Lämpökameran kuvassa näkyy suuri hehkuva orbi sen leijaillessa ympäriinsä ikään kuin etsien jotain.
Asunnonomistajalla oli kämpässään kolme turvakameraa: kaksi tavallista infrapunaa ja yksi lämpökamera/liikkeentunnistin. Ainoastaan lämpökamera havaitsi tämän huhtikuun 20. päivänä 2020.
Orbi näyttää muuttavan muotoaan monta kertaa. Se ei ollut näkyvillä toisissa kameroissa tai paljaalle silmälle. Jopa hänen vaimonsa meni ulos katsomaan mitä siellä oli, mutta ei nähnyt mitään. Kuitenkin, kun hän meni takaisin monitoroimaan tilannetta ja katsoi videota itsestään ulosmennessään, kappale näkyi.
Orbit ovat ilmiönä edelleen mysteeri. Jotkut sanovat, että orbi on henki tai energiaa kuolleista olennoista. Toiset sanovat, että kyseessä on vain pölyhiukkanen, joka heijastaa valoa, tai kameran artifakti.
Orbit vaikuttavat käytäviltä, mutta ei ole osoitettu niiden olevan henkiä tai ulottuvuuksienvälisiä olentoja tai älyjä. Niissä kuitenkin on jotain tietoista, ja nämä energiapallot ikäänkuin kulkevat energialinjoja pitkin.
Mystinen ilmestys etuovella St. Thomasissa Neitsytsaarilla pysyi siellä auringonnousuun asti ja sitten katosi.
Jos et ole pyörinyt UFO-aiheesta enemmän keskustelevassa sosiaalisessa mediassa, saatat hyvinkin olla sitä mieltä, että tänä vuonna meillä on käsillämme UFO-paljastus isolla alkukirjaimella (‘Disclosure’). Lopultakin, pitkään odotettu Yhdysvaltain hallinnon paljastaminen avaruusolentojen alusten vierailuista Maapallolla. Viimeisen neljän vuoden ajan tunnetuimpien sanomalehtien ja televisiokanavien jutut ovat kertoneet armeijan pilottien UFO-havainnoista päiväuutisten seassa sotilaslähteistä ‘vuodettujen’ UFO-videoiden muodossa. Kun nyt tuleva virallinen raportti on tulossa, Pentagonin paljastaessa sen mitä se tietää UAP:sta/UFOista, uuden informaation esille tulo on saanut ihmiset odottamaan ‘jotain suurempaa’ aivan nurkan takaa.
Monet UFO-skenen vanhat parrat kuitenkin ovat epäileväisempiä. Vaikka ‘nuorisolaiset’ ovat viitanneet heitä kintaalla ja pitäneet heitä katkerina, ylikyynisinä, menneisyydessä elävinä ja/tai kyvyttöminä pysymään tuoreen informaation mukana, skeptisyydelle on syynsä: he tietävät, että monen vuosikymmenen ajan tietyt Yhdysvaltain armeijan elementit ovat työskennelleet täysin tekaistun UFO-sonnan levittämisen eteen sekä UFOista että kontaktihenkilöistä, tarkoituksenaan harhauttaa kansaa omien agendojensa mukaisesti.
Kuten Adam Gorightly huomauttaa kirjassaan Saucers, Spooks and Kooks: UFO disinformation in the Age of Aquarius, useat näistä tapauksista ovat liittyneet oletettavasti omia säätävään Yhdysvaltain armeijan ja tiedustelun työntekijöihin, jotka paljastavat salaista UFO/alientietoa elokuvantekijöille ja tutkijoille, jotka käsittelevät UFOja ja paranormaaleja aiheita. Kuulostaako tutulta?
Tässä pientä historiaa uudemmille:
1. Robert Emenegger ja Hollomanin ilmatukikohdan UFO-video
Vuonna 1975 ilmavoimien viranomainen otti yhteyttä tuottajiin Robert Emenegger ja Alan Sandler (jotka työskentelivät dokumentin UFOs: Past, Present and Future parissa). Hän oli luvannut heille 16 millistä videokuvaa UFOista ja avaruusolennoista, joka väitetysti oli kuvattu Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa vuonna 1971.
Emenegger muistelee, että “vuonna 1973, kun olin Grey Advertisingin varatoimitusjohtaja, menin Nortonin ilmavoimien tukikohtaan tutkimaan aiheita puolustusministeriöstä tehtävää TV-ohjelmaa varten. Puhuessani useista eri aiheista, UFOt tulivat puheeksi ja [ilmavoimien Paul Shartle] kertoi meille filmistä, jossa avaruusolennot laskeutuvat Hollomanin tukikohtaan.” Shartle kuvaa filmin olevan…
…videokuvaa kolmesta lautasen muotoisesta aluksesta. Yksi aluksista laskeutui… se näytti olevan vaikeuksissa koska se heilui edestakaisin aina alas maahan asti. Kuitenkin se laskeutui kolmelle jalalle. Ovi liukui auki, ramppi laskeutui alas ja ulos tuli kolme alienia… ne olivat ihmisen kokoisia, niillä oli omituinen harmahtava iho ja korostuneen suuri nenä. Niillä oli tiukan sopivat asut ja päähineet, jotka vaikuttivat olevan kommunikaatiolaitteita ja käsissään heillä oli käännöskoje, minulle sanottiin. Hollomanin tukikohdan päällikkö ja muut upseerit menivät ulos tapaamaan heitä.
Emeneggerin mukaan filmi “kuulosta erittäin, erittäin erikoiselta ja me halusimme käyttää sitä televisio-ohjelmamme loppukuvassa… vaikka Pentagon oli ollut yhteistyöhaluinen, viime hetkellä filmi takavarikoitiin ja me menetimme koko show’n loppuhuipentuman, mutta sen mitä näin ja kuulin oli tarpeeksi vakuuttaakseni minut siitä, että UFO-ilmiö oli totta.”
2. Linda Moulton Howe ja EBE:t
Vuoden 1983 alussa Linda Howe — uunituore Emmy-palkinnon voittaja karjansilvontadokumentistaan A Strange Harvest — oli nimitetty tuottamaan HBO:n erikoisohjelmaa UFOista: The E.T. Factor. Huhtikuun 9. päivänä 1983 Howe tapasi AFOSIn vastatiedusteluagentti Richard Dotyn Kirtlandin ilmavoimien tukikohdassa, tapaus joka tuntuu olevan kuin suoraan vakoilutarinasta. Howe muistelee kirjassaan An Alien Harvest:
Istuin alas selkä ikkunoihin päin. [Doty] istui pöydän takana.
