymmentä minuuttia. Hänellä oli runsaasti aikaa mennä teatteriin ja tulla takaisin.”
Tri. R. ”Kuinka moni oli kuuntelemassa?”
Eversti. ”Olin siellä kahtena kertana seisontahuoneessa. 225 kummallakin kerralla. On voinut olla toinenkin kerta mutta en ollut siellä jos hän puhui silloin.”
Kysyin, ”Kuka puhui?”
Eversti. ”Puolustusvoimain komentaja”
Sanoin, ”Presidentti.”
Eversti. ”Puolustusvoimain komentaja.”
Kysyin, ”Mistä hän puhui?”
Eversti. ”Se on luokiteltua tietoa.”
”Luottamuksellista?”
”Korkeampaa.”
”Salaista?”
”Korkeampaa.”
Sanoin, ”Ai.”
Eversti. ”Mitä tarkoitat kun sanot ’Ai?”’
”Se ei ole minun asiani. Minulla on pääsy vain salaiseen.”
Eversti. ”En sanoisi noin jos minä olisin sinä.”
Seuraavana päivänä jotkut ystävät ja minä yritimme päästä White Sands -monumentin takaosaan. Me emme päässeet aivan taakse sillä siellä oli esteitä. Mutta seuraavana päivänä pääsimme ja ajoimme sinne taakse. Noin kolme kuukautta myöhemmin juuri ennen kuin lähdin merten yli Japaniin, puhuin muutaman ilmasotilaan kanssa. Sanoin heille, ”En ole koskaan kuullut presidentin puhuvan henkilökohtaisesti. Onko kukaan koskaan kuullut?”
Yksi vastasi, ”Jep.”
Kysyin, ”Kuka?”
Hän sanoi, ”Eisenhower.”
”Missä?” kysyin.
”Tukikohdan teatterissa?” hän vastasi.
Olin unohtanut asian, kunnes noin 8 vuoden päästä kuulin Bob O’Dayta Kansas Cityssa. Hän puhui UFOista ja Air Force 1:n miehistön jäsenistä, joka oli sanonut,
”Eisenhower laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan ja meni sisään UFOon.”
Muistin että olin ollut siellä kun hän oli. Minusta tuli UFO-uskovainen.
Minulla on ystävä Allen Nathan. Hänen veljensä on tri. Robert Nathan. Kerroin Allenille Holloman-kokemuksestani. HÄN KERTOI VELJELLEEN JA HÄNEN VELJENSÄ SOITTI MINULLE. Hänen veljensä on tohtori. Hän työskentelee JPL:llä ja hän on kuvankäsittelyn asiantuntija. Häntä käytetään usein, kun halutaan selittää UFO-havainnot huijauksiksi. Hän kuunteli, ja sanoi että kyseessä on mielenkiintoinen sattuma. Hän etsisi komentajan nimen ja sen mitä tapahtui helmikuussa 1955. Allen sanoi minulle hänen veljensä soittaneen komentavalle upseerille ja jättäneen viestin tapauksesta. Hollomanin tukikohdan komentaja vuodelta 1955 ei koskaan vastannut puheluun.
Toinen ystäväni, tohtori Barbara Mehnert, meni Eisenhowerin kirjastoon Abilenessa, Kansasissa. Hän puhui kirjastonhoitajan kanssa ja kysyi häneltä, ”Onko teillä jotain UFOista?”
”Kyllä, mutta sitä ei ole vielä julkaistu.”
Tämän perusteella uskon, että kuka tahansa joka on nähnyt hänet Hollomanissa, on vannonut valan ettei paljasta sitä että presidentti oli siellä ja mitä hän on tehnyt. Informaatio on luokiteltu ainakin HUIPPUSALAISEKSI ja mahdollisesti korkeammaksikin. Tämä tapahtui helmikuussa 1955.
Kunnioittaen,
‘Wilbert’
‘Wilbert’ on pseudonyymi henkilölle joka havaitsi yllämainitut tapahtumat ja joka haluaa pysyä nimettömänä.
Ensi kertaa sain tietää hänen todistuksestaan joulukuussa 2005, kun hänen nimensä ja todistuksensa annettiin minulle. Vahvistaakseni hänen väitteitään, Wilbert antoi minulle luvan kaivaa esiin palvelutodistuksensa armeijan arkistoista.
Tämän avulla kykenin
- Varmentamaan hänen palvelusaikansa sekä Hollomanissa, New Mexicossa että Georgen ilmatukikohdassa Kaliforniassa, jossa hän palveli virallisesti ilmavoimien sairaalassa.
- Hän palveli Georgen ilmatukikohdassa marraskuun 3. päivästä 1953 helmikuun 28. päivään 1964 asti, ja Hollomanissa maaliskuun 1. päivästä 1954 elokuun 5. päivään 1955 asti.
- Hänen palvelustiedot todistavat, että hänellä oli oikeus nähdä ”Salaiseksi” luokiteltuja dokumentteja.
- Lisätutkimus paljasti myös hänen ystävyytensä Ben Luthin kanssa, joka väitti todistaneensa Eisenhowerin salaa nousevan C-45 Beechcraft-tuplamoottorikoneeseen mennäkseen Kalifornian Palmdaleen, joka on lähellä Edwardsin ilmatukikohtaa.
On huomattava, että presidentti Eisenhower vieraili Palm Springsissa helmikuun 17.-24. päivinä 1954, ja hän katosi 20. helmikuuta iltana.
Tämän jälkeen saatiin selville, että hänen ilmeisesti hätävierailunsa hammaslääkärille on peitetarina. [Katso Eisenhower’s 1954 Meeting With Extraterrestrials: The Fiftieth Anniversary of First Contact?]
Wilbertin palvelusaika Georgessa menee päällekkäin Eisenhowerin Palm Springsin vierailun kanssa, mikä tekee hänet tietoiseksi informaatiosta liittyen Eisenhowerin matkaan, perustuen suoraan hänen lääketieteellisiin velvollisuuksiinsa ja tietoon siitä jotka tarjoavat lääketieteellisiä palveluja Eisenhowerin lennoilla. Wilbertin väitteet ovat yhdenmukaisia hänen palvelustietojensa kanssa siinä mitä tulee hänen väitteisiinsä hänen palveluspaikastaan, ja näin hän on voinut nähdä Eisenhowerin kohtaamisen avaruusolentojen kanssa sekä Edwardsin että Hollomanin tukikohdissa.
Hänen lausuntonsa koskien Hollomanin tukikohdan vierailua vuonna 1955 on kaikkein merkittävin, sillä kyseessä on ensimmäinen kerta kun silminnäkija astuu esiin paljastaakseen mahdollisen kohtaamisen Eisenhowerin ja avaruusolentojen välillä. Perustuen dokumentoituun tietoon ja tutkimuksiin Wilbertin sanomisten pohjalta hänen väitteensä ovat uskottavia. Lisätutkimuksia tehdään.
Kiitän Steve Natalea Wilbertin sanomisten tutkimuksesta sekä Arthur Campbellia siitä että hän alunperin kertoi tästä tärkeästä asiasta.
Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades
” vuonna 1686 viittasi rinkuloihin ja muihin muotoihin, joita on löydetty pelloilta.