“Tiedäthän, että suututat joitain ihmisiä Washingtonissa ‘A Strange Harvestilla’. Se pääsi liian lähelle jotain mitä me emme halua päästää kansalle tietoon.
Siitä alkoi lyhyt keskustelu dokumentistani. Kysyin häneltä miksi avaruusolennot silpoivat eläimiä. Richard Doty sanoi, että aihe oli salainen, eikä hänellä ollut pääsyä tietoon. Hän sanoi minulle, että hän oli tarkkaillut minua jonkin aikaa tehdessäni filmiä…
…[Doty] tavoitteli vasemmalla kädellä pöytälaatikon nuppia vasemmalla puolella ja avasi sen. Hän otti esiin laatikosta ruskean kirjekuoren. Hän avasi sen ja otti esiin useita kirjepaperin kokoisia paperiarkkeja.
“Esimieheni ovat pyytäneet minun näyttämään näitä sinulle“, hän sanoi, antaen paperit minulle. “Voit lukea nämä ja kysyä minulta kysymyksiä, mutta et voi kirjoittaa muistiinpanoja.”
Otin paperit ja luin päällimmäisen. Otsikkona oli “Briiffaus Yhdysvaltain presidentille” tunnistamattomien lentävien alusten aiheesta…
Richard Doty sitten nousi seisomaan ja sanoi, “Haluan sinun menevän tuonne.” Hän viittoi minua kohti suurta tuolia keskellä huonetta. “Silmät näkevät ikkunoiden läpi.”
Nousin ylös ja siirryin suureen tuoliin, hämmentyneenä. En tiennyt mitä tapahtui. Kun katselin sylissäni olevia papereita toiseen kertaan, mietin miksi hän näytti niitä minulle?
Oloni oli erittäin epämukava, mutta halusin lukea ne ja muistin joka sanan…
Howelle annetut dokumentit kuvasivat neljä erillistä lentävien lautasten maahansyöksyä, jotka olivat tapahtuneet Aztecissa, Roswellissa, Kingmanissa (Arizona) ja Meksikossa. Roswellista ainoa selvinnyt oli saanut nimen “EBE” (Extraterrestrial Biological Entity). EBEä pidettiin vankina Los Alamos Laboratoriesissa kuolemaansa saakka vuonna 1952, ja sitä kuvattiin metrin mittaiseksi harmaaihoiseksi ja karvattomaksi, jolla oli suuri pää ja suuret silmät, “kuin lapsi tuhannen ihmisen kyvyillä.” Yhdessä dokumentissa luki: “kaksi tuhatta vuotta sitten avaruusolennot olivat luoneet olennon” joka tuotiin Maapallolle opettamaan rauhaa ja rakkautta, ja se tuntui ilmiselvältä että tämä oli viittaus Jeesus Kristukseen.
EBEn kuoleman jälkeen — niin tarina kertoo — pari muuta avaruusolentoa (EBE-2 ja EBE-3) vierailivat Maapallolla osana vaihto-ohjelmaa. Doty kertoi Linda Howelle, että EBE-3 oli edelleen elossa ja että hän saattaisi nähdä sen. Lisäksi Doty kertoi Howelle, että korkealta valtionhallinnosta eräillä tiedustelu-upseereilla oli hallussaan filmikuvaa UFOsta laskeutumassa armeijan tukikohtaan, sekä valokuvia ja salaista materiaalia, jota hän voisi käyttää dokumentissaan. Doty sanoi, että hän ottaisi yhteyttä myöhemmin käyttäen koodinimeä “Falcon.”
Richard Doty
Doty piti Howea jännityksessä kuukausia, kunnes hän sanoi Howelle, että hänet oltiin otettu pois jutusta, ja että toiset tiedustelukontaktit ottaisivat häneen yhteyttä, jotka myös pitivät häntä kuukausia jännityksessä odottamassa luvattua UFO-videomateriaalia. Tämä viivästys aiheutti sen, että HBO lopetti projektin, mikä jätti Howen rannalle soittelemaan. Tähänkin päivään asti Howe pitää kiinni Dotyn hänelle esittämästä “uskomattomasta” materiaalista autenttisena todisteena avaruusolentojen olemassaolosta — vaikka hänen täytyykin olla tietoinen siitä, miten Doty oli levittänyt väärää tietoa ja dokumentteja vuosien varrella (katso Paul Bennewitzin tarina alla).
3. Majestic-12
Vuonna 1982 UFO-tutkija Bill Moore lähestyi filmituottaja Jaime Shanderaa hissipuheella hänen Roswell-tutkimuksia käsittelevästä uudesta dokumentista. Vaikka projekti ei koskaan saanutkaan tuulta purjeisiinsa, Shanderasta tuli sen sijaan Mooren tutkimuskumppani, mikä jatkui vuosia
Jouluun 11. päivä 1984 Shandera sai postitoimituksen kotiinsa Burbankiin, Kaliforniaan. Se oli lähetetty nimettömänä ilman lähettäjän palautusosoitetta, päiväyksellä joulukuun 9., Albuquerquesta. Kirjeessä oli 35-millinen filmirulla, joka kehitettäessä paljasti valokuvia, jotka tunnetaan MJ-12 papereina. Niihin kuului Eisenhowerin briiffausdokumentti eli “EBD.” Päiväyksellä marraskuun 18. 1952, tämä salainen dokumentti oli väitetysti valmisteltu Eisenhowerille briiffausta varten, joka käsitteli “Operation Majestic-12:a …huippusalaista tutkimus- ja kehitys/tiedusteluoperaatiota, joka on suoraan vastuussa ainoastaan Yhdysvaltain presidentille.”
Saatuaan MJ-12 paperit, Moore ja Shandera olivat vastahakoisia julkaisemaan materiaaleja ennen tutustumista niihin. Vuoteen 1986 mennessä MJ-12 paperien julkistamisen järjestellyt taho oli muuttunut kärsimättömäksi Mooren ja Shanderan hitaaseen työskentelyyn ja nopeuttaakseen toimintaa hän lähestyi brittiläistä ufologia Jenny Randlesia toimimaan paperien julkaisun välikätenä. Välikäsi tässä tapauksessa oli nuori mies nimeltään Robert, joka väitti että hän oli ennen palvellut Britannian armeijassa. Robert antoi Randlesille yli kuusisataa sivua materiaalia, jonka väitettiin saadun Yhdysvaltain armeijan tiedustelulähteistä, mikä kuulosti huikean samanlaiselta kuin MJ-12 paperit. Randles epäili, että jokin oli nyt vinossa ja päätti pysyä erossa sopimuksista joita hän myöhemmin katuisi.
Jälkeenpäin sama anonyymi lähde, joka lähestyi Randlesia, ilmeisesti löysi toisen brittiläisen ufologin joka tarttui syöttiin, tässä tapauksessa Timothy Good, joka suostui julkaisemaan MJ-12 paperit hänen kirjassaan Above Top Secret: The Worldwide U.F.O. Cover-Up. Tämä järjestely tehtiin sillä ehdolla, että Bill Moore joutuisi ensimmäisenä julkisesti ilmoittamaan dokumenttien julkaisusta kesäkuussa 1987. Tällä kahden askeleen tavalla Above Top Secret tarjoaisi riippumatonta todistusaineistoa Mooren tulevaan ilmoitukseen. Parhaat suunnitelmat menivät myttyyn kun Goodin julkaisija hätäisesti ilmoitti lehdistötilaisuudessa toukokuun 29. päivä 1987, että siihen kuuluisi pikainen vilkaisu MJ-12 papereihin. Kun Bill Moore sai vihiä näistä touhuista, hän päätti voittaa Goodin ja virallisesti julkaisi MJ-12 paperit toukokuun 28. päivä vuosittaisessa National UFO Conferencessa (NUFOC) Burbankissa, Kaliforniassa.
Tutkijat alkoivat käydä läpi MJ-12 papereita ja pian kiinnittivät huomionsa useisiin kommervenkkeihin. Esimerkiksi dokumenttien fontti vastasi Smith-Corona -mallia, jota oltiin kehitetty vuoden 1952 jälkeen, vuosi jolloin Eisenhowerin briiffausdokumentin piti olla julkaistu. Arkkidebunkkaaja Phil Klass huomautti, että päiväys MJ-12 dokumenteissa ei vastannut standardimuotoa, jota hän oli nähnyt käytettävän muissa valtion dokumenteissa. MJ-12 paperit käyttivät formaattia “18 November, 1952”, kun taas Klassin näkemissä dokumenteissa lukee yleensä “November 18, 1952” tai “18 Nov. 1952.” Lisäksi Klass väitti, että hän oli nähnyt käytettyä päiväysmuotoa Bill Mooren ennen vuotta 1984 tuottamissa papereissa ja kirjeenvaihdossa.
Kesäkuussa 1987 Klass otti yhteyttä William Bakeriin, silloiseen FBI:n kongressiasioiden varajohtajaan: “Liitän oletettavasti huippusalaisia dokumentteja, joita ei ole julkaistu, joita nyt William L. Moore nyt levittelee Burbankissa, Kaliforniassa…”
Klassin pyynnöstä FBI avasi tutkimuksen määrittääkseen olivatko MJ-12 paperit kusetusta vaiko salaisia dokumentteja, jotka oltiin vuodettu luvattomasti. Marraskuun 30. päivänä 1988 pidettiin kokous Washington DC:ssa FBI:n ja AFOSIn agenttien välillä. Tuohon aikaan “Office of Special Investigations, Yhdysvaltain ilmavoimat, sanoivat… että dokumentti on tekaistu. Dokumentin kopioita oli kierrellyt eri puolilla USA:aa…” Mysteerinä pysyy edelleen se miten ilmavoimat olivat määrittäneet, että MJ-12 paperit olivat väärennetty, ja kuka väärennöksen takana oli.
Vuonna 1998 UFO-tutkija Nick Redfern sai yhteydenoton entiseltä FBI-agentilta, joka oli työskennellyt MJ-12 paperien parissa. Yksi tutkimusalue — entisen agentin mukaan — oli teoria siitä, että neuvostoagentit olivat väärentäneet MJ-12 paperit käyttääkseen niitä “syöttinä” saada huijatuksi aseteollisuudessa työskenteleviä siviilejä, jotka olivat mukana UFO-tutkimuksessa. ‘Falcon’ kerran kommentoi Bill Moorelle, että AFOSIn vastatiedusteluoperaatio oli suunniteltu huuhtelemaan “muutama myyrä pois kolostaan” — myyrät tässä tapauksessa olivat neuvostovakoojia.
4. Paul Bennewitzin vastainen psyop
Vuoden 1989 MUFON Symposium, joka pidettiin heinäkuun 1. päivänä Aladdin Hotellissa Las Vegasissa, jää muistiin ufologian historiaan johtuen Bill Mooren pitämästä esityksestä.
Tuota tapausta edelsi huhuja siitä, että hän oli kääntänyt takkinsa ja oli nyt hyväpalkkainen valtion agentti, joka levitti UFO-disinfoa, väitteet joita Robert Hastings levitti kesäkuussa 1989 MUFON UFO Journalissa julkaistussa artikkelissa. Kaikkiin huhuihin vastatakseen Moore piti historiallisen esityksen otsikolla “UFO-tilanteen status vuonna 1989”, joka sytytti ufologian liekkeihin.
Mooren puhe alkoi ottamalla kantaa huhuihin siitä, että hän olisi väärentänyt MJ-12 dokumentit, tai hyötynyt siitä että hän oli valtion agentti, painottaen että hän oli “köyhä kuin kirkonrotta”. Kuitenkin, Moore avoimesti myönsi roolinsa AFOSIn informanttina, joka valtion leipiin oli tarkkaillut ufologiaa, raportoinut handlereilleen UFO-tutkimuksesta ja organisaatiosita. Aluksi tämä järjestely oli yksinkertaisesti informaationvaihdantaa, mutta ajan mittaan, Moore sanoi, disinformaation kummitus alkoi nostaa rumaa päätään, Paul Bennewitzia vastaan kohdistetun disinfokampanjan muodossa.
Paul Bennewitz oli sähköfyysikko, joka vuonna 1969 oli perustanut Thunder Scientific Corporationin, yrityksen joka keskittyi “kosteusgeneraattoreihin, mittainstrumentteihin ja kalibrointiin.” Sen päämaja oli Bennewitzin kotona, joka sijaitsi Kirtlandin ilmatukikohdan vieressä Albuquerquessa, New Mexicossa. 1970-luvulla Bennewitzista tuli Aerial Phenomenon Research Associationin (APRO) jäsen, joka on siviilien UFO-tutkimusorganisaatio.
Joulukuussa 1979 Bennewitz — kahdeksanmillisen elokuvakameran kanssa — alkoi kuvata UFOja Manzanon asevarikon yllä Kirtlandin tukikohdalla, joka samaan aikaan varastoi suurinta ydinasemäärää USA:ssa. Hän asensi valvonta-antennien arsenaalin hänen talonsa katolle tarkkaillakseen signaaleja, joita ilmeisesti nämä UFOt välittivät, joiden Bennewitz väitti olevan “D.F.” (direction-find) jopa 60 mailin etäisyyksillä. Bennewitz kuumottui, että nämä alukset saattaisivat olla turvallisuusuhka, ja hän hälytti Kirtlandin upseerit ja kertoi havainnoistaan.
Lokakuussa 1980 Air Force Office of Special Investigations (AFOSI) varoitti Bennewitzia tämän avaruusolentojen uhan aikaansaamista turvallisuustoimista — tai ainakin sellaista pajunköyttä AFOSI hänelle syötti. Viralliset dokumentit, joita myöhemmin on tullut esiin, ovat puhuneet päinvastaisesta, viitaten siihen että ilmavoimat kiistää kaiken mukanaolon UFO-tutkimuksissa tai yrityksissä keksiä minkäänlaista strategiaa tätä havaittua avaruusolentojen uhkaa vastaan. Mikä totuus sitten olikaan, AFOSI — ja erityisesti erikoisagentti Richard Doty — eivät panneet tikkuakaan ristiin saadakseen Bennewitz luopumaan käsityksestä, että hän oli nähnyt oikeita avaruusolentojen aluksia. Tähän aikaan AFOSI käynnisti vastsatiedustelututkimukset Bennewitzin toimista.
Kuten osoittautui, avaruusolennot eivät lähetelleet säteitä eikä maanalaiset tukikohdat kiinnittäneet AFOSIn huomiota Paul Bennewitziin. AFOSIn huolenaiheena oli se, että Bennewitz oli siepannut salaisen viestin Kirtlandissa sijaitsevalta laser-seurantajärjestelmältä. Greg Bishopin mukaan, joka on kirjoittanut kirjan Project Beta: The story of Paul Bennewitz, national security and the creation of a modern UFO myth: “satelliittiviestit oletettavasti lähetettiin laser-valolla. Radiopurskeet olivat todennäköisesti tapa kommunikoida ase- tai kenttäoperaatioiden kanssa.” (lisää Project Betasta: eksopolitiikka.fi)
Bishop huomautti, että nämä kryptatut viestit kuulostivat nopeutetulta siansaksalta — kunnes ne dekoodattiin ja hidastettiin — mikä oli se prosessi jolla Bennwitz yritti niitä selvittää. Nämä toimet huolestuttivat AFOSIa, ja osana heidän tutkimuksiaan piti selvittää miten pitkälle Bennewitz oli päässyt dekoodauksessa ja identifioida oliko kukaan muu ollut näissä aktiviteeteissa mukana.
Jossain kohtaa NSA (jolla oli toimintaa Kirtlandissa) käynnisti erillisen vastatiedustelututkimuksen ja käynnisti valvontatoimet Bennewitzin kotikadun toisella puolella olevasta tyhjästä talosta. Tähän operaatioon kuului sähkömagneettisten signaalien ampumista Bennwitzin antenneihin, millä yritettiin häiritä kaikkia lähetyksiä, joita Bennewitz oli Kirtlandista siepannut. Greg Bishopin mukaan: “NSA oli muuttunut suureksi tekijäksi Bennewitzin draamassa, erityisesti koska Neuvostoliitosta siepattujen signaalien mukaan häntä oltiin pidetty informaatiolähteenä, vaikka hän itse ei ollut mitenkään tietoinen omasta roolistaan….”
Kesällä 1981 entinen Project Blue Bookin tieteellinen neuvonantaja ja ilmavoimien konsultti tri. J. Allen Hynek väitetysti oli avautunut Bill Moorelle (tuopin ääressä) siitä, että hän oli antanut lahjaksi Bennewitzille tietokoneen, joka “auttaisi” häntä UFO-tutkimuksissaan. Kuitenkin Hynek jätti kertomatta Bennewitzille, että tämä tietokone oli annettu Yhdysvaltain ilmavoimien puolesta, ja että siihen oli laitettu sisälle ohjelmisto joka tuotti “alien-kieltä”. Ilmavoimien tietokoneen avulla Bennewitz väitti, että hän “Oli saanut suoran yhteyden avaruusolentoihin käyttäen… graafisesti tulostettua heksadesimaalikoodia”. Richard Dotyn mukaan:
Bennewitzilla oli [tietokone] kytketty hänen talon katollaan oleviin antenneihin ja pieneen mikroaaltolautaseen… ja hän katseli ruutua ja siinä oli kuvia ruudulla, jotka selvästikään eivät olleet avaruusolennoilta, mutta hän oli vakuuttunut siitä että ne olivat…. sanoin hänelle oikeasti, ‘en näe mitään.’ Ja hän sanoi, ‘minä näen, ja kuulen heidät’ ja hänellä oli kuulokkeet päässä ja hän sanoi, ‘kuulen heidän puhuvan’. Ja kysyin Paulilta: ‘Mitä kieltä he puhuvat?’ Hän sanoi, ‘He puhuvat omaa kieltään’… Ja hän kirjoitti satasivuisen dokumentin avaruusolentojen kielestä… Kun hän meni Kirtlandiin pitämään esitystään, kaikille näille kenraaleille, hän kertoi heille tämän informaation.
Hän kirjoitti kysymyksen tietokoneelle erittäin monimutkaiseen tietokoneohjelmaan muotoon, joka muistutti paljon meidän nykyistä sähköpostiamme. Kaikkien yllätykseksi hän sai vastauksen kysymäänsä kysymykseen. Joskus hän sai välittömän vastauksen, ja joskus se kesti useita minuutteja. Hän sai erittäin karkeita ja alkeellisia kuvia tai grafiikkaa tietokoneelleen näiltä ‘alieneilta’. Jotkut näistä kuvista muistuttivat lintuja, joilla oli liskojen piirteitä, ja jotkut muistuttivat liskoja, joilla oli lintujen piirteitä. Kysely&vastaussessioiden aikana Gabe ohjeisti Paulia kysymään yksinkertaisen kysymyksen, ‘Mistä te olette kotoisin?’ Paul tiesi jo vastauksen kysymykseen, koska hän oli suoraan kysynyt kysymyksen ja hän vastasi ääneen kun vastaus tuli tietokoneelle. Siinä luki yksinkertaisesti Zeta Reticulin tähtijärjestelmä.
Näiden hälyyttävien tietokoneviestien ja kuvien takia Bennewitz alkoi uskoa, että Yhdysvaltain hallitus oli allekirjoittanut salaisen sopimuksen petturiavaruusolentojen kanssa, jotka olivat kääntäneet takkinsa Maapallolla olevaa sopimusosapuolta vastaan ja ottaneet haltuunsa Dulcen tukikohdan. Tämän tilanteen korjaamiseksi Bennewitz kirjoitti raportin nimeltä “Project Beta” (lue raportti: eksopolitiikka.fi) jossa hän kertoo UFO-tutkimuksistaan ja kuvaa strategian miten taistella näitä avaruusolentosoluttautujia vastaan. Bennewitz lähetti hänen Project Beta -raporttinsa senaattoreille Pete Domenicille ja Harrison Schmitt, toiveinaan että he auttaisivat häntä. Raportissaan Bennewitz kuvasi “säadeaseen” jota hän oli kehittelemässä, ja kaiken tämän tarkoituksena oli neutraloida avaruusolennot ja lopulta pelastaa ihmisrotu.
Erikoisagentti Doty rohkaisi Bennewitzia uskossaan siitä, että avaruusolennot olivat sekä vastuussa Kirtlandin omituisista touhuista että hän oli jyvällä siitä mitä Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuu. Bennewitzin vedättämisen tarkoitus oli (Greg Bishopin ja Christian Lambrightin mukaan) siirtää Bennewitzin huomio pois Kirtlandista etäisemmille alueille kuten Archuletan pöytävuori (lähellä Dulcea) jossa AFOSI voisi tykitellä menemään disinformaatio-operaationsa kanssa helpommin ja lavastaa “UFO-tapahtumia.”
Hänen vuoden 1989 MUFON-konferenssipuheessaan Bill Moore esitti, että hän ajautui disinfokampanjaan mukaan Bennewitzia vastaan vilpittömin mielin:
Kun ensi kertaa törmäsin Paul Bennewitzia vastaan kohdistettuun disinformaatiokampanjaan, olin aika uniikissa paikassa. Minulla oli jalka oven välissä vastatiedustelupeliin, joka kaikin puolin vaikutti olevan suoraan kytkeytynyt korkean tason valtion UFO-projektiin. Ja perustuen ihmisten arvoasemiin, joiden tiesin olevan siinä suoraan mukana, se selvästikin liittyi kansalliseen turvallisuuteen! En todellakaan antaisi mahdollisuuden livetä käsistäni ilman, että saisin tietää ainakin jotain siitä mitä oli käynnissä. Aioin leikkiä mukana disinformaatioleikkiä, liata käteni tarpeeksi usein jotta prosessia ajavat uskoisivat, että tein juuri niinkuin he minun halusivat tekevän, samalla kun jatkan tien raivaamista matrixissa oppiakseni niin paljon kuin mahdollista siitä kuka sitä pyöritti ja miksi…
Kuitenkin, ajan mittaan disinformaatiokampanjalla oli katastrofaalinen vaikutus Paul Bennewitziin, mikä alkoi käydä selväksi:
Näin Paulin muuttuvan systemaattisesti kokoajan paranoidimmaksi ja emotionaalisesti epävakaammaksi, kun hän yritti saada sisäistettyä sitä mitä hänelle oltiin tekemässä. Hänellä oli kämppä täynnä aseita ja puukkoja, hän oli asentanut ylimääräiset lukot oviinsa, ja häntä huoletti se, että “ne” — eli siis avaruusolennot — olivat tulossä hänen seiniensä läpi öisin ja injektoivat häneen kaameita kemikaaleja, jotka veivät häneltä tajun pois pitkiksi ajoiksi. Hän sanoi minulle, että hänellä ei ollut mitään ideaa siitä mitä “ne” tekivät kun hän oli tajuttomana. Hän alkoi kärsiä pahemmista unettomuuden jaksoista. Muut alkoivat hoitaa hänen liiketoimintansa päivittäisiä hommia hänen käydessään tätä kaikkea läpi. Kerran katselin kun hän jätti syömättä haukkuakaan lounaastaan, samalla kun hän poltti ketjussa 28 tupakkaa 45 minuutissa. Tiesin että hän oli hermoromahduksen partaalla. Hänen terveytensä oli romahtanut, hän oli menettänyt paljon painoa, hänen kätensä tärisivät kuin horkassa, ja hän näytti kauhealta. Yritin ohjeistaa häntä jättämään UFO-hommat kokonaan ennenkuin hänen terveytensä menisi lopullisesti. Hän sanoi, että asiat näyttivät pahalta ja että hän yritti pärjäillä. Ei kauaakaan kun hän oli joutunut sairaalaan ja psykiatriseen hoitoon.
Tiedän ensikäden kokemuksesta, että valtion disinformaatiota oli paljon, ja että iso osa siitä mitä me nyt kuulemme pahantahtoisista alieneista, maanalaisista tukikohdista ja salaisista sopimuksista Yhdysvaltojen kanssa ovat perua siitä mitä Bennewitzille oltiin kerrottu…
Paul Bennewitz sai hermoromahduksen ja vuonna 1988 hänen perheensä vei hänet psykiatriseen sairaalaan. Hän kuoli vuonna 2003.
Vaikka Mooren puhe on pidetty vuonna 1989, hänen ajatuksensa resonoivat edelleen 40 vuoden jälkeen, sillä me elämme edelleen yhteiskunnassa, jota verkossa oleva disinformaatio uhkaa, sekä uusi kiinnostus UFOihin:
Nykyinen disinformaation määrä ei ole mitään uutta; se on vain eri ihmiset jotka leivttävät sitä. Odotan, että vastuussa olleet, ei huhujen levittäjät itse, mutta ne jotka niitä syöttävät, luulevat niiden toimivan yhtä hyvin kuin ne toimivat viime kerralla…
…Disinformaatio on omituinen ja hämärä peli. Sitä pelaavat ovat täysin tietoisia siitä, että operaation menestys riippuu informaation uppoamisesta sen kohteeseen sellaisella tavalla, että henkilö hyväksyy sen totuutena ja toistaa sitä, ja jopa puolustaa sitä toisten edessä niinkuin se olisi totta… Kun tämä on saavutettu, vastatiedustelun asiantuntijan työ on tehty. He voivat yksinkertaisesti siirtyä pois varmoina siitä, että muut ovat tehneet likaisen, myrkyllisten siementen levittämisen. Niiden teistä, jotka kaipaavat näyttöä siitä miten hyvin tämä toimii, tarvitsee vain katsoa ympärilleen. Joka kerta kun toistelee jotain vahvistamatonta tai katteetonta tietoa, ilman että perustelee sitä juurikaan mitenkään, ottaa itsekin osaa siihen prosessiin; ja joka kerta kun niin tekee, joku ylätahon pamppu nauraa paskaisesti sinun kustannuksella.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että nykyinen ufologinen tilanteemme on väistämättä vain pelkkä disinformaatiokampanja muiden muassa, tai että mukanaolijoilla on pahantahtoisia aikeita. Mutta yllämainittujen historiallisten esimerkkien tulisi antaa kenelle tahansa nykyisestä UFO-hypestä kiinnostuneelle hengähdystauko ja varmistaa, että he pysyvät kriittisinä ja epäileväisinä kaikkea informaatiota kohtaan jota Yhdysvaltain armeija tai tiedusteluviranomaiset tästä aiheesta julkaisevat. Ja armeijassa tai valtiolla olevien, jotka eivät ole tämä informaation julkistamisessa mukana, tulisi tajuta että skeptisismi ja epäily ovat täysin ymmärrettäviä reaktioita heidän toimiinsa — jopa ylistettäviä — kun ottaa huomioon menneen historian, jopa silloinkin kun heidän motiivinsa ovat täysin puhtaat tällä kertaa.
Muinainen tunnelijärjestelmä on saattanut kattaa koko Maapallon mantereelta toiselle. Tuntuu vaikealta uskoa aluksi, mutta monia legendoja ja taruja on maanalaisista maailmoista eri muinaisissa teksteissä.
Jalkojemme alta on löydetty myös kiehtovia luolia ja kaupunkeja, mutta kukaan ei tunnu tietävän ketä ne on rakentanut tai mitä tarkoitusta varten.
Jotkut sanovat, että kehittynyt sivilisaatio on rakentanut ne ennen ajanlaskun alkua. Voisivatko he olla oikeassa?
Katso tämä loppuun ja saat kuvan siitä mihin näitä tunneleita nyt käytetään.
”Pitääksemme itsemme ajantasalla mediakentällä, suunnitelmissamme on pitää neuvottelukunta entisellään, jonka kontaktit vaikuttavat TTSA:n filmeissään kertomiin tarinoihin, ja lisätä johtokuntaan henkilö, jolla on kokemusta filmiteollisuudesta.
Vaihdossa tapahtuu kaksi henkilöstömuutosta:
Marraskuussa 2020 Christopher Mellon erosi yhtiön neuvottelukunnasta.
Joulukuussa 2020 Stephen Justice erosi yhtiön operatiivisen johtajan paikalta.
Joulukuussa 2020 Luis Elizondo, yhtiön yhdyshenkilö valtion suuntaan, irtisanottiin.
Helmikuussa 2021 tri. Harold E. Puthoff erosi yhtiön hallituksesta ja siirtyi yhtiön tieteelliseen neuvottelukuntaan.”
Viihdejaosto
”Vuonna 2020
TTSA on tuottanut useita filmi-, TV- ja animaatio-ohjelmia, jotka ovat eri tuotantovaiheissa, joihin kuuluu tuotteistaminen kovan luokan käsikirjoittajien, ohjaajien ja studioiden kanssa…
*’Nimetön’ UFO-ohjelma. Perustuu ennennäkemättömään tarinaan anomaalisista aluksista, jotka syöksyvät maahan pikkukaupungin lähellä…
* ’Nimetön’ USG/UFO-ohjelma. Tarina keskittyy perusjannuun, joka on yksittäinen silminnäkijä kymmeniä vuosia kestäneelle Yhdysvaltain UFO-tutkimukselle…
* ’Nimetön’ saksalainen UFOaiheinen TV-sarja. Saksan UFO-tutkimukseen perustuva trilleri.”
Neuvottelukunta
”Yhtiön neuvottelukunta koostuu menestyneistä tieteentekijöistä, tutkijoista, keksijöistä ja entisistä upseereista, joilla on track record ja menestystä omalla alallaan. Neuvottelukuntaan kuuluu tri. Adele Gilpin, tri. Norman Kahn, Joe Schurman, tri. Paul Rapp, Chris Herndon ja tri. Harold E. Puthoff.”
MYSTERY WIRE – Yhdysvaltain laivasto ja FBI pitävät tänään salaisen briiffauksen edustajiston tiedustelukomitean vastaterrorismia (C3) käsittelevälle alakomitealle tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP) ennen kuin kansallisen tiedustelun johtaja virallisesti antaa raportin UAP-tietojen keräämisestä, raportoinnista ja tutkimuksesta. Asiasta kertoi alakomitean puheenjohtaja, edustaja André Carson Indianasta.
KTXL:n Barnett Parker sai käsiinsä allaolevan lausunnon edustaja Carsonin toimistolta, jossa Carson sanoi, “briiffaus oli ‘merkittävä ja ajankohtainen aihe’, sillä tunnistamattomien ilmailmiöiden aiheuttamiin uhkiin on keskitytty enemmän.”
Puheenjohtaja Carson pitää salaisen briiffauksen tunnistamattomista ilmailmiöistä
Washington, D.C. – Huomenna kongressiedustaja André Carson tulee johtamaan briiffausta parlamentin tiedustelukomitean vastaterrorismia käsittelevälle alakomitealle tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP) ennen virallista raporttia, jonka kansallisen tiedustelun johtaja on laatinut UAP-tietojen keräämisestä, raportoinnista ja tutkimuksesta.
Briiffauksen tulee pitämään laivaston ja FBI:n viranomaiset.
Ennakkoon laaditussa kannanotossa Carson huomautti, että briiffaus oli “merkittävä ja ajankohtainen aihe”, sillä tunnistamattomien ilmailmiöiden aiheuttamiin uhkiin on keskitytty enemmän, nyt kun DNI valmistelee kongressin määräämän raportin julkaisua — jota senaatin ja parlamentin tiedustelukomiteat ovat pyytäneet.
“Liittyvätkö UAP:t ulkovaltojen vihollisiimme? Ovatko UAP:t uhka? Ja miten me keräämme ja analysoimme tietoa näistä keskeisistä kysymyksistä? Vastaukset ovat tärkeitä kansalliselle turvallisuudellemme. Tiedusteluyhteisö ja tieteentekijät yhdessä etsivät totuutta keräämällä informaatiota eri lähteistä ja tekevät tarkkaa analyysia eri menetelmillä, obektiivisesti ja rehellisesti”, Carson sanoi kannanotossaan.
Edustaja André Carsonin (D-IN) toimistolta:
Parlamentin tiedustelukomitean Adam Schiffin (D-CA) toimisto on myös julkaissut etukäteen seuraavan lausunnon salaisesta briiffauksesta:
“Me haluamme tietää kaikesta siitä mikä ilmatilassamme lentää. Ja jos siellä on jotain mitä emme voi tunnistaa, silloin meidän tulisi kohdistaa resurssimme niiden identifiointiin, minne se sitten johtaakin. Johtaapa se sitten ulkovaltojen vihollisiin, muihin ilmailmiöihin, avaruusromuut, tai mihin tahansa muuhun, meidän tulisi seurata sitä polkua. Ja me otamme tämän päivän briiffauksen ja tulevan raportin vastaan askeleena tuohon suuntaan.”
Kongressi saa raporttitietoa Pentagonilta TÄNÄÄN — yksi edustaja sanoo, että avaruusolennot OVAT ulkoavaruudesta ja Putin EI OLE lähettänyt niitä
LAINSÄÄTÄJÄT kongressissa saavat tänään briiffausta paljon odotetusta UFO-raportista. Yksi edustaja väittää avaruusolentojen tulevan ulkoavaruudesta, eikä se ole Putinin teknologiaa.
Amerikkalaiset tiedusteluasiantuntijat ovat kirjoittaneet kansion siitä mitä valtio tietää tunnistamattomista ilmailmiöistä ja tutkineet ovatko vuosikymmenten ajan nähdyt orbit uhka kansalliselle turvallisuudelle.
Edustaja Andre Carson tulee vetämään salaista briiffausta tunnistamattomista ilmailmiöistä, joita laivasto ja FBI ovat tutkineet.
Lainsäätäjä sanoi briiffauksen olevan “merkittävä ja ajankohtainen aihe” kun huolet jatkuvasti kasvavat siitä ovatko nämä ilmiöt turvallisuusuhka.
Skeptikkojen mielestä UAP:t ovat ulkovaltojen lähettämiä ja epäilevät Venäjällä olevan uudenlaista yliääniteknologiaa.
Mutta edustaja Tim Burchett sanoi TMZ:lle että hänellä on “vaikea uskoa” Moskovan olevan mukana.
Hän sanoi: “Jos heillä olisi jonkinlainen kehittynyt teknologia, jota pilotit ovat sanoneet nähneensä, Putin omistaisi Amerikan jo nyt.”
Kongressiedustaja sanoi, että ”selvästikin jotain on käynnissä” hänen spekuloidessaan teorioilla UFOjen olemassaolosta.
Debbie Ziegelmeyer, MUFONilta, kertoi The Telegraphille: ”Se on varsin kiinnostavaa. Se tarkoittaa etten ole enää niin sekopää.
”Mielestäni Pentagon avaa Pandoran lippaan. Se tulee räjähtämään, ja kovaa.”
Amerikkalaistiedustelu on virallisesti lopettanut ilmiön tutkimisen vuonna 1969 Project Blue Bookin lakkauttamisen yhteydessä — joka sanoi ettei UFOja kannata tutkia.
Mutta Pentagon on julkaissut kolme huikeaa UFO-videota, jotka laivasto on kuvannut.
Videoilla näkyy mystinen orbi pörräämässä amerikkalaislaivan yllä vuonna 2004 San Diegon rannikolla.
Omituista videota kuvattiin myös USS Omahalta heinäkuussa 2019.
Viime kuussa tiedusteluagentit vaikuttivat sulkevan pois mahdollisuuden, että suurin osa havainnoista eivät olisi amerikkalaisten tai muiden valtioiden sotavoimien teknologiaa, kirjoittaa New York Times.
Mutta tästä jäi mahdollisuus hypoteesille, että Venäjä tai Kiina olisivat lähettäneet teknologian häiritsemään amerikkalaisia.
Luis Elizondo, joka aiemmin johtiAdvanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP), on aiemmin sanonut The Sunille, että armeija ”ei tiedä” kuka UFOjen taustalla on.
Nick Pope, entinen Britannian puolustusministeriön UFO-tutkija, sanoo UFOjen olevan agendalla mikäli Biden epäilee, että teknologia on venäläistä.
Hän sanoi The Sunille: “Jos on epäilystä siitä, että teknologia on venäläistä, Biden voi sanoa, että tästä on viitteitä ja mahdollisesti häntä pyydetään rauhoittelemaan provokaatiota.
”Kuka tätä tekeekin — se on provokaatio. Nämä asiat ovat ilmeisesti parveilemassa laivaston aluksien yllä.”
Popen mielestä Biden saattaa tivata Putinilta mitä tämä tietää asiasta.
Mutta, hän sanoi että Washingtonissa ja Moskovassa on tilaa yhteistyölle. Joe Biden valmistelee tapaamista Putinin kanssa Genevassa.
Washingtonin ja Moskovan välillä on ollut jännitteitä Venäjän joutua syytetyksi vuoden 2020 vaalien peukaloinnista. Putin piti syytteitä ”farssina” hänen vaatiessa todisteita.
Venäjän presidentti sanoi: ”Meitä on syytetty kaikesta. Vaalien häirinnästä, kyberhyökkäyksistä ja niin edelleen.
”Eikä kertaakaan, ei kertaakaan todisteita ole näiden väitteiden tueksi tarjottu. Pelkkiä perättömiä syytöksiä.”
Valkoisen talon viranomaiset muistelevat Trumpin ja Putinin tapaamista Helsingissä heinäkuussa 2018.
Trump sai aikaan mekkalan kun hän näytti hyväksyvän Putinin sanomiset mieluummin kuin amerikkalaistiedustelun siitä, että vuonna 2016 ei esiintynyt Venäjän vaikuttamista vaaleissa.
Foyersissa, Skotlannissa olevan talon lattialautojen alta löytyi mystinen laatikko, joka on kerran kuulunut okkultisti Aleister Crowleylle, joka on aiemmin asunut talossa.
Coast2coastin mukaan Tin Biscuit Podcastin videolla ’dybbuk’-laatikko avattiin, ja sieltä paljastui nukke, joka oli tehty ihmisen karvoista, kolikoista ja kuivatusta kukasta, sekä kuumottava piirros, jonka sisältö oletettavasti liittyy kutsuttavaan demoniin, jonka oli määrä tulla sidotuksi nukkeen.
Aleister Crowley
Thelema-uskonnon perustaja, okkultisti Aleister Crowley identifioitui itse profeetaksi, jolle oli annettu tehtäväksi ohjata ihmiskuntaa Horuksen aikaan 1900-luvun alussa. Hänen ystävänsä Jack Parson oli amerikkalainen insinööri, kemisti ja myös thelemalainen okkultisti. Hän perusti NASAn Jet Propulsion Laboratoryn (JPL) sekä Aerojet Engineering Corporationin.
JPL on akronyymi sanoista “Jack Parson Laboratory”, joka on nimetty Parsonin itsensä mukaan, mutta perustamisensa jälkeen vuonna 1958 totuus NASAn okkultistisista juurista on piilotettu kansalta ja nimi muutettiin Jet Propulsion Laboratoryksi.
Amerikkalainen UAP-tutkija Richard R. Lang on kirjoittanut kirjan. Lang on kirjailija ja tutkija; FAA:n lisensoima kaupallinen lentäjä ja hänellä on kanditutkinto ilmailutieteestä Embry Riddle Aeronautical Universitysta. Hän on työskennellyt yksityisenä tutkijana, Virginian osavaltion lainvalvonnassa sekä Yhdysvaltojen Department of Homeland Securitylle. Vuonna 2009 hän pyöritti Bigelow Advanced Aerospace Space Studiesin (BAASS)/Mutual UFO Networkin (MUFON) SIP Projectia ja STAR Teamia. Nykyään hän on Lang Publicationin omistaja ja päätoimittaja.
Sisältö
Kirja alkaa esittelemällä UAP-tutkimuksen aihepiiriä. Sitten Lang kertoo vuoden 1976 UFO-havainnosta Floridassa, jossa hän lensi yksin yöllä ja kuuli kahden muun pilotin raportoivan jättiläismäisen paikallaan olleen kappaleen rannikolla. Lang ei kyennyt saamaan itse näköhavaintoa, mutta tämä tapaus käynnisti hänen pitkäaikaisen kiinnostuksensa UAP-ilmiötä kohtaan.
Lang jatkaa (toisessa kappaleessa) muodollisen koulutuksensa käsittelyä, hänen työtään Discovery Channelilla ja MUFON STAR -tiimissä (kolmas kappale) sekä BAASS/MUFON aikakautta (neljäs kappale) ja ”UFO-paljastuksen” ja valtion salailun käsittelyä (viides kappale).
Tämä johtaa käsittelyyn valtion alihankkijoista ja armeijan törmäysnoudoista (kuudes kappale), videotutkimuksista (seitsemäs kappale), tutkimuksissa käytetyistä laitteista (kahdeksas kappale), todellisuuden havainnoinnista (yhdeksäs kappale), ”moniulotteisesta tietoisuudesta” (kymmenes kappale), ”anomaalisten ilmiöiden kuusikerroksisesta mallista” ja Valleen ja Davisin mallista (yhdestoista kappale).
12. kappale on omistettu raportin kirjoittamiselle, 13. kappale tutkimusmetodologialle, 14. kappale medialle ja lehdistölle ja viimeinen 15. kappale kysyy ”Onko UFO-paljastusta näköpiirissä?”
Toivottavasti ylläoleva antaa jonkinmoisen kuvan kirjassa käsitellyistä aiheista.
BAASS/MUFON
Ottaen huomioon aiemman laajahkon BAASSin käsittelyni, johon kuuluu BAASSin ja MUFONin välinen liiketoiminnallinen yhteistyö, olin erityisen kiinnostunut siitä mitä Langilla oli sanottavanaan aiheesta. Helmikuun 2009 ja helmikuun 2010 välillä MUFON antoi Langille tehtäväksi johtaa yhteisprojektia. Sopimukseen päästiin kahden organisaation välillä tarjota BAASSille pääsy ja informaatiota sekä MUFONin tutkimuksista että MUFONin havaintotietokannasta.
Lang sanoo, että vaikka hän tiesi rahoituksen projektiin tulleen Yhdysvaltain valtion virastolta, hän ei tiennyt miltä virastolta (lopulta hän sai kuulla, että kyseessä oli DIA). Tämä rahoitus mahdollisti sen, että MUFON pystyi palkkaamaan kenttätutkijoita, jotka tutkivat tiettyjä MUFONille ilmoitettuja tapauksia. Näiden tapausten yksityiskohdat annettiin eteenpäin BAASSille. Pian projektin alkamisen jälkeen, BAASSille annettiin myös suora pääsy informaatioon 95%:ssa MUFONin havaintotietokannan tapauksista, joissa silminnäkijät olivat suostuneet luovuttamaan tiedot kolmannelle osapuolelle.
Lang kertoo yksityiskohtia siitä miten tämä kaikki toimi, mm. joitain erityisiä tapauksia. Sitten Lang käsittelee asiaa ”BAASSin puolelta”, muistelee Bigelow’n palkanneen ”50 huipputieteentekijää ja kokenutta poliisitutkijaa tekemään laboratorioanalyyseja sekä kenttätutkimuksia”.
Lang (s. 57) kertoo, että ”projektin tarkoitus oli saada selville informaatiota ja näyttöä voimanlähteestä…” ja BAASSille erittäin kiinnostavista tapauksista, joihin kuului sähköisten laitteiden vikaantumistapaukset, kulkuneuvojen magneettijälkien muutokset, ihmisten loukkaantumiset ja kappaleiden valokuvat, joissa näkyy tietyn värisiä haloja UAP:n ympärillä. Lang huomauttaa, että BAASS teki omaa tapaustutkimustaan ja MUFON-tapauksien uudelleentutkimusta.
Lang lopuksi kirjoittaa siitä miten BAASS/MUFON-kumppanuus lopulta meni mönkään ja lakkasi toimimasta. Hän sai henkilökohtaisten tutkimusten perusteella selville, että erittäin kiinnostavien tapausten kanssa esiintyi myös tietokantaongelmia, joissa tapaukset katosivat yllättäen tietokannasta.
Kirja on kaiken kaikkiaan loistava lähde kenelle tahansa, joka on kiinnostunut tekemään omia UFO-tutkimuksiaan.
Kuuden kuukauden jälkeen marraskuun 15. päivänä 2020 uusi suuri laivue UFOja ilmaantui ISS:n livekameraan niiden lentäessä avaruusaseman ohitse.
Aiemmin useita UFOjen muodostelmia on ilmaantunut ISS:lle helmikuusta toukokuuhun 2020 ISS:n livekamerassa. Nämä UFOjen ryppäät lentävät suurissa, koordinoiduissa muodostelmissa.
On ehdotettu, että nämä UFO-muodostelmat ovat kaupungin valoja, mutta koska ISS pyörii Maan ympäri kerran 93 minuutissa ja tekee 15.5 kierrosta päivässä, silloin me näkisimme tämänkaltaisia valomääriä livelähetyksessä joka ikinen päivä. Niin ei kuitenkaan ole asian laita.
Miksi nämä muodostelmat ilmaantuvat aina silloin tällöin?
